Hei taas kaikille rakkaille lukijoilleni!
Kesä alkaa taas olla lopuillaan enkä ole ehtinyt ''lomalla'' tehdä kuin muutaman osan. Työt ovat vieneet sen verran paljon aikaani, ettei ole oikein ehtinyt pelata. Missään nimessä en ole lopettamassa tarinaa ilmoittamatta siitä teille. Mutta toivottavasti tämä osa nyt korvaa pitkän viiveen ilmestymistahdissa:D Perheen sukupuu on ilmestynyt sukupuihin joten käykää osan jälkeen toki sitäkin katsomassa;D

                                                      (136- kuvaa)

Kuninkaallisten edellisessä osassa kuningas William I ja kuningatar Marie-Therese saivat kaksoispojat, William II:n ja Lawrencen. Nyt sitten näemmekin miten poikien hoito onnistuu ja millaisia vastoinkäymisiä perhettä odottaa.

Aamu alkoi kuninkaanlinnassa Fannyn herätessä varhain. Hän nousi vuoteesta syvään venytellen ja alkoi pedata sänkyään. Fanny siirtyi sen jälkeen kylpyhuoneeseen ja kävi kylvyssä pukien palvelijattaren asun päälleen. Fanny katsoi vielä taakseen palvelijoiden huoneessa ennen kuin kiiruhti alakertaan siivoamaan eilisten juhlien sotkut.

Myös kuningatar Marie-Therese heräsi varhain. Marie-Therese avasi silmänsä hymyillen ja siirsi täkin syrjään päältään. Hän katsoi pikaisesti nukkuvaa miestään ja nousi ylös vuoteesta.

Puettuaan päälleen Marie-Therese kiiruhti lastenhuoneeseen ja nosti itkevän Lawrencen pois kehdosta. Kuningatar oli enemmän kiintynyt nuorempaan poikaansa sillä kuningas hoiti mieluummin Williamia.

Kuningatar istui lattialla opettamassa Lawrencea puhumaan kun kuningas saapui huoneeseen. ''Huomenta, rakkaani. Miten nukuit yösi?'', William kysyi vaimoltaan. ''Kiitos hyvin. Entä te?'', kuningatar vastasi.

Kuningas vastasi vaimolleen samalla kun nosti esikoisensa pois kehdosta. Kuningas puki pojalleen päälle ja alkoi opettaa lastaan kävelemään. Kuningas ja kuningatar viettivät mielellään aikaa kaksosten kanssa eivätkä välittäneet yhtään vaikka kylällä juoruiltaisiin heidän oudosta tavastaan.

Fannyn haettua pienet prinssit aamiaiselle Marie-Therese meni alakertaan soittamaan pianoa. Hän istuutui pianotuolille ja kosketti hellästi ensimmäistä kosketinta. Hän ei ollut ehtinyt soittamaan pitkään aikaan pianoa ja heti aloitettuaan soiton hän uppoutui täysin musiikkiin.

Kuningas oli myös tullut toisesta kerroksesta alimpaan. Hän istui vaitonaisena shakin äärellä ja yritti keskittyä peliin valtion asioiden sijaan. Maan rahatilanne oli nyt huonolla tolalla ja tämä pelotti kuningasta. Hänen tehtävänsä oli pitää maa vauraana ja suojella kansalaisiaan kaikelta.

Kuningatar lopetti soittamisen hetkeksi huomattuaan miehensä kävelevän shakin ääreen huolestuneen näköisenä. Marie-Therese soitti vielä yhden kauniin kappaleen ennen kuin nousi ja käveli miehensä perään. Kävellessään Marie-Therese näytti huolestuneelta ja pelkäsi sitä, mikä hänen miestään vaivasi noin paljon.

''Kultaseni, saanko häiritä sinua hetken?'' Kuningatar sanoi miehelleen käveltyään shakkilaudan viereen. ''Totta kai rakkaani. Painaako mieltäsi jokin?'', kuningas kysyi vaimoltaan huolestuneena. ''Voi ei toki. Tulisitkos istumaan kanssani tuonne tuoleille niin voisimme jutella siellä'', kuningatar sanoi ja käveli tuolille istumaan.

Marie-Therese katsoi vaitonaisena miehensä siirtäessä pelinappulat takaisin laudan sisään ja noustessa tuolilta ylös. William käveli vaimonsa viereen siniselle sohvalle ja istuutui hänen lähelleen. ''No niin, rakkaani. Kerro toki mikä mieltäsi painaa'', kuningas sanoi hymyillen.

''Voi rakkaani. Ei minun mieltäni niinkään mikään paina. Olen vain huomannut, että sinä olet ollut hieman allapäin ja huolestuneen näköinen. Etkö voisi kertoa minulle mikä on hätänä?'', kuningatar kysyi hiljaa.

Kuningas siirtyi lähemmäs vaimoaan ja veti naisen lähemmäksi itseään. ''Voi rakkaani. Olen huolestuttanut sinut melkein turhaan. Maan talous on nyt tällä hetkellä hieman huonossa kunnossa, mutta niinhän se on joka vuosi talven alkaessa. Hätäilen siis turhaan ja nyt huolestutin sinutkin'', kuningas lohdutti vaimoaan.

Kuningatar katsoi miestään hiljaa hetken ja kuningas jatkoi: ''Olen pyytänyt apua jo maan aatelisilta, joten sinun ei tarvitse huolehtia tästä. Yritä vaan keskittyä omiin velvollisuuksiisi maan kuningattarena''. Kuningatar nyökkäsi miehelleen ja suuteli tätä hellästi poskelle sanoen miehelleen: ''Sen teenkin'' ja poistui huoneesta.

Kuningas siirtyi itse ottamaan itselleen yhden vahvemman drinkin ja katsoi ikkunasta ulos pihamaalleen. Lumi oli peittänyt heidän pihansa ja koristelampikin oli jo jäässä. Maan raha-asiat olivat edelleen hyvin pahassa vaiheessa, mutta eihän hän pystynyt vaimoaan sillä huolestuttamaan. Hänen täytyisi vain paiskia entistä kovemmin, jotta maa vaurastuisi jälleen.

Fanny kävi hakemassa postilaatikosta päivän laskut. Kauppiailta oli tullut maksu kaloista, jotka Fanny oli tilannut heitä talveksi. Fanny siirsi heti uuden kuoren postilaatikkoon, jossa oli kauppiaitten palkkio. Yleensä kauppiaiden perheestä joku kävi hakemassa rahat itse, mutta näin talvella matka oli aivan liian pitkä kuninkaanlinnalle.

Iltahämäräkin alkoi laskeutua ja Fanny syötti prinssit. Pojat istuivat kiltisti syöttötuoleissaan ja katsoivat kodinhoitajatartaan mättäessään ruokaa suuhunsa. Poikien syötyä Fanny kantoi heidät nukkumaan omiin kehtoihinsa ja kävi itse vielä siivoamassa poikien istuimet. Viimein hän sai itsekin kivuta ylimpään kerrokseen nukkumaan.

Kuningatar oli ollut ylhäällä myöhään. Hän oli soittanut pianoa pitkään ja viimein kun väsymys alkoi painaa, kipusi hän toiseen kerrokseen miehensä viereen nukkumaan. Vilkaistuaan nukkuvaa miestään hän hymyili pikkuisen ja silitti miehensä vaaleat hiuksen pois kasvojen edestä. Hän tiesi rakastavansa miestään valtavasti ja tahtoi auttaa häntä kaikessa.

Mentyään peiton alle Marie-Therese siirsi tyynyään lähemmäs miestään ja kietoutui tämän viereen. Kuningas oli niin väsynyt, ettei edes huomannut vaimonsa kietovan käsivarsiaan hänen ympärilleen ja pään painuvan hänen päänsä taakse.

                                                             * * *

Seuraavana aamuna Marie-Therese siirtyi makuuhuoneestaan toilettiin ajatuksiinsa uppoutuneena. Häntä huoletti syvästi miehensä työasiat ja maan talous. Eihän hänen tehtävänsä ollut muuta kuin huolehtia, että maa saa uuden perijän ja pojan kasvattaminen, mutta silti hän pelkäsi maan ja miehensä puolesta.

Kuningatar astui ammeeseen ja lämmin vesi hiveli hänen vartaloaan. Kuningatar laittoi saippuaa käteensä ja alkoi pestä hiuksiaan miettien kuinka voisi auttaa miestään. William oli niin nuori kun astui isänsä tilalle kuninkaaksi. Seurauksena oli nyt sitten tämä, että hän ei osannut huolehtia maan taloudesta ja hänellä oli ongelmia nostattaa talous jälleen kukoistukseen.

Keittiössä Fanny oli valmistamassa aamiaista kuninkaallisille. Prinssit istuivat jo keittiössä syöttötuoleissaan odottaen lettuannoksiaan. Lawrence erosi vanhemmasta veljestään siinä, että hän oli hyvin kärsimätön ja nostatti nopeasti pystyyn ärhäkän kiukunpuuskan. Fanny kiintyikin siksi enemmän William II, joka tällöin sai huomiota sekä isältään että Fannyltä.

''Kultaseni, miten maan talous jakselee? Keksitkö jo keinon miten saat kaiken korjattua?'', kuningatar kysyi aamiaisella mieheltään. ''En ole vielä, mutta keskustelen asiasta ruhtinas Cromptonin ja kreivi Cadelinin kanssa. Sinun ei tarvitse huolehtia tästä, tiedäthän sen'', William sanoi hieman kireänä.

''Tiedäthän, että voit aivan hyvin puhua asiasta minunkin kanssani'', Marie-Therese sanoi miehelleen. ''Sinun tehtäväsi ei ole huolehtia valtakunnastani vaan pitää huolta Williamista!'', kuningas tiuskaisi vihaisena vaimolleen ja nousi ylös pöydästä. Kuningatar katsoi surullisena ja huolestuneena miehensä kävelyä pois ruokailusalongista.

Marie-Therese siirtyi lounaan jälkeen lukemaan kirjoja. Hän tahtoi edes hetkeksi unohtaa temppuilevan kuninkaan ja maan orastavan talouden. Häntä hiukan suututti miehensä käyttäytyminen ja se kuinka hän ei luottanut vaimonsa vaistoihin ja taitoihin keksiä keinoa parantaa asiat.

Fanny siivosi keittiön likaisia astioita ja pohti kuninkaan ja kuningattaren äskeistä riitaa. Häntä harmitti kuningattaren puolesta, joka olisi niin tahtonut auttaa miestään. Fanny päättikin pitää huolta pojista niin hyvin, että kuningattarella olisi aikaa tukea miestään poikien hoidon sijaan.

Iltapäivällä Fanny kuuli puhelimen soivan ja kiiruhti alakertaan vastaamaan. Puhelimessa oli ruhtinatar Amelia Crompton, joka kysyi kuningatarta. Fanny käveli käytävää pitkin itäsiipeen jossa oletti kuningattaren olevan. ''Anteeksi ruhtinatar Crompton, mutta kuningatar näyttää olevan tällä hetkellä lepäilemässä'', Fanny sanoi huomattuaan kuningattaren nukahtaneen sohvalle. Ruhtinatar pyysi Fannya jättämään viestin ja Fanny sulki puhelimen hymyillen.

William meni heti töistä palattuaan toisen kerroksen kirjastoon ja lukittautui sinne. Fanny katsoi kummastuneena miehen perään, sillä usein kuningas tahtoi töistä palattuaan teetä.

William istui kirjastossa lukien hiljaa. Hänen työpäivänsä oli ollut kauhea, sillä ruhtinas Crompton ja kreivi Cadelin eivät osanneet auttaa häntä yhtään valtakunnan asioissa. Kreivien talous oli alkanut mennä alamäkeen toisin kun taas ruhtinas oli osannut hoitaa raha-asiansa loistavasti ja tienasi koko ajan enemmän ja enemmän.

Pian kuningas päätti mennä katsomaan perijäänsä William II, joka otti isänsä vastaan leveästi hymyillen. William huomasi pojan tuijottavan kaihoisan näköisenä pottaa ja nostikin esikoisensa potalle ennen nukkumaan menoa.

''Hyvää yötä isän rakas poika'', William kuiskasi ja antoi suukon pojan otsaan. Pikku William heilautti kättään isänsä poskelle ja silitti sitä hellästi ennen kuin kaatui pehmeälle patjalle ja nukahti syvään uneen.

Marie-Therese laski Lawrencen kehtoon katsoen miehensä peittelevän Williamia. Kuningatarta alkoi jo hieman ärsyttää se kuinka vähän kuningas kiinnitti huomiota Lawrenceen. Lawrencehan oli aivan yhtä rakas kuin Williamkin vaikkei ollutkaan perijä.

Toisaalta siksi kuningatar itse huolehti niin paljon Lawrencesta ja kiintyi nuorempaan poikaansa enemmän. Hän tahtoi taata hänelle aivan yhtä loistokkaan elämän kuin Williamillekin tulee maan hallitsijana olemaan.

Peiteltyään vuorostaan Lawrencen kuningatar kääntyi kävelläkseen pois lastenhuoneesta, mutta törmäsikin mieheensä. William I tarrasi vaimoaan lantiolta ja veti lähemmäs itseään. ''Anteeksi aamuisesta'', William kuiskasi vaimonsa korvaan ja painoi pehmeät huulensa vaimonsa huulille.

Kuningas johdatti vaimonsa heidän makuukammariin ja laski varovaisesti sängylle makaamaan. Kuningas jatkoi suutelua edelleen ja kuningatar vastasi suudelmiin yhtä innokkaasti ja kuiskasi kuninkaan korvaan: ''Tietenkin saat anteeksi rakkaani''.

Kuningas ja kuningatar viettivät yhteisen hetken sitten kaksosten syntymän. Aviopari tuijotti toisiaan silmiin pidellen tiukasti käsistä kiinni ennen kuin sulkivat silmänsä ja nukahtivat uneen.

Fanny luki ylimmässä kerroksessa vielä keittokirjaa oppiakseen jonkin uuden reseptin. Pian hänkin puhalsi kynttilän sammuksiin, pukeutui yöleninkiinsä ja kaivautui peittojen alle. Pian koko linnan väki oli vaipunut uneen ja nukkuivat sikeästi aamuun asti.

                                                            * * *

Aamun sarastaessa Fanny kiirehti kolmannesta kerroksesta suorinta tietä lastenhuoneeseen. Hän vaihtoi ensin Lawrencen vaipat ja puki pojan arkivaatteisiinsa. Laskettuaan nuoremman prinssin maahan hän siirtyi kruununperillisen puoleen ja vaihtoi hänenkin vaipat ja vaatteet. Samalla Lawrence käveli kovaa vauhtia ovelle päin lähteäkseen etsimään äitiään.

Kuningatar Marie-Therese oli makuukammarissaan ja tuijotti kahta maalausta vaiteliaana. Hän muisti kuinka oli saanut maalaukset. Eräs köyhä talonpoikaistyttö oli lahjoittanut maalaukset hänelle vastineena vuoden jauhoista. Kuningattaren hyvyys tuli esille jo silloin, sillä hän oli tiennyt, ettei tauluista saisi vuoden jauhoja. Hän oli kuitenkin tahtonut lahjoittaa heille ruokaa, jotta eivät joutuisi kärsimään kylmää talvea.

Lähdettyään makuukammarista kuningatar käveli lastenhuoneeseen, jonka ovella hänen kuopuksensa odottelikin jo äitiään. ''Voi sinua Lawrence. Oletko istunut tässä jo pitkäänkin odottaen äitiäsi?'', kuningatar leperteli pojalleen.

Fanny sanoi pojan istuneen siinä jo hetken ja kuningatar nosti poikansa syliin ja vei hänet aamupotalla käymään.

Fanny itse meni alakertaan syömään hiukan aamiaista ennen kuin aloittaisi aamuiset askareensa. Hän paistoi pikaisesti muutaman letun ja laittoi siirappia päälle ja mutusti ruokansa nopeasti.

Kuningatar haki pihalta lähetin tuoman tilauksen. Lähetti oli aamuyöstä tuonut Cadletownista heidän ruokalähetyksensä ja kuningatar kiiruhti viemään ruokia keittiöön, jotta Fanny voisi purkaa ne kaappeihin ja purkkeihin.

Kuningas Williamkin pääsi viimein töistä ja kiiruhti ensitöikseen varmistamaan perijänsä voinnin. Poika huutikin isäänsä laskemaan hänet kehdostaan, mutta kuninkaan huomio kuitenkin kiinnittyi ulkona liikahtavaan hahmoon. Linnan läheisessä metsikössä näkyi salaperäinen hahmo, joka sai kuninkaan sydämen hypähtämään kurkkuun.

Kuningas hälytti vartijat tutkimaan läheisen metsikön läpikotaisin, jotta metsän hahmo saataisiin kiinni ja varmistuttaisiin, ettei kyseessä vain olisi joku joka tahtoi kuninkaallisille pahaa.

Ilta hämärtyi ja poikien oli aika kasvaa harjoittelemaan valtion hoitamista. Ensin kasvoi tietenkin William II, sillä hän on vanhempi pojista. Kuningas ja kuningatar katselivat poikansa kasvua hymyillen ja odottavaisesti.

Sitten olikin jo Lawrencen vuoro kasvaa veljensä seuraksi. Lawrencea hiukan ujostutti vanhempiensa tuijotus kun hän yritti siirtyä taaperuudesta lapsuuteen.

''Mieti rakkaani, olemme saaneet kasvatettua kaksi loistavaa lasta'', kuningas silitti Marie-Theresen poskea ja hymyili vaimolleen lämpimästi. ''Tiedän sen kulta. Tiedän myös senkin, että nyt vasta hoitaminen alkaakin. Nyt heitä täytyy opettaa elämään ja kohtelemaan muita hyvin ja kunnioittavasti'', kuningatar vastasi miehelleen.

Tässä on Cadelhill'in kaksi prinssiä. Oikealla puolella on kruununperijä William II ja hänen vasemmalla puolellaan Lawrence. Lawrencesta kasvoi sisäänpäinkääntyneempi ja ujompi kuin veljestään. William taas on riehakkaampi, puheliaampi ja uteliaampi kuin veljensä. Aika näyttää miten hyvin pojat tulevatkaan sitten toimeen keskenään.

                                                           * * *

Herättyään aamulla Lawrence katsoi ulos tyytyväisenä. Yön aikana lunta oli satanut korkeiksi nietoksiksi asti ja linnan takana oleva metsä näytti sadunhohtoiselta. Hän suunnitteli jo mielessään miten kivaa hänelle tulisi Williamin kanssa leikkiessään lumisotaa ja juostessaan pehmeässä lumessa.

Saavuttuaan alakertaan Marie-Therese ohjasti poikansa kuitenkin ensi töikseen harjoittelemaan maalaamista. ''Tämä on ihan isäsi käsky, Lawrence. Prinssinä sinun kuuluu harjoitella mahdollisimman monipuolisia taitoja, jotta sinusta kasvaa viisas ja vastuuntuntoinen mies'', kuningatar opasti poikaansa lukien samalla parisuhdeneuvontaa.

William II opiskeli äitinsä kanssa sohvalla mekaniikkaa kunnes hän kuuli Fannyn huutavan häntä ja Lawrencea juoksemaan kouluvaunuihin. Kouluvaunut olivat jo linnan oven edessä ja poikien täytyisi kiirehtiä, jotta eivät myöhästyisi heti ensimmäisenä päivänä koulustaan.

William kiiruhti vaunuihin ja loikkasi hymyillen sisään. Hän tervehti kohteliaasti kuskia ja sanoi, että hänen veljensä juoksee perässä. Lopulta Lawrencekin sai veljensä kiinni ja nousi vaunuihin ja matka kohti Cadelhill'in koulua alkoi.

Fanny tarjoili poikien lähdettyä aamiaista kuninkaalle ja kuningattarelle. Hän oli valmistanut kuninkaan lempiruokaa; räiskäleitä ja itse tekemäänsä hunajaa. Fanny oli erittäin ylpeä salaisesta reseptistään, jonka oli oppinut monta vuotta sitten äidiltään.

Kuningas laskeutui yläkerrasta ja törmäsi vastaanottoaulassa vaimoonsa. ''Huomenta rakkaani'', kuningas sanoi ja suuteli vaimoaan hellästi suulle. ''Huomenta vain sinullekin. Oletko ollut kauankin ylhäällä vai hetki sitten noussut?'', kuningatar kysyi. Kuningas vastasi viettäneen aikaa työhuoneessa ja tuli nyt aamupalalle.

''Painaako mieltäsi vieläkin joku. Tiedät, että voit oikein hyvin kertoa minulle vaikken olekaan mies'', Marie-Therese sanoi ties kuinka monennetta kertaa miehelleen. ''Stressaan vain poikien naittamisesta. Joko annan Williamin Cromptonien tyttärelle tai sitten Cadelinien tyttärelle. Molemmissa on haittansa ja plussansa'', kuningas huokaisi surullisena.

Kuningatar tarrasi miestään kädestä ja johdatti hänet aamiaiselle kanssaan. Pöydässä kuningatar sanoi: ''Mitä jos antaisit asian vielä toistaiseksi olla. Annat poikien kasvaa rauhassa teineiksi ja sitten kutsutaan Cromptonit ja Cadelinit kylään ja annetaan nuorien viettää aikaa yhdessä. Samalla voit seurata kumpi tytöistä on parempi Williamille ja kumpi Lawrencelle''.

Aamiaiselta kuningas meni työhuoneeseensa ja istuutui penkille. Hän oli päättänyt toimia, kuten vaimonsa ehdotti.

Pian hän kuitenkin jo pomppasi pöytänsä takaa ylös tuskastuneena ja vaelteli ympäri huonetta. Hän ei osannut rauhoittua yhtään. Hänellä oli nyt kaksi suurta ongelmaa; valtion talous sekä poikien naittaminen.

William I käveli peilin ääreen ja katsoi hetken kuvajaistaan huudahtaen lopulta: ''Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä! Minun täytyy keksiä edes toiseen vastaus jo nyt''.

Viimein hän pysähtyi ikkunan ääreen ja päätti tehdä mieluummin suunnitelman talouden parantamisesta. Pojat voisivat odottaa vielä hetken. Parempi suunnitella tarkoin heidän avioliittonsa kuin naittaa heidät epähuomiossa väärän naisen kanssa yhteen. Avioliittokin liittyy vahvasti maan politiikkaan.

Marie-Therese siirtyi aamiaisen jälkeen pihalle. Hän tahtoi mieluusti viettää hiukan aikaa talvisella pihallaan. Hän puki ulkomekkonsa päälle ja asteli mietteliäänä leutoon talvi-ilmaan. Lumi narskui hänen kevyiden askeltensa alla ja kasteli hänen pukunsa helman.

Marie-Therese käveli hiukan syrjemmälle pihaa ja kun kukaan ei ollut näkemässä, hän heittäytyi nauraen pehmeään puuterilumeen. Lumi pöllähti kuningattaren alla muodostaen pilven hänen ympärilleen, josta kukaan ei olisi häntä voinut nähdä.

Kun lumipöly viimein hälveni, paljastui, että kuningatar teki lumeen lumienkeliä nauraen iloisesti kuin lapsena. Hän ei halunnut muuttua ahdasmieliseksi ja tylsäksi vain koska hänet oli naitettu kuninkaalle. Voisihan hän yhä olla se sama iloinen tyttö kuin muutama vuosi sitten.

Palattuaan sisälle kuningatar muuttui taas rauhalliseksi ja hallituksi kuin kuningattaren kuuluukin olla. Hän käveli alakerran kylpyhuoneeseen ja riisui vaatteet yltään. Hän laittoi veden valumaan ammeeseen ja lisäsi rauhoittavaa hajustetta veteen.

Kuningatar laskeutui lämpimään veteen, missä vesi rauhoitti ja rentoutti hänen kylmettyneet lihaksensa. Pian kuningatar huomasi vaipuvansa kevyeen uneen ja lepäili kaikessa rauhassa vedessä.

Pojat olivat tulleet kuningattaren kylpyaikana kotiin ja Williamit pelasivat yhdessä shakkia. kuningas yritti opettaa perintöprinssiään hyväksi shakin pelaajaksi, sillä shakki harjaannutti loistavasti ajattelukykyä. Nuorempi William alkoikin olla jo hiljalleen parempi palaaja kuin isänsä.

Kuningatar taas istui Lawrencen kanssa viereisen huoneen sohvalla ja juttelivat Lawrencen murheista. ''Äiti, eikö isä rakasta minua niin paljon kuin Williamia?'' poika kysyi äidiltään. ''Kultaseni, mistä sinä olet oikein tuollaista keksinyt?''.

''No kun isä viettää aina aikaa Williamin kanssa eikä huomaa minua ollenkaan vaikka olisin aivan vieressä'', poika kertoi äidilleen murheissaan.

''Voi sinua kultaseni. Kyllä isäsi sinua rakastaa, mutta hän yrittää kasvattaa Williamista hyvää hallitsijaa. Ei sinun kannata murehtia tuollaisesta'', Marie-Therese sanoi pojalleen ja veti tämän tiukkaan halaukseen. ''Sitä paitsi äitisihän kiinnittää sinuun paljon enemmän huomiota kuin Williamiin, eikö?'', kuningatar sanoi vielä hymyillen peittääkseen huolestumisensa.

Pian Fanny kävikin ilmoittamassa illallisen olevan tarjoilla salongissa. Koko perhe käveli yhtä matkaa ruokailusalonkiin ja kävivät pöytään istumaan. Yhteisellä illallisellaan kuningasperhe oli aivan samanlainen kuin mikä tahansa muukin perhe. He puhuivat toistensa kanssa päällekkäin, sanoivat asiansa ruoka suussa ja alkoivat kinastella kovaäänisesti. Se ei kuitenkaan haitannut ketään, sillä silloin he olivat aina läheisempiä kuin muulloin.

Marie-Therese ja Lawrence kävelivät illallisen jälkeen pojan huoneeseen. Äitinä Marie-Theresen oli autettava poikaansa läksyjen teossa ja siinä he tekivät hiljaa tehtäviä kunnes Lawrence sanoi läksyjensä olevan siinä.

Marie-Therese antoi pojalleen suukon ja käveli omaan makuhuoneeseensa, jossa kuningas jo vaihtoi pyjamaansa. Kuningatarkin puki yöleningin päälleen ja vetäytyi miehensä viereen vuoteelle. Molemmat nukahtivat pian hyvänyön toivotusten jälkeen toistensa syliin.

Myös pojat nukkuivat omissa huoneissaan rauhallisina ja heräsivät vasta kun aamu alkoi sarastaa ja Fannyn askelten äänet kuuluivat Lawrencen huoneen toiselta puolelta.

                                                         * * *

Kuten aina, Fanny oli ensimmäisenä ylhäällä. Herättyään hän kiiruhti pikaiseen kylpyyn ja pukeutui palvelusväen leninkiinsä, jotta voisi aloittaa päivän askareensa. Ikävä kyllä hänen ammeensa oli rikki ja huokaisi syvään. Asiasta olisi mainittava kuningattarelle. Linnan sisäiset asiat kun olivat kuningattaren hommia.

William ja Marie-Therese heräsivät yhtä aikaa. ''Huomenta kaunokaiseni. Taisimme nukkua tänään normaalia pidempään'', kuningas huokaisi ja nousi venytellen ylös. ''Voihan sentään! Tänään kun pitää soittaa korjaaja käymään kun vessamme pönttö on tukossa ja Lawrencen kylpyamme vuotaa'', kuningatar sanoi noustessaan ylös ja kiiruhtaessaan pukeutumishuoneeseen.

Matkallaan alakertaan Marie-Therese törmäsi Fannyyn, joka kertoi ammeensa hajonneen. Kuningatar jatkoi sen jälkeen oleskelu- ja harjoitteluhuoneeseen ja soitti korjaajalleen. ''Hyvää päivää herra Flinton. Kuninkaanlinnassa olisi jälleen kylpyhuoneissa hiukan korjattavaa. Toisen kerroksen vasemman siiven makuuhuoneen pönttö on tukossa ja oikean siiven amme vuotaa sekä kolmannen kerroksen palvelijoiden huoneen amme on myös rikki'', kuningatar kertoi ja herra Flinton lupautui tulemaan heti.

William ja Lawrence olivat saaneet lumipyryn takia vapaapäivän koulustaan, sillä vaunut olivat jumittuneet kinokseen matkalla kuninkaanlinnaan. Marie-Therese patistikin poikansa ensitöikseen harjoittelemaan mekaanikkataitojaan, jotta kuninkaalta ei tulisi valitusta poikien opintojen laiminlyönnistä.

Fanny meni aamiaisen jälkeen pihalle ja järkyttyi näkemästään: ''Voi hyvä luoja mikä kaamea sotku! Puutarhuri ei ole kitkenyt alkuunkaan rikkaruohoja saati sitten tasoittanut koristepuskia. Hän saa kyllä kuulla kunniansa ensitöikseen kun näen hänet!''

Valitus ei kuitenkaan tähän sotkuun auttanut vaan Fanny aloitti kitkemään rikkaruohoja omin toimin jäätyneestä maasta mutisten: ''Ihan kuin minulla ei olisi tarpeeksi omaa tekemistä. Nyt sitten pitää omien palvelijoittenikin sotkuja tässä siivoilla''.

Fannyn työtehtäviin nimittäin kuului johtaa linnan muiden palvelijoiden töitä. Hänellä oli valtuus palkata sekä antaa potkut työntekijöille keskusteltuaan asiasta kuitenkin ensin hieman kuningattaren kanssa.

Kuningatar siirsi pojat mekaniikan pauloista shakin ääreen. Siinä he voisivat myös oppia hieman tutustumaan toisiinsa, sillä shakkia pelatessa sentään pystyi keskustelemaan. Pojat juttelivatkin mielellään mitä kaikkea tekevät sitten kunnes kasvaisivat tästä hiukan isommiksi. Sitten heillä olisi enemmän valtuuksiakin, eikä tarvitsisi koko ajan opiskella.

William I tuli kotiin sekä ylennyksen, että uuden työkaverin kanssa. Valtion asiat alkoivat nyt järjestyä ja rahaa alkoi sadella jo valtakunnan avuksi. Tavallaanhan kuningas ei voinut enää ylentyä, mutta hän oli alkanut saada valtakunnan asioita viimein kuntoon.

Kuningas juttelikin hetken uuden työkaverinsa kanssa ja suunnittelivat mitä muuta maan hyväksi voisi vielä tehdä. He päättivät keskittyä nyt Cadelhill'in kaupungin Cadletownin puiston uudistuksiin ja rehevöittämiseen. Lisäksi Cadletown tarvitsisi uuden kahvilan varakkaammille maan asukkaille.

Ennen nukkumaanmenoa William tahtoi juhlistaa uutta siirtoaan myös vaimonsa kanssa. Hän kantoi Marie-Theresen alakerrasta sylissään makuukammariin ja kaatoi naisen vuoteeseen. Marie-Therese kikatteli kuin teinityttö pitäessään miehensä kanssa hauskaa kunnes he viimein vaipuivat väsyneinä uneen.

                                                           * * *

Lawrence oli ensimmäisenä ylhäällä seuraavana aamuna. Hän käveli pukeutumishuoneeseensa ja pukeutui arkiasuunsa. Hän sulki kaapinoven ja käveli päättäväisenä pois huoneesta kirjahyllylleen.

Marie-Therese oli myös herännyt varhain ja kävellessään alakertaan päin hän huomasi toisen kerroksen oikean siiven huoneen ovenraosta kajastavan valoa. Hän muuttikin suuntansa ja käveli ensin kirjaston ohi ja siitä sitten poikansa huoneen ovelle.

Koputtamatta hän avasi oven ja katsoi hiljaa ovensuusta, kuinka hänen poikansa oli niin uppoutunut mekaniikkaa käsittelevään kirjaan, ettei edes huomannut äitiään. ''Lawrence, mitä sinä oikein teet?'', Marie-Therese kysyi pojaltaan.

Lawrence nosti säikähtäneenä katseensa äitiinsä ja sanoi hiljaa: ''Luen mekaniikkaa, jotta minusta tulisi siinä niin hyvä, että isä huomaisi minutkin''.

''Voi kultapieni'', kuningatar kuiskasi ja kiirehti halaamaan poikaansa. ''Ei sinun tarvitse herätä näin varhain opiskelemaan vaan, jotta saisit isältäsi huomiota. Kyllä hän sinut muutenkin huomaa. Lisäksi tiedät itsekin, että olet jo opiskellut enemmän kuin William'', kuningatar lohdutti poikaansa. Lawrence irrottautui äidistään ja hymyili tälle kiitollisena.

Jopa Williamit heräsivät varhain ja Fannyn täytyikin valmistaa heille varhainen aamiainen, jonka he söivät yhdessä. Marie-Therese kuitenkin huomasi pian kuinka Lawrencea harmitti kauheasti joutuessaan istumaan itsekseen niin, ettei hänellä ollut ketään vastapäätään. Lisäksi William sai istua kuninkaan vierellä ja kuningatar hänen toisella puolellaan.

Perheen syötyä aamiaisensa Fanny kiiruhti siivoamaan likaiset astiat pois pöydästä. Hän päätti tiskata jo nyt, ettei ruoantähteet alkaisi haista salongissa. Muutamana aamuna hän oli tiskannut vasta petien petauksen jälkeen ja kärpäsiä oli jo ehtinyt kerääntyä ateriantähteillä leikkimään.

Aamiaiselta kuninkaalliset siirtyivät jälleen omiin askareisiinsa; opiskeluun ja taitojen kartuttamiseen. Marie-Therese ajatteli, että hänen täytyisi yrittää nostaa karismatasoaan ennen kuin linnassa alettaisiin viettää tanssiaisia poikien kunniaksi.

William oli soittanut koko aamun pianoa, mutta huomattuaan kellon näyttävän töihin lähtöä hän nousi ylös tuolista lähteäkseen. Hänen takanaan seisoikin Marie-Therese hymyillen. ''Hyvää työpäivää'', kuningatar sanoi ja kuningas antoi suukon vaimolleen ennen kuin lähti kävelemään talleja kohden.

William käveli keittiön halki ajatellen käyttää keittiön sivuovea pitkästä aikaa. Keittiössä hän törmäsi Fannyyn, joka tiskaili tarjoiluastiaa. ''Hyvää työpäivää Teidän korkeutenne'', Fanny sanoi kuninkaan perään. Kuningas kiitti ja poistui hymyillen ulos.

Marie-Therese vei kuninkaan paikan pianon äärestä ja alkoi soittaa lempisäveltään. Hän eläytyi täysin haikeaan sävelmään ja soitti pitkästä aikaa sydämensä kyllyydestä unohtaen täysin arjen.

Prinssit taas suunnittelivat lähtevänsä salaa leikkimään pihalle lumisotaa. Heitä kyllästytti suunnattomasti jatkuva opiskelu ja Williamilla oli loistava suunnitelma miten he voisivat livahtaa ulos kuningattaren huomaamatta.

Pojat hiippailivat äitinsä ohi tämän soittaessa pianoa ja juoksivat tervehtimissalista suoraan ulos lumiseen pihaan. William juoksi veljensä edellä nauraen ja Lawrence kipitti kovaa saavuttaen veljeään.

Pojat aloittivat vuoden kovimman lumisodan ja kiljuivat sekä nauroivat pallojen osuessa heihin. Lawrence oli paljon parempi tähtäämään kuin veljensä, mutta William sai tehtyä paljon nopeammin palloja kuin nuorempi prinssi. Leikkiessään yhdessä, pojat unohtivat täysin, kumpi oli perintöprinssi ja kuninkaan suosikki ja kumpi kuningattaren suojatti.

Väsyttyään lumisotaan pojat heittäytyivät väsyneinä lumihankeen ja tekivät lumienkeleitä. Pian vaatteet kuitenkin olivat jo märät ja varpaita sekä käsiä alkoi paleltaa. Kaksoset juoksivatkin kiireen vilkkaan takaisin sisälle lämpimään kylpyyn.

Kuningatar muisti soittaessaan pianoa taas yhden velvollisuuden, joka hänen täytyisi hoitaa. Hän kiiruhti puhelimen luo ja näppäili eliittikoulun johtajan puhelinnumeron. ''Hyvää päivää. Täällä on kuningatar Marie-Therese. Pystyisikö herra johtaja tulemaan tänään kuninkaanlinnaan illalliselle, sillä olisimme kuningas Williamin kanssa kiinnostuneita siirtämään poikamme teidän yksityiskouluun'', kuningatar kysyi ja sopi johtajan kanssa tämän tulevan heille kello 17.00.

William II kävi nukkumassa kylvyn jälkeen, sillä lumisota ja ulkona riehuminen oli väsyttänyt häntä hiukan. Pian hän joutui kuitenkin heräämään, sillä kuningattaren koputus hänen oveen merkitsi, että hänen täytyisi tulla alas.

Kuningas William soitti työhuoneestaan Cromptoneille ja pyysi heitä illalliselle luokseen. Cromptonit suostuivat mielellään ja kuningas laski luurin tyytyväisenä. Nyt hän alkaisi tutustumaan aatelisiin poikiensa naimakauppojen mielessä.

Kun prinssi William kiirehti tervehtimään yksityiskoulun rehtoria, kuningatar taas tervehti ystävätärtään Amelia Cromptonia tulemaan peremmälle heidän pieneen taloonsa.

''Herra johtaja, tässä on isäni ja hänen vieraidensa jutusteluhuone, jossa he keskustelevat aterioiden jälkeen'', William esitteli yksityiskoulun johtajalle, joka toimi myös koulun rehtorina.

Johtaja oli aivan innoissaan huoneesta ja oli täysin varma siitä, että tahtoisi ottaa kuninkaan lapset jo tämän perusteella kouluunsa. Sitähän hän ei tietenkään myöntänyt, sillä tietenkin hän tahtoi syödä lounasta kuninkaanlinnassa.

William joutui pitämään yksin seuraa koulun johtajalle sekä herra ja rouva Cromptonille. Hänellä ei ollut aavistustakaan missä muut hänen perheestään olivat, mutta kuningas olikin suunnitellut Williamin joutuvan itse viihdyttämään vieraita pöydässä. Se oli kuninkaasta mitä loistavin koetus tulevalle kuninkaalle.

Pian kuitenkin Lawrence tuli veljensä avuksi kun William II lähetti avunkatseita veljelleen. Pojat söivätkin mielellään yhdessä yrittäen pitää kuitenkin mahdollisimman mielenkiintoista jutustelua yllä.

Koulun johtaja lähti lounaan jälkeen hyväksyen molemmat pojat koulunsa oppilaiksi. Sen sijaan Cromptonit liittyivät kuninkaan ja kuningattaren kanssa pelaamaan korttia ja juttelemaan tulevaisuudesta. ''Teidän korkeutenne, joko olette päättäneet kenelle naitatte nuoren Williamin?'', Frederick kysyi. ''Voi en todellakaan tiedä. Pojat ovat vielä niin nuoriakin, että on hankala suunnitella vielä mitä heille tekisin'', kuningas vastasi nauraen.

Pian kelloa alkoi lähentyä puolta yötä, joten kuningas hyvästeli Frederickin ja hänen vaimonsa. He sopivat kuitenkin ottavansa pian uusiksi ja lounastasisivat vaikka pihalla kesän kunniaksi. Pianhan olisi myös aika järjestää nuorille tanssiaisia kartanoihin.

Niin Cromptonien lähdettyä kuninkaanlinnan väki rauhoittui ja kävivät nukkumaan. Maata peitti vielä hento lumivaippa, joka sulaisi lämpimien kevätpäivien ansiosta. Pian siis koko Cadelhill'ia odottaisi uusi kesä ja nuoret alkaisivat tutustua toisiinsa naimakauppojen merkeissä.

                                                               * * *

Aamulla sekä William II että Lawrence opiskelivat huoneissaan siivoamista. Williamkin oli alkanut ymmärtää, että jos hän halusi kuninkaaksi, hänen täytyisi työskennellä ja opiskella kovasti. Hänen isänsä ei laskisi häntä valtaistuimelle vain koska on kaksosista vanhempi jos Lawrence on muuten häntä parempi.

Fanny kattoi lauantain kunniaksi koko perheelle yhteisen aterian pöytään ja tuoksutteli onnistunutta munakastaan. Hän oli ylpeä koko ajan kehittyneemmästä keittotaidoistaan ja tahtoikin valmistella mahdollisimman monipuolisia ruokia.

Aamiaiselle ei kuitenkaan tullut kuin kuningas ja kuningatar poikien yhä opiskellessa ahkerasti huoneissaan. Siksi kuningas pyysikin Fannya liittymään heidän mukaansa aterialle.

''Olet muuten valmistanut taas mitä loistavimman ateria Fanny. Voimme olla erittäin ylpeitä sinusta'', kuningas kehaisi palvelijatartaan. ''Saat todellakin olla meillä ainiaan. Siis jos vain itse tahdot'', kuningatar yhtyi kehuihin.

Kauhukseen kuningatar oli huomannut vyötärönsä kadonneen ja pyöristyneen valtavasti. Hän oli päästänyt itsensä lihomaan ja kauhistuneena alkoi hoitaa itseään taas kuntoon. Kuningas olikin joutunut pyytämään palvelijoita asentamaan kuningattarelle balettitangon alakertaan, jossa tämä voisi rauhassa harjoitella.

Kuningas taas aloitti maalailun, sillä hän huomasi luovuutensa olevan huonompi kuin esimerkiksi logiikan taitonsa. Katsottuaan lopulta valmista maalaustaan hän ymmärsi, että oli todellakin parempi, että alkoi harjoitella maalailua. Hänhän maalasi kuin pikku lapsi.

Illalla koko perhe istuutui yhdessä alakerran sohville. ''Muistatko kultaseni kuin opetimme poikia kävelemään?'', kuningatar aloitti. ''Todellakin. Lawrence opit paljon nopeammin kuin William'', kuningas nauroi iloisena. ''Olimme niin onnellisia kuin saimme opettaa teitä puhumaan ja kävelemään. Emme tahtoneet laittaa kaikkea lastenhoitajien tehtäväksi'', kuningatar ja kuningas kertoivat pojilleen.

Kuningatar poistui perheensä luota yläkertaan lähteäkseen iltapesuille. Perheen miehet taas jäivät vielä alakertaan juttelemaan. ''Anna anteeksi Lawrence, ettei isäsi ole antanut sinulle niin paljon huomiota'', kuningas sanoi ja yritti halata poikaansa. ''Älä, en tahdo!'', Lawrence huusi ja kiemurteli isänsä halauksesta ja hyppäsi lattialle.

Kuningas nousi itsekin ylös ja halasi poikaansa. ''Olen oikeasti pahoillani. Te olette molemman poikiani ja rakastan teitä aivan yhtä paljon'', kuningas sanoi ja viimein Lawrence antoi isänsä halata itseään.

Vähän aikaa vielä juteltuaan kuningas patisti poikansa nukkumaan ja kipusi itsekin vaimonsa luo makuukammariinsa.

Kuningas ja kuningatar päättivät taas pitää hieman hauskaa. Naurua ja kikattelua kuului vällyjen välistä, mutta lopulta hekin vaipuivat uneen.

Toisiinsa kietoutuneina heillä ei ollut vielä aavistustakaan mihin kaikkeen tämä yö oli johtanut. Luvassa olisi paljon kyyneleitä ja huolehtimista. Mutta vielä he saivat elää muutaman kuukauden huolehtimatta muusta kuin kahdesta nuoresta pojastaan sekä kuningattaren vatsassa kasvavasta uudesta asukista.

                                                           * * *

Aamulla kuningatar kävi ensitöikseen pukemassa leninkinsä alusvaatteidensa päälle ennen kuin esimerkiksi Fanny yllättäisi hänet huoneesta. Vaikka hän olikin aviossa ja ollut viimeyönä miehensä kanssa, ei häntä innostanut muiden tietävän heidän öisistä puuhista.

Fanny vastaili alhaalla puhelimeen, sillä Frederick Crompton oli koko aamupäivän yrittänyt tavoitella kuningasta. ''Anteeksi herra, mutta kuningas William ei ole vieläkään tavoiteltavissa. Hänellä on valtion asioita hoidettavanaan'', Fanny selitteli äreälle Frederickille.

Viimein Frederick pääsi puhumaan kuninkaan kanssa kun Fanny kävi anomassa kuningasta puhelimeen. ''Hyvää päivää herra Crompton'', William vastasi asiallisesti ja jatkoi: ''Anteeksi, etten ole ehtinyt aiemmin puhelimeen, mutta minulla oli kiireellisiä asioita hoidettavanani''. Viimein Frederick pääsi kertomaan kuninkaalle asiansa ja miehet juttelivatkin pitkään puhelimessa eikä kukaan muu saanut koskaan tietää puhelun sisältöä.

Kuningattarella taas oli erittäin pahoja ongelmia toiletissa. Heti saatuaan oksennettua ja noustua pystyyn, hän joutui kumartumaan pöntön ylle uudestaan. Hänellä oli erittäin pahaa aamupahoinvointia verrattuna kaksosten odotukseen.

''Voi jestas sentään. En olisi uskonut joutuvani kokemaan tätä enää uudestaan. Olin aina jotenkin ajatellut kaksosten olevan ainoat lapseni'', kuningatar mumisi itsekseen. Hän oli täysin varma siitä, että odottaisi lasta, sillä pahoinvointiin ei löytynyt muutakaan syytä.

Aamu oli väsyttänyt hänet entisestään ja hän päättikin mennä yläkertaan lepäilemään. Hän kaivautui peitteiden alle ja vaipui pian uneen.

Illalla kuningas päätti käydä Lawrencen huoneessa ja löysi poikansa istuskelemasta sängyltään. ''Lawrence, mitä sinä täällä oikein istuskelet yksinäsi?'', William kysäisi pojaltaan. ''Kunhan istun ja mietin'', Lawrence vastasi hajamielisesti.

Kuningas kiersi sängyn toiselle laidalle ja istahti poikansa sängynlaidalle ja heittäytyi siitä pötkälleen. ''Tiedäthän, että jos sinulla on murheita voit kertoa niistä minulle. Olen isäsi sekä kuningas ja minun velvollisuuteni on auttaa sinua'', kuningas sanoi pojalleen.

''Kyllä minä tiedän. Minulla ei kuitenkaan ole mikään hätänä. Tahdoin vain olla hetken rauhassa'', Lawrence sanoi ja vaikeni.

William halasi poikaansa ja toivotti hänelle hyvää yötä. Lawrence kävikin pukemassa tyytyväisenä yöpaitansa päälleen ja kävi nukkumaan. Hän oli viimein saanut isältään hyväksynnän ja kuningas kiinnitti häneen huomiota.

                                                              * * *

Aamuyöstä kuningatar heräsi pirteänä. Hän oli saanut nukutuksi kunnolla ja oli nyt valmiina hoitamaan eilen rästiin jääneitä askareitaan. Hän venytteli oikein kunnolla ja kiiruhti vuoteesta suoraan kylpyyn. Hän laski lämmintä vettä ammeeseen ja hymyili tyytyväisenä; hänen elämänsä oli loistavaa juuri nyt.

Nuorempi Williamkin heräsi aikaisin ja päätti haastaa Fannyn shakkipeliin. Fanny ei tohtinut kieltäytyä vaan otti haasteen vastaan ja sai tuntea nahoissaan kuinka taitava pikku William oli pelissä.

''Voih, olin kuin olinkin oikeassa!'', kuningatar huudahti huomatessaan pitkästä aikaa kummun vatsassaan. ''Nyt se ei ole enää vain liikakiloja vaan oikea pikkuinen vauva'', kuningatar nauroi itsekseen.

Raskaudestaan huolimatta kuningatar ei lopettanut balettiharjoituksiaan. Pieni treenaus raskauden aikana oli vain hyväksi lapselle eikä tuottanut haittaa heille kummallekaan.

Kun pojat saapuivat koulusta kotiin, kaunis päivä oli muuttunut hyvin sateiseksi ja harmaaksi. Williamia asia harmitti suunnattomasti, sillä hän ei ollut saanut edes kymppiä kokeesta. Lawrence taas hymyili leveästi noustessaan ulos vaunuista. Hän oli saanut opettajaltaan erityiskiitokset, sillä hän oli saanut luokkansa parhaan arvosanan ja lapun vanhemmille vietäväksi.

William I saapui samaan aikaan töistä ja huomasikin onnettoman näköisen William II pihalla. ''Mikäs sinulla on hätänä?'', kuningas kysyi huolissaan. ''Ei oikeastaan mikään. Tai no Lawrence sai parhaan arvosanan opettajalta kun taas minä en saanut läheskään niin hyvää numeroa kokeesta'', William vastasi pettyneenä. ''Sinun täytyy vain yrittää ensikerralla kovemmin'', kuningas sanoi ja taputti poikaansa olalle.

                                                      * * *

Muutaman kuukauden kuluttua kuningattaren vatsa alkoi olla äärimmilleen kasvanut. Hän tiesi, että pian olisi lapsen laskettu aika ja hän synnyttäisi kolmannen lapsensa. Hän ei malttanut odottaa, että saisi opettaa pikkuista kävelemään sekä puhumaan.

Samana iltana ennen nukkumaan menoaan kaksoset soittivat yhdessä tuumin viulua. Pojilla oli tavallaan myös kilpailu meneillään, sillä William ei tahtonut olla tässäkin huonompi kuin nuorempi veljensä. Lawrence taas ei jaksanut enää välittää, sillä hän oli saanut isältään jo kauan kaipaamaansa huomiota ja huomenna heillä olisi synttäritkin.

                                                              * * *

Raskauden loppu ei ollutkaan niin helppo kuin kuningatar luuli. Viimeisillä päivillä Marie-Therese tunsi suurta kipua alavatsassaan ja pelkäsi lapsensa syntyvän liian varhain. Jälkeenpäin hän usein ajatteli, että hänen olisi pitänyt tietää jo raskauden alusta alkaen, ettei kaikki ollut kunnossa lapsella.

Marie-Theresen raskaudesta johtuen poikien synttärit päätettiin viettää oman perheen voimin. Kaksoset, kuningas ja kuningatar sekä Fanny kokoontuivat tervehdysaulaan katsomaan kaksosten kasvua.

Tässä sitten onkin Cadelhill'in kaksi prinssiä, William II oikealla ja Lawrence vasemmalla. Molemmista kasvoi erittäin komeita ja karismaattisia poikia joiden oli aika siirtyä viettämään seurapiiri elämää ja tutustua Cromptonien ja Cadelinien tyttöihin.

Poikien kasvettua kuninkaallispari istui makuukammarissaan lukien yhdessä. ''Mieti kuinka hienoiksi miehiksi poikamme kasvoivat'', Marie-Therese nauroi. ''Totta puhut, kultaseni. Olet opettanut heidät hyvin ja pian saammekin järjestää linnaan tanssiaiset'', kuningas vastasi kirjan lukunsa lomasta.

Äkkiä kuningatar kuitenkin pomppasi ylös ja piteli vatsaansa. ''Lapsivesi tuli! Minä synnytän nyt!'', kuningatar kiljui paniikissa. Kuningas hypähti ylös nojatuolistaan ja katseli peloissaan vaimoaan. ''Voinko minä tehdä jotain?'', hän kysyi vaimoltaan hädissään.

Kaksosetkin juoksivat paikalle kuultuaan äitinsä huudon. ''Voi William'', kuningatar sanoi katsoen poikaansa ennen kuin parahti kivusta.

Viimeinen asia minkä kuningatar näki, oli hänen poikansa kauhistuneet kasvot. Heti sen jälkeen hänen silmissään sumeni ja hän tunsi kuinka kaatui maahan. Vielä ennen tajuntansa menettämistä hän kuuli Lawrencen sanovan isälleen: ''Menen kutsumaan lääkärin!''.

                                                         * * *

Herättyään viimein kuningatar näki miehensä istuvan jalkopäässä. Kuningas kääntyi katsomaan vaimoaan surullisena ja kuiskasi: ''Menetit tajuntasi synnyttäessäsi poikaamme. Lääkäri tuli kiireesti paikalle ja auttoi Jeremiahin maailmaan. Tutkittuaan sinut ja todettuaan ettei sinulla ole hätää hän tutki vastasyntyneen poikamme. Lääkäri huomasi, ettei poikamme ole täysin terve. Kultaseni, lääkäri totesi, että pikkuisella on sydänsairaus eikä ole lainkaan varmaa kuinka kauan hän elää. Tohtori sanoi, että poika tuskin näkee 13-vuotis päiviään''.

Kuningatar tunsi kuinka hänen sydämensä pysähtyi. Hän oli juuri synnyttänyt pienen pojan, joka oli saanut kauniin nimen Jeremiah. Nyt hän sai kuitenkin kuulla mieheltään poikansa olevan sairas, kuoleman sairas ja tuskin eläisi pitkään. Hän oli juuri synnyttänyt eikä voinut tietää kuinka kauan saisi pitää pikkuisen luonaan.

 

Tässä olisi nyt viimein tämä osa. Toivoisin tietenkin paljon kommentteja siitä, että pidittekö osasta:P
Seuraavassa osassa menemme pitkästä aikaa taas Lanejen luo ja siitä alkaakin kolmas kierros. Kolmas pelikierros keskittyykin suurelta osin Cadelhill'in teinien elämään ja heidän naimakauppoihinsa.

Mutta hyvää pian alkavaa elokuuta kaikille!
♥:llä Hattara