( 79. kuvaa)
Viime osassa Formaneilla Sophie ja Tommy alkoivat harjoittelemaan yrityksessä työskentelyä ja perheessä vastuun ottamista. Lisäksi Sophille ja Tommylle syntyi esikoistytär Jane sekä myöhemmin poika nimeltä Johnno.
Sallyn ja Dickin oli aika siirtyä perheen kasvattamisessa sekä yrityksen johdossa hiukan sivummalle ja annettava tilaa nuorille. Lisäksi vietettiin suvun aloittajien syntymäpäivää näiden kasvettua vanhuksiksi. Nyt Sallylle ja Dickille jäikin enemmän aikaa perheen pienokaisten kanssa heidän vanhempien raataessa töissä.

Formaneilla tiistaiaamu alkoi tavalliseen tapaansa. Sally, Sophie ja Tommy olivat yhdessä aamiaisella ja keskustelivat uudesta myynti-ideasta. ''Kuinka paljon sellainen kukka-asetelmien valmistuspöytä oikein tulee maksamaan?'', Sally mietiskeli pojaltaan. ''Meillä olisi juuri ja juuri varaa siihen. Olisi hyvä saada joskus muutakin myytävää kauppaan kuin pelkkiä kaloja'', Tommy sanoi äidilleen.

Johnno oli pian jo herännyt yöuniltaan ja odotteli kiltisti milloin joku perheen aikuisista päästäisi hänet oikein kehdosta. Ei mennyt kauaakaan kun poika jo kuuli askeleita portaista ja huoneen ovi kävi.

''Täällähän se äidin pikku herra onkin. Nyt käydään potalla ja sitten harjoitellaan hiukan sanoja, jotta oppisit puhumaan'', Sophie leperteli pojalleen. Pian he istuivatkin jo käytävän lattialla ja harjoittelivat puhumista. Puke kipitti omaan petiinsä huomattuaan Sophien tulleen Johnnon kanssa käytävälle. Koira nautti katsella emäntänsä puuhia ja seurailikin kaikkea silmä kovana.

Pian Tommy kuitenkin kaipasi vaimoaan kaupan puolella ja Sophie jätti poikansa Puken hoitoon. Puke ja Johnno viettivät mielellään aikaa keskenään.

''Katso miten hieno ja tuore kala tämä kuule on. Saat siitä mahtavat keitot, padat ja ihan vaikka vaan uunilohta'', Tommy myi Cadelinien isännälle. Samalla Sophie myi rouva Opal Sinclairille ahventa, mutta hiukan hillitymmin tietenkin.

Koulusta Jane toi Clairen luokseen kyläilemään. Clara ei ollut päässyt, joten Jane päätti tutustua myös toiseen serkkuunsa paremmin. ''Etpäs ikinä arvaa mitä minä osaan'', Jane kehaisi serkulleen. ''No näytä jos kerta osaat jotain hienoa!'', Claire käski hiukan epäillen.

Pian Jane heitteli innosta kiljuen kärrynpyöriä Clairen edessä. ''Hei minäkin haluan oppia! Opeta minullekin!'', Claire huusi innoissaan, sillä hän ei tahtonut jäädä huonommaksi kuin serkkunsa.

Ilta alkoi hämärtyä ja Sophie alkoi laittaa Johnnoa nukkumaan. Pojan olisi ensin käytävä potalla ja sitten herra pääsisikin unten maille.

''Jane, sinähän et ole vielä tehnyt edes kotiläksyjäsi'', Sophie sanoi tytölleen löytäessään hänet huoneestaan leikkimästä. ''Minua ei huvita tehdä niitä'', Jane sanoi tympääntyneenä katsoen kotiläksyvihkoaan pöydällä.

''Istahda nyt tuohon tuolin ääreen niin minä autan sinua'', Sophie kehotti tytärtään ja alkoi neuvoa matematiikan laskuissa Janea. Läksyt alkoivatkin sujua paljon paremmin kun Sophie auttoi tytärtään, jolle yhteen- ja vähennyslaskut tuottivat hankaluuksia.

Tommy ei kuitenkaan vielä päässyt nukkumaan. Heidän kukkatiskinsä oli saapunut ja Tommy alkoi heti koota heille kauniita päivänkakkara kimppuja kauppaansa myytäväksi.

                                                              *   *   *

Janen aamu alkoi mukavasti Puken pissejä luututessa. Pukella oli tapana käydä pissillä Janen huoneessa, sillä huone oli ollut aikaisemmin Sophien käytössä ennen avioitumistaan Tommyn kanssa.

''Saisiko olla muuta?'', Sophie kysäisi puutarhakerhon puheenjohtajalta naisen ostaessa monnia ruuakseen. ''Ei kiitos, tällä pärjään tällä erää'', nainen vastasi. Sophie alkoikin näpytellä hintaa kassakoneeseen, jonka käytössä hän yhä oli poropeukalo.

Sally oli opettamassa Tommylle kävelemisen alkeita kun hän huomasi kouluvaunujen kaartavan pihaan. ''Katsohan Johnno, sisaresi tuli kotiin koulusta'', Sally sanoi pojalle. Poikaa ei sisarensa kotiintulo kiinnostanut, sillä samalla hetkellä kun Sallyn katse kääntyi vaunuihin, Johnno lennähti pyllylleen pehmeälle ruohikolle.

''Kyllä sitä jo huomaa, että ikä alkaa painaa. Selkään ottaa kamalasti tämä kyykkiminen'', Sally huokaisi ja hieroi selkäänsä. Samassa alkoikin vettä ropisemaan ihan urakalla. Sally nosti pojan syliinsä ja lähti kantamaan pikkuista kohti alakerran kylpyammetta.

Yläkerrassa Jane mietiskeli millähän alkaisi leikkimään. Olisinkohan tehnyt palikoista kuvia. Toisaalta taas nalle houkuttelisi. Mitähän noissa piirongin laatikoissa olikaan, Jane mietiskeli itsekseen.

Kello oli tullut iltapäivä neljän ja kaupan oli aika sulkeutua. Sophien meni kääntämään kyltin Kiinni asentoon ja siirtyi täyttämään tyhjiä hyllyjä. Kalaa oli mennyt kaupaksi ihan hyvin, joten rahasta ei olisi kyllä tänään puutetta. He olivat jutelleet Tommyn kanssa sellaista, että ostaisivat tänään kaksi koiranpentua kotiinsa Puken kaveriksi.

Sally oli viimein saanut laskettua kylpyveden Johnnolle ja laski rimpuilevan lapsen ammeeseen. ''Voi sinun kanssasi Johnno. Vettä tämä vain on , joten turhaan räpiköit tuohon malliin'', Sally rauhoitteli poikaa.

Saatuaan valmistettua vielä muutaman kukkakimpun Dickin varastoon, Tommy siirtyi soittamaan rankkurille, että haluaisivat ostaa koiran. Rankkuri lupasi tuoda heille piakkoin pienen mustan narttupennun kotiin.

Dick oli käynyt ensimmäistä kertaa elämässään vaeltamassa. Puke oli ollut miehen mukana ja vaeltaminen oli sujunut loistavasti. Puke käyskenteli edellä kotipihaan ja kääntyi kummastuneena katsomaan kun Dick ei enää seurannutkaan.

Miehen aika oli käynyt vähiin. Dick tajusi, että hiekka hänen tiimalasissaan oli käynyt loppuun ja hänen oli aika jättää tämä aika sikseen. Tänne jäisi häntä suremaan monta rakasta henkilöä.

Sophie ei ehtinyt kauan surra appensa poismenoa kun hän huomasi rankkurin tulleen pihaan.

Rankkuri johdatti hänet heidän uuden pentunsa luo ja Sophie otti hellävaroin syliinsä pienen koiranpennun. Koira sai nimekseen Milka ja kiireesti Sophie kantoi pennun sisälle lämpimään vesisateesta.

''Tule Jane syömään meidän kanssamme'', Sophie kehotti tytärtään, joka oli saapunut alakertaan. Perheen illallinen syötiin hiljaisuuden vallitessa, sillä Dickin poismeno suretti heitä kaikkia.

Tommy ja Sophie päättivät kuitenkin viettää yön läheisissä tunnelmissa, sillä molemmat tarvitsivat tällä hetkellä lohtua. Kumpikin huomasi kuitenkin toisen olevan omissa ajatuksissaan ja vällyt heilahtelivat pikaisesti, jotta he pääsisivät unille. Huomenna olisi uusi päivä ja toivottavasti paljon parempi sellainen.

                                                                   *   *   *

Perheen uudet tulokkaat varastivat jo heti aamusta perheen huomion. Heti tultuaan alakertaan Janen oli pysähdyttävä leikkimään pikku Milkan kanssa. Milka oli innoissaan uusista omistajistaan ja nautti siitä, kuinka Jane antoi pieniä makupaloja kenenkään huomaamatta.

Myös Tommyn sydän hypähti ilosta aina nähdessään toisen perheen pennuista. Mero oli innoissaan kun Tommy leikki sormileikkiä pienen karvapallon kanssa.

Pukekaan ei ollut yhtään harmissaan kahdesta uudesta leikkitoverista. Puke nautti suunnattomasti saadessaan hoivailla kahta haukkuvaa otusta muun perheen hoidellessa omia askareitaan.

Aamulla Johnno oppi viimein pottailun salat. Illalla olisikin perheen perijän aika kasvaa lapsuuden rientoihin, joten opittavaa oli vielä paljon.

Sophie ennättikin antaa pojalleen hetken ennen kaupan aukaisua. ''Missä on Johnno? Missä on?'', Sophie höpötti peittäen kasvonsa käsiinsä. Pikku Johnno nauroi haljetakseen äitinsä viimein paljastaessa kasvonsa ja yritti peittää pienillä käsillään myös omat kasvonsa.

Pian Sophie joutuikin jättämään poikansa yksikseen yläkertaan ja kiiruhtamaan miehensä avuksi kauppaan. Yhtäkkiä oli tullut suuri määrä asiakkaita heidän pikkuruiseen liikkeeseensä ja kaikki olivat samaan aikaan tulleet jonottamaan kassalle maksaakseen ostoksensa.

Sally oli alakerrassa tiskaamassa aamiaisastioita. Hän huokasi syvään katsoessaan kuplivaa vettä. Miksi elämän täytyi mennä näin. Miksi en voinut jättää tätä maailmaa yhtä aikaa Dickin kanssa, Sally tuumaili hiljaa mielessään.

''Olipas rankka päivä'', Sophie huokaisi ja heittäytyi miehensä viereen sängylle. He olivat juuri saaneet suljettua liikkeensä ja päättivät ottaa yhteiset päivälevot ennen Johnnonsyntymäpäiviä.

''Älä muuta sano. Kyllä aikakin kuluu nopeasti. Johnno kasvaa lapseksi ja aloittaa sisarensa kanssa koulun'', Tommy huokaisi vaimolleen.

Sophie ja Tommy nukahtivat pian vuoteelle ja heräsivät Sallyn huuteluun alakerrassa. Vieraat olivat saapuneet ja Johnno olisi aika tulla puhaltamaan kynttilät sammuksiin. Sophie nousi pikaisesti ylös ja kiiruhti hakemaan Johnnon vuoteestaan puhaltamaan kynttilöitä.

Heti kasvettuaan Johnno kiiruhti isosiskonsa luokse. Hän oli jo taaperona pitänyt sisarestaan kovasti ja viimein hän pääsisi leikkimään siskon kanssa ihan oikeasti.

''Katsohan lapsiamme miten he tulevatkaan toimeen'', Tommy sanoi hymyillen vaimolleen. ''Ihanaa, että heistä tulee läheiset. Olisi kamalaa jos he eivät voisi edes sietää toisiaan'', Sophie yhtyi miehensä sanomaan ja katseli hymyillen kahta lastaan.

Johnnosta kasvoi erittäin suloinen lapsi. Poika oli mitä kiltein ja avuliain lapsi eikä mielellään sanonut mitään poikkisanaista sanaa kenellekään.

                                                                     *   *   *

Perjantaina kauppa ei ollutkaan auki. Kalat olivat loppuneet kellarista, joten Tommy hoiti uusien onkimisen perheen lammesta. Sophie sen sijaan täytteli hyllyjä niiltä osin, mihin pystyi.

Pitkästä aikaa Sophie tarttui siveltimeen ja alkoi maalata maalausta. Hän oli pienenä usein katsellut isänsä maalailuja ja innostunut suuresti itsekin. Lapset ja yritys olivat kuitenkin vieneet suuren osan hänen ajastaan, eikä vanhaan mieliharrastukseen ollut aikaa.

Kun kaikki Formanin perheen väestä olivat sisällä, Henry Lane asteli pihaan rennosti kävellen. Hän oli saanut soiton Sallylta ja mietti mitä nainen oikein oli tarkoittanut soitollaan.

''Puolisoillamme oli ollut suhde nuorempana, mutta nyt molemmat ovat nukkuneet pois'', Sally aloitti miehelle vihjailevasti. ''Ajattelin, että tarvitseeko meidän surra yksinään heidän poismenoaan. Meillä voi olla vielä monta vuotta jäljellä, joten teemmekö me niistä onnellisia vai onnettomia?'', Sally jatkoi miehelle viekoittelevasti hymyillen.

He olivat olleet pitkään ystäviä ja tunsivat toisensa hyvin. Intohimoa heidän välillään ei koskaan ollut ollut, toisin kuin heidän puolisoiden välillä keskenään. Entä jos kuitenkin he yrittäisivät olla yhdessä, jotta elämä ei olisi niin ankeaa.

Pian Sally tunsikin, kuinka Henry tarttui hänestä kiinni ja suuteli lujasti. ''Ei meidän tarvitse enää olla yksin'', Henry kuiskasi naisen korvaan. Sally hymyili miehelle ja tarttui tätä kädestä johdatellen yläkertaan hänen ja Dickin yhteiseen sänkyyn.

Dickiä ja Pollya ei kuitenkaan enää ollut, joten ketä he pettäisivät. Onhan paljon parempi lyhyt onnenhetki yhdessä kuin viettää vuosia yksin surren poismennyttä puolisoa. Ystäviähän he olivat olleet jo nuoresta pitäen.

                                                          *   *   *

Sophie huomasi aamulla vatsansa jälleen pyöristyneen. Hän odotti kolmatta lastaan ja perheessä riitti vilinää ja puuhaa muutenkin. Talossa olisi pian kolme koiraa, kolme lasta sekä kolme aikuista. Mitenkähän he kaikki mahtuisivatkaan asumaan talossa.

Sally hoiti puutarhaa pihassa ja katseli, kuinka Jane seisoskeli ulkosalla odottamassa veljeään. Lapset olivat yrittäneet keksiä lauantain kunniaksi jotain mukavaa puuhaa keskenään, jotta ajan saisi kulumaan nopeasti.

Sophie laittoi hattunsa päähän ja suunnisti soittamaan Alinalle, josko nainen lähtisi hänen kanssaan Cadelhillin torille ruokaostoksille ja ehkäpä siitä sitten lounaalle Twinings-kahvilaan.

''Sinähän odotat lasta'', Alina hämmästyi ystävättärelleen tavattuaan naisen torilla. ''Älä muuta sano. Talossa on jo tarpeeksi vipinää ja vilskettä muutenkin ja nyt sitten vielä kolmas lapsi'', Sophie murehti ystävälleen.

Sophie ei kuitenkaan unohtanut tulleensa torille ruokaostoksille. Sophie kävelikin erään tutun pojan kojulle ja osteli hedelmiä, lihaa ja kasviksia kauppiaalta. Näillä perhe eläisikin viikon verran ennen kuin tarvitsisi tulla uudelleen ostoksille.

Sophie ja Alina jatkoivat torilta matkaansa ravintolaan. He saivat kahden hengen pöydän ja odottelivat tyytyväisinä aterioitaan. ''Mitenkäs teillä kotona menee?'', Alina kysyi Sophielta. ''Hyvinhän meillä. Kauppaa vain ollaan jouduttu muutama päivä pitämään suljettuna kalastuksen vuoksi'', Sophie kertoi.

''Huomennahan voisitte lapsineen tulla jälleen käymään. Jane olisi iloissaan jos saisi leikkitoverin seurakseen. Ja minunkin tekisi mieli hiukan pelata shakkia jonkun kanssa'', Sophie ehdotti Alinalle.

Illalla Jane kiiruhti halaamaan mummiaan. ''Voi mummi, ihanaa on ollut saada viettää koko päivä kotona'', Jane sanoi Sallylle. ''Voi tyttöseni. Uskon sen, mutta koulua on vain käytävä. Sillehän me emme voi mitään ja kannattaa olla iloinen siitä, että siihen on sinulla mahdollisuus'', Sally sanoi lapsenlapselleen hymyillen.

Sally meni pelaamaan shakkia Johnnon kanssa pojan käydessä pyytämässä mummoaan seurakseen useaan otteeseen. Viimein Sally oli saanut viimeisetkin illallistiskit tiskattua ja meni pojan seuraksi.

Sophie ja Jane taas opiskelivat vieritysten ruuanlaittoa. Sophie oli kehottanut tytärtään opiskelemaan erilaisia reseptejä, jotta naimisiin mennessä ei olisi kamala homma opetella kodinhoitoa. Jane ottikin äitinsä neuvoista vaarin ja alkoi lueskella innoissaan leivontaa käsittelevää kirjaa.

                                                             *   *   *

Sallykin ehti viimein antaa perheen pennuille huomiotaan. Hänen aikansa oli kulunut suurelta osin puutarhatöissä sekä uuden miesystävänsä salaisissa tapaamisissa. ''Et arvaakaan, kuinka oudolta tuntuu hiippailla iltaisin ulkona miestä tapaamassa'', Sally kertoi nauraen pennulle.

Tommykin vietti enemmän aikaa lastensa kanssa. Hän antoi kutitushyökkäyksen Johnnolle, joka kieriskeli nauraen. ''Älä kutita isä enää'', Johnno kiljui iloissaan kun isänsä kutitti häntä uudelleen. Lapsille oli harvinaista herkkua se, että heidän isällään oli aikaa antaa heille huomiota töittensä lomassa.

Lanet tulivat vierailulle sunnuntain kunniaksi. ''Voi, kuinka sinun vatsasi onkaan kasvanut'', Alina päivitteli Sophien vatsaa. ''Eihän sieltä vain ole tulossa kaksosia'', hän jatkoi nauraen. ''En usko, että kaksoset olisivat kyseessä. Ehkäpä sieltä tulee potra poika kun potkiikin niin kovasti'', Sophie nauroi iloissaan.

Jane ja Claire juttelivat salaisuuksia pihamaalla. ''Arvaa mitä, isi on etsinyt minulle jo puolison. Mies näyttää aivan papukaijalle'', Claire kertoi hiljaa serkulleen. ''Voi ei! Et kai vaan aio mennä sen tyypin kanssa tosissasi naimisiin?'', Jane kauhisteli.

Samalla hetkellä perheen koiranpennut päättivät kasvaa aikuisiksi. Koirista tulikin hyvin erikoisen näköisiä otuksia partoineen ja laikkuineen. (Valkoinen koira on Mero ja musta parrakas taas on Milka).

Sophie päätti pennuttaa Meron ja Puken. Puke olisi kohta sen verran vanha, että pentuja ei koiran enää olisi syytä tehdä. Niinpä nyt oli viimeinen hetki saada Puken sukua jatkettua.

Niinpä Mero seurasi Pukea ulkona olevaan koirankoppiin ja pian kopissa alkoikin sattua ja tapahtua kun koko koppi pomppi ilmaan koirien temmeltäessä yhdessä.

Lounasta syötiin hiljaisuuden vallitessa. Vieraat olivat tulleet Sophien seuraksi ruokailemaan eivätkä oikein tienneet mistä jutella. Nuorilla kun oli kuitenkin omat puheenaiheet verrattuna aikuisiin.

Ulkona perheiden miehet sekä Jane, Claire ja Johnno kalastivat perheen lammesta. Vielä oli hyviä ilmoja kalastaa kun taas kohta tulisi talvi ja pakkaset eikä kalastaminen enää silloin onnistuisi.

Jane oli aivan poikki päiväsestä. Hän oli puuhannut ja touhuillut innoissaan serkkunsa kanssa ja uni tulikin heti sänkyyn käytyä.

Ulkona taas Tommy tutkaili tähtiä. Häntä ei vielä väsyttänyt ja hän oli innoissaan uudesta harrastuksestaan tähtien parissa.

                                                             *   *   *

Aamulla Sophie jatkoi aiemmin aloittamaansa maalausta. Raskauskin oli jo viimeisillään ja pienokainen saattaisi syntyä minä hetkenä hyvänsä. Sophie oli kuitenkin rauhallisilla mielin, sillä olihan hän saattanut maailmaan jo kaksi lasta aiemmin.

Jane oli herännyt myös varhain aamulla. Hän tiesi, että naisena hänen kuuluisi taitaa ruuanlaitto täydellisesti, joten olisi hyvä harjoittaa taitoa jo nuorena. Niinpä Jane kulutti kaiken vapaan aikansa keittokirjoja opiskellen.

Alakerrassa taas vallitsi kaaos kun perheen koirat tekivät tuhojaan porukalla. Mero ei ollut lainkaan ymmärtänyt, ettei sohvaa tai muitakaan huonekaluja kuulunut tuhota pureskellen niitä armottomasti.

Pian Sophie huomasi kellon lähenevän seitsemää, joten oli aika mennä valmistamaan perheelle aamiaista. Lapsien uusi kouluviikko alkoi jälleen, joten lapset pärjäisivät hyvin munakkaalla eväitten syöntiin asti.

Koko perhe pääsikin nauttimaan kahdeksan aikoihin aamupalasta. Syödessään Sophie tunsi koko ajan pientä vihlontaa vatsassaan ja viimein hän hengähti syvään ja sanoi lapsilleen: ''Kouluvaunut odottavat jo ulkona. Kiirehtikäähän niihin ettette myöhästy''.

Lapsien kadottua ovesta ulos Sophie ponkaisi tuolistaan seisomaan ja kiljahti: ''Vauva syntyy nyt!''. Saman tien myös Sally ja Tommykin nousivat tuoleistaan ja kiirehtivät tukemaan synnyttävää Sophieta.

Muutaman tunnin kuluttua Sophie ojensi Sallylle uuden tulokkaan. ''Voi kun on potrea poika'', Sally sanoi hennosti katsellen pienokaista. ''Voi kun Dick olisi nähnyt toisen pojanpoikansa'', vanha nainen jatkoi haikeasti.

Vaikka perheeseen syntyikin uusi pienokainen, oli Tommyn mentävä hoitamaan velvollisuutensa kauppaa kohtaan. Sophie sentään sai tänään viettää vapaata ja hoitaa uutta lastaan Sallyn kanssa yhdessä tuumin, sekä levätä hieman.

Illalla oli Janen aika kasvaa. Kasvua ei ollut todistamassa kuin Johnno sekä juuri ovesta asteleva Sally. Sophie ja Tommy kun olivat jo väsyneinä käyneet unten maille vuoteeseensa.

Janea ei väsyttänyt vielä. Hän oli uutta tarmoa täynnä, sillä hän olisi nyt naimaiässä päin, joten olisi aika yrittää alkaa etsimään itselleen miestä. Hän päätti lueskella hiukan salapoliisiromaania ennen nukkumaan menoa ja ehkäpä hän keksisi keinon, jolla voisi hienovaraisesti tutustua paikkakunnan miehiin.

                                                                   *   *   *

''Voitko uskoa miten siinä kävikään näin'', Jane selitti veljelleen innoissaan kirjastaan, jonka oli lukenut. Johnno kuunteli mielellään sisarensa kertomuksia eri kirjoista, sillä heitä yhdisti yhteinen kiinnostus kirjoja kohtaan. Sisarusten keskustelun keskeytti kuitenkin oven avaus. ''Johnno, saisinko hetken jutella sisaresi kanssa'', kuului Sophien ääni oven suusta.

Johnno nyökkäsi äidilleen, otti sisarensa suositteleman kirjan hyllystä ja käveli kirja kainalossa vanhempiensa huoneeseen lukemaan. ''Jane kultaseni, ymmärräthän, että kasvettuasi meillä ei ole enää varaa lähettää sinua kouluun. Sinun on nyt autettava meitä kotitaloustöissä sekä yrityksen pyörittämisessä. Lisäksi tarvitsen apua Juliuksen hoidossa'', Sophie selitti tyttärelleen. Jane kuunteli kauhuissaan äitiään eikä voinut uskoa, mitä tämä puhui.

Vastaväitteet eivät auttaneet vaan Janen oli hyväksyttävä vanhempiensa päätös. Olihan hän sentään saanut käydä koulua sen verran, että oppi loistavasti lukemaan ja kirjoittamaan. Silti tuntui pahalle katsella kun Johnno juoksi kouluvaunuihin samalla kun Jane jäi kotiin hoitamaan pikkuveljeään ja hoitamaan kauppaa.

''Voi Julius, kaipa sinun on nyt aika lähteä kylpyyn. Sitten siskon pitääkin kiiruhtaa äidin ja isän avuksi kauppaan'', Jane murehti veljelleen.

Kaupassa Jane oli kuitenkin loistava myyjä. Hän sai kaupiteltua piheillekin asiakkaille herkullista kalaa oikeaan hintaan ja puheillaan hän sai ihmiset hymyilemään onnellisena. Sophie vain huomasi tyttärensä luonteessa piilevän vaaran, josta saattaisi sinisilmäiselle Janelle olla kuitenkin vielä haittaa elämässä.

''Etköhän ole auttanut meitä jo tarpeeksi tälle päivälle. Olet vapaa tekemään nyt mitä huvittaa'', Sophie sanoi yhden aikoihin iltapäivällä tyttärelleen.

''Oletko tosissasi? Voisin nyt lähteä Claran kanssa katsomaan uutta leikkipuistoa keskustaan'', Jane intoili äidilleen. ''Kunhan olet varovainen'', Sophie yritti huutaa vielä tyttärensä perään, joka jo juoksi ulko-ovesta ulos.

Jane soitti innoissaan Claralle, joka lähti mielellään serkkunsa mukaan. Niinpä Jane soitti myös vuokravaunut hakemaan itsensä sekä serkkunsa kotoa, jotta matka Cadletowniin voisi alkaa.

Cadletownin leikkipuistossa Jane kertoi serkulleen päivästään sekä salaisuuden, miksi tahtoi tulla tänne. ''Ajattelin löytää itselleni sulhasehdokkaan täältä'', Jane supatti Claralle. ''Voi Jane, miksi ihmeessä haluat itsellesi miehen jo nyt. Nauttisit kun voisit toisin kuin minä'', Clara yritti rauhoittaa serkkuaan.

''Olisi mukava saada kukkia ja erilaisia kiinnostuksen osoituksia miehiltä. Lisäksi pääsisi perustamaan omaa perhettä.'', Jane selitti serkulleen. ''Ehkäpä se olisi minullakin mielessä jos isäni ei olisi valinnut minulle jo miestä. Olisihan se ihanaa keskustella kanssasi salaisista tapaamisista sekä kirjeistä, joita kosijaehdokkailta saisi'', Clara haaveili Janelle tuijottaen samalla kaukaisuuteen.

Kotona odottikin Puken syntymäpäivät. Puke siirtyi vanhuuteen ja sai alkaa viettämään koirien eläkepäiviä. Koira ei juuri muuttunut kuin siinä määrin, että Puken karvat hiukan kihartuivat siitä, mitä ne aikaisemmin olivat olleet.

Samalla oli myös Meron ja Puken pennun syntymä. Mero sai yhden pienen naaraspennun perheenlisäykseksi.

Pikku pentu sai heti emoltaan kunnon pesut ennen kuin pääsi muun perheen ihasteltavaksi ja hemmoteltavaksi.

Johnno varsinkin oli innoissaan uudesta pennusta ja kovasti alkoi vaikuttaa siltä, että tästä koirasta olisi tulossa Johnnon oma lemmikki. Kaikilla kun tuntui jo olevan oma suosikkinsa niin olkoon uusi pentu sitten Johnnon.

Synttärit sen kuin jatkuivat. Nyt oli vuorossa Juliuksen aika kasvaa taaperoksi. Jane saattoi pienen veljensä kakun ääreen ja puhalsi kynttilät sammuksiin.

Pienestä pojasta tulikin oikea harvahammas hellyttävine hymyineen ja raikuvine nauruineen.

                                                      *   *   *

Jane opetti aamulla Juliusta kävelemään. Hän vietti mielellään aikaa pienen veljensä kanssa, vaikka aluksi äitinsä komento lasten auttamisessa nuorta naista suututtikin.

Milka ja Mero päättivät ottaa yhteen aikaisin aamulla. Sally juoksi hätääntyneenä erottamaan kahta taistelevaa koiraa, mutta huomasi onnekseen, että turvallisempaa on katsoa sivusta ja odottaa taistelun loppua.

''Voi sinun kanssasi Mero. Kuinkas te nyt noin aloitte taistella keskenänne'', Sally tuhisi koiralle pestessään taistelun mutaa koiran turkista pois.

Perheen kauppaan tuli pitkästä aikaa toimittaja kirjoittamaan heidän toiminnastaan. Mies katseli pitkään ympärilleen, tuijotteli kukkia, haisteli kaloja sekä pyysi apua melkein joka asiassa. Hyvän palvelun saatuaan toimittaja oli tyytyväinen ja antoi heille hymyssä suin uuden kunniamerkin seinälle.

Johnno menestyi hyvin koulussa. Hän opiskeli ahkerasti ja haaveili eräästä kauniista tytöstä, johon oli tutustunut koulumatkallaan. Heidän romanssinsa olisi kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä he elivät täysin eri maailmoissa molemmat.

Sophie oli lopen väsynyt kodinhoitoon. Illalla unille mennessään hän purskahti kovaan itkuun ja itki hysteerisesti portaiden edessä. Viimein Tommy tuli saattamaan vaimonsa vuoteeseen ja peitteli hänet hellästi nukkumaan vuoteeseen.

                                                     *   *   *

Tommy ei ollut malttanut mennä nukkumaan samaan aikaan kuin muut perheenjäsenet ja hän saikin siitä johtuen kokea kauhun hetkiä. Rauhallisin mielin Tommy etsiskeli Spirot-nimistä pyrstötähteä, jonka oli määrä näkyä tänä yönä Cadelhillin taivaalla. Yllättäen mies ei nähnytkään pyrstötähteä vaan avaruusaluksen, joka kaappasi miehen mennessään.

Sally ei ollut myöskään saanut unta, joten hän oli mennyt alakertaan soittamaan pianoa. Hän ei ollut koskaan ollut paras soittaja, mutta oli nauttinut siitä aina. Eihän sitä nyt kaikessa tarvinnutkaan olla maailman paras ja harjoitteluun ei ollut riittänyt aikaa yrityksen vuoksi.

Aamulla koko perhe oli varhain ylhäällä ja Tommy kertoili perheelleen kauhun kokemuksistaan avaruusaluksella. Muu perhe ei uskonut sanaakaan miehen puheista vaan ajattelivat Tommyn viihdyttävän heitä hauskalla mielikuvitustarinalla.

Jane piti seuraa pikku Juliukselle ja samalla mietti tulevaisuuttaan. Hän ei tahtoisi olla mikään kauppiaan vaimo ja pyörittää yritystä päivät pitkät vain sitä varten, että saisi seuraavaksi päiväksi ruokaa. Jane haaveili usein olevansa jonkun komean kreivin tai herttuan vaimo ja järjestelisi kauniita tanssiaisia vierailleen.

''Eipä taida siskon haaveet ikinä toteutua'', Jane puheli Juliukselle laskiessaan pojan kylpyyn. ''Taidan elää ikuisuuden kauppiaan vaimona ja kasvattaa perunoita pihassani''.

Johnno ehti heitellä ennen kouluvaunun saapumista keppiä koirien kanssa. Perheellä oli jäänyt vähiin koirien kanssa oleskelu kun talossa oli tapahtunut niin paljon lyhyessä ajassa.

Kun Johnnon oli aika nousta vaunuihin, Jane siirtyi sisältä leikkimään Milkan kanssa.

Sophie ja Tommy olivat keskustelleet rahatilanteesta ja siitä pystyivätkö pitämään neljää koiraa talossa. Niinpä he päättivät, että Nila olisi myytävä.

Kauaa ei tarvinnut Sophien kaupustella koiraa ensimmäiselle asiakkaalle kun mies jo ihastui koiraan, maksoi siitä 500 simoleonia ja vei koiran mukanaan. Sophie vain mietti miten kertoisi asiasta Johnnolle, joka oli kiintynyt pentuun enemmän kuin kukaan muu.

Illalla oli Sallyn aika jättää Cadelhill taakseen ja siirtyä tuonpuoleiseen. Kaikki tapahtui niin yllättäen, että ainoastaan Milka huomasi Sallyn poismenon kun muu perhe oli alhaalla juhlimassa Johnnon syntymäpäiviä.

Toden totta, perhe juhli Johnnon syntymäpäiviä autuaan tietämättöminä yläkerran tapahtumista. Kaikki hurrasivat ja riemuitsivat pojan kasvusta eivätkä osanneet edes ihmetellä, miksei Sally tullut mukaan juhlimaan pojan kasvua.

Johnnosta kasvoi hurmaava nuorimies ja hänellä oli jopa suunnitteilla kenet hän aikoisi hurmata. Ainut asia vain, että se liitto tuskin tulisi sopimaan kaikille osapuolille mutta eihän se rakkaus aina katso oikeaa tai väärää.

 

Siinä oli nyt pitkästä aikaa osa Formaneilta. Kommentoikaapas osaa, jotta olisi motivaatiota pelata Cadelinit loppuun. Osaa ei olekaan enää paljon jäljellä pelattavana ja kirjoitettavana niin ehkäpä kuun lopussa ilmestiýisikin sitten seuraava osa ;)