Riemukasta jouluaattoa kaikille!

Opal oli aikaisin aamulla täyttämässä kalkkunaa jouluateriaksi perheelleen. Kalkkunan olisi oltava muutama tunti uunissa, joten hän ehtisi ottaa sen juuri ja juuri pois ennen joulukirkkoon lähtöä.

Siellä se kalkkuna nyt odotteli väriä kuoreensa ja illalla koko perhe pääsisi nauttimaan herkullisen kalkkunan lihaa.

Opal siirtyi kattamaan perheelleen aamiaista kuullessaan yläkerran lautojen narinasta, että perheen isä olisi ainakin jo hereillä.

''Isi, monelta me saamme lahjat?'', Esmond kyseli innoissaan isältään. Elenakin odotti jo innoissaan iltaa ja lahjojen availua, jotta näkisi mitä saisikaan tänä jouluna lahjaksi. ''Nyt syökäähän lapset nätisti, sillä meidän on ehdittävä kirkkoon vielä tämän aamun aikana. Kunhan olemme iltapäivällä kalkkunaa syöneet niin katsellaanpa sitten sitä lahjojen availua'', Lawrence kehotti lapsiaan hymyillen.

Muiden kiirehtiessä laittautumaan joulukirkkoa varten, Opal pelasti perheen kalkkunan pois uunista. Se on täydellinen, Opal ajatteli nuuhkaistessaan kalkkunasta tullutta tuoksua.

Kalkkuna saisi kuitenkin odotella vielä hetken kaapissa iltaa varten, jolloin he pääsisivät nauttimaan jouluateriaa.

''Pukekaahan nyt kiireesti niitä nuttuja päällenne'', Lawrence kehotti lapsiaan ja asetteli Elenan päähän hattua. ''Pidähän takkiasi hiukan suoremmassa. Olemmehan sentään kirkkoon menossa'', Opal kehotti Esmondia ja käänsi pojan takin kaulusta suorempaan.

Pian vaunut pysähtyivät kadun varteen ja Lawrencen johdolla koko perhe asteli vaunuihin. Opal vielä hääräsi sisällä varmistaakseen, että kaikki kynttilät kuusesta oli varmasti puhallettu sammuksiin, samalla kun lapset olivat jo nousemassa vaunuihin.

Viimein matka alkoi ja herttuat matkustivat tunnin matkan Cadletownista Cadelhilliin sijaitsevaan kirkkoon. Lapset katselivat hämmentyneinä kirkkoa heidän edessään, jonka päällä oli iso kinos lunta. ''Aivan kuin piparkakkutalo'', Elena hengähti isänsä vierellä.

Sisällä Opal ja Esmond istuivat toiseksietummaiselle riville ja Lawrence ja Elena taemmalle. Elenaa odotti myös iloinen jouluyllätys kun hän huomasi suureen leninkiin ja talviviittaan pukeutuneen naisen astelevan heidän vierelleen. ''Isä, onko hän prinsessa?'', Elena kuiskasi isänsä korvaan. ''On hän. Nousehan seisomaan, sillä prinsessa haluaa näköjään tervehtiä sinua'', Lawrence rohkaisi tytärtään nyökättyä ensin itse tervehdykset Eleanorille.

''Oikein ihanaa joulua teille, Elena neiti'', prinsessa Eleanor tervehti Elenaa. ''Ihanaa joulua teille myös, prinsessa Eleanor. Tahtoisitteko istua jumalanpalvelun ajaksi isäni ja minun viereeni?'', Elena kysyi prinsessalta. Eleanor joutui valitellen kieltäytymään kunniasta, sillä hänen ja hänen perheensä olisi istuttava eturivissä.

Jumalanpalveluksen loputtua perheiden vaunuja oli kirkon edusta pullollaan. Lawrence johdatti perheensä heidän vuokravaunujen luo, jossa odotteli heidät tänne tuonutkin ajuri.

Kotiin päästyä Opal ei unohtanut jouluaattona kulkukoiriakaan. Hän jäi pihalle leikkimään pienen koiran kanssa kun Lawrence kiiruhti sisälle sytyttämään kuusen kynttilät palamaan.

Elena ja Esmond jäivät myös pihalle äitinsä tavoin, mutta he rakensivatkin yhdessä tuumin lumiukon. Kikattelu ja hihitys kuuluivat sisälle asti Lawrencen korviin ja hymy nousi väkisinkin miehen huulille. Tästä joulusta tulee varmasti maailman paras, mies ajatteli onnellisena ja kiiruhti alakertaan.

Lawrence kaatoi kahvipussista tuoreita kahvinporoja keittimeen ja alkoi lämmittää vettä. Opal olisi varmasti viluissaan tullessaan sisälle ulkoa.

Opal leikki vielä hetken Siiri nimisen koiran kanssa ja viimein antoi tälle koirankeksin. ''Hyvää joulua sinullekin, pikkuinen hauva. Älähän palellu pakkasessa'', Opal hymisi koiralle ja silitti sen pehmeää turkkia.

''Tulithan sinä viimein sieltä. Olin juuri tulossa kertomaan sinulle, että kahvi on jo tippumassa'', Lawrence hymyili vaimolleen.

''Voi, että tuore kahvi tuoksuu ihanalle'', Opal henkäisi ja kaatoi höyryävää kahvia kuppiin. ''Maistuu vielä paremmalle'', Lawrence naurahti vaimolleen. ''Tästä on tulossa ihana joulu'', Opal sanoi miehelleen iloisesti. ''Ajattelin juuri samaa yläkerrassa'', Lawrence toisti.

''Elena, siirryhän hiukan niin saadaan piparit pois uunista'', Opal varoitti tytärtään avatessaan uunin luukun. ''Ne tuoksuvat herkullisille'', Elena sanoi nuuskiessaan piparien tuoksua keittiössä.

Piparkakkujen  valmistuttua Opal kattoi joulukalkkunaa pöytään ja kutsui koko perheen jouluaterialle. ''Joko kohta pääsemme avaamaan lahjat?'', Esmond uteli. ''Kunhan Elena soittaa meille muutaman kauniin joululaulun pianollaan'', Opal sanoi pojalleen hymyillen.

Ruuan jälkeen koko perhe kerääntyi yläkertaan kuuntelemaan kauniita joululauluja, joita Elena soitti. Elenasta oli tulossa todella taitava soittaja ja Opal tunsi ylpeyttä tytärtään kohtaan.

''Eiköhän nyt ole jo aika lahjoille'', Lawrence viimein keskeytti kolmen joululaulun jälkeen ja nousi seisomaan. Molemmat vanhemmat nostivat lattialta isot paketit ja ojensivat ne lapsilleen hymyillen.

Ylpeinä he katselivat vieretysten sohvalta, kuinka lapset leikkivät saamillaan leluillaan innokkaina lattialla. ''Lahjat taisivat osua nappiin?'', Lawrence kuiskasi Opalin korvaan. ''Paremmin ei olisi voinut joulupukki valita lahjoja lapsillemme'', Opal kuiskasi takaisin.