Heissan rakkaat lukijat!
Syksy on taas pyörähtänyt käyntiin kiireineen. Osan ilmestymisessä on ollut viivästystä kuten varmaan huomaatte, sekä osien suunnitelmiin myös. Eli päätinkin nyt julkaista aatelisten osat A ja B osina.
A osassa käsitellään aikaa kun perijät on yliopistolla ja B osassa sitten taas aikaa kun perijät alkavat ''hallita'' perheessä.
Mutta nyt siis Cadelinien A. osan pariin ja kommentteja haluaisin mahdollisimman paljon ;)

                                                     (kuvia 50.)

                                                               *   *   *

Oli myöhäinen ilta. Opal loikoili hiljaa sohvalla ja katsoi tyhjyyteen. Ajatukset kulkivat jatkuvasti Eleanoriin vaikka Opal kuinka yritti ajatella muuta.

Lopulta Opal nousi ylös ja huokaisi syvään. Hän kertaili mielessään kaikki lapsuuden tapahtumat, joita oli Eleanorin kanssa tehnyt. El todella oli hänelle tärkeintä maailmassa ja kukaan, ei edes William, olisi hänelle tärkeämpi kuin El.

Niinpä Opal nousi ylös sohvalta ja käveli puhelimen luokse ja pyöritti tutun numeron: ''Hei, Opal täällä. Olisiko Eleanor kotona'', Opal vastasi luuriin kuultuaan Cromptonien taloudenhoitajan vastaavan puhelimeen.

Eleanor ei ollut kotona vaan oli lähtenyt jo aamu varhaisella jonnekin. Opal sulki surullisena luurin ja puki takkinsa ylleen. Astellessaan kylmään syysaamuun Opal huomasi pihallaan pienen mustan koiran. Opal kyykistyi silittämään pientä koiraa ja mutisi sille hiljaa '' Tiesitkös, että meilläkin oli joskus koira. Isäni ei vain pitänyt otuksesta ja äidin oli luovuttava siitä''. Opal jutusteli rapsutellessaan pientä karvapalloa korvan takaa.

Päivä kului kuin siivillä ja pian olikin jo illallisaika. ''Odette, oletko nähnyt sisartasi ollenkaan?'', Camilla kysyi tyttäreltään. ''Näin hänet viimeksi aamupäivällä hänen kiiruhtaessaan ulos. En ole sen jälkeen häntä sitten nähnytkään'', Odette vastasi ja otti lautasellisen ruokaa.

''Siinähän sinä olet'', Camilla huudahti huomattuaan tyttärensä astelevan sisälle. ''Oletko etsinyt minua?'', Opal kysyi äidiltään. ''Voi kunhan vain ihmettelin missä olet luuhannut koko päivän. Rakkaani, oletko muistanut opiskella aatelisille tärkeitä aineita, sillä olet kohta kasvusi kynnyksellä'', Camilla selitti niin innoissaan, että osa salaatista valui lautaselta lattialle.

Illallisen jälkeen Opal siirtyi äitinsä mieliksi lukemaan kirjaa hetkeksi alakertaan. ''Opal, tiedäthän hääpäiväsi lähestyvän hetki hetkeltä lähemmäksi. Sinulla on nyt viimeiset hetket opiskella kunnon kartanon rouvaksi'', Camilla sanoi laskien kirjansa syliinsä. ''Tiedän tiedän, äiti. Ja yritän toki koko ajan parhaani. Olen tuottanut teille pettymyksen kun en nainut Williamia, mutta tämän suhteen en teitä petä'', Opal tokaisi ja nousi ylös.

 

                                                                         *   *   *

Aamulla herätessään Opal käveli alla päin pukeutumishuoneeseen ja etsi arkivaatteitaan laatikosta.
Puettuaan päälleen, Opal katseli itseään hetken peilistä ja mietti mielessään tulevaisuuttaan. Pian hän olisi aikuinen ja hänen tehtävänään olisi tuottaa mahdollisimman paljon lapsia ja varsinkin perijä taloon. Hän oli jo nyt tuottanut perheelleen pettymyksen, joten paineet olivat nyt suuremmat kuin koskaan ennen.

Siirryttyään alakertaan hän suunnisti pianolle ja kävi soittamaa. Camilla kuuli soiton keittiöön ja kiiruhti katsomaan kuka soitti noin kauniisti ja hämmästyi Opalin olevan pianon ääressä. Camilla hymyili tyytyväisenä, sillä Odette oli aina ollut tytöistä se lahjakkaampi.

Pian Camilla joutui kuitenkin keskeyttämään Opalin, sillä ruoka oli valmista ja perhe kävi pöytään syömään.

''Kultaseni, sinun olisi pitänyt äskettäin kuulla Opalin soittavan. Hänestä on tullut todella lahjakas'', Camilla kehaisi pöydän ääressä tytärtään. ''Kuulin kyllä hänet työhuoneeseeni. Olet todella parantanut soittotaitoasi ja olen ylpeä sinusta'', Charley sanoi Opalille.

 

Ruokailun jälkeen oli nuorten neitojen aika harjoittaa tanssimista. Camilla istahti pianon ääreen ja aloitti soittamaan tunnettua hovimusiikkia. Niin tytöt sitten alkoivat keinuttamaan itseään musiikin tahtiin samalla arvioiden liikkeitään ja askeliaan peilistä.

''Tanssit aivan loistavasti'', Odette huudahti isosiskolleen. ''Kuinka ihmeessä sinä oikein olet oppinut noin hyväksi''. Opal katsoi hymyillen sisartaan ja kuiskasi: ''Tiedäthän, että olen aina ollut parempi tanssija kuin Eleanor. Joten kateudesta on hyötyä kun kehittää siksi omia vahvuuksiaan vielä paremmaksi''.

Illalla koitti perheessä suuri juhla kun Charleyn oli aika siirtyä iäkkäämpään ikään. ''Ei kai tässä muukaan auta kuin puhaltaa nämä kynttilät sammuksiin'', Charley vitsaili ystäviensä sekä perheensä kesken ja puhalsi kaikki 65 kynttilää sammuksiin.

Tässäpä meidän vanhuksemme nyt on. Charley on elänyt pitkän elämän perheensä ankarana hallitsijana. Vielä ei kuitenkaan Charley ole valmis luopumaan vallastaan vaan aikoo kouluttaa poikaansa heti tämän päästyä yliopistosta yhtä ankaraksi kuin hän.

Juhlien päätyttyä Camilla tuli miehensä viereen nukkumaan. ''Onnea kultaseni'', Camilla kuiskasi miehelleen. ''Kiitos. Pian on sitten sinun vuorosi'', Charley kuiskasi takaisin.

 

                                                             *   *   *

Vaikka ikää tulikin lisää, ei Charleyn työnteko loppunut siihen. Crispin ei ollut vielä päässyt yliopistolta, joten jonkun oli ainakin siihen asti huolehdittava perheen elätyksestä eikä se taas ollut naisten tehtävä. Niinpä normaaliin tapaan Charley puki työvaatteet päälleen ja suunnisti pihaan tulleisiin hevosvaunuihin.

Odette taas hioi soittotaitojaan. Hän oli laiminlyönyt soittotuntejaan jo muutaman viikon ajan, mutta nyt oli korkea aika taas istahtaa pianon ääreen ja aloittaa nuottien opettelu sekä etsiä oikeita sävelmiä.

Opal taas odottaa kauhuissaan tulevaa vastuutaan Cadelhillin hovissa. Vaikka hänestä ei tulekaan kuningatarta on hän silti prinsessa ja tuleva Sinclairin herttuatar. Niinpä karisman opettelu ei todellakaan tee hänelle pahaa. Alku on aina hankalaa ja hämmentyneenä Opal yritti vakuuttaa peilikuvalleen, miksi hän olisi paljon parempi kuningatar kuin Eleanor.

Päivä hurahti nopeasti kunkin arkiaskareiden parissa ja Charleykin saapui kotiin ylennyksen merkeissä. Hän oli saanut ikänsä kautta enemmän vastuuta ja tuplasti enemmän alaisia Cadelhillin hallituksessa kuin koskaan aikaisemmin.

''Opal, jännittääkö jo huomiset synttärisi?'' Odette kysyi sisareltaan tämän soittaessa pianoa. ''Ei niinkään synttärit vaan niiden mukanaan tuoma vastuu'', Opal myönsi hiljaa. ''Vai niin'', Odette tuumasi ja kuunteli vaitonaisena sisarensa soittoa.

Illan kääntyessä yön tunneille Charley näytti vaimolleen olevansa yhä samanlainen mies kuin nuorempanakin. Tähän siis kuului nauttiminen vaimonsa ruumiista. Camilla ajatteli mielessään, että ehkä tämä olisi viimeisiä kertoja kun hänen miehensä tätä häneltä vaatisi. Pian hän olisi itsekin siinä iässä, niin ehkä Charley kääntäisi katseensa nuorempiin naisiin.

 

                                                                *   *   *

Syntymäpäivä aamunaan Opal oppi viimein kaikki mahdolliset tavat soittaa pianoa. Hän soitti nykyään kuin enkeli, mutta tiesi silti olevansa askeleen jäljessä Eleanoria. Minun olisi pitänyt aloittaa soittaminen jo nuorempana, Opal ajatteli surullisena.

Aamupala ei tänä aamuna todellakaan ollut hiljainen hetki Cadelinien perheessä. Jokainen puhua pulputti Opalin lapsuudesta ja siitä kuinka hän tänään täyttäisi vuosia. Opal nauroi makeasti hänen äitinsä kerrottua hänelle, kuinka hän oli lapsena aina itkenyt jos ei saanut tahoaan läpi.

Vanhuus ei tule yksin. Vaikka Charley oli vasta herännyt ja syönyt vain aamupalan, alkoi uni painamaan silmiä. Niinpä hän heittäytyi hetkeksi makuulleen sohvalle ja odotteli työvaunujensa saapuvan pihaan.

''Katso isääsi'', Camilla kuiskasi Odetelle. ''Isä nukkuu vaikka vasta heräsi. Hän ei näköjään enää oikein jaksa olla hereillä kovin pitkään'', Odette hymähti. ''Isäsi painaa niin kovasti töissä ja on siksi niin väsynyt. Onneksi Crispin tulee kohta kotiin'' Camilla puolusti miestään.

Kun Charley lähti töihin, kiiruhti Camilla hänen paikalleen unosille. Opal taas katseli itseään salaa peilistä ja puhui mielessään: Olet kaunis. En ymmärrä miksi en saanut prinssiä itselleni. Olisin ollut varmasti parempi kuningatar kuin Eleanor.

Charley toi töistä mukanaan työkaverin. ''Camilla, kiitos, että olet laittanut meille ruoan valmiiksi. Oikein herttaista sinulta'', Charley kehaisi vaimoaan työkaverinsa edessä. Camilla hymyili miehille, mutta ajatteli mielessään: Kiitos kovasti rakas. Olisin tiennyt mikä huuto olisi syntynyt jos ruoka EI olisi ollut valmiina.

Ruoan jälkeen Charley siirtyi harjoittelemaan karismaansa. Ylennys oli todella lähellä ja enää pitäisi olla oikein nokkela ja sujuva puhuja, jotta paikka olisi hänen. Niinpä Charley puhua pälpätti peilin edessä kuin papu pata ja häiritsi Odetten lukua täydellisesti.

Ja kellon lyödessä kuusi, oli Opalin aika jättää nuoruuden hankaluudet taakseen. Opal seisoi kakun ääressä ja katseli kynttilöitä. Hän tiesi tasan tarkkaan mitä toivoisi puhaltaessaan kynttilät sammuksiin.

Viimein kaikki kannustivat häntä puhaltamaan ja Opal haukkasi ilmaa keuhkonsa täyteen ja puhalsi: Anna aikuisuuden olla paljon parempi kuin nuoruuteni. En halua enää koskaan joutua petetyksi tai loukatuksi. Näin Opal toivoi aikuisuutensa kynnyksellä.

En voi muuta sanoa kuin, että Opalista tuli oikea kaunotar. Hän on aatelisten lempi hahmoni. Hänen piirteensä on todella erikoiset ja voin vielä lisätä turkoosin värin todella sopivan hänelle loistavasti. Lisäksi Opalin erikoiset piirteet saivat pehmennystä aikuistumisen myötä, eikä kasvot muistuta enää niin paljon Camillaa.

Opal jutteli mielellään vieraitten kanssa. Hän tahtoi ystävystyä nyt paremmin kuin koskaan ennen kuningattareen, sillä pian hän muuttaisi hetkeksi linnaan häitä varten ja sitten olisi muutto Cadletownin aatelisten rivitaloon Lawrencen kanssa kunnes heidän kartanonsa olisi valmis.

Camilla viihdytti myös vieraitaan. ''Olisiko meidän aika unohtaa tyttärien erimielisyydet?'', Camilla kysyi Frederickiltä. ''No eihän se meidän asiamme ole, mutta olen vain niin loukkaantunut Opalin käytöksestä Eleanoria kohtaan'', Frederick sanoi Camillalle.

Juhlien loputtua Camilla etsi tyttärensä käsiin. ''Minun rakas pikku tyttöni. Olet esikoiseni ja nyt olet jo aikuinen'', Camilla halasi tytärtään ja vetäytyi kauemmas katselemaan tätä lähemmin.

''Mutta äiti, sinähän itket'' Opal huudahti huomattuaan kyyneleet äitinsä poskella. ''Voi, sinä ymmärrät sitten kun sinulla on omia lapsia, miltä tuntuu nähdä heidän kasvavan'', Camilla hymyili ja pyyhki kyyneleensä.

 

                                                            *   *   *

Seuraavana aamuna oli Odetten suuri päivä. Tänään olisi hänen vuoronsa täyttää vuosia. Onnellisena Odette soitti Eleanorille ja kysyi tulisiko hän juhlimaan hänen syntymäpäiviään, mutta tyttö ei ollut kotona.

Keittiössä Camilla hoiti tiskejä pois tieltä. Olisin onnellinen, jos meillä olisi jo viimein se palvelija. Ei ole minun tehtäväni hoitaa taloutta tällä tavoin, Camilla ajatteli mielessään, mutta hinkkasi silti astiat kiiltävän puhtaaksi.

Niinpä siis perheen naiset juhlivat Odetten synttäreitä kolmestaan. Odette seisoi hymyillen kakkunsa edessä ja odotti sisartaan ja äitiään saapuvaksi paikalle.

Camilla ja Opal kannustivat Odettea kasvamaan. Odette mietti hetken mitä toivoisi ja puhalsi sitten kynttilät sammuksiin. ''Hyvä Odette, sait puhallettua kaikki kynttilät. Toiveesi varmasti toteutuu!'', Opal huudahti sisarelleen tämän astuessaan ensimmäisen askeleensa kohti aikuisuutta.

Tässä on kasvanut Odette Cadelin. En voi muuta sanoa kuin, että hänestäkin tuli todella kaunis simi. Tähän perheeseen kyllä on iskenyt joku huippu geenisyys kun molemmista tytöistä tuli kaunottaria.

Tässä vielä yhteiskuva molemmista tytöistä. Sisarukset ovat melko samannäköisiä ja heissä on ihanan erikoiset piirteet. Olen ihan rakastunut näihin kahteen tyttöön !

Opal soitti sisarensa kasvun jälkeen pianoa ja Odette neuvoi isosiskoaan vielä pianon käsittelyssä. ''Hyvinhän sinä soitat. Miksi ihmeessä pyysit minulta apua'', Odette hämmästeli kuunnellessaan sisartaan. ''Olet meistä silti etevämpi ja tahdon päihittää Eleanorin edes tässä. Hän on vienyt minulta Williamin, tulevaisuuteni ja kaiken, mutta tässäkään hän ei saa olla enää minua parempi'', Opal tuhahti.

Eräs mies, joka oli lähtenyt neljä vuotta sitten tästä samasta talosta, asteli nyt vanhempana ja aikuistuneempana pihaan. Hän katsahti kotiaan ja hymähti ääneen: ''Tulin viimein takaisin. Nyt on viimein minun aikani alkaa hallita Cadelinin kartanoa ja saada Cadelinin suku siihen loistoon mitä se oli sata vuotta sitten''.

Astuttuaan verannalle mies avasi oven ja jätti vaatteensa naulaan.  Katseltuaan hetken ympärilleen hän mietti missä hänen perheensä olikaan.

''Äiti, Opal, Odette. Oletteko kotona'', Crispin huudahti ja kuuli viimein vaimeaa soittoa tanssisalongista.

Asteltuaan huoneeseen hän näki äitinsä soittamassa pianoa kauniisti. Hän tunnisti heti melodian ja muisti kuinka oli pienenä nukahtanut juuri tähän samaan soittoon iltaisin. ''Äiti, saavuin kotiin'', Crispin viimein sanoi.

Camilla hypähti heti ylös tuolista ja kietoi käsivartensa poikansa ympärille. ''Voi Crispin. Olen kaivannut sinua kovasti. Ihanaa, että saavuit viimein kotiin'', Camilla huudahti pidellen poikaansa yhä lähellään.

Opal ja Odettekin kuulivat ääniä tanssisalongista ja päättivät tulla katsomaan mistä oli kyse. Siellä he näkivät äitinsä juttelemassa kiivaasti nuoren miehen kanssa, joka näytti yllättävän tutulta. Opal mietti kuumeisesti kuka mies oli, sillä näki hänestä pelkän takaraivon, mutta sisarensa huuto paljasti pian arvoituksen. ''Oi, Crispin!'' ja niin molemmat tytötkin saapuivat kuuntelemaan veljensä seikkailua yliopistolla.

Illalla Crispin meni myös isäänsä tervehtimään. ''Hyvää iltaa, isä. Saavuin tänään vasta yliopistolta ja olen puuhannut koko päivän äitini ja sisarteni kanssa, etten edes tajunnut sinun olevan jo kotona'', Crispin sanoi isälleen.

''Poikani, toivottavasti yliopisto kasvatti sinusta hyvän perheen hallitsijan ja osaat ottaa taloudessa ohjat käsiin'', Charley sanoi pojalleen. ''Et arvaakaan kuinka valmis olen. Menen pikimmiten naimisiin Megin kanssa ja hankimme sukuun perijän. Olen vakaasti päättänyt, että nyt Cadelinit nousevat maan arvostetuimmaksi aatelisperheeksi ja saamme seuraavassa sukupolvessa paikan kuninkaanlinnasta!''

Charley katsoi poikaansa ylpeänä, hän oli onnistunut sentään poikansa kasvattamaan niin kuin oli tarkoituskin. Enää häntä ei harmittanut esikoisensa epäonnistuminen prinssin suhteen, sillä hänen poikansa onnistuisi varmasti pelastamaan tilanteen.

Saman tien Crispin soitti Megin kotiinsa, sillä aikaa ei ollut hukattavana. Perijä olisi saatava aluilleen, mutta sitä ennen pitäisi olla aviossa sillä kukaan ei olisi valmis ottamaan äpärää kuninkaanlinnaan.

''Meg rakkaani, olen rakastanut sinua siitä päivästä lähtien kun tapasimme ja toivon, että haluat elää kanssani yhdessä'', Crispin sanoi Megille ja polvistui tämän eteen.

Meg katsoi hymyillen miestä ja sanoi: ''Voi, tulen varmasti''. Valitettavasti Meg paralla ei ollut aavistustakaan mihin todella joutui.

Illalla koko perhe kokoontui illalliselle juhlistamaan uutta perheenjäsentä. ''Tämä päivä on koko perheelle suuri, sillä Crispin on saapunut takaisin yliopistolta. Lisäksi hän on nyt kihlannut tänään maailman kauneimman naisen, Meg Gentryn. Kohottakaamme siis malja näille kahdelle nuorelle'', Charley puhui.

Camilla oli onnensa kukkuloilla. Meg oli tuonut mukanaan mukavasti rahaa myötäjäisinä ja sen avulla saatiin remontoitua Charleyn ja Camillan makuuhuoneen toiletti.

Odette taas oli hämillään, sillä tämä tarkoitti myös sitä, että Jasper oli myös tullut yliopistolta ja hänen olisi määrä muuttaa sinne asumaan. Mutta olisiko hän valmis olemaan kunnollinen säätynsä mukainen nainen ja nielemään tulevan kihlattunsa syrjähypyt muiden naisten kanssa.

Opal taas mietti tulevaa huomispäiväänsä ja muuttoa kuninkaanlinnaan päiväksi. Siitä hän ja Lawrence taas muuttaisivat väliaikaisesti kuninkaallisten kaupunkiasuntoon kunnes heidän kartanonsa olisi valmistunut.

Crispin ja Meg taas viettivät yhdessä aikaa tanssisalongissa ja tanssivat yhdessä kihlajaistensa kunniaksi.

Tässä tämä nyt olisi. Laittakaahan kommenttia tulemaan, että mitä piditte osasta, entäs millaisia tytöt teistä ovat kun kasvoivat? Ja lisäksi toki kertokaa mielipiteenne tulevasta aatelispariskunnasta;)