Hei lukijani!
Tässä olisi uusi osa:) Sainpas pitkästä aikaa tehtyä osan ihan mukavasti toisen osan perään. Vietin tässä ''lomaa'' tammikuun verran ja sen vuoksi ehdinkin hiukan pelailla paremmin. Tarkoituksena oli, että olisin ehtinyt pelata myös Cromptonit ja Sinclairit tässä tammikuun aikana, mytta lomailun sijaan teinkin keikkatöitä eräässä hoitokodissa, jossa oli olklut syksynä harjoittelussa :)
Nyt sitten huomenna alkaakin minulla arki ja aherrus kun alotan työt aivan uudessa vanhusten palvelutalossa :D Katsellaanpas sitten miten ehdin osia raapustella (vapaa-aikaa varmasti on kuitenkin enemmän kun opiskelun ohella oli, kiitos silloisten iltatöiden...).
Mutta ei sen enempää enää minusta. Haluatte varmasti jo päästä itse osan kimppuun! Jos ette ole vielä ehtineet käydä kurkkaamassa uutta legacyani niin valkaiskaa toki osan lopussa olevasta linkistä tarinaa ;)

                                                   ( 83. kuvaa)

Claudine heräsi aamulla hymyillen. Hän venytteli sängynreunalla pitkään ja haukotteli makeasti. Pian hän jo loikkasikin täysin hereillä sängystään ja istahti lattialle tyynyjen lähelle.

Hän oli saanut vanhemmiltaan mitä ihanimman nukkekodin lahjaksi. Hän rakasti leikkiä pienillä nukeilla ja pukea niille pienen pieniä vaatekappaleita. Lisäksi hän odotti innolla viikonloppua, jolloin hänen serkkunsa tulisivat käymään ja lisäksi jopa prinsessa saattaisi käväistä heidän luonaan.

Meg oli jo täydessä tohinassa hoitamassa Francesia. Poika oli kiljunut kurkku suorana sängyssään ja Meg oli ollut ainoana ylhäällä. ''Te näytätte aivan isältänne'', Meg sanoi pojalleen heittäessään talkkia pikkuisen takapuoleen.

Megiä hiukan huoletti, kuinka kovasti miehensä geenit lapsissa näkyivät. Ulkonäöltään he olivat molemmat kuin ilmetyt isänsä ja jos luonteenpiirteet määräytyisivät samalla tavoin, kuinkas silloin kävisikään.

Megin ja Crispinin välillä vallitsi yhä jääkausi. Meg ei ollut pystynyt antamaan miehelleen anteeksi tämän reaktiota Claudinen synnyttyä. Crispin taas ei kokenut tehneen mitään väärää. Naisten tehtävähän oli saattaa perijä sukuun ja nainenhan ei kelpaa perijäksi vaikka miten yrittää.

Claudinea ei hirveästi haitannut vaikka perijää hänestä ei koskaan tulisikaan. Hän tiesi, että saisi naida jonkun ihanan aatelisen ja perustaa tämän kanssa perheen. Ennen kouluun menoaan Claudine soitti serkulleen ja varmisteli tältä viikonlopun suunnitelmia.

Illalla oli Francesin syntymäpäivät. Crispin vei poikansa kakun ääreen ja avusti kynttilöiden puhaltamisessa. Pian hän pitelikin jo kasvanutta poikaansa sylissään.

Francesista tuli veikeän näköinen taapero. Poika oli todellakin iloinen, mutta luonteessa pystyi myös erottamaan Cadelineille tyypillistä viekkautta.

                                                       *   *   *

Camilla oli ensimmäisenä ylhäällä. Hän puki kiireesti päälleen ja kipitti hienostuneesti Francesin huoneeseen, jossa poika kiljui päästäkseen pois kehdostaan. Camilla pudisteli hitaasti päätään pojalle ja nosti pienen miehen alas sängystään. ''Alat jo olla kuin ilmetty isäsi. Samanlainen huuto kuuluu koko ajan'', Camilla murehti.

Pikku Frances rauhoittui heti kun hänen mumminsa otti hänet kehdosta alas ja istahti lattialla pojan kanssa. ''Nyt saat pieni kiukuttelija kuule oppia puhumaan niin saisit vaatia hiukan kovemmin'', Camilla naurahti itsekseen.

Crispin siirtyi isänsä toimistoon keskustelemaan lastensa tulevaisuudesta. ''Yksityiskoulun rehtori on tulossa illalliselle tänään. Annoin eilen Claudinen matkaan kirjeen miehelle ja tyttö toimitti sen eilen perille. Toivon, että tällä menolla saamme kasvatettua Claudinesta neidon, joka kelpaa kuninkaiden hoviin'', Crispin sanoi vakavana isälleen, joka painoi kirjan kannet kiinni poikansa puhuessa.
''Sinä taidat todella haluta jatkaa siitä, mihin minä jäin?'', Charley hymyili pojalleen ylpeänä.

Meg siirtyi yläkertaan Francesin huoneeseen. Pienokainen oli väsähtänyt tyystin Camillan puheopetuksesta. Meg katseli hiljalleen istuvaa taaperoa sängyssään ja mietti, kuinka lapsi näyttikään niin kovasti isältään. Tuleekohan kaikista Cadelinien perijöistä Charleyn ja Crispinin kaltaisia, Meg tuumaili mielessään.

''Claudinen koulun rehtori tulee tänään vierailulle. Toivottavasti hän saa maittavaa ruokaa vierailullaan. Sinähän hoidat, että palvelijattaremme saa tiedon rehtorin ateriasta'', Crispin sanoi vaimolleen. ''Palvelijattarellamme on nimikin'', Meg vain sanoi miehelleen ja jatkoi aamiaisen syömistä.

Camilla ei väsähtänyt pikku Francesin opettamisesta. Kun poika oli saanut levättyä tarpeekseen, Camilla aloitti pienokaisen kävelyn opettamisen. Onneksi poika olikin oikein lahjakas taapertaja tämän suhteen.

''Sinullahan on ihan mahdoton vessahätä'', Camilla lässytti pojanpojalleen kesken kävelyharjoittelun kun pikkuinen alkoi istua jalat ristissä lattialla. Onneksi potta ei ollut kaukana ja Camilla ehti avittaa Frencesin hädälleen.

''Katsohan kuka se on tullut lastenhuoneestaan alakertaan'', Crispin hämmästyi nähdessään poikansa ruokailusalongin lattialla istumassa. Meg sattui olemaan juuri ovensuussa näkemässä, kuinka hänen miehensä kumartui nauraen poikansa luo ja kutitti tätä kainaloista.

Pian Crispin kuuli jo oleskeluhuoneen kaappikellon lyövän iltapäivä viittä ja mies kiiruhti ulos. Siellä koulun rehtori jo odottelikin, että hänet tultaisiin toivottamaan tervetulleeksi taloon.

Sillä välin kun Crispin esitteli rehtorille taloa, palvelija sai valmistaa maittavan aterian porsaasta vieraalle. Aterialla olisi suuri merkitys Claudinen kouluun pääsylle, joten se ei saisi missään nimessä epäonnistua.

Koko perhe kokoontui pöytään viihdyttämään koulun rehtoria. Ainoastaan Camilla oli pitämässä huolen lapsista, jotta he eivät menisi aikuisten keskusteluun mukaan. Viimein Camillakin pääsi alakertaan vieraaseen tutustumaan kun lapsoset nukahtivat vuoteisiinsa.

Ilta riensi nopeasti aikuisten istuessa pöydän ääressä juttelemassa. ''Perheesi on aivan ihastuttava. Ottaisin mielelläni teidän lapsenlapsenne kouluuni'', rehtori sanoi Camillalle, johon hän oli hiukan ihastunut illan aikana. ''Kiitos paljon. Claudine-neiti odottaa innoissaan ensimmäistä päiväänsä teidän koulussanne'', Camilla kiitti rehtoria.

Palvelijana olo Cadelinien talossa ei todellakaan ole helppoa. Kun ensin on saanut tietyt hommat hoidettua niin pian jo löytyykin lisää hommia toisesta huoneesta.

Perheessä taas Meg ja Crispin viettivät vuoteessaan hetken, josta Meg ei nauttinut enää lainkaan. Häntä inhotti Crispinin kosketus, mutta kuinka hän muka onnistuisi välttämään aviomiehensä vaatimat velvoitteet.

Myös Camillalla ja Charliella oli herkkä hetki vuoteessa, jolloin he keskustelivat illan tapahtumista ja siitä, kuinka onnistuneesti olivat saaneet Claudinen kouluun.

                                                          *   *   *

Cadelinien aamiaisella tapahtui jotain odottamatonta. Mabel saapui perheen syödessä salonkiin ja tuli seisomaan Megin taakse ja kuiskasi naisen korvaan: ''Rouva, teidän äitinne lähetti sanoman. Isänne on menehtynyt viime yönä ja teitä pyydetään saapumaan pikimmiten synnyinkotiinne''.

Mabelin lähdettyä Meg katseli hetken vaitonaisena aamiaistaan, joka alkoi näyttämään hetki hetkeltä etovammalta. ''Anteeksi, minun on lähdettävä. Perheessäni on tapahtunut poismeno'', Meg sanoi kohteliaasti ja nousi.

Hän kiiruhti ruokailusalongista ja yritti pidätellä kyyneleitä. Puristava kipu rinnassa kasvoi hetki hetkeltä kovemmaksi, joten Meg alkoi kävellä ripeämmin. Pian hän ei kuitenkaan voinut estää yksinäistä kyyneltä tipahtamasta poskeaan pitkin, joten hän pyyhkäisi sen pikaisesti kasvoiltaan.

Meg laittoi ulkoiluhattunsa päälleen ja seisoi silmät kiinni peilin edessä. Hän hengitti muutaman kerran syvään ja sanoi itselleen mielessään: Pysy vahvana. Sinun on pysyttävä vahvana äitisi vuoksi.

Pian Camillan askeleet kuitenkin kuuluivat tanssisalongista ja viimein nainen seisoi hänen takanaan. ''Voi kultaseni. Olen niin pahoillani. Oliko isäsi vai äitisi kyseessä?'', Camilla kysyi tytöltä. Megin silmiin kohosivat viimein kyyneleet kunnolla Camillan ottaessa hänet hellään halaukseen ja kuiskasi naisen korvaan: ''Isäni''.

Meg ei ottanut edes vaunuja lähtiessään vanhempiensa talolle. Hän käveli hiljalleen ja katseli, miten ilma oli kirkas ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pian hän alkoikin hahmottaa kauempaa lapsuudenkotinsa, missä hänen äitinsä oli rakastanut häntä hellästi ja isänsä oli arvostanut häntä, vaikka ei ollutkaan saanut poikaa.

Kotona oli hyvin pimeää kun Meg pääsi sinne. Taivas oli tummentunut sadepilvistä, eikä Julie ollut laittanut edes kynttilöitä palamaan. Hän oli vain istunut yksinään sohvan nurkassa ja tuijotellut tyhjyyteen. Meg sytytteli kynttilöitä palamaan ja käveli istumaan entisen huoneensa koulupöydän ääreen ja tuijotti kaukaisuuteen. ''Se tapahtui niin yllättäen'', Meg kuuli äitinsä äänen selkänsä takaa.

Meg nousi seisomaan ja halasi äitiään. ''Minä tiedän sen. Isä oli aina niin terve ja vahva'', Meg sanoi kyynelsilmin. Vetäytyessään irti äidistään, hän katsoi naisen kasvoja. Niissä näkyi jo iän tuomat muutokset, eikä Julie näyttänyt enää kovin nuorelta.

Sade oli yltynyt Megin lähtiessä kävelemään kotia kohti. Onneksi, sillä kukaan ei nyt huomannut hänen itkevän. Meg käveli puiston viertä ja päätti mennä hetkeksi istumaan puistoon.

Hän istahti puiston penkille, jonka vastapäätä oli äitiä ja lasta esittävä patsas. Hän tuijotteli patsasta mitään näkemättä ja yritti miettiä miten kauan hänen äitinsä jaksaisi elää ilman isää.

Meg oli niin ajatuksissaan ettei edes huomannut erästä Cadelhillin pimeyden väkeen kuuluvan henkilön lähestymistä.

Noita tuli istumaan Megin viereen ja katseli naista hiljaa. ''Taidat olla surullinen?'', noita sanoi naiselle. Meg käänsi katseensa pahan noiden puoleen, eikä jaksanut edes säikähtää vaan vastasi noidalle: ''Isäni kuoli tänään ja kävin äitiäni katsomassa ja lohduttamassa''. Noita katseli hetken naista ja sanoi sitten: ''Otan osaa suruusi. Toivottavasti selviät''.

Kotona Camilla viihdytti pientä Francesia. Jemin poismeno sai naisen ajattelemaan omaakin ikääntymistään sekä sitä, etteivät he olisi tässä maailmassa loputtomiin.

Illalla Meg siirtyi väsyneenä miehensä vierelle sängylle. ''Tämä oli aivan kamala päivä'', Meg sanoi surullisena. ''Voi rakkaani, olen niin pahoillani isäsi vuoksi. Kuinka äitisi jaksaa?'', Crispin kysyi vaimoltaan ja veti hänet lähelleen. ''Äitikään ei ole enää nuori. Hän myös ikävöi isää suuresti'', Meg kuiskasi.

Pariskunta kävi pitkästä aikaa lähekkäin nukkumaan. Crispin piti vaimoaan tiukasti kiinni, mutta pian Meg kuuli miehensä kevyen tuhinan tämän vaipuessa uneen. Meg ei sen sijaan saanut lainkaan unta vaan valvoi hereillä myöhään yöhön .

                                                              *   *   *

Aamulla Camilla sai houkuteltua Megin mukaansa torille. Naiset odottelivat pihassa vaunujen saapumista ja samalla Camilla yritti siistiä miniäänsä, jotta nainen näyttäisi edustavammalta. Meg ei jaksanut yrittää näyttää iloiselta isänsä kuoleman jälkeen.
Pian vaunut kaartoivat pihaan ja Meg käveli pää pystyssä kohti odottavia vaunuja. Hän istahti kyytiin ja sulki silmänsä koko matkan ajaksi Cadelhillista Cadletowniin.

Meg kiiruhti torille päästyään ensimmäiseksi myyjän luo ja pyysi kaikki tarvittavat ruokatavarat. Hän ei jaksaisi jäädä kaupungille pitemmäksi aikaa vaan tahtoi kotiin neljän seinän sisälle suremaan isäänsä.

Kuinka hän jaksaa olla noin iloinen ja pirteä, Meg mietti marssiessaan kohti vaunuja, jotka odottelivat heitä ja huomattuaan anoppinsa juttelevan innoissaan maan parhaimman ompelijattaren kanssa.

Viimein päästyään kotiin, Meg kantoi ripein askelin ostokset keittiöön, jossa Mabel voisi purkaa ne hänen puolestaan kaappiin. Camilla nousi vasta vaunuista kun Meg oli jo pääovella.

Aseteltuaan ostokset pöydälle, Meg kuuli puhelimen pirisevän. Kukahan siellä nyt mahtaa olla, Meg tuumaili masentuneena ja kiiruhti vastaamaan.

Luuri kädessään hän alkoi miettiä, että olikohan hänen äidilleen sattunut jotain, mutta uskaltautui lopulta vastaamaan langan toisessa päässä olijalle.

Julie todellakin soitti tyttärelleen. Naisella olisi jotain tärkeää kerrottavaa Megille sekä lisäksi jotain todella arvokasta, josta aikoi luopua. Meg lähti saman tien matkaamaan jälleen entistä synnyinkotiaan päin.

Camilla nautti täysin rinnoin lämpimästä vaahtokylvystä yläkerran toiletissaan. Hän suunnitteli jo kovasti illan juhlia, joissa Frances kasvaisi lapseksi. Pian alkaisi Claudinen seurapiireihin astuminen kunhan tytölle tulee muutama vuosi lisää. Voi, toivoisin niin kovasti näkeväni vielä sen päivän ja olla suunnittelemassa hienoja tanssiaisia Megin kanssa, Camilla mietiskeli kylvyssään.

Meg saapui muutaman tunnin kuluttua takaisin Cadelinien kartanon pihaan perässään äitinsä rakkain lemmikki, Paljetti, mukanaan. Julie oli päättänyt luopua rakkaastaan siinä pelossa, että kuolisi yllättäen ja Paljetti jäisi ilman hoivaa. Meg oli yrittänyt selittää äidilleen, että voisi huoletta asua vielä Paljetin kanssa, mutta vanha rouva oli ollut niin päättäväinen, ettei ollut antanut tyttärelleen periksi. Niinpä Cadelinit saivat uuden perheenjäsenen taloonsa.

Päivä huipentui pikku Francesin syntymäpäiväjuhliin. Kartanoon oli kutsuttu kaikki maan tärkeimmät suvut todistamaan perheen perijän kasvua. Meg seisoi vakavana kakun edessä pieni poikansa sylissään odottaen vieraiden tulevan katsomaan pojan kasvua.

Pian alkoikin kuulua ilohuutoja, kannustusta ja naurua kun maan aateliset kannustivat pienen pojan kasvua lapsuuden iloihin.

Meg alkoi heti viihdyttää vieraitaan. Hän jutteli miehensä isosiskon, Opalin, kanssa pitkään ja kyseli hänen lapsistaan ja siitä, miten perheen kartanon rakennus Cadelhilliin meni. Perhe kuin asui tällä hetkellä Cadletownin asunnossaan.

Myös Crispinin toiseksi vanhin sisko Odette sai illan emännän kanssa jutella. Meg vilkuili salaa keskustellessaan maan tulevaa kuningatarta Eleanoria, jolla oli tulehtuneet välit Opalin kanssa. Meg ei ollut hirveästi jutellut naisen kanssa ja mietiskeli, oliko nainen yhtä ylimielinen kuin antoi ymmärtää.

Hyvien tapojen mukaisesti Meg jutteli myös Eleanorin kanssa. Asiaan vaikutti myös naisen tieto siitä, että Crispinin suunnitelmat vaativat hyvää tuttavuutta maan kuninkaallisten kanssa. Vaikka Meg ei arvostanutkaan miehensä suunnitelmia, halusi hän kuitenkin lapsensa hyviin naimisiin.

Frances ja Claudine olivat heti tutustumassa toisiinsa. Frances huomasi isosiskonsa kohtelevan häntä hiukan alentuvasti ja katseli poikaa nenänvarttaan pitkin. Frances ei antanut asian haitata sillä hän oli hiljalleen alkanut ymmärtää, että hänestä tulisi joskus tulevaisuudessa tämän talon omistaja.

Juhlien jälkeen Meg ja Crispin ottivat pitkästä aikaa yhteen. ''Tajuathan, että Francesin kasvun johdosta sinun on aika alkaa kasvattamaan lapsistamme aatelisia. Et voi murehtia enää kuollutta isääsi vaan saat luvan alkaa opettamaan lapsillemme seurapiireihin ja tulevaa avioliittoa silmällä pitäen erilaisia asioita, joita he tarvitsevat'', Crispin luennoi vaimoaan.

''Aivan kuin en tietäisi. Jos sinua niin hirveästi vaivaa niin kasvata heidät itse vastaamaan omia kieroutuneita suunnitelmiasi. Sinähän et muuta halua lapsillemme ja itsellesi kuin valtaa, valtaa ja valtaa'', Meg tiuskaisi kiukkuisesti.
Parin riitely jatkui vielä myöhälle yöhön ilman minkäänlaista sopua. Meg tiesi joutuvansa aloittamaan huomenna joka tapauksessa lastensa kasvattamisen vastaamaan maan hienostojen tapoja ja unohtamaan leikit ja temmellyksen.

                                                      *   *   *

Aamulla Crispin ja Meg olivat poikkeuksellisesti aamiaisella lastensa kanssa. Yleensä myös perheen vanhukset ovat myös syömässä nuorien kanssa samaan aikaan, mutta tänään he olivat ruokailleet aikaisemmin. ''Aloitatte tänään seurapiirien käytöstapojen harjoittelu äitinne kanssa'', Crispin ilmoitti lapsilleen aamiaisella.

''Voi miten ihanaa! Olenkin halunnut oppia tanssimaan ja laulamaan ja soittamaan pianoa kuin enkeli. Niin, että kaikkien huomio on minussa ja kaikki kehuvat, kuinka taitava olen'', Claudine selitti innoissaan vanhemmilleen ja nuoremmalle veljelleen.

Niinpä heti ruokailun jälkeen lapset siirtyivät Megin johdolla harrastushuoneeseen. Claudinen Meg ohjasi harjoittelemaan pianolla soittoa ja Francesin lukemaan vihan hallintaa kirjasta. Meg itse siirtyi harjoittamaan maalaamista, jotta olisi lastensa saatavilla jos olisi jotain huomautettavaa tai heillä olisi jotain kysyttävää.

Crispin katsoi tyytyväisenä oven suusta kuinka taitavasti hänen vaimonsa ohjasi heidän lapsiaan. Hän tiesi, että kyllä Meg lasten kasvatuksen hoitaisi kunhan hän vain ensin patistaisi vaimoaan siihen. Tyytyväisenä Crispin hörppäisi viskiään ja siirtyi omiin puuhiinsa isänsä työhuoneeseen.

Iltapäivällä koulun rehtori tuli jälleen kyläilemään. Mies oli poikakoulun johtaja ja tuli katsomaan olisiko Frances sopiva hänen kouluunsa.
Illallisen aikana perhe sai vakuutettua miehen hyväksymään Francesin kouluunsa ja osittain asiaan vaikutti myös miehen pelko Cadelinin sukua kohtaan. Mies tiesi, että perheellä oli mainetta ja valtaa maassa ja voisi olla virhe olla ottamatta perheen perijää heidän opetukseensa.

Illallisen jälkeen perheen lapset jatkoivat seurapiireihin vaadittavien taitojen opiskelua. Claudine pursusi intoa, jotta hän pärjäisi seurapiireissä. Kuten jokaisen pienen tytön unelmiin kuului, hänkin toivoi voivansa tanssia maan halutuimman nuoren miehen kanssa ja olla kaikkein kaunein ja sädehtivin henkilö tanssilattialla. Sen vuoksi hän harjoitteli notkeutta ja taipuisuutta balettitangon avulla.

Frances taas harjoitteli shakkia ukkinsa kanssa. ''Sinun kannattaisi vielä miettiä tuota siirtoasi. Huomaathan missä ratsuni on'', Charley neuvoi pojanpoikaansa, joka oli innokkaasti haukkaamassa liian isoa palaa kerrallaan pelissä.

Camilla tahtoi päästä hetkeksi rauhaan alakerrassa vallitsevasta melusta. Hän siirtyi makuuhuoneeseen ja etsiskeli kirjan, jota oli lukenut muutama vuosi sitten ja josta oli nauttinut toden teolla.

''Pärjäsit loistavasti lasten kanssa tänään. Jatka samalla mallilla jälleen huomenna ja lapsemme tulevat pärjäämään loistavasti seurapiireissä. Sitä paitsi, minulla on hiukan suunnitelmia Francesin varalle jos kaikki tulee menemään kuten ajattelin. Mutta näistä asioista puhun hänelle vasta kun hän on vanhempi'', Crispin totesi vaimolleen sängyssä.

Frances oli autuaan tietämätön isänsä suunnitelmista ja nukkui rauhallista lapsen unta. Vielä hän saisi opiskelun ohella nauttia hetken lapsena olemisesta, mutta kunhan teiniksi kasvaisi vastuuta alkaisi sadella paljon enemmän.

                                                          *   *   *

Aamu alkoi tavanomaisesti Cadelineilla. Ainoastaan se poikkesi sinä aamuna siinä, että oli sunnuntai ja koko perhe oli saanut nukkua pitkään. Niinpä he pääsivät suoraan lounaspöytään nauttimaan ahventa kurpitsan kera.

Sunnuntaista huolimatta lapset opiskelivat Megin ja Camillan johdolla seurapiireissä vaadittavia taitoja. Claudinesta tuli päivä päivältä taitavampi soittaja ja Frances alkoi hahmottaa hiljalleen lukemaansa kirjaa.

Charleykin tahtoi saada viimeisen luovuuspisteensä täytettyä ja harjoitti maalaamista. Pian hän jo huomasikin oppineensa kaikki luovuuden salat ja alkoi suunnitella seuraavaa etappiaan elämässään.

''Sain sen äiti valmiiksi. Nyt ymmärrän vihanhallinnan'', Frances huudahti ylpeänä saatuaan kirjan viimein luettua. ''Frances, et saa huutaa noin kovalla äänellä. Ja vastaa kohteliaammin äidillesi'', Camilla ojensi poikaa, joka paukautti kovalla äänellä kirjan kannetkin kiinni.

Illalla Mabel tuli jälleen tuomaan suru-uutisia emännälleen. ''Meg-rouva, anteeksi, että tällä tavoin häiritsen teitä. Sain juuri sähkeen, että äitinne on nukkunut pois'', Mabel sanoi katsoen maahan.

Meg tunsi voimiensa katoavan ja tarttui tiukasti meikkipöytänsä reunaan kiinni. Hän hengähti syvään ja tunsi kuumien kyynelien vierivän poskiaan pitkin. ''Hänkin siis nukkui pois'', Meg vain toisti palvelijattarensa sanomia sanoja. Meg seisoi hiljaa naisen takana ja nyökkäsi vaisusti.

Meg pääsi viimein ylös tuolilta ja Mabel otti naisen tiukkaan halaukseen. ''Kyllä sinä tästä selviät'', Mabel sanoi silitellen Megin selkää rauhoittavin, äidillisin ottein.

Meg nukkui yön  rauhallisesti, mutta kyyneleet eivät lakanneet valumasta edes hänen nukkuessaan. Hänen perheensä oli ollut hyvin läheinen ja nyt hänen vanhempiaan ei enää ollut. Hän ei ollut ehtinyt edes käyttää Francesia isovanhempien luonakaan.

                                                               *   *   *

Megin menetyksen jälkeen perheessä sattui toinenkin kuolema yön aikana. Charleyta tultiin hakemaan hänen herättyään tuonpuoleiseen ja kaikista epäonnistumisen kokemuksista tyttäriensä suhteen hän silti koki onnellisen lähdön. Hän ymmärsi oman aikansa koittaneen ja tiesi poikansa pitävän huolta heidän sukunsa unelmien toteutumisesta.

Pikaisesti hän kurkkasi itkevää vaimoaan, joka oli hysteerinen miehensä kuolemasta, mutta käänsi pian katseensa viikatemiestä päin ja lähti viimeiselle matkalleen.

Camilla oli surun murtama. Hän ei ollut rakastanut miestään palavasti ja häntä useaan otteeseen oli etonut Charleyn tapa hamuta valtaa. He olivat kuitenkin eläneet vuosia yhdessä ja nyt toisen poismeno sai Camillan suremaan miestään.

Aamulla Crispinin herättyä, Camilla ilmoitti pojalleen suru-uutiset. Crispin otti asian vastaan ilmeenkään värähtämättä ja jatkoi matkaansa alakertaan. Hän asteli isänsä entisen työhuoneen ovelle ja painoi kahvaa avatakseen oven. Crispin seisoi hetken huoneen ovella kunnes astui ensimmäisen askeleen työhuoneeseensa ja otti paikan Cadelinien päänä.

Camilla pukeutui aamulla surupukuunsa ja katsoi miehensä maalausta seinällä. Charleylla oli maalauksessa miehelle tyypillinen vakava ilme, jota kukaan heidän perheessään ei ollut uskaltanut uhmata.

''Tänään jatkat varmasti lastemme kasvatusta seurapiireihin. Sisareni poika on samaa ikäluokkaa kuin meidän Claudine, joten he astuvat luultavasti yhtä aikaa seurapiireihin kuninkaallisten perijän kanssa'', Crispin sanoi vaimolleen aamiaispöydässä. ''Sinulla on lupa surra Crispin. Sinulla on lup...'', Meg yritti sanoa miehelleen kunnes Crispinin huuto halkaisi ilman: ''Vaiti! Minulla ei ole mitään hätää, joten ole hiljaa ja tee kuten käskin''.

Crispin todella uurasti sinä päivänä voimiensa takaa. Hän kohosi työpaikallaan ylemmäs ja ylemmäs asemassaan ja olisi pian huipulla. Hänen menoaan ei saisi hidastaa isänsä kuolema, sillä sitä Charley olisi eläessään vähiten halunnut.

Crispinin saavuttua kotiin oli aika harjoitella seurapiireissä vaadittavaa tanssia. Meg ja Crispin sopivat, että aloittaisivat ensin rytmiikan harjoittamisella ja helpoilla askeleilla ja etenisivät siitä sitten haastavampiin kuvioihin. Camilla soitti samalla tuttuja kappaleita, joiden tahdissa oli helppoa harjoitella.

Tanssiharjoittelujen jälkeen oli Claudinen aika kasvaa. Juhlia ei voitu järjestää suruajan vuoksi, joten perheen kesken katseltiin tyttären kasvua. ''Hyvä Claudine!'', Frances hurrasi siskolleen, joka hymyili iloisesti puhaltaessaan kynttilät sammuksiin.
Niin jäi taas yksi elämänvaihe Claudinella taakse ja oli aika astua suuremman vastuun ja opettelun maailmaan.

Claudinesta kasvoi erittäin herttaisen näköinen tyttö, joka kuitenkin tiesi, mitä haluaa. Hän oli päättänyt tähdätä korkealle hinnalla millä hyvänsä ja tiesi näkevänsä itsensä tulevaisuudessa tulevana kuningattarena.

Minähän en tuota perheelleni pettymystä. Minä onnistun tuomaan perheelleni kunniaa, Claudine ajatteli tuijottaessaan itseään peilistä onnellisena.

                                                      *   *   *

Maevesta ja Claudinesta oli tulossa hyviä ystäviä. Claudine kertoi perheen palvelijattarella kaiken asioistaan ja nyt hän innoissaan kertoi piakkoin järjestettävistä tanssiaisista. ''Voitko uskoa, saan sinne aivan ihanan tanssiaismekonkin'', Claudine selitti käsillään elehtien.

''Alahan tehdä nyt läksyjäsi ja kerro siinä ohessa'', Maeve neuvoi ja siirtyi kuuntelemaan, kuinka neito selitti hänelle hurmaavista miehistä ynnä muista, joiden kanssaan tanssisi tanssiaisissa.

Juteltuaan vielä hetken Claudinen kanssa yläkerrassa, oli Maeven aika kuitenkin siirtyä hoitamaan askareitaan. Kissanhiekka laatikko oli aivan kamalassa kunnossa ja sängytkin olivat vielä petaamatta.

Crispin katseli ylpeänä, kuinka hänen poikansa harjoitteli shakin peluuta. ''Taidat alkaa ymmärtää pelistä jo jotain?'', Crispin kysyi. ''Kyllä isä'', Frances vastasi takaisin. ''Jospa pelaisimme huomenna erän shakkia kun tulen töistä kotiin'', Crispin ehdotti pojalleen ja taputti tätä harteille.

Crispin siirtyi sohvalle täyttämään ristisanoja ennen työvaunujen tuloa. Meg taas oli alkanut maalata tyttärensä maalausta, jotta hänen kuvansa saataisiin perheen muotokuvien joukkoon.

Crispinin tultua töistä, Meg ja Crispin alkoivat yhdessä joogaamaan tanssisalongissa. Tanssiaiset huolettivat myös vanhempia, sillä myös heidän olisi oltava edustavan näköisiä jos tahtoivat saada lapsensa hyviin naimisiin.

Sinclairien herttuoiden Elena tuli tervehtimään serkkuaan. Frances ja Elena tulivat loistavasti juttuun, sillä he olivat samaa ikäluokkaa. ''Haluaisitko pelata kanssani shakkia?'', Frances kysyi Elenalta. ''Voi, oikein mielelläni'', Elena huudahti innoissaan.

Niinpä nuoret siirtyivät pelaamaan shakkia yhdessä. Nuoret tutustuivat toisiinsa koko ajan paremmin ja paremmin ja Frances kuunteli uteliaana, kuinka Elena puhui eräästä pojasta, jonka oli tavannut koulumatkallaan. Elena oli ihastunut poikaan suunnattomasti, mutta mietti hyväksyisivätkö hänen vanhempansa poikaa ikinä.

Illalla Claudine neuvoi vielä veljelleen, kuinka laskut kuului laskea. Francesille matematiikka oli hiukan haastavaa, mutta onneksi Claudine osasi neuvoa veljelleen oikeat kikat ja neuvot.

                                                            *   *   *

Aamulla Meg leikki Paljetin kanssa kisulelulla ja Camilla katseli naisen ja kissan leikkiä sohvalta. ''Oletteko ajatelleen hankkia enempää lapsia?'', Camilla kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Meg oli hetken vaiti ennen kuin sanoi: ''Emme ole puhuneet asiasta'' ja jatkoi Paljetin viihdyttämistä.

Pian alhaalla odottikin jo katettu pöytä ja Camilla ja Meg poistuivat yhdessä makuuhuoneesta ruokailusalonkiin. ''Ensikuussa pääsemmekin järjestämään tanssiaiset. Claudinen on aika siirtyä seurapiireihin ja pianhan Frances olet myös siinä iässä'', Crispin totesi perheelleen. ''Pian onkin sitten kutsuttava ompelijatar'', Meg totesi miehensä lauseen perään.

Kuten Crispin oli eilen pojalleen luvannut, Frances ja Crispin aloittivat heti aamiaisen jälkeen shakkiottelun. Frances oli paniikissa isänsä kanssa peluusta eikä meinannut millään keksiä miten voittaa isänsä. Crispinillä meinasi olla välillä vaikeaa pidättää nauruaan katsellessaan poikansa kärsivää ilmettä.

Claudine aloitti aamiaispöydästä noustuaan venyttelyharjoitukset balettitangon avulla. Hän tahtoi olla mitä parhaimmassa tanssikunnossa ensikuuta varten, sillä tanssiaisilla oli suuri merkitys hänen tulevan miehensä saamisessa.

Meg oli saanut tyttärensä muotokuvan valmiiksi ja Claudinen taulu pääsi tätiensä viereen seinälle koristamaan perheen toisen kerroksen käytävää.

Opal oli tullut tervehtimään Megiä sekä äitiään. Hän odotti kolmatta lastaan ja päivät kuluivat hitaasti kotona istuskellessa sekä Elenaa hoitaessa. ''Katsohan, kuinka vatsasi vain kasvaa ja kasvaa. Onkohan sieltä toinen poika tuloillaan'', Meg mietiskeli. ''Toivottavasti ei. Esmondissa on jo tarpeeksi vilinää ja vilskettä, joten toinen rauhallinen tyttö tulisi tarpeeseen'', Opal sanoi vakavana kädet lanteillaan.

Maeve oli laittanut perheelle välipalaksi vesimelonia. ''Oletteko kuulleet juoruja kuninkaallisista? Sain juuri tietää, että perheen pikku prinsessasta on tulossa oikea kansan suosikki'', Meg kertoi Opalille. Camilla vilkaisi pikaisesti tytärtään, jonka kasvot jäykistyivät kuullessaan prinsessan nimen mainittavan. ''Enpäs ole kuullutkaan. Näimme heitä viimeksi prinssin syntymäpäiväjuhlissa'', Opal vastasi vaisusti. (Tässä on siis hiukan paljastusta tulevasta ;D ).

Perheessä tapahtui jälleen poismeno. Nyt oli perheen kissan Paljetin aika jättää Cadelhill taakseen ja siirryttävä takaisin poisnukkuneen emäntänsä luo. Maeve oli kiintynyt kissaan kovin ja itki katkeria kyyneleitä viikatemiehen noutaessa kissaa.
Viikatemies otti kisulelun viittansa taskusta ja heilutteli sitä Paljetin edessä. Onnellisena Paljetti hyppäsi lelun perään tietäen pääsevänsä kohta Julie-emäntänsä raaputeltavaksi.

Meg oli väsynyt päivästä ja siirtyi ottamaan pienet unet. Claudine taas oli päässyt koulusta ja meni heti soittamaan Penelope Hayesille, johon oli tutustunut koulussa. Nuoret sopivat tapaavansa huomenna Claudinen kotona, sillä lauantaina heillä molemmilla olisi vapaapäivä koulusta. (Tietääkös kukaan muuten mistä kirjasta on uuden tytön nimi otettu? ;) )

Maeve opiskeli illalla vielä hetken ennen yöpuulle menoaan ruuanlaittoa. Joulu alkaisi pian kolkutella ovea ja olisi mukavaa osata valmistaa herkullista jälkiruokaa joulun kunniaksi.

                                                          *   *   *

Seuraavana aamuna Penelope Hayes saapui Cadelinien kartanon eteen. Tyttö katseli hämmästyneenä perheen isoa rakennusta ja mietiskeli veljensä ja sisarustensa kotia. Iloinen huuto kuitenkin keskeytti tytön ajatukset: ''Siinähän sinä jo oletkin. Täsmälleen sovittuun aikaan!''. Huutaja oli Claudine, joka kiiruhti vierastaan kohti ripeää vauhtia.

Claudine ohjasi Penelopen huoneeseensa ja koko matkan toisen kerroksen perimmäiseen huoneeseen asti, Penelope katseli silmät pyöreinä perheen asuntoa. ''Te todellakin olette rikkaita'', Penelope tokaisi nuorten istahdettua lattialle. ''Emme yhtään sen varakkaampia kuin muutkaan. Onhan teilläkin sentään rahaa'', Claudine naurahti.

''Onhan meillä se, mitä vanhempieni perinnöstä jäi jäljelle. On vain vaikeaa hoitaa kahta nuorempaa sisarusta kaksoisveljeni kanssa. Veljeni on sitä paitsi huolissaan asemastamme, sillä vanhempamme eivät ehtineet esitellä meitä seurapiireissä'', Penelope avautui ystävälleen.

''Kuulehan Penelope, minulle järjestetään ensi kuussa tanssiaiset ja sitä kautta sinä ja veljesi pääsette tutustumaan maan aatelisiin. Kuuluttehan tekin meihin, vaikka vasta Cadelhilliin muutittekin'', Claudine sanoi.

''Se olisi aivan ihanaa. Tulisimme veljeni kanssa mielellämme tanssiaisiisi. Voisit samalla esitellä meidät muillekin aatelisille ja veljeni voisi tutustua heihin'', Penelope henkäisi kiitollisena.

Alakerrassa samaan aikaan Francis maalaili taulua. Camilla yritti parhaansa mukaan saada perheen pianoa taas vireeseen, mutta se ei ollutkaan helpoin mahdollinen urakka. ''Mikä ihme tätä pianoa oikein vaivaa. Tämähän olisi sitä paitsi Maeven heiniä'', Camilla tuhahti ja jätti pianon virittämisen sikseen.

''Crispin, tyttäremme on tutustunut uuteen aatelisneitoon'', Meg juorusi miehelleen. ''Vai niin. Ovatkos he minkälaista perhettä?'', Crispin kysyi laittaen samalla haarukallisen salaattia suuhunsa.

''Tytön nimi on Penelope Hayes ja hän asuu kaksoisveljensä ja kahden nuoremman sisarensa kanssa Cadletownissa. Lapset jäivät muutama kuukausi takaperin orvoiksi, sillä heidän vanhempansa kuolivat vaunuonnettomuudessa. Siitä oli lehdessäkin juttua silloin'', Meg jatkoi.
''Sain kuulla, että nuoremmat lapset ovat myöskin kaksoistytöt. Voitko kuvitella'', Camilla yhtyi juoruun sekä jatkoi: ''Ja nyt Claudine on kutsunut heidät tanssiaisiinsa''.

(Tässä hiukan esittelyä uudesta aatelisperheestä. Ensi kierroksella tapaattekin heidät sitten pienen osan muodossa sekä muiden osien yhteydessä. Perheen tein, jotta tulevan sukupolven lapset saisin naitettua :D Hayesien lapset on kasvatettu ihan vauvoista asti eli olen pelaillut heidät samaan ikäluokkaan kuin muutkin perheet. Osaa heistä en vain vielä ole saanut tehtyä eikä kuvia heidän vauva/taapero/lapsuus ajastaan muutamaa kuvaa lukuunottamatta ole).

Illalla Meg meni peittelemään pienen Francesin. ''Huomenna onkin sinulla syntymäpäivät. Jännittääkö?'', Meg kysyi pojaltaan. ''Ei paljon. Lähden huomeniltana tai sitten ylihuomenna Esmondin kanssa puistoon'', Francis vastasi äidilleen.

Meg ja Crispin viettivät yön vällyjen välissä. Megin oli suoritettava pitkästä aikaa vaimon velvollisuuksia ja Crispinin nauttiessa vaimostaan, Megin päässä soi anoppinsa eiliset kyselyt lapsenlapsista.

 

Tässä olisi nyt tämä osa :) Vastatkaapas te, jotka tiedätte edellä mainittuun kysymykseeni tuosta Penelope Hayesin nimen alkuperästä ;) Niin ja jos tarkkaan luvitte edellisen ja tämän osan niin vastaus edellisen osan Johnno Formanin ihastumaan tyttön taisikin selvitä ;) Kommenttia vain tulemaan myös piilolukijoilta! :D
Ja tuossa olisi kuvalinkki uuteen tarinaani teille, jotka ette vielä ole siellä käyneet. Ensimmäinen virallinen osa sille ilmestyykin piakkoin!