Tässäpä olisi teille Cromptonien osa luettavissanne. Muistuttelen teitä, että tämä on sitten hieman kytköksissä Cadelinien osaan, mutta nyt näettekin Eleanorin kannan tapahtumista. Laitoin nyt uuden kyselyn saiko Eleanor itselleen oikean prinssin joten vastailkaapas siihen sitten myös:D

                                                ( 121. kuvaa)

Edellisessä osassa Cromptoneiden perheessä Amelian ja Frederickin välit viilenivät niin pitkälle, että Amelia suunnitteli karkaavansa kotoa. Hän ja Jem Gentry olivat suunnitelleet matkustaa laivalla toiseen kaupunkiin, jossa saisivat olla rauhassa, mutta viime hetkellä Amelia muutti mielensä satamassa.
Eleanorista kasvoi kiltti ja reipas koululainen sekä myöhemmässä vaiheessa kaunis nuori leidi. Jasper taas kasvoi lapseksi ja hänen opettamisensa suvun perijäksi alkoi. Lapset pääsivät myös arvostettuun yksityiskouluun isänsä, Frederickin avulla.

Ensimmäinen kesäyö alkoi Eleanorin puuhaillessa läksyjensä parissa huoneessaan. Hän päätti ottaa koulun vakavasti, sillä hänen vanhempansa odottivat häneltä koko ajan enemmän ja enemmän. Aina ei ollut helppoa täyttää edes pieniä odotuksia saati sitten suurempia.

Frederick harjoitteli itse alakerrassa karismaa. Hänen uraputkensa oli huipussaan ja hän olisi pian yrityksen johtaja. Se taas tarkoitti suurta kunnioitusta itse kuningas Williamilta.

Amelia istuskeli keittokirjan kanssa olohuoneessa opiskellen. Jasper taas otti isästään mallia ja päätti hankkia itselleen koulun ohelle työn. ''Isä, hain sairaalaan apulaiseksi. Ajattelin katsella millaista se on ennen kuin valitsen yliopistossa pääaineen ja etenen sen jälkeen urallani'', poika kertoi isälleen.

Elsie seisoskeli oven suussa ja katseli kuinka ensin Frederick ja sitten Jasper poistuivat huoneesta ja asteli itse sisälle.

''Rouva, haluaisin jutella kanssanne eräästä asiasta'', Elsie sanoi Amelialle ja käveli ujona emäntänsä luokse. ''Mikä hätänä Elsie?'', Amelia kysyi ja laski kirjan kädestään pöydälle.

''Rouva hyvä, en tiedä miten tämän teille sanoisin. Olen nimittäin raskaana'', Elsie hätäili Amelialle. Amelia katsoi huolestuneena palvelijatartaan ja huokaisi: ''Tiedätkö kuka on lapsen isä?''. Elsie nyökkäsi huolestuneena ja kertoi tulleensa samalla pyytämään Amelialta suostumusta heidän avioliittoon. Amelia suostui mielellään ja toivotti Elsielle onnea ja toivoi hänen yhä työskentelevän heidän palveluksessaan. Lisäksi hän pyysi naista soittamaan avukseen kotiapulaisen, joka siivoilisi Elsien puolesta.

Onnellisena emäntänsä sanoista Elsie kiiruhti puhelimeen ja soitti Cadelhillin palvelunumeroon ja pyysi kotiapulaista toimimaan heidän palveluksessa. Sieltä luvattiin lähettää työntekijä jo heti seuraavana aamuna kello kymmenen.

Kellon kilahtaessa seitsemään Frederick siirtyi vaunujensa luo. Hänellä olisi tänään suuri päivä töissä, sillä heillä olisi tärkeä palaveri edessä. Tämä ratkaisisi hänen tulevaisuutensa suunnan sekä perheensä etenemisen oman säätynsä sisällä.

Elsie soitti miehensä paikalle ja juoksi tätä vastaan. ''Kultaseni, saimme luvan'', Elsie huudahti ja halasi tiukasti miestään. ''Todellako? Antoiko ruhtinatar Amelia todella luvan?'', mies kysyi hämmästyneenä.

Elsie nyökkäili onnellisena ja katsoi kuinka miehensä kaivoi sormuksen taskustaan. ''Tämä olkoon merkki ikuisesta rakkaudestamme, Elsie Gentry'', mies sanoi ja pujotti kultaisen onnensymbolin naisen sormeen.

Onnellisena ja nyt tuoreena vaimona Elsie siirtyi päivittäisiin töihinsä. Kastellessaan kukkiaan hän mietti kuinka kertoisi aviomiehelleen odottavansa myös heidän yhteistä lasta. Uutinen olisi hänelle varmasti yllätys, mutta heillä ei ollut mitään hätää nyt kun olivat avioliitossa.

Amelia oli tullut käyskentelemään pihalleen kun huomasi rouva Cadelinin kävelevän kadulla. ''Hyvää päivää, Camilla'', Amelia huudahti ystävättärelleen. ''Oikein hyvää huomenta sinullekin'', Camilla huudahti ja pysähtyi.

''Aivan ihana nähdä sinua pitkästä aikaa'', Amelia riensi halaamaan naista ja pyysi hänet käymään sisällä. Camilla suostui mielellään joten Amelia ja Camilla kiiruhtivat yhdessä olohuoneeseen.

''Haluatko kuulla uusimman juorun? Palvelijattaremme Elsie odottaa lasta ja meni tänään naimisiin lapsen isän kanssa'', Amelia juorusi. ''Ei ole totta? Heillä oli siis jo suhde ennen avioliittoa. Mieti jos raskaus olisi paljastunut ennen kuin ehtivät mennä naimisiin'', Camilla vaahtosi innoissaan.

Sitä oli myös Elsie ajatellut. Hän oli tiennyt raskaudestaan jo muutaman päivän ajan, sillä hän oli joutunut juoksemaan aamupahoinvoinnin takia vessassa kesken ruoanlaiton sekä aamiaisen. Siksi hän oli päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kertoa Amelialle kaiken. Nythän hänellä ei olisi enää mitään hätää, sillä kaikki olettaisivat raskauden alkaneen vasta hänen avioliittonsa aikana.

Naisten juoruillessa olohuoneessa Elsie laittoi heille päivällistä. Hän valmisti herkullisia kinkkuleipiä ja päätti tehdä heille ruokajuomaksi raikasta sitruunalimonadia kesän kunniaksi.

Saatuaan herkulliset luomuksensa valmiiksi, Elsie siirtyi kattamaan pöytää naisille. Hän huokaisi helpotuksesta kuullessaan kotiapulaisen pesevän toilettia viereisessä huoneessa. Onneksi hänen ei tarvinnut rasittaa enää itseään moisella.

Elsie huusi naiset pöytään ja siirtyi itse keittiöön pesemään tiskipöytää. ''Oletteko jo suunnitelleet Eleanorille puolisoa?'', Camilla kysyi ovelasti. ''Voi, en minä vain tiedä. Mieheni hoitaa nämä asiat'', Amelia vastasi kiireesti, sillä tiesi Camillan yrittävän urkkia tietoja heidän suhteistaan kuninkaallisiin. Sekä Cromptonit että Cadelinit havittelivat naittavansa vanhimmat tyttärensä tulevalle kuninkaalle, prinssi William II.

Lounaan jälkeen Camilla poistui kotiinsa, sillä oli alkanut sataa vettä. Hän ei halunnut kastua enempää, joten poistui ennen kuin sade ehti yltyä rankaksi. Amelia katsoi ruokailuhuoneen ikkunasta ulos ja huokaisi. Olisi ollut ihanaa mennä käyskentelemään lammen äärelle. Harmi kun alkoi sataa.

Jasper harjoitti maalausta koulusta palattuaan. Hänen hupinsa oli alhaalla, sekä hän tarvitsi mahdollisimman monipuolisia taitoja yliopistoa ajatellen. Joten poika päätti tarttua siveltimeen ja alkoi maalata taulua.

Illalla Elsietä odotti järkytys. Puhelin soi kello 19.20 ja Elsie kiiruhti vastaamaan: ''Cromptonien kartano''. ''Olisiko Elsie Gentry tavattavissa?'', miesääni sanoi puhelimessa. ''Puhelimessa'', Elsie sanoi ja joutui kuuntelemaan kauheat uutiset.

''Rouva Gentry, soitan miehenne takia. Hän joutui hevosvaunu onnettomuuteen ja hän loukkaantui pahoin. Hänet vietiin sairaalaan ja lääkärit tekivät kaikkensa, mutta se ei pelastanut häntä. Hän kuoli kello 19.06 sisäiseen verenvuotoon''

Elsie laski järkyttyneenä luurin. Hän tunsi kuinka kyyneleet alkoivat valua ja hän alkoi itkeä ääneen. Jostain kaukaa hän kuuli Amelian äänen, joka kysyi mikä hänellä oli. Elsie vain pudisti päätään ja lähti nousemaan yläkertaan päin.

Toisessa kerroksessa Elsie kuitenkin pysähtyi ja tarrasi vatsaansa. Hän tunsi kuinka vatsaa kouraisi syvältä ja hän kaatui polvilleen maahan. Verta tippui hänen hameensa helmaan ja hän tunsi kuinka menetti viimeisenkin osan miehestään.

Amelia juoksi Elsien luo ja auttoi hänet pystyyn. Elsie alkoi itkeä hysteerisenä ja Amelia yritti lohduttaa palvelijatartaan.

Viimein kun Elsie rauhoittui tarpeeksi, Amelia sai kysytyksi: ''Elsie, mikä sinun on? Ja sinähän vuodat verta!'' Elsie kertoi nyyhkytyksien lomasta puhelusta ja siitä kuinka sai keskenmenon heti puhelinsoiton jälkeen.

Amelia kutsui Frederickin luokseen ja yhdessä he auttoivat surullisen palvelijattaren kolmannen kerroksen huoneeseensa. Frederick kutsui tohtorin tarkistamaan naisen tilan ja tämä totesi Elsien saaneen keskenmenon järkytyksestä johtuen. Lääkäri jätti lääkkeitä, jotka auttoivat Elsien uneen ja nainen nukkuikin sikeästi seuraavaan aamuun asti.

                                                               * * *

Varhain aamulla Amelia siivoili astioita pois ruokapöydältä kun Frederick saapui alakertaan. ''Amelia, haluaisin pyytää sinulta anteeksi sitä, mitä tapahtui Cadelinien luona yhtenä iltana. Tiedän, ettei sinun ja Jemin välillä ole enää mitään, mutta suutuin silti kun näin teidän juttelevan kahdestaan'', Frederick aloitti.

''Miten sinä luulet, että tästä tulee mitään jos et enää luota minuun? Sanoinhan sinulle, että sen jälkeen kun sait tietää meistä, Jem meni naimisiin ja meidän kahden välillä ei ole enää mitään'', Amelia sanoi miehelleen.

Pian Eleanor ja Jasperkin saapuivat alakertaan ja vanhemmat joutuivat jättämään keskustelunsa sikseen. Elsie kiiruhti alakertaan valmistamaan perheelle aamiaista ja pian he saivatkin nauttia räiskäleannoksiaan yhdessä.

Kun nuoret olivat lähteneet kouluun ja Frederick töihin, kutsui Amelia aatelisten naiset luokseen kylään. Kuningatar, Camilla ja Julie suostuivat kaikki tulemaan Cromptonien luo päivä teelle.

Amelian ja Julien välit eivät koskaan olleet kovin lämpimät, mutta nyt Amelia tunsi velvollisuudekseen sopia Julien kanssa. ''Onpas sinulla todella kaunis leninki, Julie'', Amelia kehaisi. Julie kiitti Ameliaa ja yritti jutella kohteliaasti naisen kanssa. Hän oli hiukan varuillaan Amelian suhteen, sillä olihan nainen joskus ollut hänen miehensä rakastajatar.

Koulusta saavuttuaan Eleanor kutsui Opalin luokseen. Eleanor soitti myös prinssit paikalle, mutta Lawrence ei päässyt tulemaan laisinkaan. Hänellä oli joitain asioita hoidettavanaan isänsä kanssa, joten hän jäi linnaan hoitamaan velvollisuuksiaan.

William kuitenkin pääsi tulemaan ja Eleanor toivotti pojan tervetulleeksi: ''Tämä on todella suuri kunnia, että tulitte luoksemme vierailulle'', Eleanor jutteli prinssille.

Samaan aikaan Opal seisoi vieressä ja katseli hurmaantuneena prinssiä. Camilla käveli alakertaan päin ja katseli nuorten puuhia huolestuneena. Jommankumman tytön sydän tulisi särkymään heidän liehitellessään prinssiä noin kovasti.

Nuoret istahtivat lattialle juttelemaan. Prinssi kertoi elämästään kuninkaanlinnassa, sillä molemmat tytöt kyselivät uteliaina. Eleanor ja Opal kuuntelivat haltioituneena, kuinka pojat olivat eläneet ensin yhteisessä lastenkamarissa ja kasvettuaan siirtyneet sitten omiin huoneisiinsa.

Elsie päätti keskittyä hiukan kuntoilemaan, sillä huomenna hänelle tulisi elämäänsä jälleen puuhaa. Hän oli soittanut adoptiotoimistoon ja adoptoinut itselleen lapsen. Orpokodin johtajatar toisi hänelle hänen lapsensa huomenna kymmeneltä ja Elsie odotti huomista innolla. Hän oli saanut Amelialta luvan pitää tämän ja huomisen päivän vapaata.

Illalla töistä tultuaan Jasperin täytyi pakertaa läksyjensä parissa. Hän oli Cadelhillin sairaalassa töissä ja joutui käyttämään hirvittävää työasua. Lisäksi hänellä oli edellisenkin päivän läksyt tekemättä, joten hänen täytyi tehdä molemmat ennen kuin saisi rauhoittua lepäämään.

Läksyjen jälkeen Jasper siirtyi hetkeksi isänsä seuraan alakertaan. Cromptonit olivat saaneet sisustettua alakerran toisen tyhjän huoneen miehiä varten ja nyt he kuluttivatkin siellä mielellään aikaansa.

                                                                   * * *

Elsie kiiruhti iloisena hakemaan aamulla postia postilaatikosta. Kello alkoi lähentyä jo kymmentä ja hän katsoi odottavasti pihatielle päin. Pian pitäisi vaunujen saapua pihaan ja hänen pienen tyttärensä saapua Cromptonien kartanon porteille.

Orpokodin johtaja saapui paikalle 10.08 ja pieni tyttö loikkasi alas vaunuista. Elsie katseli sydän takoen kuinka tuo pieni olento etsi katseellaan uutta äitiään. Viimein tytön katse osui Elsiehen, joka nosti kätensä ylös tervehdykseksi. Orpokodin johtaja käveli Elsietä kohden pidellen samalla tytön kädestä kiinni. ''Hyvää päivää, rouva Gentry. Tässä olisi tyttärenne Viola''.

Elsie johdatti tyttärensä sisälle taloon ja halasi tätä tiukasti. ''Tervetuloa uuteen kotiisi, Viola'', Elsie sanoi. ''Kiitos paljon, että otit minut'', Viola vastasi onnellisena. Elsie kertoi tyttärelleen toimivansa perheen palveluksessa ja toivovan Violan jatkavan hänen työtään tulevaisuudessa. Hän kertoi myös omistavansa pienen huoneen talon ylimmästä kerroksesta, jossa mahtuisi asumaan loistavasti Violan kanssa.

Elsie johdatti Violan tutustumaan myös talon emäntään. ''Hauska tavata Viola -neiti'', Amelia tervehti kumartuen tytön puoleen. ''Ilo on kokonaan minun puolellani, Amelia -rouva. Toivon, että arvostaisitte työskentelyäni tulevaisuudessa'', Viola vastasi kohteliaasti.

Samaan aikaan Eleanor soitti ystävilleen yläkerrassa. Nuoret olivat sopineet lähtevänsä käymään Kahvila Lemonelassa päivällisellä ja sopivat menevänsä Cromptonien vaunuilla.

William, Lawrence ja Opal saapuivat puolituntia myöhemmin Cromptonien pihaan ja Eleanor juoksi alas tervehtimään heitä. Nuoret kiiruhtivat vaunuille ja Eleanor päätti hypätä ohjaksille ja William hänen viereensä. Pettynyt Opal ja hiljainen Lawrence istuivat matkustajien puolelle.

Kahvila Lemonelan edessä nuoret rupattelivat keskenään. ''Neiti Crompton, sinä se kyllä olet aivan mahtava ajuri'', Lawrence kehaisi tyttöä. ''Älähän nyt. Isäni nyt vain sattui opettamaan meidät pienenä kuinka vaunuja oikein ohjataan oikeaoppisesti'', Eleanor vastasi kohteliaisuuteen.

Opal ja Eleanor saivat yhteisen pöydän sisältä kun taas prinssit saivat oman pöydän terassilta. ''Harmi, etteivät prinssit mahtuneet samaan pöytään'', Opal sanoi surullisena maistellessaan uunilohtaan. ''Totta, sitä paitsi meillä oli neljän pöytä, mutta tähän päästettiin mieluummin nuo kaksi ventovierasta miestä'', Eleanorin sanoi.

Ulkona prinssit juttelivat perheensä asioista, eivätkä jaksaneet välittää joutuneensa eri pöytään kuin tytöt.

Ilta oli jo hämärtynyt kun nuoret saivat syötyä päivällisensä. William pyysi Eleanoria luokseen ulos. ''Katso El kuinka kauniita tähtiä'', William sanoi ja osoitti taivaalle. ''Aivan ihania. Katso miten paljon niitä on'', Eleanor sanoi ja astui askeleen lähemmäs poikaa.

Pian nuoret seisoivat melkein kiinni toisissaan ja tuijottivat toisiaan silmiin. Pian William otti Eleanorista kiinni ja vetäisi hänet itseään vasten.

Eleanor katsoi Williamia hämmästyneenä ja vetäytyi kauemmas, mutta tarttui kädellään poikaa olasta ja veti hänen päänsä lähemmäs. Ennen kuin prinssi ennätti sanoa mitään, tunsi hän jo Eleanorin pehmeät huulet omiaan vasten.

Suudelma jatkui hetkisen kunnes molemmat irtaantuivat toisistaan kuullessaan Lawrencen huutelevan heitä kahvilan edestä.

Nuoret matkustivat hiljaisuuden vallitessa takaisin Cromptoneille. Opal kysäisi kesken matkaa Eleanorilta ja Williamilta vitsaillen: ''Mihinkäs työ kaksi oikein äskettäin katositte? Tähtiäkö olitte katselemassa?''. Opal sai vastaukseksi vain hiljaista mutinaa etupenkiltä.

Cromptoneilla William pyysi Eleanorin syrjemmälle: ''El, juttelen illalla isäni kanssa. Hän on jo kallistunut sinun puoleesi, mutta tiedän hänen myös kuuntelevan minun mielipidettäni jos haluaisin Opalin''.

''Mitä sinä oikein tarkoitat'', Eleanor kysyi ymmällään. ''Juttelen isäni kanssa illalla siitä, että haluan sinut morsiamekseni'', William tokaisi.

''Todellako?'', Eleanor kysyi onnellisena ja kietoi kätensä pojan ympärille. ''Todellakin. Sinua minä rakastan yli kaiken'', William vastasi. Eleanor oli onnensa kukkuloilla kunnes muisti mitä Opal oli hänelle kertonut. Tyttö oli rakastunut prinssiin ja uskoi tämän kosivan häntä. ''William, ole kiltti äläkä mainitse tästä muille kuin isällesi. Opal ei tiedä asiasta ja tahtoisin olla se, joka hänelle kertoo'', Eleanor sanoi.

Jasper oli ollut ensimmäistä iltaa töissä ja oli tuonut kaniin tytön mukanaan. Hän tiesi naivansa Odette Cadelinin tulevaisuudessa, mutta ajatteli voivansa huvitella vielä kun oli nuori ja vapaa. Hän oli päättänyt vietellä tästä itselleen rakastajattaren ja pitävänsä hetken tytön kanssa hauskaa.

Jasper olikin nopea liikkeissään ja suuteli samana iltana Annia. ''Olet saanut minut rakastumaan itseesi'', Jasper kehräsi tytön korvaan suudellessa tätä. ''Voih, älä viitsi'', Anni vastasi ujona, mutta antoi Jasperin leperrellä hänelle.

Vieraiden oli aika poistua Cromptoneilta, joten Jasperin oli siirryttävä läksyjensä pariin. Hän tahtoi pitää hyvän työpaikkansa ja siihen tarvittiin kunnon koulumenestystä. Siksi hän pakersikin läksynsä aina ennen nukkumaanmenoa, jotta läksyjä ei jäisi seuraavalle päivälle.

Pitkästä aikaa Amelia ja Frederick saivat viettää yhteisen yön. He eivät olleet pitkään aikaan viettäneet helliä hetkiä makuuhuoneen puolella ja viimein Frederickin viha oli laantunut tarpeeksi. ''Voi, Amelia'', Frederick mutisi vaimonsa huulille.

Amelia vastasi suudelmiin yhtä innoissaan ja pian molempien vaatteet olivat lattialla ja aviopari vietti ihanan yön toistensa läheisyydessä. Viimein oli kaikki kaunat ja mustasukkaisuus haudattu ja he saivat olla onnellinen aviopari ensimmäistä kertaa koko avioliiton aikana.

                                                              * * *

Kuningas William saapui Cromptoneille varhain aamulla. Amelia istui lukemassa kirjaa, Eleanor oleskeli huoneessaan, Jasper puuhaili omissa oloissaan ja Frederick taas oli konjakkihuoneessa. Huomattuaan kuninkaan ikkunasta, hän jätti muut työnsä ja juoksi ovelle ottamaan vastaan kuninkaan.

Kuninkaan kolkutettua oveen Frederick avasi hymyillen oven ja astui ulos. ''Hyvää huomenta herra Crompton'', kuningas tervehti. ''Erittäin hyvää huomenta, Teidän Korkeutenne'', Frederick vastasi iloisena. ''Tahtoisin tulla sisälle juttelemaan eräästä valtiota koskevasta asiasta'', kuningas sanoi ja Frederick johdatti kuninkaan konjakkihuoneeseen.

''Mitähän asianne mahtaa koskea, Teidän Korkeutenne'', Frederick kysyi miesten saavuttua huoneeseen. ''Juttelin eilen illalla poikani kanssa ja hän on kanssani yhtä mieltä siitä, että Eleanor olisi sopiva puoliso Williamille. Olisimme vaimoni kanssa onnellisia jos saisimme naittaa tyttärenne kruununprinssillemme'', kuningas ehdotti.

Frederick ei ollut uskoa korviaan kuninkaan kertoessa hänelle, että hänen tyttärestään oli tulossa maan kuningatar. ''Suostumme tietenkin. Ilo on kokonaan meidän puolellamme jos saamme Eleanorin poikanne puolisoksi. Tiedämme vain, että tulevalla kuningattarella on paljon velvollisuuksia ja pelkäämme ettemme osaa opettaa häntä oikein'', Frederick mainitsi nopeasti.

William lupasi huolehtia Eleanorin kasvatuksesta viimeistään kunhan tyttö muuttaisi linnaan, joten Cromptoneilla ei olisi mitään hätää tyttärensä kouluttamisen suhteen.

Jasper pelasi shakkia yhdessä Violan kanssa. Hän tahtoi tutustua tyttöön hyvin, sillä Violasta tulisi hänen perheensä palvelijatar. Tyttö taas tahtoi tutustua mahdollisimman moneen perheen asukkiin, jotta ei tuntisi itseään niin ulkopuoliseksi äitinsä hoidellessa arkiaskareitaan.

Kuninkaan lähdettyä nuorempi William tuli Eleanorin tapaamaan. ''Kuulitko jo uutiset?'', William kysyi heti saavuttuaan Eleanorin luo. ''Mitä tarkoitat? Olen ollut koko aamun ulkosalla joten en tiedä yhtään mitä sisällä on tapahtunut'', Eleanor myönsi. ''Isäni kävi juttelemassa herra Cromptonin kanssa. Me menemme naimisiin'', William huudahti onnellisena.

Eleanor katsoi hetken tulevaa miestään ymmällään ja suuteli sitten intohimoisesti. ''En ole kuullutkaan ihanampaa uutista'', Eleanor kuiskasi onnellisena. ''Niin, me menemme naimisiin'', Williamkin sanoi onnesta hehkuen.

Williamin lähdettyä kotiin Eleanor vietti aikaa puutarhassa. Hän istuskeli lammen ääressä ja unohti kokonaan päivän paahtavan kuumuuden. Noustuaan viimein ylös ja kävellessään ovelle päin Eleanor tunsi tasapainonsa horjahtavan ja päässään pimenevän.

Eleanor ehti maata maassa noin puoli tuntia kun Jasper saapui töistä kotiin. Vaunujen ikkunasta hän huomasi sisarensa makaavan maassa ja kiiruhti pian katsomaan tätä.

Jasper tiesi sisarensa joutuneen kuumuuden armoille ja haki sisältä vettä ja kaatoi sen Eleanorin päälle. Hetken kuluttua hän jo huomasi sisarensa liikahtelevan heräämisen merkiksi.

''Mi...Mitä oikein tapahtui?'', Eleanor sopersi. ''Taisit menettää tajuntasi. Kuumuus varmaan valtasi sinut ja sinulla on luultavasti nestehukka'', lääkäriksi herroitteleva Jasper kertoi.

Eleanor kiiruhti suorinta tietä keittiöön ja käveli ottamaan itselleen vettä. Raikkaan vesilasin jälkeen hän tunsi olonsa jo huomattavasti paremmaksi.

Eleanor kiipesi toiseen kerrokseen ja näki Jasperin pelaamassa shakkia. ''Kiitos veli avusta'', Eleanor sanoi ja istahti vastakkaiselle tuolille. ''Ei mitään. Pääasia, että olet kunnossa'', Jasper sanoi hymyillen.

Sisarukset eivät olleet kovin hyvissä väleissä ja hädin tuskin tunsivat toisiaan. Joten sisarukset päättivät illan kunniaksi pelata vielä erän shakkia ja tutustua toisiinsa hiukan paremmin.

Illalla Frederick joutui pelastamaan Amelian samasta tilasta alakerran vessassa. Amelia oli kuntoillut ulkona ja oli saanut siinä rehkiessään lämpö halvauksen. Niinpä Frederick heitti vaimonsa päälle kylmää vettä ja auttoi hänet kipuamaan kolmanteen kerrokseen nukkumaan.

                                                                  * * *

Aamulla auringon noustessa Edwina Emdon, Cadelhillin aateliston suosima ompelijatar, saapui Cromptoneiden luo. Hän nousi ylös hevosten vetämistä vaunuista, antoi maksun kuljettajalle ja käveli hyvin ylpeän näköisenä oven eteen. Hän oli tottunut tekemään aatelisille hienoja pukuja hyvin nopeasti ja häntä odotti tänään iltapäivällä jo toinenkin asiakas.

Niinpä hän kolkutti oveen terävästi ja odotti sisäkön tulevan avaamaan hänelle oven. Edwinan yllätykseksi itse talon tytär tuli tervehtimään häntä. ''Hyvää päivää, te mahdattekin olla rouva Emdon'', Eleanor tervehti asiallisesti. ''Kyllä vain neiti Eleanor. Erittäin mukavaa, että huolitte minut palvelukseenne'', Edwina tervehti emäntänsä.

Eleanor johdattikin Edwinan kolmanteen kerrokseen, missä ompelukone sijaitsi. ''Onko neidillä toiveita puvun suhteen?'', Edwina kysyi Eleanorilta. ''Olemme ostaneet kankaaksi kauniin violettia satiinia ja haluaisin siitä koko tanssiaisten hienoimman puvun. Kyseessä on nimittäin kihlajaistanssini'', Eleanor selitti.

Edwina katseli Eleanorin vartaloa päästä varpaisiin ja kurtisti kulmiaan. ''Tästähän tulee mielenkiintoinen projekti'', nainen mumisi itsekseen.

''Istuhan tuohon tuoliin'', Edwina ohjasi ja siirtyi itse pöydän ääreen ja kasasi siihen suunnittelupaperit. Järjestellessään tavaroitaan Eleanor katseli ompelijan puuhia mietteissään. Huomenna hänen täytyisi paljastaa Opalille tanssiaisten olevan hänen ja prinssin kihlajaistanssit. Opal tulisi loukkaantumaan, sillä vastahan tämä oli kertonut rakastavansa Williamia.

''No niin. Sillä välin kun sinä olit unelmissasi, ehdinkin jo tehdä luonnoksen asuusi. Ajattelin, että tekisimme siihen avaran kaula-aukon, joten pukuun kuuluisi käsineet. Helmaan taas tekisimme ryppyjä ja solmisimme ne rusetein kiinni kankaaseen'', Edwina selitti elehtien villisti käsillään. Eleanor kuunteli haltioituneena ja nyökkäili kuunnellessaan suunnitelmaa.

Edwinan saatua asu valmiiksi hänet kutsuttiin alakertaan päivälliselle. Pöydässä istuivatkin hänen seurassaan vain Eleanor, Frederick ja Amelia. Jasper sen sijaan oli joutunut lähtemään töihin harjoittaakseen jo nyt tulevaa lääkärin ammattiaan.

Syötyään ateriansa Edwina pyysi Eleanoria odottamaan ruokailusalongissa. ''Neiti Eleanor, asusi on nyt valmis. Toivottavasti siitä tuli mieleinen''. Eleanor katsahti yllättyneenä Edwinaa ja huudahti: ''Joko nyt? Sinähän olit nopea''.

Edwina pyysi Eleanoria menemään huoneeseensa sovittamaan asua. Edwina pyysi Elsietä auttamaan asun Eleanorin päälle ja istahti itse huoneen nojatuoliin istumaan ja odottamaan.

Viimein Eleanor tuli pukuhuoneesta mekko yllään. Elsie oli laittanut myös tytön hiukset ja hämmentynyt Eleanor astahteli ympäri huonetta mekko yllään. ''Näytät lumoavalta'', Edwina huudahti istuimeltaan. ''Todellako? Olenko todella kaunis?'', Eleanor kysyi katsellen itseään ihaillen.

Jasper oli kutsunut Annin jälleen kylään töistä tultuaan. Anni ei osannut sanoa ei vaan tuli mielellään pojan luokse. ''Voi sinua, olet muuttanut ulkonäköäsi'', Jasper huudahti huomattuaan tytön leikanneen hiuksiaan ja sitoneen ne taakse pinnein. Lisäksi hän oli vähentänyt huomattavasti meikkinsä määrää ja näytti nyt paljon kauniimmalta.

Jasper oli päättänyt viimein saada Annin antautumaan itselleen ja veti tytön sängylle suudellen intohimoisesti. Anni ei osannut vastustaa vaan vastasi suudelmiin yhtä innokkaasti. Jasper ajatteli saavansa näin enemmän kokemusta ennen Odetten kanssa avioliittoon astumista ja Anni taas kuvitteli saavansa näin itselleen ihanan ja rikkaan aviomiehen.

Niinpä molemmat omine suunnitelmineen antautuivat viettelylle. Anni ei tajunnut kuinka pahaan liemeen oli itsensä pistänyt, sillä eihän Jasper häntä tulisi huolimaan. Viimeistään Frederick kieltäisi poikaansa jos tämä olisi edes sellaista suunnitellut. Niinpä Annista tuli langennut nainen, mutta tytön onneksi Jasper ei tulisi kertomaan tapahtuneesta kenellekään.

Toisessa kerroksessa Eleanor siirtyi omaan sänkyynsä nukkumaan. Hän mietti huomista aamua ja sitä kuinka kertoisi Opalille kihloista. Hän ei olisi tahtonut loukata ystävätärtään, mutta minkä hän sille mahtoi jos William oli päätynyt häneen. Surullisena huomisen johdosta Eleanor kävi nukkumaan ja nukkui levottoman yön.

                                                              * * *

Aamulla aamuhommat suoritettuaan Eleanor kiiruhti puhelimeen ajatellen itsekseen. Parempi hoitaa se vain nyt pois päiväjärjestyksestä. Ennemmin tai myöhemmin se olisi tehtävä joka tapauksessa. Niinpä hän valitsi Cadelinien kartanon numeron ja pyysi Opalin puhelimeen.

Vaunut saapuivat Cadelinin vaunuasemalle ja naurava Opal hyppäsi pois vaunuista. ''Aivan mahtava päivä, vai mitä?'', hän huudahti ja hymyili Eleanorille. Eleanor hyppäsi Opalin perästä alas ja sanoi: ''Totta, todella kaunis päivä''. Opal paiskasi vaunun oven kiinni ja sanoi: ''No katsotaan kumpi ensin kahvila Lemonelassa!''

Tilattuaan kahvit Eleanor aloitti kertomaan Opalille. ''Kuule Opal, niistä huomisista tanssiaisista. Minulla on sinulle niistä kerrottavaa, sillä samalla kuningas aikoo julkaista kansalle minun ja Williamin kihlat''.

Opal istui hievahtamatta paikoillaan ja Eleanor jatkoi: ''Ymmärrän täysin jos et tahdo tulla, sillä ymmärrän tunteesi Williamia kohtaan. En olisi tahtonut tehdä tätä sinulle, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja. Isäni ja kuningas sopivat asiasta ja yhdessä''.

Opal katsoi nyt ymmällään Eleanoria. ''Minä... Minun on pakko lähteä'', Opal kuiskasi ja nousi pöydästä ja kiiruhti toilettiin. Eleanor katsoi itku kurkussa ystävättärensä perään ja nousi surullisena itsekin ylös.

Hän käveli kahvilan takana olevalle lammelle ja katsahti veteen. Hän oli loukannut Opalia. Hän menetti parhaan ystävänsä miehen tähden. Hänen ja Opalin välit eivät olisi enää koskaan entisellään. Ajatellessaan kaikkea tätä Eleanor tunsi kyynelten tippuilevan poskeltaan lammen veteen.

Pyyhittyään kyyneleensä Eleanor siirtyi kahvilan terassille ja tilasi itselleen juotavaa. Hän toivoi, että jos istuisi tässä hetken niin ehkä Opal tulisi juttelemaan hänen kanssa. Eleanor odotti paikoillaan noin kaksi tuntia kunnes luovutti ja käveli pysäkille ja matkusti kotiin.

Eleanorin ollessa Cadletownissa Amelia oli siirtynyt maalailemaan pitkästä aikaa. Hän tuijotti haaveillen ulos ikkunasta ja maalaili tien toisella puolella näkyvää puuta. Samalla hän kuuli kuinka Jasper saapui kotiin Odetten kanssa ja kipuavan portaita pitkin toiseen kerrokseen.

''Odette, olet todella kaunis. Minusta on ilo saada sinut vaimokseni'', Jasper kehaisi tyttöä ja tarttui tätä olkapäästä vetääkseen lähemmäs itseään. ''Voi Jasper, älähän nyt liioittele'', Odette vastasi kiherrellen iloissaan.

Jasper vetäisi Odetten halaukseen ja suuteli tytön kaulaa. Odette taivutti päätään nautinnosta ja antoi pojan jatkaa. Kun Jasper aloitti availemaan Odetten mekon nyörejä tyttö vetäytyi nauraen kauemmas. ''Ei Jasper, ei vielä. Odota vielä muutama vuosi niin sitten kun olemme naimisissa saat'', Odette nauroi iloissaan.

Jasper huokaisi hymyillen ja halasi tyttöä ajatellen: No odotellaan odotellaan. Vaikka en sinulta saakaan, niin voin leikkiä muiden kanssa siihen asti kunnes antaudut.

Eleanor saapui samaan aikaan kotiin kun Jasper mietiskeli asioitaan yläkerrassa. Eleanor oli onneton ja siirtyi syömään ateriaansa suruissaan. Opal inhosi häntä varmasti, eikä näyttänyt ymmärtävän ettei valinta ollut hänen.

Syötyään Eleanor siirtyi ikkunan äärelle ja katsoi Cadelinien kartanoa. Onneton Opal oli varmasti jo saapunut kotiin. Eleanor mietti soittaisiko tytölle, mutta muutti mielensä. Opalin olisi parasta saada hiukan aikaa ajatella asiaa ja ehkä hän sitten voisi antaa anteeksi.

                                                               * * *

Aamulla Eleanor heräsi onnellisena. Hän oli yön aikana unohtanut täysin eilisen surullisen mielialansa. Tänään olisi tanssiaiset ja hänet kihlataan Williamille.

Hieraisten silmiään Eleanor venytteli jäseniään ja nousi ylös sängystä ja käveli pukeutumishuoneeseen. Tyttö riisui yöleninkinsä lattialle ja käveli kylpyyn.

Vaahtojen keskellä Eleanor mietiskeli elämäänsä ja sitä minkä uhrauksen teki Williamin tähden. Hän oli joutunut valitsemaan raikkaimman ystävänsä ja miehen kesken. Tuleekohan Opal sittenkään tanssiaisiin, Eleanor mietti yksinään.

Kylvyn jälkeen Eleanor meni alakertaan aamiaiselle. Amelia istuikin jo pöydässä ja aloitti heti onnen toivotukset. ''Tänään on suuri päiväsi, Eleanor. On ensimmäiset tanssiaisesi sekä omat kihlasi. Muistan kun menin isäsi kanssa kihloihin ja sen miten onnellinen olin'', Amelia kertoi Eleanorille, joka kuunteli hymyillen.

Aamiaisen jälkeen Eleanorin oli aika suorittaa päivittäisiä tehtäviään. Hänen pitäisi lukea hetki ruoanlaittoa, harjoittaa logiikkaan sekä muutamaa muuta taitoaan, joita tarvittaisiin tulevaisuudessa.

Frederick toi töistä tullessaan laskut sisälle. Kerrankin Frederick muisti hakea postit laatikosta ajoissa, eikä laskut jääneet laatikkoon eräpäiväksi asti. Töistä tullessaan Frederick oli tullut kotiin ylennyksen kera. Hän alkoi olla koko ajan lähempänä ja lähempänä yrityksen johtoa ja enää olikin yhden paikan päästä ollakseen talousnero.

Kello kilahti 17.00 ja Eleanor nousi huoneeseensa ja istahti peilipöydän ääreen. Hän katsoi itseään peilistä ja meikkasi itsensä mekkoonsa sopivilla sävyillä. Katsellessaan tyytyväisenä kuvajaistaan Eleanor siirtyi pukeutumishuoneeseen ja aloitti pukeutumaan mekkoonsa. Ongelmien tullessa vastaan Eleanor kutsui Elsien paikalle ja yhdessä he saivat kauniin leningin aseteltua neidin ylle.

Kiitettyään Elsietä Eleanor kävi katsomassa toilettinsa peilistä lopputulosta. Hymyillen kuvajaiselleen hän tiesi näyttävänsä kauniilta. Hiukset koristeltu helmin, leninki ja siihen kuuluvat käsineet päällään ja kaino onnen puna poskillaan sai hänet loistamaan.

Toisen kerroksen aulassa Jasper odotteli jo muuta perhettään. ''Vau, El. Näytät uskomattomalta. Prinssi William ei varmasti saa katsettaan irti sinusta!'', Jasper kehaisi sisartaan. ''Voi Jasper. Ei sinun tarvitse minua tuolla lailla kehua'', hymyilevä Eleanor nauroi.

Ylhäällä Amelia läksytti Frederickiä: ''Sinä et ole vieläkään pukeutunut! Tanssiaiset alkavat tunnin kuluttua ja sinä et ole edes vielä valmis! Mitä tästäkin tulee jos prinssin kihlattu tulee kaikkein viimeisimpänä''. Frederick vain nyökkäili vaimolleen ja aloitti frakkinsa pukemisen päälleen.

Viimein koko perhe kokoontui alas. Perhe lähti kävelemään iloisesti rupatellen linnaan päin. Ainoastaan Eleanor oli muita vaisumpi. Häntä jännitti suunnattomasti prinssin tapaaminen ja vielä enemmän Opalin. Lisäksi hän olisi pian kihloissa eikä enää nuori naimaikäinen tyttö.

Tanssiaiset sujuivat loistavasti. Kaikki tanssivat ja nauroivat, söivät ja joivat ja kuningaskin julkaisi kihlat. Sen jälkeen kohotettiin malja kihlaparin kunniaksi ja tanssiminen jatkui.

Eleanor oli aivan poikki saavuttuaan kotiin. Hän jaksoi hädin tuskin istuutua meikkipöytänsä ääreen ja poistaa kasvoistaan meikit. Hymyillen hän katseli kuvajaistaan ja muisteli illan tapahtumia.

Pian hän kuitenkin siirtyi sänkynsä luo ja heittäytyi peiton alle. Kihlattuna Williamille Eleanor kävi nukkumaan ja nukkui rauhallisin mielin koko yön.

                                                                     * * *

Aamulla Jasper ja Eleanor söivät yhdessä aamiaista. ''Eleanor, kihlajaistanssisi olivat loistavat'', Jasper kehaisi sisartaan. ''Viihdyithän varmasti?'', Eleanor kysyi huolestuneena. Jasper vannoi viihtyneensä erittäin hyvin ja itse asiassa hän olikin tanssinut ja liehitellyt Odettea jatkuvasti.

Aamiaisen jälkeen Eleanor siirtyi jälleen lukemaan ruoanlaittoa. Tällä kertaa hän kuitenkin sai taidon huippuunsa ja oli nyt oppinut kaiken mahdollisen, mitä kirjoista vain pystyi oppimaan.

Pian hän kuitenkin kuuli Elsien koputtavan oveen ja sanovan, että ulkona odotti vieras. Eleanor nousi ylös ja kiiruhti ulos, missä näki Williamin seisoskelevan. ''Onko jotain sattunut?'', Eleanor kysyi hämilleen. ''Olen menossa yliopistolle huomenna. Tänään on viimeinen päiväni täällä'', William vastasi.

''Voi ei, emmekö näe siis enää vähään aikaan?'', Eleanor kauhisteli. ''Älähän nyt huolestu. Lupaathan vain minulle, että olet täällä odottamassa minua kun palaan'', William pyysi. ''Tietenkin, olethan kihlattuni'', Eleanor vastasi ja suuteli prinssiä.

Lounaalla Amelia kohotti maljan prinssin ja Eleanorin kihloille. Lisäksi hän toivotti onnea Williamin yliopisto-opiskelulle ja kaikki nostivat hänen perässään lasinsa ilmaan. Hämmentynyt William vaan istui hymyillen ja kiitellen onnentoivotuksista.

Eleanorin huoneessa nuoret jättivät vielä viimeiset jäähyväiset. Williamin täytyi kiirehtiä jo kotiin hoitamaan viime hetken valmistelujaan ja vaunut yliopistolle tulisivat hakemaan heitä.

Jasper päätti itsekin tiedustella omaa tilaansa stipendien suhteen. Hänelle myönnettiinkin apuraha hyvistä arvosanoista sekä logiikan hyvästä osaamisesta. Yliopistolla häntä siis jo odottikin 1 750 simoleonia.

Frederic ja Amelia nukkuivat taas onnellisena yhdessä. He olivat saaneet sovittua kaikki riitansa ja olivat taas melko onnellisessa avioliitossa. Amelia vaan ei tiennyt, että Frederick olikin alkanut hautoa kostoa Jemin suhteen.

                                                             * * *

Seuraavana aamuna Eleanor ryhdistäytyi ja soitti Opalille. Puhelin ehti tuutata muutaman kerran kunnes Odetten ääni vastasi: ''Odette Cadelin, kuinka voin auttaa?''. ''Odette, täällä Eleanor. Onko Opal kotona? Tahtoisin jutella hänen kanssaan?''. Odette oli hetken vaiti kunnes sanoi: ''Tuota, Eleanor-neiti Opal ei ole juuri nyt kotona''. Eleanor huokaisi syvään ja sanoi: ''Kiitos sinulle Odette. Hei hei''.

Puhelun jälkeen Eleanor siirtyi äitinsä kaveriksi shakin ääreen. ''Yritin soittaa Opalille. Odette vastasi ja sanoi, ettei Opal ole kotona'', Eleanor kertoi äidilleen. ''Onko Opal sinulle todella noin suuttunut?'', Amelia kysyi yllättyneenä. ''Uskon niin. Hän ei ole sanonut minulle sitten sanaakaan kahvilareissun jälkeen'', Eleanor vastasi surullisempana kuin koskaan.

Syksyn saavuttua Elsie joutui puuhastelemaan entistä enemmän ulkosalla. Puista oli tippunut lehtiä maahan ja ne oli haravoitava ennen talven tuloa. Aikaa Elsiellä ei kuitenkaan ollut paljoa, sillä kotona odotti muitakin kotitehtäviä, joita oli hoidettava.

Eleanorin päivät olivat tylsiä kun William oli lähtenyt yliopistoon ja kun Opal ei tahtonut nähdä häntä. Niinpä tyttö päätti auttaa perheen nuorta palvelijatarta läksyjen teossa tämän harjoitellessa kotihommia. Eleanor olikin niin hyvä koulussa, että hänen avullaan Viola sai parhaat arvosanat koulussa.

Frederick oli viimein päättänyt kostaa vaimolleen. Hän toi töistä tullessaan erään naisen kotiinsa ja suuteli tätä pihamaalla. Nainen oli haltioissaan, sillä hän oli saanut ruveta aatelisen rakastajattareksi melko vanhallakin iällä.

Frederick johdatti naisen Eleanorin huoneeseen, jossa nainen sai ensin muuttaa hiukkasen kampaustaan. ''Saanen näyttää mitä mieltä olen uudesta ulkonäöstäsi'', Frederick murahti ja veti naisen tuliseen suudelmaan.

Illalla keittiöön oli ilmestynyt täytekakku. Kenenkähän synttärit nyt onkaan tiedossa...

Tietenkin juhlimme Violan kasvua. Ainoastaan Elsie, Jasper ja Viola olivat paikalla, mutta tämä ei tyttöä haitannut yhtään. Kaksi hänen elämänsä tällä hetkellä tärkeintä henkilöä olisi läsnä häntä onnittelemassa.

Kasvettuaan Viola kiirehti vaihtamaan vaatteet sekä laittamaan hiuksensa hieman säädyllisemmiksi. Tiukka nuttura niskakuoppaan kiinnitettynä, siisti palvelijattaren asu sekä hiukan meikkiä kaunistamassa ja niin Viola oli valmis. Jasper kiiruhtikin onnittelemaan tyttöä innoissaan.

''Onneksi olkoon Viola. Sinusta kasvoi todella kaunis'', Jasper onnitteli ja veti Violan lähelleen. Jasper oli päättänyt saada Violasta itselleen rakastajattaren, vaikka joutuisikin asumaan saman katon alla naisen kanssa tulevaisuudessakin.

Viola ei vastustellut Jasperin suudelmaa alhaalla, eikä hän vastustellut sitä myöskään silloin kun Jasper johdatti hänet yläkertaan. Palvelijoitten huoneessa Jasper riisui Violan asun pois ja kaatoi alusasuisen naisen alleen vuoteelle. Suudellessaan Violaa, Viola menetti oman viattomuutensa sinä yönä tulevalle isännälleen.

                                                         * * *

Aamulla Elsie taisteli vihaisena kylpyhuoneessa hanan parissa. Hän oli huomannut nukkumaan mennessään Violan makaavan peitteiden alla ilman vaatteita. Hän kyllä aavisti kuka oli ollut asialla, mutta hänellä ei ollut oikeutta puuttua asiaan vaikka kyseessä olikin hänen lapsensa.

Viola aloitti heti kasvettuaan palvelemaan perhettä. Hänen tehtävänsä oli siivoilla perheen aamiais-astiat pois ruokailusalongista samalla kun hänen äitinsä taisteli kylpyhuoneessa vuotavan hanan kanssa. Violaa kummastutti suuresti äitinsä käytös, sillä tämä oli ollut koko aamun niin huonolla tuulella.

''Isä, olen suunnitellut lähteväni tänä iltana yliopistoon. Prinssit lähtivät jo kaksi päivää sitten ja Cadelinien Chrispin lähtee myös tänään'', Jasper kertoi isälleen.

''Tietenkin sinun täytyy lähteä mukaan. Ymmärrän täysin halusi lähteä heidän kanssaan. Sitä paitsi olisimme äitisi kanssa varmasti todella ylpeitä sinusta jos saat suoritettua yliopiston kunnialla loppuun'', Frederick kannusti poikaansa. Niin oli sitten päätetty, että Jasper poistuisi hetkeksi Cromptoneiden tilalta lähteäkseen opiskelemaan yliopistoon.

Jasper ja Frederick keskustelivat vielä ruoan ääressä yliopistosta ja siitä kuinka Jasper aikoi jatkaa lääkärin töitä palattuaan. Yliopistolla hän sitä paitsi pystyi lukemaan lääketiedettä ja hän voisi sitä kautta yletä lääketieteessä pitkälle.

Eleanor jatkoi itse opiskelua kotonaan. Hän muuttaisi kuninkaanlinnaan vasta prinssien palattua ja häiden jälkeen. Häät kylläkin järjestettäisiin heti kun pojat vain palaisivat yliopistosta.

Frederick teki jo tuttavuutta puutarhurina työskentelevän palvelijansakin kanssa. Häneltä ei ollut enää yksikään nainen turvassa, sillä hän oli vakaasti päättänyt kostaa vaimolleen kokemansa nöyryytyksen tuhatkertaisena takaisin.

Viola oli ottanut tehtäväkseen maalata Eleanorin kuvan ennen tämän muuttoa. Viola oli hyvin taiteellinen ja osasikin tehdä maalauksistaan todella eläväisiä ja aidon oloisia.

Cromptonien syksy päättyi talven vaihtuessa Cadelhilliin. Elsie ja Viola istuskelivat ylhäällä tehden omia puuhiaan. Viola pakersi läksyjensä parissa ja Elsie opiskeli siivousta. Välillä Elsie katseli tytärtään huolestuneena. Kuinka tälle kävisikään kun hän ei enää olisikaan tämän lähellä. Jasper oli jo nyt saanut tyttärensä ansaan ja entä sitten kun Odette muuttaisi taloon. Mikä draama tästä vielä kehkeytyykään... Elsie ajatteli ja sulki kirjansa.

 

Tässäpä tämä osa nyt olikin. Kuninkaiden osan olen myös jo pelannut, mutten vielä kirjoitellut yhtään. Lisäksi en osaa yhtään sanoa milloin se mahdollisesti ilmestyy, mutta yritän saada sen tehtyä kuukauden sisällä;)
Laitelkaapas sitten sitä kommenttia kehiin niin olen iloinen ja motivaatio varmasti kasvaa!

♥:llä Hattaranne