Sain nyt viimein aikaa kirjoittaa 6. osan. Seuraavan osan ilmestymisestä en osaa sanoa yhtään, sillä aikaa ei ole yhtään simsille. Hiihtolomakaan kun ei ole minulle mikään loma, sillä kirjoitukset alkavat sen jälkeen, niin en ehdi silloinkaan kirjoittaa yhtään. Pelaan nyt näin toisella kierroksella yhdellä perheellä aina kymmenen päivää, eli kaksi vuodenaikaa. Muuten osista ei tulisi kovin pitkiä eikä juonekkaita:P
Mutta nyt itse Lanen perheen luo:
( 120 -kuvaa)
Viime osassa Pollyn rakkaus Henryä kohtaan viileni ja Polly etsi uutta hohtoa rakkauselämälleen. Tämän seurauksena Dick ja Polly suutelivat Formanin perheen osan lopussa. Henryn ja Pollyn poika Greg taas kasvoi lapseksi ja Polly synnytti hänelle piokkusiskon, Sophien. Nyt selviää miten Lanen perheelle käy tässä suhteisiin painuttuvassa osassa.
Päivät jatkuivat entiseen tapaansa Lanen perheessä. Pikku Sophie nukkui kiltisti kehdossaan tietämättä perheensä asioista saati sitten omasta tulevaisuudestaan.
Henry leikki Sophien kanssa sen minkä ehti maalauksiltaan. Uusin maalaus oli kuitenkin myynyt sen verran hyvin, että Henry oli saanut jopa rahaa ostaa puuta ja rakentaa Gregille oman sängyn. Nyt pojan ei tarvinnut enää nukkua vanhempiensa sängyssä.
Vanhemmilla ei kuitenkaan ollut loputtomasti aikaa hoitaa Sophieta sekä Gregiä, joten lapset viettivät usein aikaa kahden. Greg opettikin pikkusiskolleen lastenlorun, jota Polly oli laulanut Gregille pojan ollessa vielä taapero.
* * *
Muutama ilta Pollyn ja Dickin suudelmasta (katso osa 2.) Polly keskusteli Henryn kanssa alhaalla. ''Polly, ajattelin aloittaa uuden maalauksen tässä piakkoin'', Henry kertoi vaimolleen. Polly kuunteli jännittyneenä tietäen miehensä alkavan viettää aikaa jälleen ateljeessaan. ''Kultaseni, ymmärrän täysin. On erittäin hyvä jos saisimme nyt näin talveksi hiukan ylimääräistä rahaa. Vilja ja jauhot kun nyt sattuvat olemaan erityisen kallista tänä vuonna'', Polly kertoi miehelleen.
''Ihanaa, että olet noin ymmärtäväinen'', Henry kehaisi vaimoaan ja suuteli naista hellästi. ''Menenkin tästä yläkertaan nukkumaan'', hän vielä sanoi Pollylle. Polly nyökkäsi ja sanoi tulevansa pian perästä tiskattuaan illallis-astiat.
Lanejen pihaan saapui juuri samaan aikaan Dick Forman, joka seisoi postilaatikon juurella odottavan näköisenä. Ilta oli hyvin viileä ja mies ei mielellään olisi tahtonut seistä pitkään näin pakastuvassa illassa, muttei voinut muutakaan.
Viimein Polly kuitenkin saapui ja tervehti rakastettuaan: ''Anteeksi, että jouduitte odottamaan''. Dick vain katsoi naista hymyillen ja veti hänet hellään suudelmaan kuiskaten: ''Tässä seisoskelu oli kaiken tämän arvoista''.
Polly tarttui Dickiä kädestä ja johdatti kauppiaan talonsa taakse, jossa oli suuri heinäpaali. Dick veti Pollyn kiihkeämpään suudelmaan ja alkoi vetää naista heinäpaalia kohden. ''Dick, minä en voi'', Polly hätääntyi kaatuessaan paalille. Dick katsoi Pollya silmiin ja sanoi: ''Etkö tahdo tietää millaista se on toisen miehen kanssa? Olet ollut vain Henryn kanssa ja voin sanoa tämän piristävän sinua lopulta''.
Polly ei pystynyt vastustelemaan sen enempää vaan antoi Dickin johdatella hänet kuhertelemaan heinäpaalille. Polly tunsi syyllisyyden pistävän rintaansa, mutta unohti sen pian tuntiessaan Dickin lämpimän käden omallaan.
Dick ja Polly viettivät unohtumattoman hetken Lanejen talon takapihalla. Polly tunsi kuinka Henryn ja hänen puuhansa olivat pientä verrattuna hurmioon, jonka hän koki Dickin kanssa. Kunhan vain ei nyt jäisi kiinni itse teostaan.
* * *
Dickin jouduttua lähtemään kotiin, palasi Polly nyt häpeissään sisälle taloon. Noustessaan portaita yläkertaan hän tajusi mitä olikaan tehnyt; hän oli pettänyt aviomiestään ja oli tehnyt hallaa avioliitolleen. Mikään ei olisi saanut houkutella häntä pettämään miestään ja tiesi, mitä ihmiset puhuisivat jos joku saisi joskus tietää.
Ollessaan jo makuuhuoneen ovella Polly kuuli Sophien huutavan viereisessä huoneessa. Polly kiirehti Sophien luo ja käytti pientä kaunista tytärtään potalla ennen nukkumaan menoaan.
Viimein Polly pääsi huoneeseensa ja puki pyjaman päälleen. Heitettyään peitettä syrjään ja istuuduttuaan vuoteelle, katsoi Polly nukkuvaa aviomiestään murheissaan. Hänellä on mitä upein mies ja silti hän ei tuntenut saavansa kaikkea mitä tarvitsi. Hän oli turvautunut miehensä parhaaseen ystävään sekä oman ystävänsä aviomieheen!
* * *
Varhain aamulla Polly nousi ylös Sophien kontatessa häntä vastaan. Polly nosti tyttärensä syliin ja katsoi nauravaa lastaan hymyillen. Hymy hyytyi kuitenkin pian muistettuaan eilisyön ja Polly veti Sophien tiukkaan halaukseen.
''Kultaseni, kunpa tietäisitkin miten kauhea äiti sinulla onkaan. Olen tehnyt kauhean teon, mikä voi särkeä koko perheemme onnen'', Sophie itki tyttärelleen. Sophie ei kuitenkaan ymmärtänyt äitinsä puhetta vaan kietoi pienet kätösensä äitinsä ympärille lohduttaakseen häntä. Polly pyyhki kyyneleensä ja käveli kohti miehensä ateljeeta.
''Huomenta kultaseni'', Polly sanoi maalavalle Henrylle. ''Huomenta. Nukuitko näin pitkään?'' Henry kysyi kääntämättään katsettaan luonnoksestaan. ''Mmh en. Pidin seuraa hetken Sophielle'', Polly vastasi hiljaa.
Puettuaan päälle Polly meni lastenhuoneeseen ja istahti lattialla leikkivän tyttärensä viereen. ''Mitäs me tänään puuhaillaan?'' kysyi Polly leikillään tytöltä. ''Tääh tääh'', Sophie mutisi ja iski palikoita paikoilleen.
Henry oli saanut myös Gregille tehtyä puisen lelulaatikon sängyn jäämäpuista. Myös muutama Sophien lelu oli eksynyt laatikkoon ja nyt puinen arkku komisti lastenhuoneen nurkkaa piilottaen muuten levällään olleet lelut.
Henryn lopetettuaan maalaamisen illalla, hän houkutteli vaimonsa yläkertaan makuuhuoneen puolelle:
''Ajattelin, että voisimme käyttää jälleen hyväksi avioliiton etuja'', Henry sanoi vihjailevasti. Polly säpsähti kuullessaan sanan etuja, mutta seurasi kuitenkin miestään.
Henry kaatoi vaimonsa sängylle suudellen tätä tulisesti. Polly yritti olla ajattelematta Dickiä Henryn suudellessa häntä, mutta sai koko ajan kauppiaan kasvot mieleensä. Polly ei voinut kuin antautua unelmalleen Dickistä ja unohti täysin makaavansa miehensä kanssa.
Pimeyden laskeuduttua Cadelhill'iin makasivat Polly ja Henry raukeina sängyssä. Polly yritti hymyillä onnellisen näköisenä miehelleen, joka katsoi häntä rakastava ilme kasvoillaan. Polly tunsi vajoavansa yhä syvemmälle syyllisyyden tunteeseen.
* * *
Seuraavana aamuna koitti suuri päivä. Tänään olisi Sophien aika kasvaa lapseksi ja Greg menikin kertomaan asiasta heti pihalla kävelevälle pingviinille: ''Tiedätkös mitä, pikku otus. Tänään minun rakas pikkusiskoni kasvaa lapseksi eikä minun tarvitse enää leikkiä yksin huoneessani''. Pingviini pipersi vastauksen ja Greg pomppi iloissaan sisälle taloon kertomaan vanhemmilleen ulkona oleilevasta eläimestä.
Sophien synttärit tarkoittivat myös koko talon kunnostamista. Vieraita kutsuttaisiin juhliin, joten vessa ei todellakaan saanut lainehtia. Henryn täytyikin jättää maalauksensa sikseen ja joutuikin puhdistamaan viemärin sekä tukkeutuneen putken.
Viimein illalla koitti Sophien kasvun aika. Ainoastaan Polly ja Henry olivat katsomassa tyttärensä kasvua, sillä vieraat olivat lumisotaisella pihassa ja Greg oli mennyt murjottamaan omaan huoneeseensa.
Polly ja Henry seurasivat jännittyneinä vierestä kuinka Sophie jätti taaperuuden taakseen ja kasvoi kauniiksi tytöksi.
Sophie puki päälleen äitinsä tekemän keltaisen puuvilla mekon ja laittoi valkean esiliinan päällensä. ''Näytät aivan pikku rouvalta'', Polly kuiskasi tyttärensä korvaan sitoessaan esiliinan nauhoja rusetille. Sophie vain hymähti hiljaa tietäen, mitä Polly oli tarkoittanut. Hän oli kuullut vessassa pukiessaan Dickin ja isänsä puhuvan hänen ja Tommyn avioliitosta. Hänen olisi määrä naida isompana Tommy Forman ja muuttaa asumaan Formaneiden luokse.
''Hei sisko'', Greg käveli Sophien luo ja jatkoi: ''Olet todella nätti. Näytät ihan äidiltä''. Sophie hymyili veljelleen ja sanoi: ''Kiitos. Äiti onkin todella kaunis varsinkin nyt kun hän on hehkunut onnellisena muutaman päivän''.
Greg vetäisi pikkusiskonsa halaukseen ja sisarukset rutistivat toisiaan oikein lujaa. ''Kerron sinulle Sophie salaisuuden. Et saa hiiskahtaa tästä kenellekään!'' Sophien nyökättyä Greg kertoi Pollyn hehkuneen samalla lailla silloin kun oli odottanut Sophieta.
Lapset päättivät mennä nyt synttäriyönä pihalle leikkimään. Sophielle oli hankittu samanlainen ulkoiluasuste kuin Gregille ja lapsoset näyttivät erittäin suloisilta kirmaillessaan puhtaassa hangessa.
Synttäreidenkin on kuitenkin joskus määrä päättyä ja vieraiden lähdettävä. Polly ja Henry menivät peittelemään kaksi suloista lastaan ja katsoivat lapsosten rauhaisaa unta. Polly kosketti hellästi Henryn kättä ja kuiskasi: ''Olemme me ainakin jotain hyvää saaneet elämässämme aikaan. Vaikkei meillä olekaan rahaa, niin ainakin meillä on lapsemme''. Henry puristi Pollyn kättä omaansa ja johdatti vaimonsa makuuhuoneeseen nukkumaan.
Aamulla varhain ennen koulukyydin tuloa menivät Sophie ja Greg pihalle tekemään lumiukkoa. Polly vaan katsoi makuuhuoneen ikkunasta leikkiviä lapsia hymyillen ja kosketti varovasti vatsaansa. Kukaan muu ei vielä pystynyt huomaamaan hänen raskauttaan paitsi hän itse; eikä hänellä vielä ollutkaan mitään tarvetta kertoa lapsesta Henrylle.
Lapset saivat lumiukkonsa valmiiksi juuri koulukyydin saavuttua pihaan. ''Ala tulla jo Greg'', Sophie huudahti veljelleen kävellessään vaunuja kohden. ''Tullaan tullaan!'' Greg huudahti ja jätti lumiukon pihaan.
* * *
Lasten noustua vaunuihin Polly käveli sisällä ruokakaapille ja katsoi sisältöä. tyhjää täynnä, Polly huokaisi ja sulki kaapin oven. ''Henry, Henry! Lähden käymään Cadletownissa torilla!'' Polly huusi yläkerrassa maalaavalle miehelleen.
Kuultuaan vaisun vastauksen yläkerran suunnasta kiiruhti Polly pukemaan vaatteita päälleen ja kiiruhti paikkaan, josta vaunut noukkivat matkalaisia Cadletowniin.
Vaunut saapuivat pysäkille noin viiden minuutin kuluttua ja Polly astui vaunuihin. ''Matka Cadletowniin tästä maksaisikin sitten 30 simoleonia'', kuski pyysi maksun. Polly kaivoi rahat taskustaan ja ojensi ne kuskille hymyillen ja astui sisälle vaunuihin.
Vaunut nytkähtivät liikkeelle ja Polly katsoi vastapäätään istuvaa miestä. ''Sinäkin päätit sitten tulla mukaani'', Polly naurahti hymyillen miehelle.
Vaunuilla Cadletowniin matka kestää noin kaksikymmentä minuuttia. Tori oli täynnä lunta ja myyjät vapisivat viluissaan kassakoneidensa ääressä. Cadletownin torilla on kattavin valikoima ruokatarvikkeita ja onhan se sitä paitsi suurin tori koko Cadelhill'issa; sijaitsihan se sentään pääkaupungissa.
Dick ja Polly nousivat ulos vaunuista, joka otti kyytiin lisää matkalaisia. Pari käveli kauemmaksi tieltä ja Dick aloitti jutustelun: ''Miten teillä menee kotona?'' ''Noh ruokahan nyt näin talvella meinaa olla vähissä. Söimme eilen viimeisen lohenkin. Nyt on vain muutama ahven suolattuna kaapissa'', Polly kertoi rakastajalleen.
Kumpikaan ei kuitenkaan huomannut lähestyvän Sallyn tuloa vaan jatkoivat jutteluaan hyvin lähekkäin. Heidän tapansa puhua ja seisoa niin vieretysten nosti hälytyskellot Sallyn mielessä soimaan ja hän kiirehti miehensä ja parhaan ystävänsä luokse.
Ennen kuin Sally ehti tehdä tai sanoa mitään, oli Polly hypännyt ystävättärensä kaulaan ja muiskauttanut hänelle suukon poskelle. ''Ihana nähdä sinua, Sally'', Polly huudahti kuin muina miehinä. Sally riuhtaisi itsensä irti Pollyn otteesta ja käänsi katseensa Dickiin.
''Mitä sinä oikein luulet tekeväsi!'' Sally huusi Dickille. Dick katsoi säikähtäneenä kiivastunutta vaimoaan, joka jatkoi huutamistaan: ''Petät minua parhaan ystäväni kanssa! Kuinka voit olla noin ajattelematon poikaammekin kohtaan. Jos Henry saa tietää tästä, niin luuletko hänen suostuvan naittaa Sophien Tommylle?''
Tätä huutoa jatkui vielä hetken kunnes Sally rauhoittui. Polly käveli ystävättärensä lähelle ja sanoi: ''Voi Sally, olen kauhean pahoillani''. Sally katsoi Pollya hetken, ennen kuin vastasi: ''En tiedä miten suhtautua sinuun, mutta tiedän, ettei suhteenne ollut sinun vikasi. Olet nainen ja et olisi mitenkään voinut kieltää Dickin lähentelyä. Sinuthan olisi leimattu häpeään''. Polly ei yrittänyt korjata ystävänsä näkemystä vaan nyökkäsi hiljaa ja lähti hoitamaan asioitaan.
Polly hoiti kiireissään ostoksensa ja maksoi kalliit ostoksensa myyjälle. Sen jälkeen nainen kiirehtikin jo odottamaan seuraavaa vaunua, joka veisi hänet takaisin Cadelhill'iin.
* * *
Lapset olivat vielä koulussa Pollyn saapuessa kotiin. Polly laittoi heti miehelleen ja itselleen ruokaa ja istuutui syömään Henryn kanssa. ''Miten ostoksilla meni?'', Henry kysyi vaimoltaan. Polly katsoi hetken leipäänsä ennen kuin nosti katseensa takaisin mieheensä. Hän tiesi, että hänen olisi kerrottava kaikki.
''Henry, minulla on sinulle kerrottavaa. Dick Formanilla ja minulla on... Meillä on ollut suhde''. Henry katsoi vaimoaan järkyttyneenä ja sai sanottua: ''Mitä? En oikein ymmärrä mitä sinä puhut''.
Polly kertoi Henrylle kaiken hänen ja Dickin yhteisistä hetkistä ensinnäkin Formaneiden kasvimaalla (katso osa 2.) ja yhteisestä yöstä heidän talon takana olevalla heinäpaalilla.
Henry katsoi vaimoaan vihaisena ja nousi ylös pöydästä: ''Henry, minne oikein menet? Meidän pitäisi puhua tästä. Meidän perheemme...''. Polly ei ehtinyt jatkaa kun Henry sanoi ääni väristen: ''Ei, en tahdo kuulla. Ja tästä ei todellakaan tarvitse puhua, sillä en tahdo tietää enempää ja minä sentään ajattelen lapsiammekin''.
Tämän sanottuaan Henry lähti nousemaan yläkertaan ja Polly yritti huutaa miehensä perään. Lopulta kuitenkin Polly kuuli ateljeen oven sulkeutuvan ja Polly tunsi kyynelten valtaavan silmänsä.
Henry kutsui Sallyn kylään, jonka kanssa hän pystyi rauhassa puhua tunteistaan. Olihan hän ja Sally nyt täysin samassa tilanteessa kun heitä molempia oli petetty. Parivaljakko seisoi pitkään pihalla keskustellen ja välillä itkien ja välillä nauraen avioliitoilleen.
Samana iltana Polly tunsi kovaa vihlontaa alavatsassaan. Polly ehti jo hetken pelätä menettävänsä pienen lapsen alun sisällään, mutta selvisi onneksi vain pelkällä varoituksella. Siitä lähtien Polly päätti ottaa askelta rauhallisemmin ja olla rasittamatta itseään murheilla kunnes lapsi olisi turvallisesti ulkona hänen vatsastaan.
* * *
Aika kului ja Pollyn raskaus näkyi vihdoin muillekin. Henry ei ollut leppynyt yhtään vaikka Polly oli laittanut kaikki yhteydet Dickiin poikki. Mies yritti soitella Pollylle tiedustellen hänen vointiaan, muttei suostunut puhumaan miehen kanssa. Polly oli myös huomannut Henryn pelkäävän, ettei Pollyn sisällä kasvava lapsi olisi hänen vaan Dickin. Polly taas oli aivan varma, ettei lapsi mitenkään voisi olla Dickin; hän kyllä tiesi, että todennäköisyys sinä yönä raskaudelle oli kaikkein pienin.
Perheen vanhempien välien kiristyminen aiheutti lasten vaipumisen omiin oloihinsa. Sophie luki mielellään kirjoja opittuaan lukemaan veljensä avustuksella. Hän huomasi nauttivansa kirjoista, jossa nuori nainen uhmaa miehiä ja toimii oman päänsä mukaisesti. Tarinat vetivät Sophien mukanaan ja tyttönen unohtikin nopeasti perheensä kinat.
Vaikka Henry ei puhunutkaan vaimonsa kanssa, joutui hän silti tekemään työnsä. Henry maalasi enemmän ja enemmän saaden uusia tilauksia sekä maalatakseen vain nyt omaksi ilokseenkin.
Polly taas joutui hoitamaan kotihommia sen mitä raskaudeltaan jaksoi. Onneksi Sophiesta oli apua ruokaa laittaessa sekä vessaa siivottaessa. Polly yrittikin kouluttaa tyttärestään loistavan vaimon Tommya varten.
''Äiti, vauva on kasvanut jo kauheasti'', Sophie sanoi eräänä iltana äidilleen koskettaessa vatsaa. ''Eikö olekin. Saatte Gregin kanssa villin sisaruksen, sillä lapsi liikkuu paljon'', Polly kertoi tyttärelleen.
Valitettavasti joku oli kaatanut Lanejen roskapöntön ja nyt tuholaiset olivat vallanneet pihan. Lanen koko perhe sairastui flunssaan ja yhden parantuessa joku tartutti hänet pian uudestaan. Pollylle flunssa osui pahaan aikaan, sillä raskaana hänen voimansa olivat muutenkin niin vähissä.
Henry ei myöskään pystynyt juuri maalailemaan maalauksia, sillä mies sai kovia yskän puuskia. Henry yski milloin missäkin päin taloa ja Polly keittikin miehelleen makoisaa marjakeittoa, joka auttoi kovaan yskään.
Samana iltana koitti myös Gregin kasvun aika. Tämä oli suuri päivä Lanejen perheessä, sillä perijä kasvaisi nyt teini-ikään ja voisi aloittaa itselleen puolison etsimisen. Vaikka Greg olikin vasta 13-vuotia, joutui hän jo alkaa suunnitella tulevaisuuttaan Lanen suvun perijänä.
''Voi poikaseni, sinustahan kasvoi kelpo nuorimies'', Henry sanoi ylpeänä komealle pojalleen. Greg katsoi vain isäänsä ylpeänä ja ajatteli haluavansa tulla yhtä hyväksi isäksi joskus tulevaisuudessaan.
Gregistä tuli vanhempiensa tapaan perhetavoitteinen (en muista elämäntoivetta) ja halusikin pian löytää itselleen loistavan vaimon jatkamaan sukuaan.
Myös perheen kolmas lapsi alkoi varoitella tulostaan. Pollyn vatsa oli kasvanut nyt äärimmilleen ja perhe tiesi pian koittavan synnytyksenkin. Polly ei jaksanut puuhastella enää kotiaskareiden parissa ja tämä olikin loistavaa aikaa Henryn mielestä Sophien opiskella talouden hoitoa. Sophie itse vain alkoi olla kurkkuaan myöten täynnä perheen hoitamista!
* * *
Eräänä iltana Gregin täyttäessä suden kaivamaa kuoppaa huomasi hän saman ennustajan kävelevän pihaan, jonka oli tavannut lapsuudessaan (0sa 1. alku). Nainen katsoi Gregiä mietteliäästi ennen kuin uskaltautui kysymään: ''Tahtoisikos nuorimies löytää itselleen sydänkäpysen?''
Greg jätti työnsä siihen ja käveli lähemmäksi naista. ''Olisiko se mahdollista?'', Greg kysyi innoissaan. ''Kun vain maksat minulle sievoisen summan, niin saat itsellesi juuri sen oikean''. Greg ei voinut ojentaa naiselle sievoista summaa rahaa vaan maksoi vain parikymmentä simoleonia, joita nainen katsoi närkästyneenä.
''Noh tällä summalla en voi antaa sitä oikeaa sinulle, mutta saat sen sijaan tämän'', ennustaja heilautti kättään ja kaunis nuori teini tupsahti Gregin viereen. ''Tämä tässä on Alina Notko. Toivottavasti teillä sujuu hyvin'', ennustaja sanoi ja lähti Lane perheen tontilta.
''Hei, minä olen Greg Lane'', Greg esitteli itsensä. Alinan kerrottua itse nimensä nuoret jutustelivat perheen pihalla. Nuorilla ei mennyt alkuunkaan hyvin vaan alkoivat kinastella milloin mistäkin eriävästä mielipiteestä. Kuitenkin Greg oli ihastunut Alinan kauneuteen eikä siksi suostunut jättämään tyttöä rauhaan.
Gregin jutellessa Alinan kanssa pihalla oli Polly kävellyt miehensä luo. ''Henry, meidän täytyy nyt oikeasti jutella. Saamme pian kolmannen lapsen emmekä me voi silloin inhota toisiamme. Lapsi tarvitsee molemmat vanhempansa''.
''Mistä sinä tiedät lapsen olevan minun'', Greg kysyi noustuaan ylös ja käveltyään vaimonsa luo. ''On suurempi todennäköisyys, että lapsi on sinun. Kun olin Dickin kanssa, oli todella pieni mahdollisuus tulla raskaaksi'', Polly kertoi. Henry katsoi nyt ensimmäistä kertaa vaimoaan jälleen silmiin ja sanoi: ''Rakastatko sinä minua enää?''
Polly nosti kätensä ja kosketti miehensä poskea: ''Enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa''.
Samalla Greg oli tullut sisälle Alinan lähdettyä ja löysi onnelliset vanhempansa pyörähtelemästä olohuoneessa. ''Ihanaa. Taidankin mennä nukkumaan'', Greg sanoi ja kipusi yläkertaan hymyillen salaa onnellisena; perhe alkoi viimein olla taas koossa.
* * *
Greg ja Henry alkoivat viettää laatuaikaa kahden kalastaen. Greg kertoikin isälleen Alinasta ja siitä kuinka tahtoi tutustua tähän nuoreen kaunottareen paremmin. Henry kuunteli onnellisena poikansa jutustelua tietäen poikansa etsivän jo elämänkumppania itselleen.
Illalla käynnistyi Pollyn kolmas synnytys. Ainoastaan Sophie tajusi juosta äitinsä tueksi vessaan perheen miesten ollessa yhä ulkona lammella kalastamassa.
Muutaman tunnin kuluttua Polly piteli käsissään toista tytärtään Ann Lanea. Ann oli aivan isosiskonsa kopio ja perhe sai suuremman varmuuden Henryn isyydestä huomattuaan punaiset hiukset, pisamaihon ja isänsä silmät.
''Kultaseni, tässä on nyt sinun pikkusiskosi Ann. Kasvata hänet hyvin pitäen pienokaisesta huolta'', Polly ohjasti vanhempaa tytärtään. Sophie ei tuntenut yhtään kateutta pienempää siskoaan kohtaan, sillä tiesi Ann'in alkavan seurailla häntä samaan tapaan kuin hän oli seuraillut Gregiä.
* * *
Polly oli kokonaan unohtanut millaista oli hoitaa pientä lasta kotitöiden ohessa. Lisäksi hän oli jo nyt hieman vanhempi kuin Sophien saadessaan ja kolmas lapsi vei entistä enemmän aikaa kun kahta muutakin oli silti vahdittava. Polly muisteli poikaansa ja vanhempaa tytärtään pesiessään kuopustaan synnytyksen jälkeen.
''Henry, katso. Tässä on tyttäresi Ann. Synnytin hänet kun olit Gregin kanssa kalassa enkä nähnyt sinua alhaalla'', Polly sanoi miehelleen tämän ateljeessa pitäessään Annia sylissään. Henry kääntyi katsomaan vaimoaan ja tytärtään ja kaikki hänen epäilyksensä Dickin olevan tytön isä katosivat hänen mielestään.
Perheellä ei vielä ollut rahaa ostaa pikku Ann'ille kehtoa vaan Polly laski Ann-tyttärensä pehmeälle matolle makuuhuoneessaan. Sillä välin Henry lähti etsimään hyviä lautoja valmistaakseen tyttärelleen kehdon myytyään Dickin ja Sophien entiset kehdot.
Polly heräsi miehensä tökättyä häntä käteen: ''Katso Polly, sain valmiiksi tyttäremme kehdon. Voit laskea hänet kehtoon nyt jos haluat''. Polly nousi sängystä ja laski tyttärensä uuteen kehtoon´, jonka Henry oli lapselleen valmistanut.
Seuraavana aamuna pedatessaan Henryn puolta sängystä, vilkaisi Polly pikaisesti miehensä tekemää kehtoa. Polly alkoi salaa hymyilemään itsestään viikatessaan päiväpeitettä lakanoiden päälle.
Hänen perheensä alkoi olla koko ajan enemmän ja enemmän läheisempi, jälleen. Polly alkoi itse unohtaa olleensa se, jonka rakkaus puolisoaan kohtaan oli kuihtunut. Seikkailu Dickin kanssa oli selventänyt hänelle, että Henry oli se, jota hän todella rakasti!
Alhaalla Pollyn käveltyä tiskialtaalle tiskatakseen lastensa aamiaisastioita hän kuunteli salaa Gregin puhelua Alinan kanssa. Nuoret olivat päättäneet mennä lounaalle Cadletownissa sijaitsevaan ravintolaan, jonne alemman luokan jäsenet menevät viettämään aikaansa.
Greg kurkkasi kasvojaan pikaisesti peilistä ja meni antamaan äidilleen lämpimän halauksen. ''Mistäs hyvästä tuo oli?'', Polly kysyi pojaltaan. ''Kiitän vain siitä, että olet äitini'', sen sanottuaan Greg käveli vaunupysäkille.
Noustuaan vaunuun ja maksettuaan kuskille Greg istui kyydissä vaitonaisesti. Mitä hän tekisi jos Alina ei enää tykkäisikään hänestä? Mitä jos hän olisikin löytänyt jonkun toisen? Nämä ajatukset pyörivät pojan mielessä hänen matkatessa Springfilediin.
Gregin matkustaessa oli Polly kutsunut Sallyn käymään. ''Sally, miten voit? Onko sinun ja Dickin välit jo kunnossa?'', Polly kysyi arasti. ''Voih Polly. En usko pystyväni antamaan koskaan Dickille anteeksi. En tietenkään ole vihainen sinulle'', Sally kiirehti sanomaan.
''Voi älä sano noin'', Polly kiirehti sanomaan ja alkoi piristämään parasta ystäväänsä. Pollyn ja Sallyn välit olivat jälleen kunnossa osittain vain siksi, että Sally kuvitteli Dickin kiristäneen Pollya makaamaan kanssaan. Polly ei tietenkään yrittänyt korjata asiaa...
Polly ja Sally juttelivat vielä hetken sopien Sophien tulevan jonain päivänä käymään Formaneilla tutustumassa tulevaan sulhaseensa.
Greg saapui Springfieldiin yhdessä Alinan kanssa. ''Alina, näytät tänään todella kauniilta'', Greg kehui tyttöä. Alina punastui hämmennyksestä, mutta vastasi pian samalla mitalla Gregin flirttailuun. Muutama vanhempi nainen katsoi Alinan käytöstä paheksuvasti; nuoren naisen ei ollut sopivaa käyttäytyä noin julkealla tavalla miehen seurassa!
Greg meni sisälle varaamaan pöytää itselleen, Alinalle ja Alinan ystävälle. Alinan ystävä oli tullut mukaan esiliinaksi, jotta kaupungissa ei heti alettaisi juoruilla nuorten suhteesta toisiinsa. Gregin tehtävänä oli jo nyt huolehtia perheestään sen verran, ettei omalla käytöksellään pilaisi Sophien ja Ann'in tulevia naimakauppoja.
Greg sai seurueelleen pöydän ravintola-kahvilan vasemmasta nurkkauksesta. Pöytä oli rauhaisassa sopukassa, missä ystävykset pystyivät keskustelemaan rauhassa asioistaan. Greg tutustui nyt ensimmäistä kertaa Alinan ystäväänkin. Hän jopa alkoi uskoa suhteen etenevän pidemmälle kuin vain pelkäksi ystävyydeksi.
Kun Alinan silmä vältti, otti Greg käteensä palan hampurilaistaan ja nakkasi palan Alinan suuhun. ''Greeg!'', Alina kiljahti saadessaan suuhunsa pojan juustohampurilaista.
Amelia Crompton oli eksynyt köyhien ravintolaan vieraisille ja katsoi paheksuvasti nuorten pöytätapoja. Miten hän, hieno lady, olikaan saattanut eksyä tänne rahvaan joukkoon!
Ilta alkoi hämärtää, joten Greg , Alina ja Alinan ystävä kävelivät kahvilan eteen odottamaan vaunuja. Nuoret olivat syöneet niin paljon, että olivat haljeta ja olivat siksi niin huojentuneita, että Cadletownissa vaunut noukkivat matkalaisia kyytiin kaikista paikoista, missä vain liikkui enemmän porukkaa. Ei sentään tarvinnut kävellä ties minne vaunuja odottamaan...
Greg pyysi Alinaa jäämään vielä hetkeksi heille, sillä tahtoi jutella tytön kanssa. ''Mukavaa, että suostuit jäämään'', Greg kiitti. ''Voi, ei mitään. Jäin oikein mielelläni'', Alina kihersi.
''Haluaisitko tavata äitini? Hän sattuu olemaan juuri kalastamassa tuossa lammella sisareni Sophien kanssa''. Alina nyökkäsi myöntävästi ja käveli Gregin perässä kalastavan Pollyn luo.
''Hei äiti. Tässä on neiti Alina Notko. Olemme tutustuneet toisiimme tässä hiljattain ja viihdymme hyvin yhdessä'', Greg esitteli tyttöä äidilleen. Polly katsoi hetken Alinaa arvioiden ennen kuin puhkesi hymyyn ja tervehti: ''Oikein hauska tavata teidät neiti Notko. Minä olen Gregin äiti Polly Lane ja tässä on tyttäreni Sophie Lane, Gregin nuorempi sisko. Meillä on vielä sisällä talossamme minun ja mieheni Henry Lanen kolmas lapsi, Ann Lane''.
Greg hymyili äidilleen kiitokseksi kun oli esitellyt hänen puolestaan heidän koko perheensä. Ketkään vieraista kun eivät olleet vielä saaneet tietoa Ann'in syntymästä, sillä Henry oli menossa käymään kirkolla vasta huomenaamuna ilmoittaakseen pastorille uudesta perheenjäsenestä. Siunaustilaisuuskin kun oli sovittava pastorin kanssa.
''Menemmekin tästä Sophien kanssa jo sisälle'', Polly sanoi ja tarttui tytärtään kädestä ja johdatti hänet perässään taloon. Alina ja Greg jäivät nyt kahden ulos ja Greg vetäisi tytön halaukseen. ''Mitäs pidit äidistäni? Hän ainakin oli kovin ihastunut sinuun'', Greg myhäili. ''Hän oli todella kultainen. Pikku sisaresikin oli todella kaunis. Hänestä tulee oikea sydäntenmurskaaja vanhempana'', Alina nauroi.
''Greg muuten, minulla on sinulle kerrottavaa. Lähden parin päivän kuluttua Silver Plazan yliopistoon, sillä sinne otetaan juuri vähävaraisten perheiden lapsia opiskelemaan. Lukukausi maksut yhdeltä kokonaiselta vuodelta ei ole kuin 2000 simoleonia ja yhteen asuntolaan otetaan myös naisia'', Alina kertoi.
Greg katsoi tyttöä hämillään ja Alina jatkoi: ''Vanhempani eivät ole koskaan saaneet itselleen poikaa. He alkoivat kerätä opiskelurahoja ennen syntyääni toivoen minun olevan poika. Synnyttyäni äidilleni kerrottiin, ettei hänen ole turvallista tehdä enää yhtään lasta. Vanhempani päättivät silloin, että kerran on pieni mahdollisuus minun päästä yliopistoon opiskelemaan he tuhlaavat rahat minuun. Asuntolassa, jonne otetaan tyttöjä, on ainoastaan viisi paikkaa ja minä sain tänään tiedon, että olen yksi heistä. Hakuaika päättyy huomenna, joten yritä hakea sinne'', Alina rukoili Gregiä.
Greg mietti hetken ja muistettuaan hetken ravintolan edessä Greg päätti pyrkiä samaan asuntolaan Alinan kanssa. Tyynysodan aikana Alina oli ollut niin kaunis, että Greg oli päättänyt tehdä tytöstä puolisonsa. Nyt jos hän päästäisi tytön menemään, tämä löytäisi yliopistosta varmasti jonkun toisen.
Greg ja Alina suutelivat hyvästiksi ja Greg lupasi soittaa huomenna pääsikö yliopistoon. Alina katsoi poikaa hymyillen ja sanoi: ''Olen varma, että pääset jos vain perheesi antaa sinun mennä''.
Tämän sanottuaan Alina lähti Lanejen pihalta ja Greg katsoi tytön perään miettien näkisikö häntä enää koskaan.
Greg käveli tiskaavan äitinsä luokse ja aloitti: ''Äiti, mitä pidit Alinasta?''. Polly katsoi poikaansa hymyillen ottaessaan käteensä uuden likaisen astian: ''Hän oli oikein ihana nuori tyttö. Taidat pitää hänestä kovastikin''.
Greg katsoi äitiään ajatellen kuinka hyvin hänen äitinsä tunsikaan hänet. ''Äiti, voisimmeko puhua ihan kahden?'', Greg kysyi Pollyn kuivatessa viimeistä astiaa. Polly katsoi poikaansa nyökäten ja laski puhtaan astian kaappiin.
Polly astui Gregin kanssa kauemmas tiskipöydän luota ja odotti Gregin aloittavan: ''Tiedän, ettei meillä ole paljoa rahaa ja isän tekevän kaikkensa, jotta saamme ruokaa talven ylitse. Mietin kuitenkin, että voisimmeko jostain saada ylimääräiset 2000 simoleonia ylihuomiseksi?'' Polly katsoi poikaansa hämillään ja kysyi: ''Miksi tahdot saada 2000 simoleonia? Et kai vaan ole pulassa?''
''Voi en tietenkään, mutta tahtoisin lähteä opiskelemaan Silver Plazan yliopistoon. Lukukausimaksut ovat siellä sellaisia, että köyhätkin voivat opiskella ja se asuntola, jonne hakisin, ottaa vain viisi henkilöä opiskelemaan. Alina pääsi sinne, vaikka on nainen, sillä mikään muu paikka ei huoli naisia. Eli neljä paikkaa on vielä vapaana ja huomenna on ainut päivä ilmoittautua''.
Polly katsoi poikaansa ja veti hänet itseään vasten. ''Voi tietenkin yritämme hankkia sinulle paikan sieltä. Puhumme kuitenkin isäsi kanssa asiasta ensin jos vain käy'', Polly kuiskasi poikansa korvaan kyynelten valuessa silmistään; jos vain oli mahdollista, että heidän köyhä poika pääsisi opiskelemaan, niin hän oli valmis tekemään sen eteen mitä tahansa!
Aamulla Polly heräsi varhain iloisena. Hän petasi oman puolensa sängystä ja antoi suukon nukkuvan miehensä otsalle. Hän otti Ann'in kehdosta ja käveli alakertaan.
Polly otti tuttipullon kaapista ja laski siihen maitoa. Ann alkoi kiemurrella siihen malliin, että lapsella oli jo kova nälkä.
Puhelin soi samalla kun Polly ruokki kuopustaan, muttei tehnyt elettäkään vastatakseen; hän kyllä tiesi kuka siellä soitti. Dick yritti onnitella perhettä uuden lapsen syntymän johdosta ja varmasti varmistaakseen oliko lapsi hänen.
''Etkö aio vastata puhelimeen, äiti?'' Sophien kysyi kävellessään alakertaan. Tytön mieli oli jo heti aamulla maassa, sillä hän oli yöllä menossa käymään vessassa kesken uniensa kun oli kuullut Gregin ja äitinsä puhuvan. Hän ei tahtonut Gregin jättävän perhettään niin pitkäksi aikaa jonkun tytön takia.
* * *
Henryn sekä Gregin herättyä ja aamupalan syötyä, kerääntyivät he pöydän ääreen keskustelemaan Gregin opinnoista. Sophie oli passitettu Formaneiden luo tutustumaan Tommyyn, jotta muu perhe saisi keskustella rauhassa asiasta.
Polly ja Greg selittivät yhdessä koko tilanteen Henrylle, joka kuunteli nyökkäillen ja lopulta sai tilaisuuden vastata: ''Kuulostaa oikein hyvältä, mutta asiassa on yksi hankaluus. En mitenkään pysty saamaan kokoon 2000 simoleonia yhden päivän aikana!''
Polly tarttui miestään kädestä ja sanoi: ''Sinullahan on se yksi maalaus myytävänä vielä. Voisit saada aivan hyvin sillä kokoon puolet varoista. Sitten voisit tietenkin myös ehdottaa joko Cromptonin tai Cadelinin perheelle josko he tahtoisivat ostaa maalauksen. Heiltä voisi saada erittäin hyvin kokoon toisen tuhannen''.
''Noh, voisin tietenkin kysyä entiseltä lapsuuden ystävältäni haluaisiko hän maalauttaa vaimonsa'', Henry pohti, sillä hän mieluummin turvautuisi tuttuun kuin Cadelhill'in yläluokkaan.
''Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että voin hakea sinne kouluun?'', Greg kysyi vanhemmiltaan hämillään. ''Taitaa tämä nyt tarkoittaa sitä'', Henry ja Polly sanoivat yhtä aikaa pojalleen.
Greg pomppasi ylös tuolistaan vanhempien tehdessä samoin. Samalla hetkellä kun Henry oli noussut ylös, oli Greg hypännyt isänsä kaulaan halatakseen häntä. ''Voi kiitos todella paljon! Lupaan tehdä kovasti työtä perheen hyväksi yliopistolla ja korvaan kaiken korkojen kanssa tullessani takaisin''.
Saman tien Greg soitti yliopistolle ja haki paikkaa. Hänen täytyi kertoa hieman itsestään ja perheestään ja sai kuin saikin paikan!
Saatuaan tiedon hyväksymisestään, soitti Greg kiireesti Alinalle. ''Moi Alina. Aloitamme siis huomenna yhdessä opiskelut Silver Plazassa... Niin, minutkin hyväksyttiin opiskelijaksi. Sain juuri tiedon... No, näemme siis huomenna. Hei hei''.
Puhelun aikana Polly suuteli miestään onnellisena. ''Mieti, perheen perijä pääsee yliopistoon opiskelijaksi. Voitko kuvitella?'', Polly hymyili. ''On sitä aika hankala uskoa, mutta poikamme saa mitä parhaimman tulevaisuuden'', Henry sanoi vaimolleen.
Yliopistoa edeltävä yö oli koko perheelle erikoinen:
Illalla Greg selaili yliopiston opasta ja hämmästyi siitä, mitä kaikkea hänen tulisi tietää. Hän kävisi opistoa neljä vuotta ja yksi vuosi jaettiin kahteen lukukauteen. Lukukausien välillä oli loppu koe, joka vaikuttaisi lopulta päättöarvosanaan. Greg päätti selviävänsä yliopistosta täyden 5 arvosanalla, jotta perheen varat eivät menisi hukkaan!
Henry taas joutui aloittamaan maalailun. Hänen täytyi saada huomiseksi kokoon 2000 simoleonia ja siihen hän kyllä tulisi pystymään. Hän oli hetki sitten soittanut ystävälleen, joka lupautui ostamaan maalauksen 1235 simoleonilla. Rahat oli siis saatu kokoon.
Gregin ja Sophien huoneessa Sophien nukkui sikeästi. Hän uneksi lapsuudestaan veljensä kanssa tehden lumiukkoa ja kuinka veli oli luvannut auttaa häntä koulussa. Nyt veli oli unessa kävelemässä pois päin hänestä eikä kääntynyt vaikka Sophie kuinka huusi ja huusi hänen peräänsä.
Viimein Sophie heräsi painajaisestaan ja hengitti raskaasti. Uni oli ollut hyvin ahdistava ja jäi vaivaamaan Sophieta pitkään. Silti hän joutui jatkamaan uniaan, sillä huomenna olisi kouluunkin lähdettävä.
Henry näki Gregin nousevan yläkertaan ja huusi poikansa perään: ''Greg, tulisitko käymään täällä?''. Greg kiiruhti isänsä luo, joka ojensi hänelle paketin. ''Mitä täällä on?'' Greg kysyi hämmentyneenä. ''Sinun yliopisto rahasi. Sain kokoon kaikki 2000 simoleonia ja annan ne nyt sinulle''.
Greg antoi pusun isälleen. ''Kiitos paljon isä. Et tule pettymään minuun ja lupaan palatessani pitää huolta koko perheestä'', Greg sanoi. Henry tunsi vihlaisun sydämessään, sillä nyt hänen vanhin poikansa oli lähdössä maailmalle.
Greg meni nukkumaan ja Henry heittäytyi vaimonsa viereen sängylle. Polly kierähti miehensä kainaloon sanoen: ''Lapsemme lentää pesästä. Ei mene enää kauaakaan kun pikku Sophiekin muuttaa Formaneiden luo perustamaan perhettä. Mitähän kuopukselle käy?''. ''Ei mietitä sitä nyt'', Henry sanoi ja alkoi riisua vaimonsa vaatteita lattialle.
Henry suuteli alastonta vaimoaan ja Polly vastasi pitkästä aikaa sydämestään miehensä haluille. Polly ja Henry viettivät täydellisen yön toistensa sylissä ajatellen vain toisiaan. Polly ei enää unelmoinut toisesta rakkaudesta vaan ainoastaan omasta Henrystään.
* * *
Aamulla varhain Polly laittoi muulle perheelle ruokaa ja meni itse yläkertaan hoivaamaan Ann'ia. Tytön kehto siirrettiin nyt Gregin sängyn tilalle ja Sophie sai pikkusisarestaan itselleen huonetoverin.
Muu perhe vietti viimeistä yhteistä ateriaansa ennen Gregin muuttoa asuntolaan ja Sophie oli täysin surun murtama. ''Tahtoisitko, että luen sinulle aamiaisen jälkeen lempi kirjaasi?'', Greg ehdotti.
Sophie kuunteli ruoan jälkeen tarinaa keijuista, jonka oli kuullut monesti ennenkin. Greg oli lukenut kirjan hänelle monta kertaa ja sai kuulla sen nyt viimeisen kerran veljensä lukemana.
Viimein koitti kello 8.30 ja yliopistolle vievät vaunut tulivat hakemaan Gregin aivan heidän omalta pihaltaan. Greg heilautti hyvästiksi kättään perheelle ja nousi komeiden hevosten vetämään vaunuun. Poika katsoi kotitalonsa loittonevan näköpiiristään ja mietti milloin näkisi perheensä uudelleen.
Polly katsoi vielä pitkään loittonevaa vaunua samalla kun Henry lohdutti Sophieta leikkimällä tyttärensä kanssa. Perhettä harmitti hiukan se, että Ann täytti tänään vuosia eikä Greg ollut todistamassa sisarensa kasvua.
* * *
Illalla perhe juhlisti kuopuksen kasvua oman perheensä kesken, ilman Gregiä tietenkin. Polly kantoi tytön itse tekemänsä kakun ääreen ja Sophie ja Henry riehuivat innoissaan ympärillä seuraten kasvua.
Henry kantoi kasvaneen Ann'in tyttäriensä huoneeseen ja näytti tytölle hänen uutta huonettaan. ''Katsohan kaunokainen, saat nyt asustaa täällä isosiskosi kanssa aivan kahden'', Henry leperteli todella kauniille tyttärelleen.
Polly seurasi perässä ja nosti Ann'in miehensä sylistä. ''Käytän häntä potalla, joten antaisitko tytön?'', Polly hymähti miehelleen. Hän ei tahtonut miehensä omivan lasta kokonaan itselleen.
Elämä Lanten perheessä jatkui tavalliseen tapaan Gregin lähdettyäkin. Polly ja Henry viettivät nyt onnellisempaa avioelämää ja Sophie sai sisarestaan itselleen ihanan leikkikaverin. Mutta miten kävikään Gregille yliopistolla...?
* * *
Greg luki asuntolansa kuistilla kirjaa. Vettä satoi kaatamalla ja pian yliopiston hevosvaunut, samat jolla hänetkin oli haettu, ajoivat pihaan. Vaunuista nousi ylös kaunis nuori nainen, joka katsoi Gregiä hymyillen. Greg nosti katseensa kirjastaan ja hymyili takaisin naiselle...
Miten Lanen perheen elämä jatkuu kun Sophie kasvaa pian teiniksi? Onnistuuko hänen ja Tommyn suunniteltu avioliitto mutkattomasti. Ja millainen tapaus Ann onkaan? Tämä kaikki tapahtuu Lanen perheen seuraavan kierroksen A. -osassa
Lisäksi pääsemme tutustumaan myös Gregin yliopisto elämään ja hänen suhteeseensa Alinan kanssa. Lopuksi Greg palaa opiskelunsa jälkeen takaisin kotiinsa Lanen kotitaloon. Tämä taas tapahtuu Lanen perheen B. -osassa.
Seuraavana on vuorossa kauppiaiden eli Formaneiden perhe. Nähdään, miten käy kun Dickin ja Pollyn suhde paljastuu. Lisäksi Tommyn ja Sophien ensitapaaminen kuvataan Formaneiden osassa.
http://www.99polls.com/polls_c8.swf" width="250" height="303">http://www.99polls.com/polls_c8.swf" />http://www.99polls.com/polls_c8.swf" flashvars="&id=52076&width=250&backgroundColor=0x9999ff&borderColor=0x3333ff&borderSize=5〈=fi" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="250" height="303">
7spins">http://www.7spins.com/">7spins casino make">http://www.99polls.com/">make a poll
Kommentit