Hyvää vauhtia osa etenee jälleen. Olen saanut pelattua jo 50 % seuraavaa osaa ja näillä näkymin osan olen saanut kuvattua sitten valmiiksi viikonlopun aikana. Tämän jälkeen alkaakin sitten se ihana kirjoitusurakka, mutta onneksi motivaatiota nyt pisaa mukavasti!

30.9.2012

Väli-ilmoittelua osan edistymisestä jälleen :) Matkani on ohi ja ehdinpäs pelailla jälleen eteenpäin peliä.

Kuvia on nyt otettu kokonaan tuo 20 % ja nyt pääsenkin sitten jälleen ''vapaaseen kuvailuun''. Eli nyt alkaa taas hiukan nopeampaan tahtiin osa edetä :) Hyvällä tuurilla uutta osaa onkin sitten luvassa lokakuun puolen välin tienoilla :)

21.9.2012

Hei lukijani!

Ajattelin ilmoitella teille tähän, miten osa 24. edistyy.

Tällä hetkellä olen kuvannut osan 20, joka hävisi niin uudestaan. Kuvia olin ennen häviämistä ottanut 39 kpl. Tämän hetkinen edistys on:

Kuvia otettuna:

12/39

Osa on siis edelleen kunnolla kesken :P
Lisäksi nyt toista kertaa pelatessa suunnitelmat eivät menekään samalla tavalla kuin edellisellä kerralla, kuten huomasin Odetten ja Jasperin toisen lapsen sukupuolen kanssa. Ensimmäisellä kerralla heille syntyi perijä, mutta kappas vain, nyt syntyikin sitten toinen tyttö. Näin ollen tekstiin ja juoneen joudun hiukan myös muutoksia tekemään :P

Toinen ihana ongelma on tuo valaistushack, joka ei enää toimikaan :/ Mikähän siihenkin on tullut. Jos joku tietää niin kertokoot ihmeessä :)

Tänään lähden myös viikoksi ulkomaille, joten kuvien ottoa ei nyt sitten viikkoon tapahdu :P

Mutta teille riemuksi laitan tähän kuvan tulevasta osasta ;)

''Voisimme jatkaa siitä, mihin jäimme silloin yhtenä yönä'', Jasper ehdotti ja yritti kietoa käsivartensa tytön ympärille. ''Ei Jasper! En halua sinulta enää mitään!'', Viola huusi ja läpsäisi miehen kädet kauemmas. Jasper katseli tyttöä hölmistyneenä ja Viola jatkoi: ''Vaimosi odottaa teille toista lasta. En halua satuttaa häntä enkä pikku Lisetteä''.

Cadelhillin taukohan johtui kokonaan koneeni sims kansion sekoamisesta ja Cadelhillin pelitallennuksen häviämisestä. Olin ehtinyt pelata Cromptoneita jo parin päivän edestä. Nyt olen sitten vihdoin ja viimein ostanut sen ulkoisen kovalevyn ja pääsen kotona pelaamaan Cromptoneita uudestaan. Edelleen pitää pelata tuo 20 % uudestaan ja sehän on vähän syönyt tätä peli-intoa.

Cromptoneille olen kuitenkin keksinyt uuden ja itsenikin yllättäneen käänteen, jonka sitten saatte selville seuraavassa osassa. Osan teossa nyt kuitenkin varmasti vielä kestää ainakin pari viikkoa ellen nyt saa kunnon pelikohtausta ja jaksa pelata peliä monta tuntia putkeen (jota hiukan epäilen).

Kuitenkin tämän ilmoituksen idea siis oli, että pitkä odotuksenne on palkittu ja pian on luvassa jälleen viktoriaanisen ajan seikkailuja!

Hyvää viimeistä kesäkuukautta kaikille ja toivotaan vielä lämpöisiä päiviä tälle vuodelle!

♥:llä Hattara

Ps. Lc Vihurituulen ilmestymistahti on edelleen tiheämpää, joten menkää ihmeessä pyörähtämään siellä jos kirjoitukseni kiinnostavat ;)

Aikaa on kulunut aivan liikaa edellisestä osasta. Simsissäni ilmeni ongelmia ynnä muuta mukavaa ja tällä hetkellä Cadelhillit majailevat vanhempieni koneella, jonka vuoksi uutta osaa en ole ehtinyt päivittelemään. Sen sijaan Lc Vihurituulessa ilmestyy hiukan tiuhempaan tahtiin osia ;)

Nyt kuitenkin päätin julkaista erään extra osan, jonka kuvat minulla on ollut koneella jo reilun vuoden verran. Tämän oli tarkoitus ilmestyä vasta tämän kierroksen jälkeen, mutta ongelmien vuoksi teenkin nyt poikkeuksen :)

Nyt päästään siis seuraamaan Ann Lanen elämää hänen muutettuaan pois Lanejen tontilta:

Annin päästyä yliopistolle oman elämän hallinta alkoi. Ann joutui itse tekemään itselleen sekä muille opiskelijoille ruoat ja huomasi sen olevan melkoista työtä. Onneksi kuitenkin Ann huomasi kehittyvänsä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi kokkaajaksi.

Yliopisto ei todellakaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Jos tahtoi pärjätä hyvin, oli myös opiskeltava kunnolla. Ann luki myöhälle iltaan asti oppikirjoja ja huomasi kauhukseen kolmannen vuoden syyslukukauden lopulla joutuneensa koeajalle huonojen arvosanojen tähden.

Onneksi Ann kuitenkin selvisi koeajasta ja sai jatkaa opiskeluaan. Puolen vuoden kuluttua keväällä Ann järjestelikin itselleen valmistujaisjuhlia. Hän oli valmistanut vierailleen salaattia, kalkkunaa ja hyytelöä. Kalkkunasta olikin tullut hänen bravuurinsa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna.

Ann kutsui perheensä juhlimaan valmistumistaan sekä muutaman läheisen ystävän Cadelhillista. Tässäpä meidän yliopiston suorittanut neitokaisemme sitten onkin. Ann ei saanut aivan niin hyviä päättöarvosanoja kuin veljensä vaan suoritti yliopiston huimalla 3,4 keskiarvolla.

Tässä aikuiseksi kasvanut Ann matkustaa yliopistolta pois ja matka kohti Cadelhillin satamaa vasta alkoi. Satamassa Annia odotti laiva, joka kyyditsi hänet Corall-Islandille, jonne kesti kolme päivää laivalla. Ann olikin jo pienestä pitäen haaveillut asustavansa siellä ja nyt hän viimein sai tilaisuuden siihen.

Yliopistolla Ann oli tutustunut erääseen mieheen, Aleksiin. Aleksi kosi Annia heidän saavuttuaan saarelle ja rakennettuaan sinne talon.

Yön vaihduttua aamuksi Aleksi meni myös naimisiin Annin kanssa samaisena päivänä.

Ann ja Aleksi tulevat loistavasti toimeen ja saarella vallitsikin tasa-arvo miesten ja naisten välillä. Aleksi työskenteli merentutkimuksen parissa kun taas Ann oli avannut koulun paikallisille lapsille ja toimi siellä opettajattarena.

Avioliittoon kuului myös aviovelvollisuudet vaikka asuttiinkin kaukaisella saarella. Aleksi halusi itselleen lapsia ja samoin toivoi myös Ann. Joten puuhasta toimeen ja lapsen hankinta laitettiin aluilleen.

Kuukaudet vierähtivät ja Annin raskaus alkoi olla lopuillaan. Ann oli jäänyt lomalle töistäänkin ja vietti paljon aikaa makaillen kotonaan sekä puuhaillessaan ulkosalla.

Pian koittikin synnytys. Ann kesti kivun hyvin ja sai pyöräytettyä maailmaan esikoisensa. Pian tämän perään Ann sai toisenkin lapsen ja synnyttikin Aleksille kaksoset.

Kaksostytöt saivat yhteisen huoneen talon alakerrasta, sillä rahaa ei vielä ollut rakentaa yläkertaa. Tytöt saivat nimekseen Maria ja Margot. Ann hoiti tyttäriään hellästi ja rakasti heitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Ann vietti synnytyksen jälkeen paljon aikaa kotona. Hänellä ei ollut mikään kiire palata takaisin työelämään, joten kaksoset saivatkin äitinsä jakamattoman huomion.

Aleksi oli myös innoissaan kahdesta kauniista tyttärestään. Mies hoitikin lapsiaan heti töistä tullessaan, eikä laskenut lapsiaan hetkeksikään silmistään.

Vuodet vierivät ja kaksoset kasvoivat silmissä. Taaperot olivat koko saaren vanhusten silmäteriä ja saivatkin innokkaita hoitajia päivisin. Maria ja Margot olivat myös hyvin läheisiä keskenään ja leikkivät paljon yhdessä.

Maria ja Margot eivät pysyneet montaa vuotta taaperoina vaan kasvun päivät koittivat enemmin kuin Ann ja Aleksi olivat osanneet edes arvatakaan.

Pian tytöt aloittivat koulun ja alkoivat käydä päivittäin Ann'in mukana saaren ainoassa koulussa. Ann oli saanut opetettu tyttärensä jo aikaisemmin lukemaan ja tytöt olivatkin taitavia oppilaita koulussa verrattuna saaren alkuperäisasukkaisiin, joille oppiminen oli hiukan haastavampaa.

Tytöt leikkivät yhä yhdessä ja perheen ranta olikin oiva paikka rakentaa hiukkalinnoja. Iltaisin leikit jatkuivat sisällä olohuoneessa nukkekodin äärellä, jossa Ann ja Aleksi puuhasivat omia juttujaan vahtien samalla tyttäriään.

Päivittäin perhe pyrki syömään lounaan yhdessä. Usein Aleksi kuitenkin tuli kotiin vasta myöhään, joten Ann ja tytöt söivät päivällisen keskenään ja keskustelivat päivän mittaan tapahtuneista asioista.

Tytöt tulivat myös saaren muidenkin lapsien kanssa hyvin toimeen. Usein lapset olivat saaren alkuperäisväestöä, mutta silloin tällöin myös Cadelhillista tuli perheitä vierailemaan Coral-Islandilla, jolloin tytöillä oli mahdollisuus tutustua maan tapoihin.

Meren rannalla asumisessa oli hyvät puolensa, sillä lapset saivat päivät pitkät koulun jälkeen uida perheen rannassa. Ann istuskeli usein kirjaa lukien terassilla ja vahti tyttäriensä temmellystä vedessä.

Kun lapsille kertyi ikää enemmän, alkoi Ann'illa riittää aikaa myös omille puuhille. Nainen kiinnostui muiden sisarustensa tapaan maalaamisesta lisääntyneen vapaa-ajan myötä. Aleksi taas yleni kovaa vauhtia merentutkimus alallaan ja lueskeli iltaisin merenkäyntiä käsitteleviä kirjoja.

Vuodet vierivät ja kaksoset täyttivät vuosia. Tytöistä tuli hurmaavia teini-iän kynnyksellä olevia neitokaisia, jotka saivat monen paikallisen nuoren miehen päät kääntymään itseensä. Tytöt kuitenkin yhä viihtyivät yhdessä eivätkä jaksaneet tapella samojen poikien huomioista.

Tässäpä nyt oli tämä lyhyehkö extra osa. Kuvia ei paljoa ollut ja tekstiä yhtä vähän. Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kuvata uudestaan tuota Cromptonien osaa :P

Hyvää kesää nyt kaikille ja laitelkaahan kommenttia!

Nyt tarvitsisin neuvoa henkilöltä, joka tietää koneista jotain. Jouduin lataamaan koneelleni kaikki simsit uudestaan, sillä kone ei suostunut avaamaan peliä :/ Noh, uudelleen latauksen jälkeenkin peli ei aukea. Uusin lisäri on tuo Kartano ja puutarha-kamasetti. Olen tarkistanut nettiturva-asetuksista, ettei siellä peli ole estossa, muttei ole.

Kone avaa pelin aina siihen pisteeseen, että heittää sen uuden klikkauskuvakkeen ''Pelaa'', mutta sitä klikattua ei peli ala latautua. Kokeilin ladattaessa pelejä sims peruspelillä niin silloin se pelin kyllä latasi :P En ymmärrä mikä tähän nyt siteen yhtäkkiä on tullut kun eihän tämä aikaisemmin tällaista ole tehnyt.

Kone kyllä aikaisemmin aina herjasi, että työpöydän värimalliksi on vaihdettu windows 7 värimalli tai jotain sellaista. Tällöin se kuitenkin antoi pelin aueta. Nyt se heittää kuitenkin tuon alatehtäväpalkin siniseksi ja yrittää käynnistää peliä, kone hurisee, hiljenee ja vaihtaa värimallin pois sinisestä eikä peli käynnistynyt.

Jos siis joku tietää mitä ihmettä minun pitäisi tehdä niin ottaisin mielelläni neuvoja vastaan. Olen aika tumpelo nimittäin koneiden kanssa :/

Eli nyt vain sitten Cromptonit pitää pelailla 2 pv uudestaan ja eniten harmittaa se, että olin onnistunut aika hyvin kuvaamaan nuo kahden päivän tapahtumat :/ Toisella kerralla kun niistä ei ikinä tule niin hyviä. Yritän kuitenkin kirjoittamani perusteella kuvata asiat sitten samaan tahtiin :D Eipä tarvitse silloin uudestaan kirjoitella :P

Joten voitte huokaista helpotuksesta sillä Cadelhill jatkuu edelleen!

♥:llä Hattara

Ps. Käykäähän lukemassa Vihurituulta ja laittamassa kommenttia, siellä kaipaisin uusia lukijoita ;D

Ilmoittelevan vaan, että yhä täällä hengissä ollaan ja uusi osa valmistuu hitaasti mutta varmasti. Osassa on tosiaan kestänyt ihan johtuen ensinnäkin yllättävästä juonen käänteestä Cromptonien osassa, jonka ihan yllättäen keksin. Sen takia pitääkin hiukan tarkemmin suunnitella osan tapahtumat ja kuvaaminen on tämän vuoksi hidasta.

Toinen syy on myös se, että Lc Vihurituulen osien teko on nopeampaa ja siellä ilmestymistahti onkin ollut hiukan pikaisempaa. Myös RKC:n henkilöesittelyt ovat syöneet aikaa ja tuntuu, ettei ne meinaa ikinä valmistua (varmaan liian vaativa olen kuvien ja tekstien suhteen). Lisäksi olisi myös sukuhautojen päivitys edessä, mutta sen taidankin tehdä sitten kunhan pääsemme tämän kierroksen loppuun.

Odotellessa uutta osaa lukekaa toki osa 23. Perhe Cadelin, jos ette ole vielä ehtineet. Osaan pääsette klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

Jos olet kuitenkin lukenut jo ilmestyneet osat niin lukaiskaa myös Lc Vihurituulta, joka on nykyaikaan sijoittuva legacyni. Vihurituulen elämää pääset seuraamaan klikkaamalla kuvaa yläpuolella.

Jättäkäähän kommentteja osiin, jos ette ole vielä kommentoineet.

Ihanaa kevättä kaikille!

♥:llä Hattara

Hei lukijani!
Tässä olisi uusi osa:) Sainpas pitkästä aikaa tehtyä osan ihan mukavasti toisen osan perään. Vietin tässä ''lomaa'' tammikuun verran ja sen vuoksi ehdinkin hiukan pelailla paremmin. Tarkoituksena oli, että olisin ehtinyt pelata myös Cromptonit ja Sinclairit tässä tammikuun aikana, mytta lomailun sijaan teinkin keikkatöitä eräässä hoitokodissa, jossa oli olklut syksynä harjoittelussa :)
Nyt sitten huomenna alkaakin minulla arki ja aherrus kun alotan työt aivan uudessa vanhusten palvelutalossa :D Katsellaanpas sitten miten ehdin osia raapustella (vapaa-aikaa varmasti on kuitenkin enemmän kun opiskelun ohella oli, kiitos silloisten iltatöiden...).
Mutta ei sen enempää enää minusta. Haluatte varmasti jo päästä itse osan kimppuun! Jos ette ole vielä ehtineet käydä kurkkaamassa uutta legacyani niin valkaiskaa toki osan lopussa olevasta linkistä tarinaa ;)

                                                   ( 83. kuvaa)

Claudine heräsi aamulla hymyillen. Hän venytteli sängynreunalla pitkään ja haukotteli makeasti. Pian hän jo loikkasikin täysin hereillä sängystään ja istahti lattialle tyynyjen lähelle.

Hän oli saanut vanhemmiltaan mitä ihanimman nukkekodin lahjaksi. Hän rakasti leikkiä pienillä nukeilla ja pukea niille pienen pieniä vaatekappaleita. Lisäksi hän odotti innolla viikonloppua, jolloin hänen serkkunsa tulisivat käymään ja lisäksi jopa prinsessa saattaisi käväistä heidän luonaan.

Meg oli jo täydessä tohinassa hoitamassa Francesia. Poika oli kiljunut kurkku suorana sängyssään ja Meg oli ollut ainoana ylhäällä. ''Te näytätte aivan isältänne'', Meg sanoi pojalleen heittäessään talkkia pikkuisen takapuoleen.

Megiä hiukan huoletti, kuinka kovasti miehensä geenit lapsissa näkyivät. Ulkonäöltään he olivat molemmat kuin ilmetyt isänsä ja jos luonteenpiirteet määräytyisivät samalla tavoin, kuinkas silloin kävisikään.

Megin ja Crispinin välillä vallitsi yhä jääkausi. Meg ei ollut pystynyt antamaan miehelleen anteeksi tämän reaktiota Claudinen synnyttyä. Crispin taas ei kokenut tehneen mitään väärää. Naisten tehtävähän oli saattaa perijä sukuun ja nainenhan ei kelpaa perijäksi vaikka miten yrittää.

Claudinea ei hirveästi haitannut vaikka perijää hänestä ei koskaan tulisikaan. Hän tiesi, että saisi naida jonkun ihanan aatelisen ja perustaa tämän kanssa perheen. Ennen kouluun menoaan Claudine soitti serkulleen ja varmisteli tältä viikonlopun suunnitelmia.

Illalla oli Francesin syntymäpäivät. Crispin vei poikansa kakun ääreen ja avusti kynttilöiden puhaltamisessa. Pian hän pitelikin jo kasvanutta poikaansa sylissään.

Francesista tuli veikeän näköinen taapero. Poika oli todellakin iloinen, mutta luonteessa pystyi myös erottamaan Cadelineille tyypillistä viekkautta.

                                                       *   *   *

Camilla oli ensimmäisenä ylhäällä. Hän puki kiireesti päälleen ja kipitti hienostuneesti Francesin huoneeseen, jossa poika kiljui päästäkseen pois kehdostaan. Camilla pudisteli hitaasti päätään pojalle ja nosti pienen miehen alas sängystään. ''Alat jo olla kuin ilmetty isäsi. Samanlainen huuto kuuluu koko ajan'', Camilla murehti.

Pikku Frances rauhoittui heti kun hänen mumminsa otti hänet kehdosta alas ja istahti lattialla pojan kanssa. ''Nyt saat pieni kiukuttelija kuule oppia puhumaan niin saisit vaatia hiukan kovemmin'', Camilla naurahti itsekseen.

Crispin siirtyi isänsä toimistoon keskustelemaan lastensa tulevaisuudesta. ''Yksityiskoulun rehtori on tulossa illalliselle tänään. Annoin eilen Claudinen matkaan kirjeen miehelle ja tyttö toimitti sen eilen perille. Toivon, että tällä menolla saamme kasvatettua Claudinesta neidon, joka kelpaa kuninkaiden hoviin'', Crispin sanoi vakavana isälleen, joka painoi kirjan kannet kiinni poikansa puhuessa.
''Sinä taidat todella haluta jatkaa siitä, mihin minä jäin?'', Charley hymyili pojalleen ylpeänä.

Meg siirtyi yläkertaan Francesin huoneeseen. Pienokainen oli väsähtänyt tyystin Camillan puheopetuksesta. Meg katseli hiljalleen istuvaa taaperoa sängyssään ja mietti, kuinka lapsi näyttikään niin kovasti isältään. Tuleekohan kaikista Cadelinien perijöistä Charleyn ja Crispinin kaltaisia, Meg tuumaili mielessään.

''Claudinen koulun rehtori tulee tänään vierailulle. Toivottavasti hän saa maittavaa ruokaa vierailullaan. Sinähän hoidat, että palvelijattaremme saa tiedon rehtorin ateriasta'', Crispin sanoi vaimolleen. ''Palvelijattarellamme on nimikin'', Meg vain sanoi miehelleen ja jatkoi aamiaisen syömistä.

Camilla ei väsähtänyt pikku Francesin opettamisesta. Kun poika oli saanut levättyä tarpeekseen, Camilla aloitti pienokaisen kävelyn opettamisen. Onneksi poika olikin oikein lahjakas taapertaja tämän suhteen.

''Sinullahan on ihan mahdoton vessahätä'', Camilla lässytti pojanpojalleen kesken kävelyharjoittelun kun pikkuinen alkoi istua jalat ristissä lattialla. Onneksi potta ei ollut kaukana ja Camilla ehti avittaa Frencesin hädälleen.

''Katsohan kuka se on tullut lastenhuoneestaan alakertaan'', Crispin hämmästyi nähdessään poikansa ruokailusalongin lattialla istumassa. Meg sattui olemaan juuri ovensuussa näkemässä, kuinka hänen miehensä kumartui nauraen poikansa luo ja kutitti tätä kainaloista.

Pian Crispin kuuli jo oleskeluhuoneen kaappikellon lyövän iltapäivä viittä ja mies kiiruhti ulos. Siellä koulun rehtori jo odottelikin, että hänet tultaisiin toivottamaan tervetulleeksi taloon.

Sillä välin kun Crispin esitteli rehtorille taloa, palvelija sai valmistaa maittavan aterian porsaasta vieraalle. Aterialla olisi suuri merkitys Claudinen kouluun pääsylle, joten se ei saisi missään nimessä epäonnistua.

Koko perhe kokoontui pöytään viihdyttämään koulun rehtoria. Ainoastaan Camilla oli pitämässä huolen lapsista, jotta he eivät menisi aikuisten keskusteluun mukaan. Viimein Camillakin pääsi alakertaan vieraaseen tutustumaan kun lapsoset nukahtivat vuoteisiinsa.

Ilta riensi nopeasti aikuisten istuessa pöydän ääressä juttelemassa. ''Perheesi on aivan ihastuttava. Ottaisin mielelläni teidän lapsenlapsenne kouluuni'', rehtori sanoi Camillalle, johon hän oli hiukan ihastunut illan aikana. ''Kiitos paljon. Claudine-neiti odottaa innoissaan ensimmäistä päiväänsä teidän koulussanne'', Camilla kiitti rehtoria.

Palvelijana olo Cadelinien talossa ei todellakaan ole helppoa. Kun ensin on saanut tietyt hommat hoidettua niin pian jo löytyykin lisää hommia toisesta huoneesta.

Perheessä taas Meg ja Crispin viettivät vuoteessaan hetken, josta Meg ei nauttinut enää lainkaan. Häntä inhotti Crispinin kosketus, mutta kuinka hän muka onnistuisi välttämään aviomiehensä vaatimat velvoitteet.

Myös Camillalla ja Charliella oli herkkä hetki vuoteessa, jolloin he keskustelivat illan tapahtumista ja siitä, kuinka onnistuneesti olivat saaneet Claudinen kouluun.

                                                          *   *   *

Cadelinien aamiaisella tapahtui jotain odottamatonta. Mabel saapui perheen syödessä salonkiin ja tuli seisomaan Megin taakse ja kuiskasi naisen korvaan: ''Rouva, teidän äitinne lähetti sanoman. Isänne on menehtynyt viime yönä ja teitä pyydetään saapumaan pikimmiten synnyinkotiinne''.

Mabelin lähdettyä Meg katseli hetken vaitonaisena aamiaistaan, joka alkoi näyttämään hetki hetkeltä etovammalta. ''Anteeksi, minun on lähdettävä. Perheessäni on tapahtunut poismeno'', Meg sanoi kohteliaasti ja nousi.

Hän kiiruhti ruokailusalongista ja yritti pidätellä kyyneleitä. Puristava kipu rinnassa kasvoi hetki hetkeltä kovemmaksi, joten Meg alkoi kävellä ripeämmin. Pian hän ei kuitenkaan voinut estää yksinäistä kyyneltä tipahtamasta poskeaan pitkin, joten hän pyyhkäisi sen pikaisesti kasvoiltaan.

Meg laittoi ulkoiluhattunsa päälleen ja seisoi silmät kiinni peilin edessä. Hän hengitti muutaman kerran syvään ja sanoi itselleen mielessään: Pysy vahvana. Sinun on pysyttävä vahvana äitisi vuoksi.

Pian Camillan askeleet kuitenkin kuuluivat tanssisalongista ja viimein nainen seisoi hänen takanaan. ''Voi kultaseni. Olen niin pahoillani. Oliko isäsi vai äitisi kyseessä?'', Camilla kysyi tytöltä. Megin silmiin kohosivat viimein kyyneleet kunnolla Camillan ottaessa hänet hellään halaukseen ja kuiskasi naisen korvaan: ''Isäni''.

Meg ei ottanut edes vaunuja lähtiessään vanhempiensa talolle. Hän käveli hiljalleen ja katseli, miten ilma oli kirkas ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pian hän alkoikin hahmottaa kauempaa lapsuudenkotinsa, missä hänen äitinsä oli rakastanut häntä hellästi ja isänsä oli arvostanut häntä, vaikka ei ollutkaan saanut poikaa.

Kotona oli hyvin pimeää kun Meg pääsi sinne. Taivas oli tummentunut sadepilvistä, eikä Julie ollut laittanut edes kynttilöitä palamaan. Hän oli vain istunut yksinään sohvan nurkassa ja tuijotellut tyhjyyteen. Meg sytytteli kynttilöitä palamaan ja käveli istumaan entisen huoneensa koulupöydän ääreen ja tuijotti kaukaisuuteen. ''Se tapahtui niin yllättäen'', Meg kuuli äitinsä äänen selkänsä takaa.

Meg nousi seisomaan ja halasi äitiään. ''Minä tiedän sen. Isä oli aina niin terve ja vahva'', Meg sanoi kyynelsilmin. Vetäytyessään irti äidistään, hän katsoi naisen kasvoja. Niissä näkyi jo iän tuomat muutokset, eikä Julie näyttänyt enää kovin nuorelta.

Sade oli yltynyt Megin lähtiessä kävelemään kotia kohti. Onneksi, sillä kukaan ei nyt huomannut hänen itkevän. Meg käveli puiston viertä ja päätti mennä hetkeksi istumaan puistoon.

Hän istahti puiston penkille, jonka vastapäätä oli äitiä ja lasta esittävä patsas. Hän tuijotteli patsasta mitään näkemättä ja yritti miettiä miten kauan hänen äitinsä jaksaisi elää ilman isää.

Meg oli niin ajatuksissaan ettei edes huomannut erästä Cadelhillin pimeyden väkeen kuuluvan henkilön lähestymistä.

Noita tuli istumaan Megin viereen ja katseli naista hiljaa. ''Taidat olla surullinen?'', noita sanoi naiselle. Meg käänsi katseensa pahan noiden puoleen, eikä jaksanut edes säikähtää vaan vastasi noidalle: ''Isäni kuoli tänään ja kävin äitiäni katsomassa ja lohduttamassa''. Noita katseli hetken naista ja sanoi sitten: ''Otan osaa suruusi. Toivottavasti selviät''.

Kotona Camilla viihdytti pientä Francesia. Jemin poismeno sai naisen ajattelemaan omaakin ikääntymistään sekä sitä, etteivät he olisi tässä maailmassa loputtomiin.

Illalla Meg siirtyi väsyneenä miehensä vierelle sängylle. ''Tämä oli aivan kamala päivä'', Meg sanoi surullisena. ''Voi rakkaani, olen niin pahoillani isäsi vuoksi. Kuinka äitisi jaksaa?'', Crispin kysyi vaimoltaan ja veti hänet lähelleen. ''Äitikään ei ole enää nuori. Hän myös ikävöi isää suuresti'', Meg kuiskasi.

Pariskunta kävi pitkästä aikaa lähekkäin nukkumaan. Crispin piti vaimoaan tiukasti kiinni, mutta pian Meg kuuli miehensä kevyen tuhinan tämän vaipuessa uneen. Meg ei sen sijaan saanut lainkaan unta vaan valvoi hereillä myöhään yöhön .

                                                              *   *   *

Aamulla Camilla sai houkuteltua Megin mukaansa torille. Naiset odottelivat pihassa vaunujen saapumista ja samalla Camilla yritti siistiä miniäänsä, jotta nainen näyttäisi edustavammalta. Meg ei jaksanut yrittää näyttää iloiselta isänsä kuoleman jälkeen.
Pian vaunut kaartoivat pihaan ja Meg käveli pää pystyssä kohti odottavia vaunuja. Hän istahti kyytiin ja sulki silmänsä koko matkan ajaksi Cadelhillista Cadletowniin.

Meg kiiruhti torille päästyään ensimmäiseksi myyjän luo ja pyysi kaikki tarvittavat ruokatavarat. Hän ei jaksaisi jäädä kaupungille pitemmäksi aikaa vaan tahtoi kotiin neljän seinän sisälle suremaan isäänsä.

Kuinka hän jaksaa olla noin iloinen ja pirteä, Meg mietti marssiessaan kohti vaunuja, jotka odottelivat heitä ja huomattuaan anoppinsa juttelevan innoissaan maan parhaimman ompelijattaren kanssa.

Viimein päästyään kotiin, Meg kantoi ripein askelin ostokset keittiöön, jossa Mabel voisi purkaa ne hänen puolestaan kaappiin. Camilla nousi vasta vaunuista kun Meg oli jo pääovella.

Aseteltuaan ostokset pöydälle, Meg kuuli puhelimen pirisevän. Kukahan siellä nyt mahtaa olla, Meg tuumaili masentuneena ja kiiruhti vastaamaan.

Luuri kädessään hän alkoi miettiä, että olikohan hänen äidilleen sattunut jotain, mutta uskaltautui lopulta vastaamaan langan toisessa päässä olijalle.

Julie todellakin soitti tyttärelleen. Naisella olisi jotain tärkeää kerrottavaa Megille sekä lisäksi jotain todella arvokasta, josta aikoi luopua. Meg lähti saman tien matkaamaan jälleen entistä synnyinkotiaan päin.

Camilla nautti täysin rinnoin lämpimästä vaahtokylvystä yläkerran toiletissaan. Hän suunnitteli jo kovasti illan juhlia, joissa Frances kasvaisi lapseksi. Pian alkaisi Claudinen seurapiireihin astuminen kunhan tytölle tulee muutama vuosi lisää. Voi, toivoisin niin kovasti näkeväni vielä sen päivän ja olla suunnittelemassa hienoja tanssiaisia Megin kanssa, Camilla mietiskeli kylvyssään.

Meg saapui muutaman tunnin kuluttua takaisin Cadelinien kartanon pihaan perässään äitinsä rakkain lemmikki, Paljetti, mukanaan. Julie oli päättänyt luopua rakkaastaan siinä pelossa, että kuolisi yllättäen ja Paljetti jäisi ilman hoivaa. Meg oli yrittänyt selittää äidilleen, että voisi huoletta asua vielä Paljetin kanssa, mutta vanha rouva oli ollut niin päättäväinen, ettei ollut antanut tyttärelleen periksi. Niinpä Cadelinit saivat uuden perheenjäsenen taloonsa.

Päivä huipentui pikku Francesin syntymäpäiväjuhliin. Kartanoon oli kutsuttu kaikki maan tärkeimmät suvut todistamaan perheen perijän kasvua. Meg seisoi vakavana kakun edessä pieni poikansa sylissään odottaen vieraiden tulevan katsomaan pojan kasvua.

Pian alkoikin kuulua ilohuutoja, kannustusta ja naurua kun maan aateliset kannustivat pienen pojan kasvua lapsuuden iloihin.

Meg alkoi heti viihdyttää vieraitaan. Hän jutteli miehensä isosiskon, Opalin, kanssa pitkään ja kyseli hänen lapsistaan ja siitä, miten perheen kartanon rakennus Cadelhilliin meni. Perhe kuin asui tällä hetkellä Cadletownin asunnossaan.

Myös Crispinin toiseksi vanhin sisko Odette sai illan emännän kanssa jutella. Meg vilkuili salaa keskustellessaan maan tulevaa kuningatarta Eleanoria, jolla oli tulehtuneet välit Opalin kanssa. Meg ei ollut hirveästi jutellut naisen kanssa ja mietiskeli, oliko nainen yhtä ylimielinen kuin antoi ymmärtää.

Hyvien tapojen mukaisesti Meg jutteli myös Eleanorin kanssa. Asiaan vaikutti myös naisen tieto siitä, että Crispinin suunnitelmat vaativat hyvää tuttavuutta maan kuninkaallisten kanssa. Vaikka Meg ei arvostanutkaan miehensä suunnitelmia, halusi hän kuitenkin lapsensa hyviin naimisiin.

Frances ja Claudine olivat heti tutustumassa toisiinsa. Frances huomasi isosiskonsa kohtelevan häntä hiukan alentuvasti ja katseli poikaa nenänvarttaan pitkin. Frances ei antanut asian haitata sillä hän oli hiljalleen alkanut ymmärtää, että hänestä tulisi joskus tulevaisuudessa tämän talon omistaja.

Juhlien jälkeen Meg ja Crispin ottivat pitkästä aikaa yhteen. ''Tajuathan, että Francesin kasvun johdosta sinun on aika alkaa kasvattamaan lapsistamme aatelisia. Et voi murehtia enää kuollutta isääsi vaan saat luvan alkaa opettamaan lapsillemme seurapiireihin ja tulevaa avioliittoa silmällä pitäen erilaisia asioita, joita he tarvitsevat'', Crispin luennoi vaimoaan.

''Aivan kuin en tietäisi. Jos sinua niin hirveästi vaivaa niin kasvata heidät itse vastaamaan omia kieroutuneita suunnitelmiasi. Sinähän et muuta halua lapsillemme ja itsellesi kuin valtaa, valtaa ja valtaa'', Meg tiuskaisi kiukkuisesti.
Parin riitely jatkui vielä myöhälle yöhön ilman minkäänlaista sopua. Meg tiesi joutuvansa aloittamaan huomenna joka tapauksessa lastensa kasvattamisen vastaamaan maan hienostojen tapoja ja unohtamaan leikit ja temmellyksen.

                                                      *   *   *

Aamulla Crispin ja Meg olivat poikkeuksellisesti aamiaisella lastensa kanssa. Yleensä myös perheen vanhukset ovat myös syömässä nuorien kanssa samaan aikaan, mutta tänään he olivat ruokailleet aikaisemmin. ''Aloitatte tänään seurapiirien käytöstapojen harjoittelu äitinne kanssa'', Crispin ilmoitti lapsilleen aamiaisella.

''Voi miten ihanaa! Olenkin halunnut oppia tanssimaan ja laulamaan ja soittamaan pianoa kuin enkeli. Niin, että kaikkien huomio on minussa ja kaikki kehuvat, kuinka taitava olen'', Claudine selitti innoissaan vanhemmilleen ja nuoremmalle veljelleen.

Niinpä heti ruokailun jälkeen lapset siirtyivät Megin johdolla harrastushuoneeseen. Claudinen Meg ohjasi harjoittelemaan pianolla soittoa ja Francesin lukemaan vihan hallintaa kirjasta. Meg itse siirtyi harjoittamaan maalaamista, jotta olisi lastensa saatavilla jos olisi jotain huomautettavaa tai heillä olisi jotain kysyttävää.

Crispin katsoi tyytyväisenä oven suusta kuinka taitavasti hänen vaimonsa ohjasi heidän lapsiaan. Hän tiesi, että kyllä Meg lasten kasvatuksen hoitaisi kunhan hän vain ensin patistaisi vaimoaan siihen. Tyytyväisenä Crispin hörppäisi viskiään ja siirtyi omiin puuhiinsa isänsä työhuoneeseen.

Iltapäivällä koulun rehtori tuli jälleen kyläilemään. Mies oli poikakoulun johtaja ja tuli katsomaan olisiko Frances sopiva hänen kouluunsa.
Illallisen aikana perhe sai vakuutettua miehen hyväksymään Francesin kouluunsa ja osittain asiaan vaikutti myös miehen pelko Cadelinin sukua kohtaan. Mies tiesi, että perheellä oli mainetta ja valtaa maassa ja voisi olla virhe olla ottamatta perheen perijää heidän opetukseensa.

Illallisen jälkeen perheen lapset jatkoivat seurapiireihin vaadittavien taitojen opiskelua. Claudine pursusi intoa, jotta hän pärjäisi seurapiireissä. Kuten jokaisen pienen tytön unelmiin kuului, hänkin toivoi voivansa tanssia maan halutuimman nuoren miehen kanssa ja olla kaikkein kaunein ja sädehtivin henkilö tanssilattialla. Sen vuoksi hän harjoitteli notkeutta ja taipuisuutta balettitangon avulla.

Frances taas harjoitteli shakkia ukkinsa kanssa. ''Sinun kannattaisi vielä miettiä tuota siirtoasi. Huomaathan missä ratsuni on'', Charley neuvoi pojanpoikaansa, joka oli innokkaasti haukkaamassa liian isoa palaa kerrallaan pelissä.

Camilla tahtoi päästä hetkeksi rauhaan alakerrassa vallitsevasta melusta. Hän siirtyi makuuhuoneeseen ja etsiskeli kirjan, jota oli lukenut muutama vuosi sitten ja josta oli nauttinut toden teolla.

''Pärjäsit loistavasti lasten kanssa tänään. Jatka samalla mallilla jälleen huomenna ja lapsemme tulevat pärjäämään loistavasti seurapiireissä. Sitä paitsi, minulla on hiukan suunnitelmia Francesin varalle jos kaikki tulee menemään kuten ajattelin. Mutta näistä asioista puhun hänelle vasta kun hän on vanhempi'', Crispin totesi vaimolleen sängyssä.

Frances oli autuaan tietämätön isänsä suunnitelmista ja nukkui rauhallista lapsen unta. Vielä hän saisi opiskelun ohella nauttia hetken lapsena olemisesta, mutta kunhan teiniksi kasvaisi vastuuta alkaisi sadella paljon enemmän.

                                                          *   *   *

Aamu alkoi tavanomaisesti Cadelineilla. Ainoastaan se poikkesi sinä aamuna siinä, että oli sunnuntai ja koko perhe oli saanut nukkua pitkään. Niinpä he pääsivät suoraan lounaspöytään nauttimaan ahventa kurpitsan kera.

Sunnuntaista huolimatta lapset opiskelivat Megin ja Camillan johdolla seurapiireissä vaadittavia taitoja. Claudinesta tuli päivä päivältä taitavampi soittaja ja Frances alkoi hahmottaa hiljalleen lukemaansa kirjaa.

Charleykin tahtoi saada viimeisen luovuuspisteensä täytettyä ja harjoitti maalaamista. Pian hän jo huomasikin oppineensa kaikki luovuuden salat ja alkoi suunnitella seuraavaa etappiaan elämässään.

''Sain sen äiti valmiiksi. Nyt ymmärrän vihanhallinnan'', Frances huudahti ylpeänä saatuaan kirjan viimein luettua. ''Frances, et saa huutaa noin kovalla äänellä. Ja vastaa kohteliaammin äidillesi'', Camilla ojensi poikaa, joka paukautti kovalla äänellä kirjan kannetkin kiinni.

Illalla Mabel tuli jälleen tuomaan suru-uutisia emännälleen. ''Meg-rouva, anteeksi, että tällä tavoin häiritsen teitä. Sain juuri sähkeen, että äitinne on nukkunut pois'', Mabel sanoi katsoen maahan.

Meg tunsi voimiensa katoavan ja tarttui tiukasti meikkipöytänsä reunaan kiinni. Hän hengähti syvään ja tunsi kuumien kyynelien vierivän poskiaan pitkin. ''Hänkin siis nukkui pois'', Meg vain toisti palvelijattarensa sanomia sanoja. Meg seisoi hiljaa naisen takana ja nyökkäsi vaisusti.

Meg pääsi viimein ylös tuolilta ja Mabel otti naisen tiukkaan halaukseen. ''Kyllä sinä tästä selviät'', Mabel sanoi silitellen Megin selkää rauhoittavin, äidillisin ottein.

Meg nukkui yön  rauhallisesti, mutta kyyneleet eivät lakanneet valumasta edes hänen nukkuessaan. Hänen perheensä oli ollut hyvin läheinen ja nyt hänen vanhempiaan ei enää ollut. Hän ei ollut ehtinyt edes käyttää Francesia isovanhempien luonakaan.

                                                               *   *   *

Megin menetyksen jälkeen perheessä sattui toinenkin kuolema yön aikana. Charleyta tultiin hakemaan hänen herättyään tuonpuoleiseen ja kaikista epäonnistumisen kokemuksista tyttäriensä suhteen hän silti koki onnellisen lähdön. Hän ymmärsi oman aikansa koittaneen ja tiesi poikansa pitävän huolta heidän sukunsa unelmien toteutumisesta.

Pikaisesti hän kurkkasi itkevää vaimoaan, joka oli hysteerinen miehensä kuolemasta, mutta käänsi pian katseensa viikatemiestä päin ja lähti viimeiselle matkalleen.

Camilla oli surun murtama. Hän ei ollut rakastanut miestään palavasti ja häntä useaan otteeseen oli etonut Charleyn tapa hamuta valtaa. He olivat kuitenkin eläneet vuosia yhdessä ja nyt toisen poismeno sai Camillan suremaan miestään.

Aamulla Crispinin herättyä, Camilla ilmoitti pojalleen suru-uutiset. Crispin otti asian vastaan ilmeenkään värähtämättä ja jatkoi matkaansa alakertaan. Hän asteli isänsä entisen työhuoneen ovelle ja painoi kahvaa avatakseen oven. Crispin seisoi hetken huoneen ovella kunnes astui ensimmäisen askeleen työhuoneeseensa ja otti paikan Cadelinien päänä.

Camilla pukeutui aamulla surupukuunsa ja katsoi miehensä maalausta seinällä. Charleylla oli maalauksessa miehelle tyypillinen vakava ilme, jota kukaan heidän perheessään ei ollut uskaltanut uhmata.

''Tänään jatkat varmasti lastemme kasvatusta seurapiireihin. Sisareni poika on samaa ikäluokkaa kuin meidän Claudine, joten he astuvat luultavasti yhtä aikaa seurapiireihin kuninkaallisten perijän kanssa'', Crispin sanoi vaimolleen aamiaispöydässä. ''Sinulla on lupa surra Crispin. Sinulla on lup...'', Meg yritti sanoa miehelleen kunnes Crispinin huuto halkaisi ilman: ''Vaiti! Minulla ei ole mitään hätää, joten ole hiljaa ja tee kuten käskin''.

Crispin todella uurasti sinä päivänä voimiensa takaa. Hän kohosi työpaikallaan ylemmäs ja ylemmäs asemassaan ja olisi pian huipulla. Hänen menoaan ei saisi hidastaa isänsä kuolema, sillä sitä Charley olisi eläessään vähiten halunnut.

Crispinin saavuttua kotiin oli aika harjoitella seurapiireissä vaadittavaa tanssia. Meg ja Crispin sopivat, että aloittaisivat ensin rytmiikan harjoittamisella ja helpoilla askeleilla ja etenisivät siitä sitten haastavampiin kuvioihin. Camilla soitti samalla tuttuja kappaleita, joiden tahdissa oli helppoa harjoitella.

Tanssiharjoittelujen jälkeen oli Claudinen aika kasvaa. Juhlia ei voitu järjestää suruajan vuoksi, joten perheen kesken katseltiin tyttären kasvua. ''Hyvä Claudine!'', Frances hurrasi siskolleen, joka hymyili iloisesti puhaltaessaan kynttilät sammuksiin.
Niin jäi taas yksi elämänvaihe Claudinella taakse ja oli aika astua suuremman vastuun ja opettelun maailmaan.

Claudinesta kasvoi erittäin herttaisen näköinen tyttö, joka kuitenkin tiesi, mitä haluaa. Hän oli päättänyt tähdätä korkealle hinnalla millä hyvänsä ja tiesi näkevänsä itsensä tulevaisuudessa tulevana kuningattarena.

Minähän en tuota perheelleni pettymystä. Minä onnistun tuomaan perheelleni kunniaa, Claudine ajatteli tuijottaessaan itseään peilistä onnellisena.

                                                      *   *   *

Maevesta ja Claudinesta oli tulossa hyviä ystäviä. Claudine kertoi perheen palvelijattarella kaiken asioistaan ja nyt hän innoissaan kertoi piakkoin järjestettävistä tanssiaisista. ''Voitko uskoa, saan sinne aivan ihanan tanssiaismekonkin'', Claudine selitti käsillään elehtien.

''Alahan tehdä nyt läksyjäsi ja kerro siinä ohessa'', Maeve neuvoi ja siirtyi kuuntelemaan, kuinka neito selitti hänelle hurmaavista miehistä ynnä muista, joiden kanssaan tanssisi tanssiaisissa.

Juteltuaan vielä hetken Claudinen kanssa yläkerrassa, oli Maeven aika kuitenkin siirtyä hoitamaan askareitaan. Kissanhiekka laatikko oli aivan kamalassa kunnossa ja sängytkin olivat vielä petaamatta.

Crispin katseli ylpeänä, kuinka hänen poikansa harjoitteli shakin peluuta. ''Taidat alkaa ymmärtää pelistä jo jotain?'', Crispin kysyi. ''Kyllä isä'', Frances vastasi takaisin. ''Jospa pelaisimme huomenna erän shakkia kun tulen töistä kotiin'', Crispin ehdotti pojalleen ja taputti tätä harteille.

Crispin siirtyi sohvalle täyttämään ristisanoja ennen työvaunujen tuloa. Meg taas oli alkanut maalata tyttärensä maalausta, jotta hänen kuvansa saataisiin perheen muotokuvien joukkoon.

Crispinin tultua töistä, Meg ja Crispin alkoivat yhdessä joogaamaan tanssisalongissa. Tanssiaiset huolettivat myös vanhempia, sillä myös heidän olisi oltava edustavan näköisiä jos tahtoivat saada lapsensa hyviin naimisiin.

Sinclairien herttuoiden Elena tuli tervehtimään serkkuaan. Frances ja Elena tulivat loistavasti juttuun, sillä he olivat samaa ikäluokkaa. ''Haluaisitko pelata kanssani shakkia?'', Frances kysyi Elenalta. ''Voi, oikein mielelläni'', Elena huudahti innoissaan.

Niinpä nuoret siirtyivät pelaamaan shakkia yhdessä. Nuoret tutustuivat toisiinsa koko ajan paremmin ja paremmin ja Frances kuunteli uteliaana, kuinka Elena puhui eräästä pojasta, jonka oli tavannut koulumatkallaan. Elena oli ihastunut poikaan suunnattomasti, mutta mietti hyväksyisivätkö hänen vanhempansa poikaa ikinä.

Illalla Claudine neuvoi vielä veljelleen, kuinka laskut kuului laskea. Francesille matematiikka oli hiukan haastavaa, mutta onneksi Claudine osasi neuvoa veljelleen oikeat kikat ja neuvot.

                                                            *   *   *

Aamulla Meg leikki Paljetin kanssa kisulelulla ja Camilla katseli naisen ja kissan leikkiä sohvalta. ''Oletteko ajatelleen hankkia enempää lapsia?'', Camilla kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Meg oli hetken vaiti ennen kuin sanoi: ''Emme ole puhuneet asiasta'' ja jatkoi Paljetin viihdyttämistä.

Pian alhaalla odottikin jo katettu pöytä ja Camilla ja Meg poistuivat yhdessä makuuhuoneesta ruokailusalonkiin. ''Ensikuussa pääsemmekin järjestämään tanssiaiset. Claudinen on aika siirtyä seurapiireihin ja pianhan Frances olet myös siinä iässä'', Crispin totesi perheelleen. ''Pian onkin sitten kutsuttava ompelijatar'', Meg totesi miehensä lauseen perään.

Kuten Crispin oli eilen pojalleen luvannut, Frances ja Crispin aloittivat heti aamiaisen jälkeen shakkiottelun. Frances oli paniikissa isänsä kanssa peluusta eikä meinannut millään keksiä miten voittaa isänsä. Crispinillä meinasi olla välillä vaikeaa pidättää nauruaan katsellessaan poikansa kärsivää ilmettä.

Claudine aloitti aamiaispöydästä noustuaan venyttelyharjoitukset balettitangon avulla. Hän tahtoi olla mitä parhaimmassa tanssikunnossa ensikuuta varten, sillä tanssiaisilla oli suuri merkitys hänen tulevan miehensä saamisessa.

Meg oli saanut tyttärensä muotokuvan valmiiksi ja Claudinen taulu pääsi tätiensä viereen seinälle koristamaan perheen toisen kerroksen käytävää.

Opal oli tullut tervehtimään Megiä sekä äitiään. Hän odotti kolmatta lastaan ja päivät kuluivat hitaasti kotona istuskellessa sekä Elenaa hoitaessa. ''Katsohan, kuinka vatsasi vain kasvaa ja kasvaa. Onkohan sieltä toinen poika tuloillaan'', Meg mietiskeli. ''Toivottavasti ei. Esmondissa on jo tarpeeksi vilinää ja vilskettä, joten toinen rauhallinen tyttö tulisi tarpeeseen'', Opal sanoi vakavana kädet lanteillaan.

Maeve oli laittanut perheelle välipalaksi vesimelonia. ''Oletteko kuulleet juoruja kuninkaallisista? Sain juuri tietää, että perheen pikku prinsessasta on tulossa oikea kansan suosikki'', Meg kertoi Opalille. Camilla vilkaisi pikaisesti tytärtään, jonka kasvot jäykistyivät kuullessaan prinsessan nimen mainittavan. ''Enpäs ole kuullutkaan. Näimme heitä viimeksi prinssin syntymäpäiväjuhlissa'', Opal vastasi vaisusti. (Tässä on siis hiukan paljastusta tulevasta ;D ).

Perheessä tapahtui jälleen poismeno. Nyt oli perheen kissan Paljetin aika jättää Cadelhill taakseen ja siirryttävä takaisin poisnukkuneen emäntänsä luo. Maeve oli kiintynyt kissaan kovin ja itki katkeria kyyneleitä viikatemiehen noutaessa kissaa.
Viikatemies otti kisulelun viittansa taskusta ja heilutteli sitä Paljetin edessä. Onnellisena Paljetti hyppäsi lelun perään tietäen pääsevänsä kohta Julie-emäntänsä raaputeltavaksi.

Meg oli väsynyt päivästä ja siirtyi ottamaan pienet unet. Claudine taas oli päässyt koulusta ja meni heti soittamaan Penelope Hayesille, johon oli tutustunut koulussa. Nuoret sopivat tapaavansa huomenna Claudinen kotona, sillä lauantaina heillä molemmilla olisi vapaapäivä koulusta. (Tietääkös kukaan muuten mistä kirjasta on uuden tytön nimi otettu? ;) )

Maeve opiskeli illalla vielä hetken ennen yöpuulle menoaan ruuanlaittoa. Joulu alkaisi pian kolkutella ovea ja olisi mukavaa osata valmistaa herkullista jälkiruokaa joulun kunniaksi.

                                                          *   *   *

Seuraavana aamuna Penelope Hayes saapui Cadelinien kartanon eteen. Tyttö katseli hämmästyneenä perheen isoa rakennusta ja mietiskeli veljensä ja sisarustensa kotia. Iloinen huuto kuitenkin keskeytti tytön ajatukset: ''Siinähän sinä jo oletkin. Täsmälleen sovittuun aikaan!''. Huutaja oli Claudine, joka kiiruhti vierastaan kohti ripeää vauhtia.

Claudine ohjasi Penelopen huoneeseensa ja koko matkan toisen kerroksen perimmäiseen huoneeseen asti, Penelope katseli silmät pyöreinä perheen asuntoa. ''Te todellakin olette rikkaita'', Penelope tokaisi nuorten istahdettua lattialle. ''Emme yhtään sen varakkaampia kuin muutkaan. Onhan teilläkin sentään rahaa'', Claudine naurahti.

''Onhan meillä se, mitä vanhempieni perinnöstä jäi jäljelle. On vain vaikeaa hoitaa kahta nuorempaa sisarusta kaksoisveljeni kanssa. Veljeni on sitä paitsi huolissaan asemastamme, sillä vanhempamme eivät ehtineet esitellä meitä seurapiireissä'', Penelope avautui ystävälleen.

''Kuulehan Penelope, minulle järjestetään ensi kuussa tanssiaiset ja sitä kautta sinä ja veljesi pääsette tutustumaan maan aatelisiin. Kuuluttehan tekin meihin, vaikka vasta Cadelhilliin muutittekin'', Claudine sanoi.

''Se olisi aivan ihanaa. Tulisimme veljeni kanssa mielellämme tanssiaisiisi. Voisit samalla esitellä meidät muillekin aatelisille ja veljeni voisi tutustua heihin'', Penelope henkäisi kiitollisena.

Alakerrassa samaan aikaan Francis maalaili taulua. Camilla yritti parhaansa mukaan saada perheen pianoa taas vireeseen, mutta se ei ollutkaan helpoin mahdollinen urakka. ''Mikä ihme tätä pianoa oikein vaivaa. Tämähän olisi sitä paitsi Maeven heiniä'', Camilla tuhahti ja jätti pianon virittämisen sikseen.

''Crispin, tyttäremme on tutustunut uuteen aatelisneitoon'', Meg juorusi miehelleen. ''Vai niin. Ovatkos he minkälaista perhettä?'', Crispin kysyi laittaen samalla haarukallisen salaattia suuhunsa.

''Tytön nimi on Penelope Hayes ja hän asuu kaksoisveljensä ja kahden nuoremman sisarensa kanssa Cadletownissa. Lapset jäivät muutama kuukausi takaperin orvoiksi, sillä heidän vanhempansa kuolivat vaunuonnettomuudessa. Siitä oli lehdessäkin juttua silloin'', Meg jatkoi.
''Sain kuulla, että nuoremmat lapset ovat myöskin kaksoistytöt. Voitko kuvitella'', Camilla yhtyi juoruun sekä jatkoi: ''Ja nyt Claudine on kutsunut heidät tanssiaisiinsa''.

(Tässä hiukan esittelyä uudesta aatelisperheestä. Ensi kierroksella tapaattekin heidät sitten pienen osan muodossa sekä muiden osien yhteydessä. Perheen tein, jotta tulevan sukupolven lapset saisin naitettua :D Hayesien lapset on kasvatettu ihan vauvoista asti eli olen pelaillut heidät samaan ikäluokkaan kuin muutkin perheet. Osaa heistä en vain vielä ole saanut tehtyä eikä kuvia heidän vauva/taapero/lapsuus ajastaan muutamaa kuvaa lukuunottamatta ole).

Illalla Meg meni peittelemään pienen Francesin. ''Huomenna onkin sinulla syntymäpäivät. Jännittääkö?'', Meg kysyi pojaltaan. ''Ei paljon. Lähden huomeniltana tai sitten ylihuomenna Esmondin kanssa puistoon'', Francis vastasi äidilleen.

Meg ja Crispin viettivät yön vällyjen välissä. Megin oli suoritettava pitkästä aikaa vaimon velvollisuuksia ja Crispinin nauttiessa vaimostaan, Megin päässä soi anoppinsa eiliset kyselyt lapsenlapsista.

Tässä olisi nyt tämä osa :) Vastatkaapas te, jotka tiedätte edellä mainittuun kysymykseeni tuosta Penelope Hayesin nimen alkuperästä ;) Niin ja jos tarkkaan luvitte edellisen ja tämän osan niin vastaus edellisen osan Johnno Formanin ihastumaan tyttön taisikin selvitä ;) Kommenttia vain tulemaan myös piilolukijoilta! :D
Ja tuossa olisi kuvalinkki uuteen tarinaani teille, jotka ette vielä ole siellä käyneet. Ensimmäinen virallinen osa sille ilmestyykin piakkoin!

Aloitin uuden tarinan/legacyn tässä Cadelhillin ohella. Cadelhill ei siis ole loppumassa, mutta tarvitsin tähän rinnalle ''nykyaikais projektin'', jotta mielenkiintoni jatkuisi edelleen :)
Ilmestymistahti ei legasyssä välttämättä ole kovin huima tai toisaalta taas osat voivat ilmestyä mukavaankin tahtiin. Osien tekoon nimittäin vaikuttaa se, kuinka paljon vanhemmillani vieraillessa jaksan koneella istua. Legacy onkin siis vanhempieni tietokoneella:) Lisäksi siihen vaikuttaa myös osien pituus :)
Toivoisin kuitenkin, että pitäisitte myös uudesta tarinastani. Alla olevasta linkistä pääsettekin tutustumaan esittelyosaan ;)

Niin, ja legacyn nimi on sitten Vihurituuli, jostain syystä itselleni on iskostunut päähän Vihtituuli (ei aavistustakaan mistä..) joten jos löydätte jossain väärän nimen niin huomauttakaa ihmeessä! :D

♥:llä Hattara

                                                ( 79. kuvaa)
Viime osassa Formaneilla Sophie ja Tommy alkoivat harjoittelemaan yrityksessä työskentelyä ja perheessä vastuun ottamista. Lisäksi Sophille ja Tommylle syntyi esikoistytär Jane sekä myöhemmin poika nimeltä Johnno.
Sallyn ja Dickin oli aika siirtyä perheen kasvattamisessa sekä yrityksen johdossa hiukan sivummalle ja annettava tilaa nuorille. Lisäksi vietettiin suvun aloittajien syntymäpäivää näiden kasvettua vanhuksiksi. Nyt Sallylle ja Dickille jäikin enemmän aikaa perheen pienokaisten kanssa heidän vanhempien raataessa töissä.

Formaneilla tiistaiaamu alkoi tavalliseen tapaansa. Sally, Sophie ja Tommy olivat yhdessä aamiaisella ja keskustelivat uudesta myynti-ideasta. ''Kuinka paljon sellainen kukka-asetelmien valmistuspöytä oikein tulee maksamaan?'', Sally mietiskeli pojaltaan. ''Meillä olisi juuri ja juuri varaa siihen. Olisi hyvä saada joskus muutakin myytävää kauppaan kuin pelkkiä kaloja'', Tommy sanoi äidilleen.

Johnno oli pian jo herännyt yöuniltaan ja odotteli kiltisti milloin joku perheen aikuisista päästäisi hänet oikein kehdosta. Ei mennyt kauaakaan kun poika jo kuuli askeleita portaista ja huoneen ovi kävi.

''Täällähän se äidin pikku herra onkin. Nyt käydään potalla ja sitten harjoitellaan hiukan sanoja, jotta oppisit puhumaan'', Sophie leperteli pojalleen. Pian he istuivatkin jo käytävän lattialla ja harjoittelivat puhumista. Puke kipitti omaan petiinsä huomattuaan Sophien tulleen Johnnon kanssa käytävälle. Koira nautti katsella emäntänsä puuhia ja seurailikin kaikkea silmä kovana.

Pian Tommy kuitenkin kaipasi vaimoaan kaupan puolella ja Sophie jätti poikansa Puken hoitoon. Puke ja Johnno viettivät mielellään aikaa keskenään.

''Katso miten hieno ja tuore kala tämä kuule on. Saat siitä mahtavat keitot, padat ja ihan vaikka vaan uunilohta'', Tommy myi Cadelinien isännälle. Samalla Sophie myi rouva Opal Sinclairille ahventa, mutta hiukan hillitymmin tietenkin.

Koulusta Jane toi Clairen luokseen kyläilemään. Clara ei ollut päässyt, joten Jane päätti tutustua myös toiseen serkkuunsa paremmin. ''Etpäs ikinä arvaa mitä minä osaan'', Jane kehaisi serkulleen. ''No näytä jos kerta osaat jotain hienoa!'', Claire käski hiukan epäillen.

Pian Jane heitteli innosta kiljuen kärrynpyöriä Clairen edessä. ''Hei minäkin haluan oppia! Opeta minullekin!'', Claire huusi innoissaan, sillä hän ei tahtonut jäädä huonommaksi kuin serkkunsa.

Ilta alkoi hämärtyä ja Sophie alkoi laittaa Johnnoa nukkumaan. Pojan olisi ensin käytävä potalla ja sitten herra pääsisikin unten maille.

''Jane, sinähän et ole vielä tehnyt edes kotiläksyjäsi'', Sophie sanoi tytölleen löytäessään hänet huoneestaan leikkimästä. ''Minua ei huvita tehdä niitä'', Jane sanoi tympääntyneenä katsoen kotiläksyvihkoaan pöydällä.

''Istahda nyt tuohon tuolin ääreen niin minä autan sinua'', Sophie kehotti tytärtään ja alkoi neuvoa matematiikan laskuissa Janea. Läksyt alkoivatkin sujua paljon paremmin kun Sophie auttoi tytärtään, jolle yhteen- ja vähennyslaskut tuottivat hankaluuksia.

Tommy ei kuitenkaan vielä päässyt nukkumaan. Heidän kukkatiskinsä oli saapunut ja Tommy alkoi heti koota heille kauniita päivänkakkara kimppuja kauppaansa myytäväksi.

                                                              *   *   *

Janen aamu alkoi mukavasti Puken pissejä luututessa. Pukella oli tapana käydä pissillä Janen huoneessa, sillä huone oli ollut aikaisemmin Sophien käytössä ennen avioitumistaan Tommyn kanssa.

''Saisiko olla muuta?'', Sophie kysäisi puutarhakerhon puheenjohtajalta naisen ostaessa monnia ruuakseen. ''Ei kiitos, tällä pärjään tällä erää'', nainen vastasi. Sophie alkoikin näpytellä hintaa kassakoneeseen, jonka käytössä hän yhä oli poropeukalo.

Sally oli opettamassa Tommylle kävelemisen alkeita kun hän huomasi kouluvaunujen kaartavan pihaan. ''Katsohan Johnno, sisaresi tuli kotiin koulusta'', Sally sanoi pojalle. Poikaa ei sisarensa kotiintulo kiinnostanut, sillä samalla hetkellä kun Sallyn katse kääntyi vaunuihin, Johnno lennähti pyllylleen pehmeälle ruohikolle.

''Kyllä sitä jo huomaa, että ikä alkaa painaa. Selkään ottaa kamalasti tämä kyykkiminen'', Sally huokaisi ja hieroi selkäänsä. Samassa alkoikin vettä ropisemaan ihan urakalla. Sally nosti pojan syliinsä ja lähti kantamaan pikkuista kohti alakerran kylpyammetta.

Yläkerrassa Jane mietiskeli millähän alkaisi leikkimään. Olisinkohan tehnyt palikoista kuvia. Toisaalta taas nalle houkuttelisi. Mitähän noissa piirongin laatikoissa olikaan, Jane mietiskeli itsekseen.

Kello oli tullut iltapäivä neljän ja kaupan oli aika sulkeutua. Sophien meni kääntämään kyltin Kiinni asentoon ja siirtyi täyttämään tyhjiä hyllyjä. Kalaa oli mennyt kaupaksi ihan hyvin, joten rahasta ei olisi kyllä tänään puutetta. He olivat jutelleet Tommyn kanssa sellaista, että ostaisivat tänään kaksi koiranpentua kotiinsa Puken kaveriksi.

Sally oli viimein saanut laskettua kylpyveden Johnnolle ja laski rimpuilevan lapsen ammeeseen. ''Voi sinun kanssasi Johnno. Vettä tämä vain on , joten turhaan räpiköit tuohon malliin'', Sally rauhoitteli poikaa.

Saatuaan valmistettua vielä muutaman kukkakimpun Dickin varastoon, Tommy siirtyi soittamaan rankkurille, että haluaisivat ostaa koiran. Rankkuri lupasi tuoda heille piakkoin pienen mustan narttupennun kotiin.

Dick oli käynyt ensimmäistä kertaa elämässään vaeltamassa. Puke oli ollut miehen mukana ja vaeltaminen oli sujunut loistavasti. Puke käyskenteli edellä kotipihaan ja kääntyi kummastuneena katsomaan kun Dick ei enää seurannutkaan.

Miehen aika oli käynyt vähiin. Dick tajusi, että hiekka hänen tiimalasissaan oli käynyt loppuun ja hänen oli aika jättää tämä aika sikseen. Tänne jäisi häntä suremaan monta rakasta henkilöä.

Sophie ei ehtinyt kauan surra appensa poismenoa kun hän huomasi rankkurin tulleen pihaan.

Rankkuri johdatti hänet heidän uuden pentunsa luo ja Sophie otti hellävaroin syliinsä pienen koiranpennun. Koira sai nimekseen Milka ja kiireesti Sophie kantoi pennun sisälle lämpimään vesisateesta.

''Tule Jane syömään meidän kanssamme'', Sophie kehotti tytärtään, joka oli saapunut alakertaan. Perheen illallinen syötiin hiljaisuuden vallitessa, sillä Dickin poismeno suretti heitä kaikkia.

Tommy ja Sophie päättivät kuitenkin viettää yön läheisissä tunnelmissa, sillä molemmat tarvitsivat tällä hetkellä lohtua. Kumpikin huomasi kuitenkin toisen olevan omissa ajatuksissaan ja vällyt heilahtelivat pikaisesti, jotta he pääsisivät unille. Huomenna olisi uusi päivä ja toivottavasti paljon parempi sellainen.

                                                                   *   *   *

Perheen uudet tulokkaat varastivat jo heti aamusta perheen huomion. Heti tultuaan alakertaan Janen oli pysähdyttävä leikkimään pikku Milkan kanssa. Milka oli innoissaan uusista omistajistaan ja nautti siitä, kuinka Jane antoi pieniä makupaloja kenenkään huomaamatta.

Myös Tommyn sydän hypähti ilosta aina nähdessään toisen perheen pennuista. Mero oli innoissaan kun Tommy leikki sormileikkiä pienen karvapallon kanssa.

Pukekaan ei ollut yhtään harmissaan kahdesta uudesta leikkitoverista. Puke nautti suunnattomasti saadessaan hoivailla kahta haukkuvaa otusta muun perheen hoidellessa omia askareitaan.

Aamulla Johnno oppi viimein pottailun salat. Illalla olisikin perheen perijän aika kasvaa lapsuuden rientoihin, joten opittavaa oli vielä paljon.

Sophie ennättikin antaa pojalleen hetken ennen kaupan aukaisua. ''Missä on Johnno? Missä on?'', Sophie höpötti peittäen kasvonsa käsiinsä. Pikku Johnno nauroi haljetakseen äitinsä viimein paljastaessa kasvonsa ja yritti peittää pienillä käsillään myös omat kasvonsa.

Pian Sophie joutuikin jättämään poikansa yksikseen yläkertaan ja kiiruhtamaan miehensä avuksi kauppaan. Yhtäkkiä oli tullut suuri määrä asiakkaita heidän pikkuruiseen liikkeeseensä ja kaikki olivat samaan aikaan tulleet jonottamaan kassalle maksaakseen ostoksensa.

Sally oli alakerrassa tiskaamassa aamiaisastioita. Hän huokasi syvään katsoessaan kuplivaa vettä. Miksi elämän täytyi mennä näin. Miksi en voinut jättää tätä maailmaa yhtä aikaa Dickin kanssa, Sally tuumaili hiljaa mielessään.

''Olipas rankka päivä'', Sophie huokaisi ja heittäytyi miehensä viereen sängylle. He olivat juuri saaneet suljettua liikkeensä ja päättivät ottaa yhteiset päivälevot ennen Johnnonsyntymäpäiviä.

''Älä muuta sano. Kyllä aikakin kuluu nopeasti. Johnno kasvaa lapseksi ja aloittaa sisarensa kanssa koulun'', Tommy huokaisi vaimolleen.

Sophie ja Tommy nukahtivat pian vuoteelle ja heräsivät Sallyn huuteluun alakerrassa. Vieraat olivat saapuneet ja Johnno olisi aika tulla puhaltamaan kynttilät sammuksiin. Sophie nousi pikaisesti ylös ja kiiruhti hakemaan Johnnon vuoteestaan puhaltamaan kynttilöitä.

Heti kasvettuaan Johnno kiiruhti isosiskonsa luokse. Hän oli jo taaperona pitänyt sisarestaan kovasti ja viimein hän pääsisi leikkimään siskon kanssa ihan oikeasti.

''Katsohan lapsiamme miten he tulevatkaan toimeen'', Tommy sanoi hymyillen vaimolleen. ''Ihanaa, että heistä tulee läheiset. Olisi kamalaa jos he eivät voisi edes sietää toisiaan'', Sophie yhtyi miehensä sanomaan ja katseli hymyillen kahta lastaan.

Johnnosta kasvoi erittäin suloinen lapsi. Poika oli mitä kiltein ja avuliain lapsi eikä mielellään sanonut mitään poikkisanaista sanaa kenellekään.

                                                                     *   *   *

Perjantaina kauppa ei ollutkaan auki. Kalat olivat loppuneet kellarista, joten Tommy hoiti uusien onkimisen perheen lammesta. Sophie sen sijaan täytteli hyllyjä niiltä osin, mihin pystyi.

Pitkästä aikaa Sophie tarttui siveltimeen ja alkoi maalata maalausta. Hän oli pienenä usein katsellut isänsä maalailuja ja innostunut suuresti itsekin. Lapset ja yritys olivat kuitenkin vieneet suuren osan hänen ajastaan, eikä vanhaan mieliharrastukseen ollut aikaa.

Kun kaikki Formanin perheen väestä olivat sisällä, Henry Lane asteli pihaan rennosti kävellen. Hän oli saanut soiton Sallylta ja mietti mitä nainen oikein oli tarkoittanut soitollaan.

''Puolisoillamme oli ollut suhde nuorempana, mutta nyt molemmat ovat nukkuneet pois'', Sally aloitti miehelle vihjailevasti. ''Ajattelin, että tarvitseeko meidän surra yksinään heidän poismenoaan. Meillä voi olla vielä monta vuotta jäljellä, joten teemmekö me niistä onnellisia vai onnettomia?'', Sally jatkoi miehelle viekoittelevasti hymyillen.

He olivat olleet pitkään ystäviä ja tunsivat toisensa hyvin. Intohimoa heidän välillään ei koskaan ollut ollut, toisin kuin heidän puolisoiden välillä keskenään. Entä jos kuitenkin he yrittäisivät olla yhdessä, jotta elämä ei olisi niin ankeaa.

Pian Sally tunsikin, kuinka Henry tarttui hänestä kiinni ja suuteli lujasti. ''Ei meidän tarvitse enää olla yksin'', Henry kuiskasi naisen korvaan. Sally hymyili miehelle ja tarttui tätä kädestä johdatellen yläkertaan hänen ja Dickin yhteiseen sänkyyn.

Dickiä ja Pollya ei kuitenkaan enää ollut, joten ketä he pettäisivät. Onhan paljon parempi lyhyt onnenhetki yhdessä kuin viettää vuosia yksin surren poismennyttä puolisoa. Ystäviähän he olivat olleet jo nuoresta pitäen.

                                                          *   *   *

Sophie huomasi aamulla vatsansa jälleen pyöristyneen. Hän odotti kolmatta lastaan ja perheessä riitti vilinää ja puuhaa muutenkin. Talossa olisi pian kolme koiraa, kolme lasta sekä kolme aikuista. Mitenkähän he kaikki mahtuisivatkaan asumaan talossa.

Sally hoiti puutarhaa pihassa ja katseli, kuinka Jane seisoskeli ulkosalla odottamassa veljeään. Lapset olivat yrittäneet keksiä lauantain kunniaksi jotain mukavaa puuhaa keskenään, jotta ajan saisi kulumaan nopeasti.

Sophie laittoi hattunsa päähän ja suunnisti soittamaan Alinalle, josko nainen lähtisi hänen kanssaan Cadelhillin torille ruokaostoksille ja ehkäpä siitä sitten lounaalle Twinings-kahvilaan.

''Sinähän odotat lasta'', Alina hämmästyi ystävättärelleen tavattuaan naisen torilla. ''Älä muuta sano. Talossa on jo tarpeeksi vipinää ja vilskettä muutenkin ja nyt sitten vielä kolmas lapsi'', Sophie murehti ystävälleen.

Sophie ei kuitenkaan unohtanut tulleensa torille ruokaostoksille. Sophie kävelikin erään tutun pojan kojulle ja osteli hedelmiä, lihaa ja kasviksia kauppiaalta. Näillä perhe eläisikin viikon verran ennen kuin tarvitsisi tulla uudelleen ostoksille.

Sophie ja Alina jatkoivat torilta matkaansa ravintolaan. He saivat kahden hengen pöydän ja odottelivat tyytyväisinä aterioitaan. ''Mitenkäs teillä kotona menee?'', Alina kysyi Sophielta. ''Hyvinhän meillä. Kauppaa vain ollaan jouduttu muutama päivä pitämään suljettuna kalastuksen vuoksi'', Sophie kertoi.

''Huomennahan voisitte lapsineen tulla jälleen käymään. Jane olisi iloissaan jos saisi leikkitoverin seurakseen. Ja minunkin tekisi mieli hiukan pelata shakkia jonkun kanssa'', Sophie ehdotti Alinalle.

Illalla Jane kiiruhti halaamaan mummiaan. ''Voi mummi, ihanaa on ollut saada viettää koko päivä kotona'', Jane sanoi Sallylle. ''Voi tyttöseni. Uskon sen, mutta koulua on vain käytävä. Sillehän me emme voi mitään ja kannattaa olla iloinen siitä, että siihen on sinulla mahdollisuus'', Sally sanoi lapsenlapselleen hymyillen.

Sally meni pelaamaan shakkia Johnnon kanssa pojan käydessä pyytämässä mummoaan seurakseen useaan otteeseen. Viimein Sally oli saanut viimeisetkin illallistiskit tiskattua ja meni pojan seuraksi.

Sophie ja Jane taas opiskelivat vieritysten ruuanlaittoa. Sophie oli kehottanut tytärtään opiskelemaan erilaisia reseptejä, jotta naimisiin mennessä ei olisi kamala homma opetella kodinhoitoa. Jane ottikin äitinsä neuvoista vaarin ja alkoi lueskella innoissaan leivontaa käsittelevää kirjaa.

                                                             *   *   *

Sallykin ehti viimein antaa perheen pennuille huomiotaan. Hänen aikansa oli kulunut suurelta osin puutarhatöissä sekä uuden miesystävänsä salaisissa tapaamisissa. ''Et arvaakaan, kuinka oudolta tuntuu hiippailla iltaisin ulkona miestä tapaamassa'', Sally kertoi nauraen pennulle.

Tommykin vietti enemmän aikaa lastensa kanssa. Hän antoi kutitushyökkäyksen Johnnolle, joka kieriskeli nauraen. ''Älä kutita isä enää'', Johnno kiljui iloissaan kun isänsä kutitti häntä uudelleen. Lapsille oli harvinaista herkkua se, että heidän isällään oli aikaa antaa heille huomiota töittensä lomassa.

Lanet tulivat vierailulle sunnuntain kunniaksi. ''Voi, kuinka sinun vatsasi onkaan kasvanut'', Alina päivitteli Sophien vatsaa. ''Eihän sieltä vain ole tulossa kaksosia'', hän jatkoi nauraen. ''En usko, että kaksoset olisivat kyseessä. Ehkäpä sieltä tulee potra poika kun potkiikin niin kovasti'', Sophie nauroi iloissaan.

Jane ja Claire juttelivat salaisuuksia pihamaalla. ''Arvaa mitä, isi on etsinyt minulle jo puolison. Mies näyttää aivan papukaijalle'', Claire kertoi hiljaa serkulleen. ''Voi ei! Et kai vaan aio mennä sen tyypin kanssa tosissasi naimisiin?'', Jane kauhisteli.

Samalla hetkellä perheen koiranpennut päättivät kasvaa aikuisiksi. Koirista tulikin hyvin erikoisen näköisiä otuksia partoineen ja laikkuineen. (Valkoinen koira on Mero ja musta parrakas taas on Milka).

Sophie päätti pennuttaa Meron ja Puken. Puke olisi kohta sen verran vanha, että pentuja ei koiran enää olisi syytä tehdä. Niinpä nyt oli viimeinen hetki saada Puken sukua jatkettua.

Niinpä Mero seurasi Pukea ulkona olevaan koirankoppiin ja pian kopissa alkoikin sattua ja tapahtua kun koko koppi pomppi ilmaan koirien temmeltäessä yhdessä.

Lounasta syötiin hiljaisuuden vallitessa. Vieraat olivat tulleet Sophien seuraksi ruokailemaan eivätkä oikein tienneet mistä jutella. Nuorilla kun oli kuitenkin omat puheenaiheet verrattuna aikuisiin.

Ulkona perheiden miehet sekä Jane, Claire ja Johnno kalastivat perheen lammesta. Vielä oli hyviä ilmoja kalastaa kun taas kohta tulisi talvi ja pakkaset eikä kalastaminen enää silloin onnistuisi.

Jane oli aivan poikki päiväsestä. Hän oli puuhannut ja touhuillut innoissaan serkkunsa kanssa ja uni tulikin heti sänkyyn käytyä.

Ulkona taas Tommy tutkaili tähtiä. Häntä ei vielä väsyttänyt ja hän oli innoissaan uudesta harrastuksestaan tähtien parissa.

                                                             *   *   *

Aamulla Sophie jatkoi aiemmin aloittamaansa maalausta. Raskauskin oli jo viimeisillään ja pienokainen saattaisi syntyä minä hetkenä hyvänsä. Sophie oli kuitenkin rauhallisilla mielin, sillä olihan hän saattanut maailmaan jo kaksi lasta aiemmin.

Jane oli herännyt myös varhain aamulla. Hän tiesi, että naisena hänen kuuluisi taitaa ruuanlaitto täydellisesti, joten olisi hyvä harjoittaa taitoa jo nuorena. Niinpä Jane kulutti kaiken vapaan aikansa keittokirjoja opiskellen.

Alakerrassa taas vallitsi kaaos kun perheen koirat tekivät tuhojaan porukalla. Mero ei ollut lainkaan ymmärtänyt, ettei sohvaa tai muitakaan huonekaluja kuulunut tuhota pureskellen niitä armottomasti.

Pian Sophie huomasi kellon lähenevän seitsemää, joten oli aika mennä valmistamaan perheelle aamiaista. Lapsien uusi kouluviikko alkoi jälleen, joten lapset pärjäisivät hyvin munakkaalla eväitten syöntiin asti.

Koko perhe pääsikin nauttimaan kahdeksan aikoihin aamupalasta. Syödessään Sophie tunsi koko ajan pientä vihlontaa vatsassaan ja viimein hän hengähti syvään ja sanoi lapsilleen: ''Kouluvaunut odottavat jo ulkona. Kiirehtikäähän niihin ettette myöhästy''.

Lapsien kadottua ovesta ulos Sophie ponkaisi tuolistaan seisomaan ja kiljahti: ''Vauva syntyy nyt!''. Saman tien myös Sally ja Tommykin nousivat tuoleistaan ja kiirehtivät tukemaan synnyttävää Sophieta.

Muutaman tunnin kuluttua Sophie ojensi Sallylle uuden tulokkaan. ''Voi kun on potrea poika'', Sally sanoi hennosti katsellen pienokaista. ''Voi kun Dick olisi nähnyt toisen pojanpoikansa'', vanha nainen jatkoi haikeasti.

Vaikka perheeseen syntyikin uusi pienokainen, oli Tommyn mentävä hoitamaan velvollisuutensa kauppaa kohtaan. Sophie sentään sai tänään viettää vapaata ja hoitaa uutta lastaan Sallyn kanssa yhdessä tuumin, sekä levätä hieman.

Illalla oli Janen aika kasvaa. Kasvua ei ollut todistamassa kuin Johnno sekä juuri ovesta asteleva Sally. Sophie ja Tommy kun olivat jo väsyneinä käyneet unten maille vuoteeseensa.

Janea ei väsyttänyt vielä. Hän oli uutta tarmoa täynnä, sillä hän olisi nyt naimaiässä päin, joten olisi aika yrittää alkaa etsimään itselleen miestä. Hän päätti lueskella hiukan salapoliisiromaania ennen nukkumaan menoa ja ehkäpä hän keksisi keinon, jolla voisi hienovaraisesti tutustua paikkakunnan miehiin.

                                                                   *   *   *

''Voitko uskoa miten siinä kävikään näin'', Jane selitti veljelleen innoissaan kirjastaan, jonka oli lukenut. Johnno kuunteli mielellään sisarensa kertomuksia eri kirjoista, sillä heitä yhdisti yhteinen kiinnostus kirjoja kohtaan. Sisarusten keskustelun keskeytti kuitenkin oven avaus. ''Johnno, saisinko hetken jutella sisaresi kanssa'', kuului Sophien ääni oven suusta.

Johnno nyökkäsi äidilleen, otti sisarensa suositteleman kirjan hyllystä ja käveli kirja kainalossa vanhempiensa huoneeseen lukemaan. ''Jane kultaseni, ymmärräthän, että kasvettuasi meillä ei ole enää varaa lähettää sinua kouluun. Sinun on nyt autettava meitä kotitaloustöissä sekä yrityksen pyörittämisessä. Lisäksi tarvitsen apua Juliuksen hoidossa'', Sophie selitti tyttärelleen. Jane kuunteli kauhuissaan äitiään eikä voinut uskoa, mitä tämä puhui.

Vastaväitteet eivät auttaneet vaan Janen oli hyväksyttävä vanhempiensa päätös. Olihan hän sentään saanut käydä koulua sen verran, että oppi loistavasti lukemaan ja kirjoittamaan. Silti tuntui pahalle katsella kun Johnno juoksi kouluvaunuihin samalla kun Jane jäi kotiin hoitamaan pikkuveljeään ja hoitamaan kauppaa.

''Voi Julius, kaipa sinun on nyt aika lähteä kylpyyn. Sitten siskon pitääkin kiiruhtaa äidin ja isän avuksi kauppaan'', Jane murehti veljelleen.

Kaupassa Jane oli kuitenkin loistava myyjä. Hän sai kaupiteltua piheillekin asiakkaille herkullista kalaa oikeaan hintaan ja puheillaan hän sai ihmiset hymyilemään onnellisena. Sophie vain huomasi tyttärensä luonteessa piilevän vaaran, josta saattaisi sinisilmäiselle Janelle olla kuitenkin vielä haittaa elämässä.

''Etköhän ole auttanut meitä jo tarpeeksi tälle päivälle. Olet vapaa tekemään nyt mitä huvittaa'', Sophie sanoi yhden aikoihin iltapäivällä tyttärelleen.

''Oletko tosissasi? Voisin nyt lähteä Claran kanssa katsomaan uutta leikkipuistoa keskustaan'', Jane intoili äidilleen. ''Kunhan olet varovainen'', Sophie yritti huutaa vielä tyttärensä perään, joka jo juoksi ulko-ovesta ulos.

Jane soitti innoissaan Claralle, joka lähti mielellään serkkunsa mukaan. Niinpä Jane soitti myös vuokravaunut hakemaan itsensä sekä serkkunsa kotoa, jotta matka Cadletowniin voisi alkaa.

Cadletownin leikkipuistossa Jane kertoi serkulleen päivästään sekä salaisuuden, miksi tahtoi tulla tänne. ''Ajattelin löytää itselleni sulhasehdokkaan täältä'', Jane supatti Claralle. ''Voi Jane, miksi ihmeessä haluat itsellesi miehen jo nyt. Nauttisit kun voisit toisin kuin minä'', Clara yritti rauhoittaa serkkuaan.

''Olisi mukava saada kukkia ja erilaisia kiinnostuksen osoituksia miehiltä. Lisäksi pääsisi perustamaan omaa perhettä.'', Jane selitti serkulleen. ''Ehkäpä se olisi minullakin mielessä jos isäni ei olisi valinnut minulle jo miestä. Olisihan se ihanaa keskustella kanssasi salaisista tapaamisista sekä kirjeistä, joita kosijaehdokkailta saisi'', Clara haaveili Janelle tuijottaen samalla kaukaisuuteen.

Kotona odottikin Puken syntymäpäivät. Puke siirtyi vanhuuteen ja sai alkaa viettämään koirien eläkepäiviä. Koira ei juuri muuttunut kuin siinä määrin, että Puken karvat hiukan kihartuivat siitä, mitä ne aikaisemmin olivat olleet.

Samalla oli myös Meron ja Puken pennun syntymä. Mero sai yhden pienen naaraspennun perheenlisäykseksi.

Pikku pentu sai heti emoltaan kunnon pesut ennen kuin pääsi muun perheen ihasteltavaksi ja hemmoteltavaksi.

Johnno varsinkin oli innoissaan uudesta pennusta ja kovasti alkoi vaikuttaa siltä, että tästä koirasta olisi tulossa Johnnon oma lemmikki. Kaikilla kun tuntui jo olevan oma suosikkinsa niin olkoon uusi pentu sitten Johnnon.

Synttärit sen kuin jatkuivat. Nyt oli vuorossa Juliuksen aika kasvaa taaperoksi. Jane saattoi pienen veljensä kakun ääreen ja puhalsi kynttilät sammuksiin.

Pienestä pojasta tulikin oikea harvahammas hellyttävine hymyineen ja raikuvine nauruineen.

                                                      *   *   *

Jane opetti aamulla Juliusta kävelemään. Hän vietti mielellään aikaa pienen veljensä kanssa, vaikka aluksi äitinsä komento lasten auttamisessa nuorta naista suututtikin.

Milka ja Mero päättivät ottaa yhteen aikaisin aamulla. Sally juoksi hätääntyneenä erottamaan kahta taistelevaa koiraa, mutta huomasi onnekseen, että turvallisempaa on katsoa sivusta ja odottaa taistelun loppua.

''Voi sinun kanssasi Mero. Kuinkas te nyt noin aloitte taistella keskenänne'', Sally tuhisi koiralle pestessään taistelun mutaa koiran turkista pois.

Perheen kauppaan tuli pitkästä aikaa toimittaja kirjoittamaan heidän toiminnastaan. Mies katseli pitkään ympärilleen, tuijotteli kukkia, haisteli kaloja sekä pyysi apua melkein joka asiassa. Hyvän palvelun saatuaan toimittaja oli tyytyväinen ja antoi heille hymyssä suin uuden kunniamerkin seinälle.

Johnno menestyi hyvin koulussa. Hän opiskeli ahkerasti ja haaveili eräästä kauniista tytöstä, johon oli tutustunut koulumatkallaan. Heidän romanssinsa olisi kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä he elivät täysin eri maailmoissa molemmat.

Sophie oli lopen väsynyt kodinhoitoon. Illalla unille mennessään hän purskahti kovaan itkuun ja itki hysteerisesti portaiden edessä. Viimein Tommy tuli saattamaan vaimonsa vuoteeseen ja peitteli hänet hellästi nukkumaan vuoteeseen.

                                                     *   *   *

Tommy ei ollut malttanut mennä nukkumaan samaan aikaan kuin muut perheenjäsenet ja hän saikin siitä johtuen kokea kauhun hetkiä. Rauhallisin mielin Tommy etsiskeli Spirot-nimistä pyrstötähteä, jonka oli määrä näkyä tänä yönä Cadelhillin taivaalla. Yllättäen mies ei nähnytkään pyrstötähteä vaan avaruusaluksen, joka kaappasi miehen mennessään.

Sally ei ollut myöskään saanut unta, joten hän oli mennyt alakertaan soittamaan pianoa. Hän ei ollut koskaan ollut paras soittaja, mutta oli nauttinut siitä aina. Eihän sitä nyt kaikessa tarvinnutkaan olla maailman paras ja harjoitteluun ei ollut riittänyt aikaa yrityksen vuoksi.

Aamulla koko perhe oli varhain ylhäällä ja Tommy kertoili perheelleen kauhun kokemuksistaan avaruusaluksella. Muu perhe ei uskonut sanaakaan miehen puheista vaan ajattelivat Tommyn viihdyttävän heitä hauskalla mielikuvitustarinalla.

Jane piti seuraa pikku Juliukselle ja samalla mietti tulevaisuuttaan. Hän ei tahtoisi olla mikään kauppiaan vaimo ja pyörittää yritystä päivät pitkät vain sitä varten, että saisi seuraavaksi päiväksi ruokaa. Jane haaveili usein olevansa jonkun komean kreivin tai herttuan vaimo ja järjestelisi kauniita tanssiaisia vierailleen.

''Eipä taida siskon haaveet ikinä toteutua'', Jane puheli Juliukselle laskiessaan pojan kylpyyn. ''Taidan elää ikuisuuden kauppiaan vaimona ja kasvattaa perunoita pihassani''.

Johnno ehti heitellä ennen kouluvaunun saapumista keppiä koirien kanssa. Perheellä oli jäänyt vähiin koirien kanssa oleskelu kun talossa oli tapahtunut niin paljon lyhyessä ajassa.

Kun Johnnon oli aika nousta vaunuihin, Jane siirtyi sisältä leikkimään Milkan kanssa.

Sophie ja Tommy olivat keskustelleet rahatilanteesta ja siitä pystyivätkö pitämään neljää koiraa talossa. Niinpä he päättivät, että Nila olisi myytävä.

Kauaa ei tarvinnut Sophien kaupustella koiraa ensimmäiselle asiakkaalle kun mies jo ihastui koiraan, maksoi siitä 500 simoleonia ja vei koiran mukanaan. Sophie vain mietti miten kertoisi asiasta Johnnolle, joka oli kiintynyt pentuun enemmän kuin kukaan muu.

Illalla oli Sallyn aika jättää Cadelhill taakseen ja siirtyä tuonpuoleiseen. Kaikki tapahtui niin yllättäen, että ainoastaan Milka huomasi Sallyn poismenon kun muu perhe oli alhaalla juhlimassa Johnnon syntymäpäiviä.

Toden totta, perhe juhli Johnnon syntymäpäiviä autuaan tietämättöminä yläkerran tapahtumista. Kaikki hurrasivat ja riemuitsivat pojan kasvusta eivätkä osanneet edes ihmetellä, miksei Sally tullut mukaan juhlimaan pojan kasvua.

Johnnosta kasvoi hurmaava nuorimies ja hänellä oli jopa suunnitteilla kenet hän aikoisi hurmata. Ainut asia vain, että se liitto tuskin tulisi sopimaan kaikille osapuolille mutta eihän se rakkaus aina katso oikeaa tai väärää.

Siinä oli nyt pitkästä aikaa osa Formaneilta. Kommentoikaapas osaa, jotta olisi motivaatiota pelata Cadelinit loppuun. Osaa ei olekaan enää paljon jäljellä pelattavana ja kirjoitettavana niin ehkäpä kuun lopussa ilmestiýisikin sitten seuraava osa ;)

Opal oli aikaisin aamulla täyttämässä kalkkunaa jouluateriaksi perheelleen. Kalkkunan olisi oltava muutama tunti uunissa, joten hän ehtisi ottaa sen juuri ja juuri pois ennen joulukirkkoon lähtöä.

Siellä se kalkkuna nyt odotteli väriä kuoreensa ja illalla koko perhe pääsisi nauttimaan herkullisen kalkkunan lihaa.

Opal siirtyi kattamaan perheelleen aamiaista kuullessaan yläkerran lautojen narinasta, että perheen isä olisi ainakin jo hereillä.

''Isi, monelta me saamme lahjat?'', Esmond kyseli innoissaan isältään. Elenakin odotti jo innoissaan iltaa ja lahjojen availua, jotta näkisi mitä saisikaan tänä jouluna lahjaksi. ''Nyt syökäähän lapset nätisti, sillä meidän on ehdittävä kirkkoon vielä tämän aamun aikana. Kunhan olemme iltapäivällä kalkkunaa syöneet niin katsellaanpa sitten sitä lahjojen availua'', Lawrence kehotti lapsiaan hymyillen.

Muiden kiirehtiessä laittautumaan joulukirkkoa varten, Opal pelasti perheen kalkkunan pois uunista. Se on täydellinen, Opal ajatteli nuuhkaistessaan kalkkunasta tullutta tuoksua.

Kalkkuna saisi kuitenkin odotella vielä hetken kaapissa iltaa varten, jolloin he pääsisivät nauttimaan jouluateriaa.

''Pukekaahan nyt kiireesti niitä nuttuja päällenne'', Lawrence kehotti lapsiaan ja asetteli Elenan päähän hattua. ''Pidähän takkiasi hiukan suoremmassa. Olemmehan sentään kirkkoon menossa'', Opal kehotti Esmondia ja käänsi pojan takin kaulusta suorempaan.

Pian vaunut pysähtyivät kadun varteen ja Lawrencen johdolla koko perhe asteli vaunuihin. Opal vielä hääräsi sisällä varmistaakseen, että kaikki kynttilät kuusesta oli varmasti puhallettu sammuksiin, samalla kun lapset olivat jo nousemassa vaunuihin.

Viimein matka alkoi ja herttuat matkustivat tunnin matkan Cadletownista Cadelhilliin sijaitsevaan kirkkoon. Lapset katselivat hämmentyneinä kirkkoa heidän edessään, jonka päällä oli iso kinos lunta. ''Aivan kuin piparkakkutalo'', Elena hengähti isänsä vierellä.

Sisällä Opal ja Esmond istuivat toiseksietummaiselle riville ja Lawrence ja Elena taemmalle. Elenaa odotti myös iloinen jouluyllätys kun hän huomasi suureen leninkiin ja talviviittaan pukeutuneen naisen astelevan heidän vierelleen. ''Isä, onko hän prinsessa?'', Elena kuiskasi isänsä korvaan. ''On hän. Nousehan seisomaan, sillä prinsessa haluaa näköjään tervehtiä sinua'', Lawrence rohkaisi tytärtään nyökättyä ensin itse tervehdykset Eleanorille.

''Oikein ihanaa joulua teille, Elena neiti'', prinsessa Eleanor tervehti Elenaa. ''Ihanaa joulua teille myös, prinsessa Eleanor. Tahtoisitteko istua jumalanpalvelun ajaksi isäni ja minun viereeni?'', Elena kysyi prinsessalta. Eleanor joutui valitellen kieltäytymään kunniasta, sillä hänen ja hänen perheensä olisi istuttava eturivissä.

Jumalanpalveluksen loputtua perheiden vaunuja oli kirkon edusta pullollaan. Lawrence johdatti perheensä heidän vuokravaunujen luo, jossa odotteli heidät tänne tuonutkin ajuri.

Kotiin päästyä Opal ei unohtanut jouluaattona kulkukoiriakaan. Hän jäi pihalle leikkimään pienen koiran kanssa kun Lawrence kiiruhti sisälle sytyttämään kuusen kynttilät palamaan.

Elena ja Esmond jäivät myös pihalle äitinsä tavoin, mutta he rakensivatkin yhdessä tuumin lumiukon. Kikattelu ja hihitys kuuluivat sisälle asti Lawrencen korviin ja hymy nousi väkisinkin miehen huulille. Tästä joulusta tulee varmasti maailman paras, mies ajatteli onnellisena ja kiiruhti alakertaan.

Lawrence kaatoi kahvipussista tuoreita kahvinporoja keittimeen ja alkoi lämmittää vettä. Opal olisi varmasti viluissaan tullessaan sisälle ulkoa.

Opal leikki vielä hetken Siiri nimisen koiran kanssa ja viimein antoi tälle koirankeksin. ''Hyvää joulua sinullekin, pikkuinen hauva. Älähän palellu pakkasessa'', Opal hymisi koiralle ja silitti sen pehmeää turkkia.

''Tulithan sinä viimein sieltä. Olin juuri tulossa kertomaan sinulle, että kahvi on jo tippumassa'', Lawrence hymyili vaimolleen.

''Voi, että tuore kahvi tuoksuu ihanalle'', Opal henkäisi ja kaatoi höyryävää kahvia kuppiin. ''Maistuu vielä paremmalle'', Lawrence naurahti vaimolleen. ''Tästä on tulossa ihana joulu'', Opal sanoi miehelleen iloisesti. ''Ajattelin juuri samaa yläkerrassa'', Lawrence toisti.

''Elena, siirryhän hiukan niin saadaan piparit pois uunista'', Opal varoitti tytärtään avatessaan uunin luukun. ''Ne tuoksuvat herkullisille'', Elena sanoi nuuskiessaan piparien tuoksua keittiössä.

Piparkakkujen  valmistuttua Opal kattoi joulukalkkunaa pöytään ja kutsui koko perheen jouluaterialle. ''Joko kohta pääsemme avaamaan lahjat?'', Esmond uteli. ''Kunhan Elena soittaa meille muutaman kauniin joululaulun pianollaan'', Opal sanoi pojalleen hymyillen.

Ruuan jälkeen koko perhe kerääntyi yläkertaan kuuntelemaan kauniita joululauluja, joita Elena soitti. Elenasta oli tulossa todella taitava soittaja ja Opal tunsi ylpeyttä tytärtään kohtaan.

''Eiköhän nyt ole jo aika lahjoille'', Lawrence viimein keskeytti kolmen joululaulun jälkeen ja nousi seisomaan. Molemmat vanhemmat nostivat lattialta isot paketit ja ojensivat ne lapsilleen hymyillen.

Ylpeinä he katselivat vieretysten sohvalta, kuinka lapset leikkivät saamillaan leluillaan innokkaina lattialla. ''Lahjat taisivat osua nappiin?'', Lawrence kuiskasi Opalin korvaan. ''Paremmin ei olisi voinut joulupukki valita lahjoja lapsillemme'', Opal kuiskasi takaisin.