(120. kuvaa)

Edellisessä osassa Lanen perheeseen syntyi kolmaskin lapsi, tyttövauva Ann. Polly ja Henry saivat samalla pelastettua avioliittonsa Pollyn syrjähypystä huolimatta ja välit Formaneihin säilyivät.
Perheen esikoinen sekä perijä, Greg, tapasi nuoren neidon nimeltä Alina. Alina sai houkuteltua Gregin mukaansa yliopistolle, jonne poika suunnisti kevään lopussa. Perheen keskimmäinen lapsi, Sophie, taas päätettiin naittaa Formaneiden pojalle Tommylle. Nyt kesän alettua nähdään miten perheen elämä jatkuu.

 

Kesän ensimmäisenä päivänä Polly nousi varhain vuoteesta. Noustuaan ylös hän katsahti tyhjää paikkaa viereltään ja alkoi pedata sängynpeitteet siististi lakanoiden päälle. Puettua päälleen arkimekkonsa, Polly poistui hiljaa hyräillen makuuhuoneesta.

Polly kiiruhti pikaiseen suihkuun , sillä hän huomasi lastenhuoneessa Sophien jo heränneen ja tiesi myös Ann'in heräävän piakkoin. Lämmin suihkuvesi alkoi hiljalleen muuttua viileämmäksi ja Polly poistui ripeästi viilenevästä vedestä.

''Huomenta tyttöseni. Tänään on kaunis päivä, eikö totta'', Polly puheli tyttärelleen istuttaessaan lasta puiselle potalle. Ann oli huonolla tuulella ja kiukkuili kovastikin joutuessaan aamupisulle.

Polly kantoi Ann'in alakertaan ja laski keittiön lattialle istumaan. ''Ole hyvä. Tässä on aamiaisesi'', Polly sanoi tytölle ojentaessaan tuttipulloa pieniin ojennettuihin käsiin. Ann otti pullon tyytyväisenä ja alkoi lutkuttaa kovalla kiireellä haaleaa maitoa pullosta.

Samalla Polly ajatteli muutaman vuoden päässä olevia Gregin häitä. Pojan palatessa yliopistolta, hän ja Alina menisivät naimisiin ja aloittaisivat suvun talosta huolehtimisen.

Henry teki kaikkensa saadakseen perheelle lisää rahaa. Gregin yliopistomaksu oli vaatinut perheeltä paljon, vaikka 2000 simoleonia ei monien mielestä olekaan kovin suuri raha. Nyt Henry sitten saikin raataa maalausten kanssa kovaa vauhtia toivoen saavansa pian ison tilauksen.

''Kultaseni, anteeksi etten ole voinut auttaa sinua yhtään taloudenhoidossa'', Henry pyyteli anteeksi vaimoltaan. ''Eihän se sinun tehtäväsi olekaan. Olen vaimosi ja minun kuuluu kasvattaa lapset sekä hoitaa taloa. Siitä tulikin mieleeni, että Sophien opiskeluun on kiinnitettävä erityinen huomio kun hänestä tulee Formanin pojan puoliso'', Polly puheli.

Vaimonsa vakuutuksista huolimatta Henry meni ruoan jälkeen yläkertaan vaihtamaan Ann'in vaipat ja puheli tytölle samalla: ''Voi sinua villikkoa. Olet taas onnistunut sotkemaan vaatteesikin tässä samalla. En ymmärrä miten sinusta on tullut noin vaikea lapsi verrattuna kahteen edelliseen''.

Vaipanvaihdon jälkeen Henry huomasi paitansa likaantuneen ja joutui pukemaan pyjaman päälleen, jotta Polly voisi pestä paidan. Etsiessään vaimoaan hän törmäsi tähän ateljeessaan maalaamassa. ''Polly, mitä ihmettä sinä oikein puuhaat?'', Henry kysäisi nauraen.

''Voi anteeksi, en olisi saanut tulla tänne ilman lupaasi. Minun teki vain niin kovasti mieli maalata'', Polly vastasi häpeissään katsomatta miestään silmiin. ''Älähän nyt. Tietenkin saat maalata. Kauniit kätesi tekevät varmasti ihmeitä kankaalla'', Henry kuiskasi vihjaillen ja otti Pollyn käden varovasti omaansa hyväillen sitä hellästi.

Pollyn ja Henryn vietettyä romanttinen hetki ateljeessa, Polly palasi kotiaskareiden pariin ja Henry siirtyi maalaamaan. Huomattuaan kouluvaunujen seisovan pihalla, Polly juoksi parvekkeelle katsomaan kipusihan Sophie vaunuihin. Sophie olikin juuri juoksemassa kiireen vilkkaan vaunuja kohti kuullessaan äitinsä hyvänpäivän toivotukset.

Polly siirtyi siitä alakertaan tarjoilemaan Henrylle ja itselleen lounasta. Polly oli saanut hetki sitten pestyä miehensä paidan, mutta Henry oli malttamattomana laittanut sen jo päälleen, vaikkei se ollut ehtinyt edes kuivua.

Siivottuaan tiskit Polly soitti Gregille yliopistoon: ''Hei kultaseni, tunnistatko yhä äitisi äänen? Miten on koulu lähtenyt sujumaan ja kuinka Alina voi?''. Greg kertoi ensimmäisestä luennostaan ja siitä kuinka opiskelija-asunnossa asui kolme muuta heidän lisäkseen; kaksi naista ja yksi mies. Opiskelijaelämä ei todellakaan ollut mitään juhlaa vaan todellista työtä. Ensimmäisistä loppukokeista hän oli saanut 5, mutta vain niukin naukin.

Illalla Sophie opetti lastenlorua Ann'ille. ''Tillin tallin, tillin tallin sanoi lintu Nöksis. Puuron söi, puuron söi tillin tallin töksis'', Sophie riimitteli ja odotti Ann'in luettelevan lorun perässään

Käytyään peittelemässä Sophien unille sekä laittamassa Ann'in kehtoon, pääsi Polly viimein itsekin nukkumaan. Hän tunsi, kuinka väsynyt oli päivän jäljiltä, vaikkei ollutkaan saanut vielä mitään aikaiseksi. Suljettuaan silmänsä uni tuli heti eikä hän kuullut kun Henry käpertyi hänen viereensä toivottaen hänelle hyvää yötä.

                                                            * * *

Aamulla Sophie ja Ann heräsivät yhtä aikaa. Sophie petasi sänkyään yrittäen samalla rauhoitella sisartaan: ''Ann, ole kiltti äläkä huuda noin kovaa. Kyllä se äiti sinut pian sieltä kehdosta nostaa. Ei sinun tarvitse itkeä''.

Päivä oli hyvin sateinen jo aamusta ja Sophie joutuikin lähtemään sateen aikana kouluun. Sophieta ei hymyilyttänyt yhtään kun äidin letittämät letit kastuivat ihan märäksi sekä mekko alkoi hangata jalkoja. Kouluvaunuissa mekko tarrautui taas takapuoleen kiinni ja koululla Sophieta jo itketti koko touhu.

Polly oli hyvällä tuulella sateesta huolimatta. Postilaatikkoon pudotetut laskutkaan eivät saaneet perheenäidin hymyä hyytymään. Päivä oli mitä loistavin, sillä Henry oli saanut maalauksestaan päälle 300 simoleonia ja laskut saatiin kerrankin maksettua ajallaan.

Illalla oli Sophien syntymäpäivä. Sophie seisoi jännittyneenä kakun edessä Tommyn tuijottaessa kasvavaa kihlattuaan tytön takana. Greg oli päässyt myöskin todistamaan sisarensa kasvua vaikka olikin saanut lähteä matkaan jo varhain luennon jälkeen.

Sophie puhalsi kynttilät toivoen kasvavansa kauniiksi tytöksi, josta Tommy pitäisi. Hän ei missään nimessä tahtoisi Tommyn hylkäävän häntä sillä kukaan muukaan ei tahtoisi naida köyhän perheen tytärtä!

Polly kiiruhti tyttärensä kynttilöiden puhalluksen jälkeen Gregin luo. ''Oletpa sinä laihtunut. Tämän siitä saat kun et ole äitisi luona syömässä. Miten se Alinakin on sallinut sinun joutua tähän kuntoon'', Polly tuskasteli pyyhkiessään poikansa vaatteista nukkaa.

''Tommy, nyt minäkin olen saman ikäinen kuin sinä'', Sophie kuiskasi pojalle eteisen nurkassa. ''Olen sinua siltikin vanhempi'', Tommy kuiskasi takaisin ja hymyili tytölle maireasti. Nuoret tuijottivat toisiaan taukoamatta ennen kuin Sophie sai selvitettyä päänsä ja otettua suuren harppauksen elämässään.

Kun Tommy katsoi häntä silmiin, Sophie liikahti poikaa vasten ja iski pehmeät huulensa pojan huulia vasten. Tommy säikähti hieman, mutta suuteli tyttöä kuitenkin takaisin. Sophie kuitenkin lopetti pian, sillä häntä alkoi naurattamaan tilanne aivan suunnattomasti.

Sophie vetäytyi Tommysta irti ja juoksi kiireen vilkkaan yläkertaan. Tommy katsoi hölmistyneenä juoksevan tytön perään ja mietti mikä tyttöön oikein oli mennyt.

Pian hän kuitenkin kuuli Sophien huhuilevan häntä yläkerrasta ja Tommy otti jalat alleen ja juoksi portaat ylös kaksi askelmaa kerrallaan. Lastenhuoneesta hän löysi hymyilevän Sophien tuijottamassa häntä.

''Sinusta tuli todella kaunis'', Tommy sanoi ja tarttui tulevaa morsiantaan käsistä kiinni. ''Kiitos. Omasta mielestäni näytän kyllä ihan tavalliselta'', Sophie vastasi hämmentyneenä mutta mielissään. ''Pitäisiköhän meidän alkaa tapailemaan toisiamme ihan julkisesti? Olemmehan sentään menossa vanhempana naimisiin keskenämme'', Tommy kysyi ujosti Sophielta.

''Voih, tietenkin meidän kannattaa'', Sophie kiljahti ja veti Tommyn tiukkaan rutistukseen. Tommy yritti halata tyttöä takaisin, muttei saanut käsiään pois tytön otteesta.

Onnistuneet synttärit kuitenkin päättyivät kuin päättyivätkin ja onnellinen Sophie valmisteli Ann'ia nukkumaan Pollyn siivoillessa juhlien jälkiä alakerrassa. ''Siskolla oli tänään mitä loistavin päivä. Toivottavasti sinäkin saisit joskus kokea tämän saman kuin minä tänään'', Sophie leperteli pikkusisarelleen, joka tuijotti ihmeissään siskoaan.

Sophie laski taaperon kehtoon ja antoi pusun lapsen otsalle. Ann'in kaatuessa makuulleen kehtoon Sophie laittoi peitteen siskonsa päälle ja silitti punaisen hiuskiehkuran lapsen kasvoilta pois. Ann oli hänelle kaikkein rakkain ja hän toivoi saavansa joskus itselleenkin oman pienen vauvan jota hoitaa.

Viimein Sophie puki yöpaidan päälleen ja aukaisi vuoteensa. Hän istuutui sängylle ja vetäisi peitteen päälleen ja katsoi pikaisesti ikkunasta ulos. Kauniit tähdet loistivat kirkkaina tummansinistä taivasta vasten. Muutama pilvenhattara ajelehti kuun ohi luoden aavemaisen hehkun taivaalle. Pian Sophie kuitenkin laski päänsä tyynyyn ja nukahti sikeään uneen.

                                                                      * * *

Seuraavana aamuna Polly nukkui pitkään. Hän laskeutui unisena portaat alas ja suunnisti kohti pesuhuonetta. Yläkerrasta hän kuuli jo sängyn narinaa ja tiesi Sophienkin heränneen. Onneksi tyttö oli tajunnut nousta ylös ilman Pollyn herätystä, sillä muuten Sophie olisi saattanut nukkua pommiin.

Sophie venytteli raukeana sängynreunalla ennen kuin nousi ylös. Alhaalla hän kuuli suihkun olevan päällä ja tiesi voivansa loikoilla vielä hetken. Katsoessaan ikkunasta ulos eilisten synttäreiden muistot nousivat mieleen ja saivat Sophien posket punehtumaan. Hän hymyili itsekseen ja nousi viimein ylös sängystä.

Alhaalla Polly käveli tyttärensä luokse hymyillen: ''Hyvää huomenta tyttäreni. Sinä olet niin kaunis tänään''. Yrittäessään halata Sophieta tyttö hypähti kauemmas ja sanoi: ''Äiti älä! En tahdo enää että kohtelet minua kuin vauvaa''. Polly näytti hetken loukkaantuneelta ennen kuin antoi asian olla ja siirtyi askareittensa pariin.

Sophie taas kiiruhti pihalle kouluvaunuihin ja hypähteli vaunun portaat hymyillen. Hän istahti vapaaseen penkkiriviin ja tarttui romaaniin, jonka oli ottanut kotoa mukaansa.

Henrykin oli viimein herännyt ja kiiruhti ateljeestaan suoraan puhelimeen. ''Henry Lane puhelimessa, kuinka voin auttaa''. Puhelimen toisesta päästä kuului erittäin hienostunut miesääni, joka kertoi asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi: ''Hyvää päivää herra Lane. Olen kuningas William Sinclair I ja olen kuullut, että te olette loistava taidemaalari. Pyytäisinkin teitä tulemaan linnaani ja maalaamaan minusta, kuningatar Marie-Theresestä, kruununprinssi William II sekä prinssi Lawrencesta muotokuvat. Olisi erittäin ystävällistä teiltä jos voisitte saapua mahdollisimman pian''.

Henryn suljettua luurin Polly kiiruhti miehensä luo. ''Kuka ihme sinulle oikein soitti. Näytät niin kalpealta'', Polly huolehti. ''Kultaseni. Et saa kertoa kenellekään tästä minkä sinulle nyt sanon. Kuningas William I soitti ja pyysi minut linnaan maalaamaan hänen perheestään muotokuvat. Hän maksaa mitä loistavimman palkkion minulle maalauksista''.

Koulusta saavuttuaan Sophie siirtyi heti läksyjensä pariin ja katsoi kummastuneena vanhempiaan. Molemmat käyttäytyivät mitä oudoimmin; aivan kuin olisivat voittaneet lotossa. Sen enempää miettimättä Sophie siirsi ajatuksensa jälleen Tommyyn ja eilisiin suudelmiin.

Illalla oli Ann'in aika viimein kasvaa. Nyt Lanen perheen kuopuskin siirtyisi jo lapsuuteen. Sophie oli pukenut ylleen jo pyjaman ja katsoi kun pikkusisarensa nousi jaloilleen ja aloitti kasvunsa. Sophie huusi vanhempansakin seuraamaan siskon kasvua ja perhe kannusti pikku Ann'ia innoissaan.

Ann on mitä loistavin äitinsä apuri. Hän hoiti mielellään kotitöitä, mutta perhe ei tiennyt lainkaan, että tyttö tulisi poikkeamaan paljon vanhemmasta sisarestaan. Ann oli todellisuudessa villi ja tahtoi kokea seikkailuja.

Illalla vielä Ann sai houkuteltua Sophien pukeutumaan jälleen arkiasuun ja tulemaan alakertaan lukemaan kirjaa. Sophie suostui viimein sisarensa mieliksi ja siskokset istuivat vieretysten lukien kumpikin omia kirjojaan. Sophie opiskeli äitinsä käskystä kokkausta, mutta Ann taas otti seikkailukirjan hyllyltä ja paneutui satumaisten seikkailujen maailmaan. Vaikkei hän osannutkaan vielä lukea lähes lainkaan, oli hänestä mukava katsoa kirjan piirroksia.

Polly taas siirtyi mieluusti jo yläkertaan nukkumaan. Alhaalla hän sanoi tyttärilleen, etteivät lukisi liian myöhään vaan siirtyisivät piakkoin yläkertaan unten maille. Tytöt vain mumisivat hyvänyön toivotukset äidilleen ja jatkoivat lukemista.

                                                                   * * *

Aamulla sisarukset heräsivät yhtä aikaa. ''Huomenta Sophie. Tehdäänkö tänäänkin jotain kivaa yhdessä? Nythän on lauantai eikä tarvitse mennä kouluunkaan'', Ann venytteli ja puheli innoissaan.

Alhaalla koko perhe siirtyi aamiaiselle ja Henry otti viimein eilisen puhelun esille lapsienkin kuullen. ''Lähden tänään hoitamaan kuninkaan minulle antamaa tehtävää. Viivyn siellä varmaan koko päivän, sillä maalaan hahmotelmat heistä siellä ja loput sitten hoidankin kotona'', Henry kertoi lettujensa äärellä.

Aamiaisen jälkeen Greg soitteli yliopistolta. Hän oli juuri läpäissyt toisen opintovuoden ensimmäisen lukukauden taas arvosanalla 5. Ann kuunteli innoissaan veljensä kertomuksia yliopistoelämästä ja päätti lähtevänsä itsekin teininä yliopistoon.

Sophien vuoro oli siivota aamiaisastiat pöydästä sekä tiskata ne. ''Tämä on loistavaa harjoitusta sinulle avioliittoa varten, kultaseni. Tommyn vaimona joudut hoitamaan tämän joka aterian jälkeen'', Polly sanoi istuessaan pöydässä ja katsellessaan tyttärensä tiskailevan lautasia.

Aamiaisen jälkeen oli Henryn aika kävellä vaunupysäkille ja nousta vaunuihin, jotka veisivät hänet Cadelhill'in toiselle puolelle. Ensimmäiseksi hän suuteli Pollya hyvästiksi ja kuiskasi vaimonsa korvaan kuinka paljon tätä rakastikin.

Seuraavaksi hän siirtyi Sophien luo ja halasi vanhempaa tytärtään käskien hänen auttaa äitiä tämän päivän sekä pitää huolta pikkusisarestaan.

Viimeiseksi hän antoi pusun perheen kuopukselle ja käski tytön pitää hauskaa ja leikkiä paljon pihalla. Lisäksi hänen täytyisi katsoa molempien naisten perään hänen ollessa töissä.

Niin Henry matkusti kohti kuninkaanlinnaa ja uutta isoa projektiaan kohden.

Tästä siirrytäänkin katsomaan kuinka Henryn päivä kuninkaanlinnassa sujui:

Saavuttuaan linnaan kuninkaallisten palvelusneiti Fanny päästi Henryn sisään. ''Hyvää päivää herra Lane. Kuningatar Marie-Therese tulee ottamaan teidät vastaan aivan hetken kuluttua. Voisitteko ystävällisesti siirtyä odottamaan hänen korkeuttaan tanssisalonkiin. Voitte istuutua aivan mille tahansa penkille jolle vain haluatte'', Fanny sanoi ystävällisesti.

Henryä jännitti hyvin paljon, sillä hän ei ollut koskaan tavannut kuningatarta saatikka sitten kuningasta edes kaukaa. Nyt hän joutuisi maalaaman heistä jopa muotokuvat. Henry katseli samalla ihaillen kuninkaallisten vastaanottoaulaa ja oli ymmällään siitä miten loistokasta kaikki oli kuninkaallisilla. Hän sai hädin tuskin ostettua perheelleen uuden tuolin keittiöön.

Kävellessään tanssisalonkia kohden hänen ohitseen käveli prinssi William II. Henry ja William katsoivat toisiaan pitkään ennen kuin William käänsi katseensa ja jatkoi matkaansa. Henry tajusi nähneensä juuri Cadelhill'in seuraavan kuninkaan, joka nousisi valtaistuimelle William I kuoltua.

Hermostuneena Henry istuutui tanssisalongin penkillä ja odotti kuningattaren saapuvan tervehtimään häntä. Hän istuskeli vaitonaisena ja mietti minkä kunnian oli saanut osakseen päästyään katsomaan kuninkaanlinnaa sisältä. Ei rahvaita noin vain pyydetty tulemaan sisälle ja maalailemaan kuninkaallisista muotokuvia.

Viimein kuningatar Marie-Therese saapui huoneeseen ja katsoi hymyillen Henryä. Kuningatar käveli ylväin askelin miehen luo ja jutteli tälle: ''Hyvää päivää herra Lane. Olen todella otettu, että suostuitte tulemaan tänne asti maalaamaan meistä muotokuvat. Lupaamme korvata vaivan teille erittäin anteliaasti. Jos teille tulee jotain kysyttävää, niin kääntykää toki minun tai Fannyn puoleen. Saatte myös käyttää palvelijoitten huonetta sekä siinä yhteydessä olevaa peseytymistilaa vapaasti''.

Henry aloittikin työnsä heti kuningattaren muotokuvalla. Henry tahtoi maalata kuningattaren linnan ulkopuolella kauniissa pihan yhteydessä olevassa puistossa. Kuningatar seisoikin hymyillen paikoillaan siihen asti kunnes alkoi satamaan ja Henry sanoi kuningattaren voivan siirtyä sisälle.

Henry maalasi hetken vielä puutarhassa, jotta saisi rajattua kankaalle myös muutaman kukan jonka edessä kuningatar oli seissyt. Viimein hän siirtyi itsekin sisälle, sillä vesisade yltyi ja alkoi kastella hänen taulunsa kankaan.

Ulkoa hän pyysi Fannya johdattamaan hänet kylpyhuoneeseen, sillä sade oli saanut hänet palelemaan. Päästyään sisälle Fannyn kylpyhuoneeseen hän näki upean ammeen ja laski veden ammeeseen. Lisättyään hiukan vielä erilaisia vaahtoja ja hajusteita hän rentoutui ja nautti loistavasta kylvystä. Kotona hän ei saisi enää kokea tällaista ylemmyyttä.

Kylvyn jälkeen hän maalasi hetken vielä kuningattaren maalausta ennen kuin Fanny tuli ilmoittamaan kuninkaan olevan valmiina seuraavaa maalausta varten. Niinpä Henry laskeutui takaisin alimpaan kerrokseen ja siirtyi maalaamaan kuninkaan muotokuvaa.

Lopulta hän maalasi vielä hahmotelmat William II sekä Lawrencen maalauksiin ja Fanny käski palvelijoita lastaamaan maalaustelineet vaunuihin.

Illan pimetessä Henry siirtyi linnan sisältä ulos ja käveli portin edessä oleviin vaunuihin. Viimein vaunut lähtivät liikkeelle ja Henry istui vaitonaisena matkatessaan neljän keskeneräisen maalauksen kanssa kotia kohden. Kuningas oli antanut hänelle jo maalauksista palkkion ja 5000 simoleonia taskussaan Henry hymyili tyytyväisenä.

Sophie tiskasi kotona illallisastioita ja kuuli oven kolahtavan auki ja pian sen jälkeen kiinni. Käännettyään katseensa ovelle päin hän huomasi isänsä seisovan ovensuussa hymyillen.

''Voi kultaseni!'', Polly huusi ja juoksi miehensä luokse hymyillen. Henry ja Polly asettelivat yhdessä keskeneräiset maalaukset alakerran tyhjään tilaan ja Polly suuteli miestään hellästi.

Sophie taas siirtyi vanhempiensa huomaamatta pihalle ja juoksi suutelemaan Tommya. Tommy suuteli tyttöä hellästi ja kuiskasi: ''Minulla oli aivan valtava ikävä sinua. Tiedätkö missä voisimme olla kahden?''.

Sophie johdatti pojan juuri rakennettuun pihavajaan, jonne Henry päätti pystyttää uuden ateljeensa. Entinen maalaushuone talossa otettiin perheen käyttöön, sillä kun Greg palaisi yliopistolta, perhe tarvitsisi siitä uuden makuuhuoneen. Pihavajassa Sophie ja Tommy saivat olla aivan kahden eikä Sophie osannut arvatakaan, mitä poika häneltä seuraavaksi kysyisi.

''Soph, mitäs sanoisit jos siirtyisimme tuonne yläkertaan heinäkasan päälle? Tahtoisin riisua sinut kokonaan ja näyttää sinulle kuinka paljon sinua rakastan'', Tommy kuiskasi. ''Tommy, en voi. Tiedät ettemme ole naimisissa ja ennen aviota emme saa tehdä mitään sellaista'', Sophie sanoi pelokkaana.

''No mehän olemme jo kihloissa. Pianhan me menemme naimisiinkin. Se on vanhempiemme päätös joten voimme aivan hyvin tehdä sen. Tilanne olisi aivan toinen jos tapailisimme muuten vaan'', Tommy houkutteli Sophieta.

Sophie ei uskaltanut sanoa pojalle ei, vaan antoi tämän johdattaa hänet yläkertaan. Ylhäällä Tommy vetäisi Sophien lähelleen ja suuteli intohimoisesti. Samalla hän liu'utti kätensä tytön hameen alle ja alkoi pudottamaan vaatekappaleita Sophien päältä.

Lopulta Sophie makasi alastomana Tommyn päällä ja Tommy suuteli tyttöä intohimoisesti. Sophie ei uskaltanut tehdä muuta kuin suudella samalla kun Tommy alkoi riisua omia vaatteita päältään.

Lopulta Sophie makasi Tommyn vieressä alusvaatteissaan pidellen pojan kädestä kiinni. ''No, eihän ollut kauheaa'', Tommy sanoi hymyillen ja Sophie vastasi hymyllään pojalle väkisin. Todellisuudessa Sophieta pelotti suunnattomasti. Entä jos Formanit päättäisivätkin naittaa Tommyn jollekin toiselle. Entä jos hän tulisi raskaaksi. Entä jos hänen vanhempansa saisivat tietää asiasta.

Lopulta Sophie ja Tommy nukahtivat vieretysten Henryn rakentamaan vajaan. Sophie nukkui levotonta unta nähden painajaisia tapahtuneesta ja sen seurauksista.

                                                                     * * *

Aamuyöstä Henry oli saanut maalattua kuninkaan kuvan loppuun ja siirtyi lukemaan mekaniikasta kertovaa kirjaa. Hän istuskeli vaitonaisena uudistetussa alakerrassa. Kuninkaallisilta saaduilla rahoilla Henry oli saanut ostettua kaksi nojatuolia, peilin, pienen puisen pöydän sekä yhden uuden tuolin ruokapöydän ympärille. Lisäksi tietenkin rakennettua ateljeensa pihalle.

Tommy poistui aamun varhaisilla tunneilla Lanen perheen pihasta jättäen Sophien yksin nukkumaan Henryn ateljeehen. Tommy ei tajunnut yhtään mitä oli tehnyt Sophielle. Hän ei ajatellut eikä murehtinut yön seurauksista vaan poistui tyytyväisenä Laneilta.

Ann heräsi kesken unien ja nousi ylös sängystään. Hän käveli sisarensa sängyn vierelle ja katseli huolestuneena avaamatonta sänkyä. ''Sisko ei ole nukkunut koko yönä sängyssään. Missä ihmeessä hän oikein on? Isä suuttuu kauheasti jos saa tietää'', Ann mutisi peloissaan.

Auringon noustessa ja luodessa säteensä Cadelhill'in ylle, Sophie heräsi ulkorakennuksessa ja hiippaili sisälle taloon. Henry oli edelleen lukemassa kirjaa kun kuuli oven avautuvan ja Sophien kävelevän sisään. ''Huomenta Sophie. Oletko ollut jo kauankin ylhäällä? En huomannut sinun tulleen edes alakertaan'', Henry puheli iloisena. ''Juu, kävin vain katsomassa uutta ateljeetasi. Toivottavasti se ei haittaa'', Sophie vastasi kiireissään ja siirtyi kylpyhuoneen puolelle.

Sophie astui vesihanan alle ja antoi raikkaan veden pestä pois viimeöiset tapahtumat. Sophien jalat tärisivät edelleen kiinnijäämisen pelosta, mutta onneksi Henry ei ollut tajunnut mitään. Kyyneleet alkoivat poltella tytön silmiä ja Sophie toivoi ettei olisi koskaan suostunutkaan Tommyn ehdotukseen.

Polly oli valmistanut perheelleen taas lettu aamiaisen. Polly, Henry ja tytöt istuivat yhdessä syöden maittavaa aamiaista jutellen tulevasta päivästä sekä suunnitelmistaan päivän varalle.

Sophie aloitti aamun opiskellen siivousta ja Ann raahasi päivän lehden mukanaan ja alkoi lukea. ''Soph, tiedätkö sinä paikan nimeltä Coral-Island?'', Ann kysyi sisareltaan. ''En ole koskaan kuullutkaan. Miksi kysyit?'', Sophie vastasi siirtäen huomionsa sisareensa. ''Coral-Island on Cadelhill'in lähin naapurisaari. Laivalla Cadelhill'ista sinne kestää kolme päivää. Lehti kertoo, että saari poikkeaa valtavasti Cadelhill'ista'', Ann kertoi.

Siitä päivästä lähtien, kun Ann luki paikasta, hän ei voinut unohtaa saarta. Hänen ajatuksensa jäivät tähän kyseiseen saareen, jossa on aina kesä. Ann tahtoi kovasti päästä saarelle eikä osannut enää toivoa muuta paikkaa missä elää.

Henry siirtyi Pollyn kanssa maalaamaan miehen ateljeehen. Polly tahtoi mennä miehensä mukaan, sillä he eivät olleet tehneet pitkään aikaan mitään yhdessä. Henry vietti niin paljon aikaa maalaustensa parissa ja Polly taas hoiti lapsia ja taloutta. Nyt kun lapset osasivat huolehtia itse itsestään Pollylle jäi paljon enemmän vapaa-aikaa.

Kun vanhemmat olivat ateljeessa ja Ann keskittyi Coral-Islandin uutiseen Sophie soitti Tommylle. ''Tommy, siitä eilisestä. En tiedä oliko se eilinen lainkaan hyvä idea. Entä jos joku saa tietää? Miten minulle silloin käy'', Sophie itki puhelimeen.

Illalla Polly meni nukkumaan miehensä viereen. Henry nukkui jo sikeästi ja Polly hymyili katsellessaan nukkuvaa miestään. Pian olisi Gregin aika tulla yliopistolta takaisin kotiin ja Polly odotti jo innoissaan tulevia lapsenlapsiaan.

                                                                    * * *

Keskellä yötä Polly heräsi siihen kun Henry silitteli hänen hiuksiaan. Polly nousi ylös ja Henry johdatti naisen alakertaan. ''Polly, olet niin kaunis. Minun upea vaimoni'', Henry sanoi ja tarttui naisen käsiin.

Henry johdatti vaimonsa ulos ja he heittäytyivät kirkkaan tähtitaivaan alle tuijottelemaan tuhansia tähtiä. Polly katsoi hetken kuluttu miestään, joka tuijotti tähtien sijasta vaimoaan. ''Olet paljon kauniimpi kuin tuo taivas yllämme; ja voin kertoa, että se on jo todella kaunis'', Henry kuiskasi.

Romanttinen hetki ei kuitenkaan voinut kestää ikuisuutta. Pollyn ja Henryn oli siirryttävä sisälle hoitamaan päivän töitä. Perheen suihku oli hajonnut ja heitti kaikki vedet lattialle. Henry korjaili suihkunrämää ja Polly kuivaili lattioita ennen kuin vesi syövyttäisi lattiat.

Sophie hiippaili sillä välin takaisin kotiin. Hän ei ollut taaskaan kotona yötään vaan tällä kertaa Tommy oli hakenut Sophien heille. Sophie päätti ettei enää pyytäisi Tommyä jättämään häntä rauhaan. Hänen täytyi vaan pitää huolta siitä, ettei Tommy vaan hylkäisi häntä jonkun toisen naisen tähden.

Sophie peilailikin itseään ennen kouluun lähtöä. Hänellä oli laiha, mutta silti kelvollinen vartalo. Hänellä oli mukavat kasvot ja nätti hymy. Ei Tommy häntä voinut siksi hylätä tai vaihtaa toiseen naiseen.

Tyttöjen lähdettyä kouluun Polly ja Henry viettivät yhdessä aikaa lukien kirjoja. ''Mietihän Pollyseni. Kun Greg palaa yliopistolta, hän ottaa minun ammattini ja minä saan viettää kaikki päivät kanssasi'', Henry naurahti iloisena. Pian hän ja Polly saisivat jäädä eläkkeelle ja Gregin perhe pitäisi huolta heidän elätyksestään.

Yhdeltä Polly oli valmistanut miehelleen ja itselleen aterian ja Sophie juoksi huutaen sisälle: ''Äiti, äiti. Minä sain kympin! Mieti, kympin!'' Polly huokaisi ja katsoi tytärtään hymyillen: ''Oikein hyvä, kultaseni. Nyt sinun varmaan täytyy sitten saada se koiranpentukin''.

Niin Sophie sai itselleen mustan hylätyn koiranpennun. Sophie antoi pennulle nimen Puke, sillä se kuulosti loistavalta urospennun nimeltä. Pukesta ja Sophiesta tuli heti hyviä ystäviä ja pentu seurasi emäntäänsä kaikkialle.

Sophie kutitteli koiraa innoissaan ja helli pentua sen minkä kerkesi. Polly usein sanoikin, että Sophien pitäisi pitää huolta ettei pentu saisi liikaa valtaa ja otetta Sophiesta. Muuten se ei tottelisi enää ketään, eikä koira saa olla milloinkaan emäntänsä pomo.

Myös Henry ihastui perheen uuteen tulokkaaseen. Puke sai Henryltä usein makupaloja samalla kun Sophie laittoi pennulle ruokaa. Ei ihme, ettei ruoka maistunut kun pennun maha oli täynnä herkkuja.

Tässä pikku Puke syö ruokaansa. Pentu joutui melkein menemään ruokakuppiinsa istumaan, jotta saisi syötyä. Pennun puuhasteluja olikin erittäin suloista seurata kun se yritti tutkia paikkoja ja tutustua perheeseensä.

Tietenkin myös Ann rakastui koiraan. Ann leikki mielellään sormileikkiä pennun kanssa ja antoi pennun hyppiä pitkän aikaa ilmassa ennen kuin antautui laskemaan sormensa pennun ulottuville.

Polly oli antanut Sophielle tehtäväksi valmistaa perheen illallisen. Sophie päätti tehdä porsaankyljyksiä ja lauleli iloisesti ripotellessaan pippuria lihojen päälle. Polly katseli tyytyväisenä kauempaa tyttärensä puuhasteluja ja oli ylpeä kuinka hyvää työtä Sophie sai aikaan.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Sophie kaatoi huomaamattaan aivan liikaa öljyä pannulle ja sai aikaan valtavat liekit. Koko hella oli tulessa ja Sophie alkoi huudella epätoivoisesti äitiään paikalle. ''Herran jestas! Mitä ihmettä sinä oikein teit'', Polly huudahti ja heitti viltin liekkien päälle. Onneksi Polly oli oppinut ettei vettä saisi missään nimessä kaataa perään jos tulipalon oli aiheuttanut öljy.

                                                                * * *

Seuraavana päivänä Puke oli kasvanut paljon suuremmaksi. Pikkuisesta pennusta ei ollut tietoakaan kun Polly saapui aamulla hellan ääreen. Puke kiirehti tervehtimään Pollya häntää iloisesti heiluttaen.

Viimein Polly oppi ruoanlaiton viimeisimmätkin salat. Nyt hänellä oli täysi pätevyys keittotaitoihin ja hän sulki hymyillen ja ylpeänä kirjan. Hänestä oli tullut lopultakin erittäin pätevä kotiäiti.

Puke oli kasvettuaan alkanut hajotella perheen tavaroita. Hampaanjälkiä näkyi vasta hankituissa penkeissä ja Polly patistikin Sophieta kasvattamaan koiraansa. ''Tuhma Puke! Ei saa purra huonekaluja, ei!'', Sophie sanoi rauhallisesti mutta painokkaasti.

Sophie ja Ann tekivät illalla yhdessä läksyjään. Molemmat olivat saaneet kauhean pinon kotitehtäviä ja Ann kyselikin isosiskoltaan neuvoja vaikeisiin tehtäviin. Sophie yritti neuvoa sisartaan sen minkä omilta läksyiltään ehti. Kotitalouden tehtävät kun tahtoivat viedä häneltä oman aikansa.

Läksyjen jälkeen siskokset söivät yhdessä Sophien heille valmistamaa ruokaa. Sophie päätti ettei nyt yrittäisi tehdä mahdottomia vaan helppoa ja yksinkertaista munakasta. Munakas maistuikin molemmille loistavasti ja Ann kertoili ruoan ohella sisarelleen Coral-Islandista.

Syötyään Sophie ja Ann kipusivat peräkkäin yläkertaan ja heittäytyivät sängyilleen nukkumaan.

                                                               * * *

Lapsien lähdettyä kouluun Sally ja Dick Forman tulivat vierailulle. ''Olemmeko nyt yhtä mieltä siitä, että syksyn loputtua Sophie muuttaa meille asumaan ja keväällä me järjestämme nuorille häät?'', Dick kysyi pöydässä Henryltä. ''Kuulostaa loistavalta. Nuoret saavat asua teillä talven yli ennen aviota ja juhlimme häitä heti kevään alettua. Meille vapautuu silloin lisää tilaakin kun Greg ja Alina palaavat yliopistolta'', Henry vastasi.

''Hoidatko sinä Sophien aviokasvatuksen vai neuvonko minä häntä hänen muutettuaan meille?'', Sally kysyi Pollyltä. ''Olen opettanut häntä kokkaamaan, siivoamaan sekä puhunut vaimon velvollisuuksista. Silti olisi viisasta jos sinä vielä neuvoisit hänelle perheenne sääntöjä ja kaupan velvollisuuksia sillä niissä minä en ole voinut opettaa häntä'', Polly luetteli.

Sophien palattua koulusta ja lukiessaan kirjaa Polly tuli seisomaan tyttärensä eteen. ''Sophie, meidän täytyy hieman puhua. Formanit kävivät tänään meillä ja sovimme heidän kanssa eräästä asiasta'', Polly sanoi ja istahti viereiselle nojatuolille sillä välin kun Sophie laittoi kirjan takaisin hyllyyn ja istuutui alas.

''Mistä te oikein sovitte'', Sophie kysäisi varovasti ja katsoi maahan. Hän pelkäsi suunnattomasti, että Formanit olivat kuulleet hänen ja Tommyn puuhista ja peruivat nyt naimakaupan. ''Isäsi ja herra Forman sopivat, että syksyn loputtua muutat talveksi Formaneiden luo asumaan Tommyn kihlattuna. Keväällä taas pidämme Formaneiden luona sinun ja Tommyn häät ja jäät asumaan Formaneille pysyvästi rouva Tommy Formanina'', Polly kertoi tyttärelleen.

''Joudumme aloittamaan nyt kunnolla sinun avioliitto kasvatuksesi ja tahdonkin tietää, että olethan opiskellut keittotaitojasi kunnolla?'', Polly kysyi huolestuneena. ''Äiti, olet opettanut minua loistavasti. Sinulla ei ole mitään hätää eikä sinun tarvitse ajatella ettet ole kasvattanut minua hyvin sen tulipalon takia'', Sophie sanoi. Hän oli tavallaan helpottunut ettei kukaan ollut saanut tietää hänestä ja Tommysta, mutta muuttaminen kotoa taas kauhistutti valtavasti. Hänhän oli vasta lapsi ja hänen täytyisi alkaa perustaa jo perhettä.

Ann oli myös päässyt koulusta ja sanoi jo ovelta: ''Kymppi tuli'' ja käveli tiehensä. Polly nousi ylös ja hihkui tyttärensä perään: ''Loistavaa Ann. Äitisi on todella ylpeä sinusta''. Ann ei jaksanut välittää vaan istuutui takaisin lattialle ja alkoi pakertaa läksyjensä parissa. Kymppi ei kauaa pysyisi jos sen eteen ei tekisi töitä.

 

Polly siirtyi illalla tukkiutuneen vessanpytyn kimppuun ja siivosi vessan muutenkin. Tänään hän ei ollut ehtinyt tehdä läheskään kaikkia kotitöitä jotka olisi pitänyt saada aikaiseksi.

Illalla Polly käveli Ann'in kanssa yläkertaan ja luki tytölle iltasadun pitkästä aikaa. Hän tiesi ettei tulisi enää lukemaan kovin montaa tarinaa omille lapsilleen vaan pian hän saisi kertoa tarinoita lapsenlapsilleen.

Henrykin sai illalla ennen nukkumaan menoa vaimostaan vielä osansa. Tänään Polly tiesi hoitaneensa ennätysmäärän vaimon velvollisuuksia ja varsinkin tähän viimeiseen hänellä ei olisi ollut lainkaan virtaa. ''Velvollisuus kuin velvollisuus'', Polly ajatteli ja antautui miehensä rakasteltavaksi.

                                                                  * * *

Henry ja Polly saivat viimein sisustettua Gregin ja Alinan tulevan huoneen. Greg oli nyt viimeistä viikkoa yliopistolla ja palaisi pian kotiin. Henry oli saanut ostettua torilta halvan, mutta siistin sängyn ja siihen kuuluvat yöpöydät. Polly oli valmistanut verhot sekä sängynpeitteen, jotka sopivat nätisti huoneeseen. Nyt perijän olisi hyvä palata takaisin kotiin.

Polly siivoili alakerran tiskiä, sillä hän aloitti tänään Gregin paluujuhlan sekä Ann'in synttäreiden valmistelun. Hän valmistaisi salaattia alkupalaksi, täytettyä lohta pääruoaksi ja marjapiirakkaa jälkiruoaksi.

Marjapiirakka onnistui loistavasti ja Polly toivoikin ettei onnistuisi pilaamaan kakkua unohtamalla sitä aivan liian pitkäksi aikaa uuniin. Koristelut kakun pinnalla olivat kauniit ja erittäin houkuttelevan näköisiä ja jos pohjan onnistuisi paistamaan oikein siitä tulisi murea ja suussasulava.

Polly laittoi Sophienkin kuuraamaan taloa. Sophie sai tehtäväkseen hoitaa Puken pedin jynssäämisen. Koira oli onnistunut päästämään muutamat pissit petiin ja nyt se haisi aivan kammottavalta. Vieraita ei olisi voinut kuvitellakaan päästettävän taloon jos talossa haisi järkyttävälle.

Kotihommien jälkeen Sophie meni Ann'in kanssa ulos heittelemään palloa. Tytöt eivät olleet ehtineet tehdä oikein mitään enää yhdessä ja Ann oli ollut siitä kovin pahoillaan. Siksi hän kävikin pyytämässä sisartaan ulos viimeisiin lämpimiin syyspäiviin.

Illalla Tommy tuli taas vierailulle. ''Muutat kuulemma pian meille asumaan'', Tommy sanoi ja kääntyi Sophien puoleen alkaen silitellä tytön hiuksia. ''Äitini sanoi, että muutan teille talven alkaessa'', Sophie vastasi kainosti.

''Loistavaa. Minähän sanoin, ettei sinulla ole mitään hätää vaikka menimmekin sänkyyn ennen avioliittoa. Kukaan ei saanut tietää ja olemme muutenkin menossa naimisiin'', Tommy sanoi ja alkoi suudella Sophieta riisuen samalla tytön mekkoa pois päältä.

Lopulta kaksikko vaipui jälleen uneen ja nukkuivat rauhassa muutaman tunnin. Ateljeessa alkoi olla öisin kylmä, sillä kolea syystuuli pääsi ikkunoiden raoista sisälle taloon. Sophie nukkui kuitenkin tauotta rakkaansa kainalossa välittämättä viileästä ilmasta.

                                                               * * *

Tommyn herättyä häntä odotti pienoinen yllätys. Puettuaan päälle ja laskeuduttuaan alas portaat Henry tuli häntä ovella vastaan. ''Mitä ihmettä sinä teet täällä'', mies huudahti yllättyneenä ja siirsi katseensa salamana ylös. Hän huomasi naisen hahmon heinäkasan päällä ja alkoi nousta rappusia ylös nopeasti.

Järkytys valtasi miehen huomattuaan tyttärensä makaavan heinillä alusvaatteisillaan. Tyttö nukkui rauhassa eikä Henry tiennyt pitäisikö hänen herättää Sophie vai antaa nukkua.

Lopulta hän ei osannut tehdä muuta kuin poistua alas ja siirtyä maalauksensa pariin. Kuinka hänen tyttärensä oli voinut olla noin typerä ja vaarantaa tulevaisuutensa harrastamalla esiaviollisia suhteita. Vaikka kyseessä olikin Sophien tuleva kihlattu, asia oli silti kauhistuttava.

Aamiaisen jälkeen Sophie sai kuitenkin kuulla kunniansa. ''Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit! Menet Tommyn kanssa vuoteeseen vaikka ette ole edes aviossa. Se, että menette joskus naimisiin ei tarkoita yhtään mitään. Tommy voisi saada vanhempiensa mielen muuttumaan ja etsimään itselleen jonkun toisen'', Henry huusi. ''Tommy ei ikinä tekisi mitään sellaista'', Sophie huusi takaisin.

''Mistä sinä sen tiedät? Miehet pystyvät tekemään ihan mitä tahansa ja luuletko kelpaavasi silloin jollekin toiselle. Sinulla on muutenkin riskialtis tulevaisuus kun meillä ei ole paljon rahaa'', Henry jatkoi raivoamista.

Ann kuunteli hetken järkyttyneenä isänsä ja siskonsa tappelua ennen kuin juoksi itkien tiehensä. Hän ei tahtonut kuulla mitä kaikkea sisarensa oli tehnyt. Hän ei tahtonut kuulla mitä isänsä sanoi asiasta. Hän ei todellakaan enää tahtonut jäädä Cadelhill'iin, jossa kaikki mitä naiset tekivät otettiin niin raskaasti.

Huudettuaan tarpeeksi Sophie ja Henry vaikenivat eivätkä katsoneetkaan enää toisiinsa. Sophieta hävetti suunnattomasti ja hän mietti miltä Ann'istakin tuntui kaiken tämän jälkeen. Tyttö oli varmasti aivan kauhuissaan. Henry taas katsoi vaimoaan merkitsevästi, jotta tämä tajuaisi että heillä olisi puhuttavaa yläkerrassa.

Sophie lähtikin etsimään pikkusiskoaan ja löysikin hänet vessasta itkemässä. ''Sisko, isä ei olisi saanut huutaa sinulle niin'', Ann itki ja kietoi kätensä sisarensa niskaan. ''Älähän nyt Ann. Isällä oli kerrankin todella hyvä syy riehua noin. Tiedät itsekin etten olisi saanut tehdä tuollaista'', Sophie sanoi ja lohdutti sisartaan.

Ylhäällä Henry kertoi vaimolleen kaiken tapahtuneesta. Polly kuunteli huolestuneena ja oli miehensä kanssa yhtä mieltä siitä, että Sophien oli lähdettävä talosta heti kuin se vain olisi mahdollista.

Illalla kaikki perheen naiset viettivät aikaa ulkona. Polly heitteli keppiä Pukelle samalla kun Ann ja Sophie heittelivät palloa. Naiset nauroivat kovaan ääneen yhdessä ja juttelivat toisilleen viimeistä kertaa ennen kuin Sophie lähtisi Formaneille ja ennen kuin Ann kasvaisi teiniksi.

 

Illalla Ann kävi nukkumaan surullisena ja varmana päätöksestään. Hänen isänsä ei suostuisi ajatukseen, mutta hän pystyisi puhumaan Gregin ympäri tämän ja Alinan häiden jälkeen. Suunniteltuaan vielä mielessään hetken tulevaisuuttaan Ann nukahti Coral-Island mielessään sekä huomiset synttärinsä ja Gregin paluu ajatuksissaan.

                                                                           * * *

Tähän loppui Lanejen A. osa. Seuraava osa kertoo Gregin ja Alinan yliopistoelämästä sekä lopussa heidän valmistujaisjuhlat sekä paluun kotiin. Osan lopussa on myös Lanejen perheen kotona vietetyt tuplajuhlat kun Greg palaa kotiin ja Ann kasvaa teiniksi.

Osan kanssa on todellakin ollut ongelmia, sillä teksteillä on ollut tapana pompata ihan kuvien loppuun. Toivoisin siis, että jos ne tekevät sen jälleen niin ilmoittakaa saman tien kommentissa. Olen joutunut tekemään tämän osan jo kolmesti ja nyt tein jo ihan eri blogissa:P

Kommentteja voitte jättää uudestaan jos haluatte.
♥:llä Hattara