Anteeksi, että on ollut pikkuisen pitempi päivitystauko. Koulussa on riittänyt ryhmätehtäviä ja kokeita, joten ne ovat verottaneet kirjoitusaikaa kummasti. Olen nyt myös saanut uuden tietokoneen itselleni ja voin sanoa, että vaikka onkin kannettava niin peli pyörii kuin unelma<3 Ainut vain, että uusi koneeni ei suostunut asentamaan juhlien kamasettiä ja sitä myöten jäi ihanat häätavarat sun muut saamatta peliin:/ Mutta siitä huolimatta nyt osan kimppuun ja kommentoikaahan uusinta kierrosta!

Niin, ja jos joku tietää miten tuota uusinta Gimp 2.6.8 –kuvanmuokkaus ohjelmaa käytetään niin olisin tyytyväinen. En saanut aloituskuvaakaan enää muokattua samanlaiseksi kuin edeltävissä osissa:/

                                               ( 117. kuvaa)

Edellisessä Lanejen osassa Sophie ja Tommy tekivät hiukan kiellettyjä asioita ja sen seurauksena Polly ja Henry lähettivät osan lopussa tyttärensä asumaan Formaneiden luo.

Ann kasvoi kauniiksi nuoreksi naiseksi ja jatkoi haaveilemistaan Coral-Islandista. Samalla kun oli Annin synttärit, tulivat Greg ja Alina yliopistolta takaisin Lanejen taloon ja ovat aloittelemassa yhteistä elämäänsä.

Talven ensimmäinen pakkasaamu saapui Cadelhilliin ja Alina laskeutui hytisten alakertaan päin. Tämä on Alinalle suuri päivä, sillä muutaman tunnin kuluttua hän olisi Alina Lane. Hän kietoi kätensä ympärilleen ja hieroi käsivarsiaan ajatellen: Tänne on pakko saada rakennutettua takka. Mehän jäädymme tätä menoa hengiltä.

Saavuttuaan alas hän näki Pollyn ompelukoneella. ''Polly, onko tuo sitä mitä luulen sen olevan?'', Alina huudahti unohtaen vilpoisuutensa. ''Jos uskot sen olevan hääpukusi niin olet oikeassa'', Polly naurahti ja jatkoi: ''Se on aivan kohta valmis. Huomasin siinä äskettäin pienen virheen saumassa ja päätin nopeasti korjata sen ennen kuin heräät. Käyhän nyt äkkiä kylvyssä ja tule yläkertaan niin laitamme sinut valmiiksi''.

Peseydyttyään Alina siirtyi yläkertaan ja näki Pollyn ottavan hunnun pois kaapista ja asettelevan sen sängylle hääpuvun viereen. ''Aloitammeko hiustesi laiton?'', Polly kysyi ja Alinan nyökättyä hän siirtyi laittamaan naisen hiuksia.

Pian Alina seisoi hääpuvussaan, hiukset laitettuna ja huntu päässään peilin edessä. ''Olet satumaisen kaunis'', Polly kuiskasi ja katseli ihastuneena tulevaa miniäänsä.

Alakertaan oli laitettu hääkaari ja hääkakku odotti keittiön tiskillä hääparia. Henry oli käynyt ostamassa melko kallista shampanjaa häihin ja Greg odotti morsiantaan alakerrassa. Vieraat olivat jo saapuneet ja odottivat hekin morsianta paikalle.

Viimein Alina laskeutui hymyillen alas portaita. Polly oli valmistanut hänelle todella kauniin silkkisen puvun, jossa oli kaunista pitsiä päällä. Alina tunsi itsensä prinsessaksi eikä katunut yhtään, että oli jättänyt rikkaamman elämän taakseen tämän tulevan avioliiton myötä.

''Tahdot sinä Alina Notko tulla vaimokseni ja rakastaa minua iäisyyden?'', Greg kysyi Alinalta, joka kuunteli haltioituneena tulevaa miestään. ''Tahdon. Tahdotkos sinä Greg Lane ottaa minut aviovaimoksesi ja rakastaa minua niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä?'', Alina kysyi vuorostaan Gregiltä.

Niin Greg sitten pujotti kauniin kultaisen sormuksen Alinan sormeen ja Alina katsoi leveästi hymyillen miestään. Hän oli saanut maailman parhaan miehen puolisokseen ja siihen hänen vanhempansa eivät olisi voineet vaikuttaa rahoineen mitenkään. Vaikka hän ja hänen perheensä joutuisivatkin näkemään välillä nälkää niin ainakin hän saisi olla miehen kanssa, jota todella rakastaa.

Pian hääpari siirtyikin kakun äärelle ja Greg pilkkoi palan herkullista äitinsä tekemää mustaviinimarjakakkua palasen.

Pian hän otti siitä haarukalla pienen lohkareen ja ujutti sen Alinan avonaiseen suuhun. Alina mutusteli kakkua posket täynnä samalla yrittäen hymyillä miehelleen. ''Herkkua'', Alina sai viimein sanotuksi ja koko juhlaväki repesi nauramaan Alinan lapsellisen kuuloiselle toteamukselle.

 

Henry, Polly, Greg ja Alina ehtivät ensimmäisenä pöydän ääreen. Tommy ja Sophie taas istuutuivat shakin viereen syömään omia palojaan ja keskustelut pöydissä koskivatkin joko herkullista kakkua tai sitten morsiamen todella kaunista hääasua. ''Tommy, eikö Alinan puku olekin kaunis? Tahtoisin omiin häihini jotain saman tapaista'', Sophie sanoi ja osoitti kälynsä mekkoa haarukallaan.

Kakun syönnin jälkeen olikin sitten häävalssin aika. Greg tarttui Alinaa kädestä ja johdatti hänet keskelle olohuonetta. Niin hän tarttui sitten toisella kädellään Alinaa lantiosta ja toisessa kädessään piti Alinan kättä. ''Onko hyvät häät?'', Greg kysyi hätäillen. ''Todellakin on. En vaihtaisi näistä mitään'', Alina huudahti miehelleen onnellisena.

''Huomiota, huomiota!'', Henryn ääni kaikui keittiöstä päin. ''Tahtoisin kohottaa maljan poikani ja hänen kauniin puolisonsa kunniaksi. Minun on ilo ottaa sukuun noinkin kaunis ja ihana nainen ja toivon, että saatte paljon lapsia meidän iloksemme. Gregin ja Alinan kunniaksi!'', Henry päätti puheensa ja kaikki vieraatkin huusivat: ''Gregin ja Alinan kunniaksi!''.

Niin häävaunut tulivatkin sitten hakemaan morsiusparia ja he kipittivät kauniin valkoisiin vaunuihin. ''Mistä ihmeestä nämä on saatu?'', Greg ihmetteli noustessaan kyytiin. ''Vanhempieni häälahja meille'', Alina nauroi ja nousi Gregin avustamana kyytiin.

Päästyään vaunuajelun jälkeen kotiin, Greg johdatti yhä hääpuvussaan olevan vaimonsa yläkerran makuuhuoneeseen. ''Voisimme suorittaa aviopuolisoiden velvollisuuden pois alta'', Greg mumisi ja suuteli vaimoaan. Alina vastasi suudelmaan yhtä innoissaan ja niin villi hetki vällyjen välissä lähti liikkeelle.

Lopulta molemmat makasivat väsyneinä vierekkäin. ''Olet todella rakas, Alina''. ''Niin sinäkin, Greg. En vaihtaisi sinua kehenkään toiseen''.

Alina nukahti hetken kuluttua ja Greg taas nousi ylös ja puki päälleen. Viereisessä huoneessa Ann seisoi ovella ja viittilöi veljeään sisään. ''Sinähän tahtoisit saada perustettua jo Alinan kanssa perhettä rauhassa, etkä miettiä pikkusisartasi joka asuu saman katon alla'', Ann aloitti Gregin astuttua huoneeseen ja suljettua oven perässään. ''Mitä ihmettä sinä tarkoitat?'', Greg kysyi hämmentyneenä.

''Haluaisitte varmasti enemmän tilaa taloon ja minä olisin kiinnostunut lähtemään yliopistoon, mutta isä ei ikinä antaisi minulle sellaisia rahoja'', Ann kertoi veljelleen. ''Miten tämä liittyy minuun?'', Greg kysyi ja Ann selitti hänelle, että jos Greg antaisi hänelle yliopistorahat, hän voisi jo tänä iltana lähteä yliopistolle, jonne on tahtonut siitä asti kun kuuli veljeltään millaista siellä on.

''Hyvä on jos todella tahdot sitä. Jos kuitenkin tulee ongelmia, tiedät voivasi aina palata tänne'', Greg sanoi ja ojensi rahat sisarelleen. ''Voi kuule, älä siitä yhtään huoli. En aio jättää sitä kesken ja tuskin tulen takaisin Cadelhilliin'', Ann sanoi kiitollisena.

 ''Olethan sitten varovainen? Olet yhä minun pikkusiskoni ja rakastan sinua valtavasti'', Greg sanoi ja halasi Annia tiukasti. ''Älä minusta huoli, pärjään varmasti'', Ann vastasi.

Ann siirtyi alakertaan kertomaan vanhemmilleen asiasta. He eivät ottaneetkaan asiaa aivan yhtä hyvin kuin Greg. ''Ann, mitä ihmettä sinä oikein höpötät. Yliopistot eivät ole naisten paikkoja ja tuskin edes pärjäisit siellä. Täällä sinulle etsisimme isäsi kanssa sinulle hyvän aviomiehen, jonka kanssa voit perustaa perheen ja elää normaalia elämää'', Polly sanoi hätäillen.

''Äiti ja isä. Minulle on aivan sama mitä te sanotte. Olen päätökseni tehnyt ja minä en ole jäämässä tänne leikkimään kunnollista maatalon emäntää. Yliopiston jälkeen nimittäin poistun Cadelhillista pysyvästikin'', Ann sanoi äidilleen.

Lopulta Polly ja Henry antoivat periksi ja halasivat tytärtään, jonka hevosvaunut saapuivat pihaan. ''No, hei hei sitten. Näemme varmasti vielä joskus'', Ann sanoi kyynel silmässään, vilkutti ovelta vanhemmilleen ja juoksi vaunujen luo. Niin Annin matka Cadelhillissa päättyi, mutta hänen elämänsä seikkailu oli vasta edessä. (Ann'ista tulee pieni lisäosa tässä kunhan toisen sukupolven lapset pääsevät vauhtiin. Ann'illa ja Coral-Islandilla on vielä iso osa tarinassa ja sen kulussa).

 

                                                                   *   *   *

Siitä lähtien kun Sophielle oltiin hankittu koira, oli myös Henry rakastunut pikkuiseen touhuajaan korviaan myöten. Nyt hän sitten päätti hankkia itselleen pikkuisen narttupennun, jolle antoi nimeksi Snowy valkoisesta väristään johtuen.

''Voi, katsokaan kuin söpön koiran meille ostinkaan'', Henry kehaisi tullessaan näyttämään koiraa muillekin ja laskiessaan pennun alas sylistään. ''Oliko meillä varaa moiseen?'', Polly kysyi hieman hämmentyneenä mieheltään. ''Noh, ei se maksanut kuin noin 350 simoleonia'', Henry puolustautui, sillä hän oli unohtanut täysin perheen rahatilanteen innostuessaan koirasta.

Pian Alina tuli ylhäältä alas ja nyökkäsi tuoretta aviomiestään päin. Greg nousi ylös tuolista ja sanoi: ''Isä, voisitko hetkeksi unohtaa koiran ja istuutua tähän. Meillä olisi hiukan asiaa Alinan kanssa''.

Henry istuutui penkille ja Greg aloitti: ''Minusta ei ole jatkamaan isän jalanjäljissä maalarina. En ole läheskään yhtä lahjakas kuin hän, joten ymmärrätte varmasti''. ''Tietenkin ymmärrämme, mutta olisit silti edes voinut yrittää...'', Henry sanoi väliin, mutta Greg vaiensi hänet katseellaan ja jatkoi: ''Aiomme Alinan kanssa pystyttää puutarhan ja tienata rahaa kasvattamalla erilaisia kasviksia ja vihanneksia sekä mansikoita. Saamme niistä ihan mukavat tulot sitten kesän päätteeksi kun on sadonkorjuun aika''.  Polly ja Henry eivät voineet kuin suostua nuorten ehdotukseen ja toivottivatkin heille onnea.

Aamupäivällä yläkerrassa olikin kunnolla menoa ja melskettä kun molemmissa makuuhuoneissa pariskunnat pitivät hiukan hauskaa. Henry ja Polly eivät antaneet rakkauden sammua avioliitostaan vielä näin vanhuuden kynnykselläkään kun taas Alinalla ja Gregillä oli kolmannen sukupolven hankinta suunnitelmissa. 

Puettuaan päälleen yläkerran touhujen jälkeen, meni Greg valmistamaan takapihan puutarhaa. Hän alkoi möyhimään maata, jotta keväällä ei tarvitsisi enää siitä huolehtia. Ainut harminaihe oli maan kovuus, sillä routa oli kovettanut mullan täysin.

''Greg, tulehan syömään sieltä!'', kuului Alinan huuto etuovelta. Greg jätti tavarat seinänvierustalle ja kiirehti sisälle pesemään käsiään.  Alina ja Polly olivat tehneet yhdessä hampurilaisia lounaaksi. Greg söi suurella ruokahalulla, sillä nälkä oli kasvanut valtavaksi hänen käännellessään pihan multia.

''Onkos esikoisesta mitään merkkejä?'', Polly uskaltautui kysymään Alinalta ja Gregiltä. ''Ei ainakaan toistaiseksi'', Alina vastasi hiukan pettyneenä ja haukkasi palan hampurilaistaan.

Ruoan jälkeen sisälle oli saapunut toinen koira ja Greg ihastui uroskoiraan täysin. ''Isä, jos saan otettua tämän perheeseen niin kohtahan meillä onkin jo koirafarmi'', Greg vitsaili leikkiessään luffen kanssa.

Illalla Alina ja Greg rauhoittuivat olohuoneeseen lukemaan kirjaa. Alina yritti etsiskellä uuden reseptin, jota testaisi huomenna kun taas Greg lueskeli mekaniikkaa,  jotta osaisi korjata toiletin vuotavan suihkun.

Polly hoiteli illallisastiat puhtaiksi ja ravisteli kätensä tiskausvedestä putsauksen jälkeen. ''Taidan mennä jo nukkumaan. Hyvää yötä'', Polly sanoi Alinalle ja Gregille. ''Hyvää yötä'', kuului kirjojen takaa kuorossa.

Henry maalasi ateljeessaan vielä illalla. Vaikka hän ei ollutkaan sanonut pojalleen ja tämän vaimolleen mitään, häntä huoletti suunnattomasti heidän tulevaisuuden suunnitelmat. Puutarhasta sai rahaa vain kesäksi ja syksyksi. Talvella ja keväällä he olisivat sitten tyhjänpäällä odotellessaan joko kevään tuloa tai kasvatellessaan taimiaan.

Alinaa ja Gregiä tämä taas ei haitannut. He olivat onnellisia saadessaan olla toistensa kanssa. Ennen nukkumaanmenoa Greg oli vielä yrittänyt lahjoittaa rakkaalleen lasta, mutta aika näyttää onko heidän yrityksensä tuottanut tulosta.

 

                                                               *   *   *

Polly heräsi Henryn vierestä unisena. Hän hieraisi silmiään ja huokaisi syvään. Tänään olisi kunnolla puuhaa ja tekemistä, sillä oli jouluaatto. Vaikka perheessä ei tällä hetkellä ollutkaan yhtään lasta, jotka odottivat lahjoja innokkaasti, oli joulua tärkeää viettää aikuisten kesken.

Alina taas heräsi hyräillen omasta huoneestaan. Hän oli huomannut itsessään hiukan muutosta edellisiin päiviin nähden ja tiesi Gregin ja hänen puuhien tuottaneen tulosta. Tämä on varmasti maailman paras joululahja koko perheelle, Alina tuumi ja alkoi pukea mekkoaan ylleen.

Alhaalla Polly oli ehtinyt jo koristella kuusen ja Alina katseli sitä tyytyväisenä. Voi kuinka kaunista täällä taas onkaan. Ihanaa nähdä miten täällä vietetään joulu, Alina mietti ja jatkoi alakerrassa kiertelyä.

Alina auttoi Pollya ottamalla siivottavakseen vessan. Alina harjaili pönttöä iloisesti joululauluja laulellen. Samalla hän mietti kuinka oikein kertoisi Gregille odottavansa hänelle lasta.

Polly oli valmistanut perheelle aamiaista ja Greg, Alina ja Polly nauttivatkin siitä yhdessä. ''Ihanaa ruokaa, äiti. Olet onnistunut taas loistavasti jouluaamiaisen teossa'', Greg ylisti. ''Kiitos paljon kultaseni. Onneksi se maistuu teille'', Polly kiitteli mielissään.

Ruoan jälkeen Greg pelasi shakkia äitinsä kanssa. Alina otti tehtäväkseen siivota astiat pois pöydästä sekä tiskata ne. ''Alinalla taitaa olla sinulle jotain kerrottavaa'', Polly sanoi pojalleen siirtäessään ratsuaan lähemmäs Gregin tornia. ''Mistä tiedät?'', Greg kysyi hämmästyneenä. ''Noh, kyllähän minä sen näen'', Polly naurahti ja patisti poikansa vaimonsa luo.

''Alina, äitini sanoi, että sinulla olisi minulle jotain kerrottavaa'', Greg sanoi vaimolleen. ''Kyllä, minä odotan sinulle lasta'', Alina vastasi hymyillen.

Greg tuijotti hetken hämmentyneenä naista ja viimein hymy nousi hänen huulilleen. ''Lasta? Et arvaakaan, kuinka ihana uutinen tuo onkaan'', Greg sanoi ja silitti vaimonsa mahaa hellästi.

Myös Snowylla oli hyvä joulu. Henry laittoi omalla pikkuiselleen jouluaterian ja pikkuinen tyttöpentu söi innostuneena isäntänsä antamaa ruokaa. Snowysta oli tullut Henryn lellikki ja hän hoitikin pikkuista innoissaan.

Polly katsahti kelloa ja huomasi sen lähenevän jo viittä. Hän otti piparitaikinan ulkoa ja alkoi kaulita sitä levyksi. Kaapin päältä hän nosti piparimuotit ja alkoi painella niistä jouluisia kuvioita. Nostettuaan ne pellille, Polly avasi uunin ja laittoi piparit hetkesi paistumaan.

Joulu ei ollutkaan niin onnistunut kuin olisi luultu. Joulukuusen aidot kynttilät alkoivat palaa loppuun ja Polly oli unohtanut vaihtaa ne. Lopputulos olikin, että kuusi syttyi tuleen ja Polly huusi hädissään miestään tai poikaansa sammuttamaan kuusta. Greg juoksi kiireesti kuusen luo ja heitti vettä sen päälle sen minkä ehti.

Onneksi pahimmilta vahingoilta vältyttiin ja kaikki selvisivät ehjin nahoin. ''Voi kuinka pelkäsinkään'', Alina sanoi halatessaan miestään. Myös Henry silitteli säikähtäneen vaimonsa selkää yrittäen rauhoitella häntä.

Pian tuli kuitenkin tällainen punanuttu juhlimaan perheen kanssa joulua. ''Hyvää joulua koko Lanen perheelle'', pukki huudahti innoissaan. Polly tarjosi pukille pipareita ja toivotti tälle hyvää joulua myös heidänkin puolestaan.

Greg oli ollut yläkerrassa nukkumassa, mutta kuultuaan pukin olevan alakerrassa hän ryntäsi kovalla kiireellä alakertaan katsomaan. ''Jee, pukki tuli kylään'', Greg riemuitsi ja taputti käsiään katsellessaan pukin syövän pipareita.

Pukki lähti kiertelemään muissakin taloissa ja Henry juoksi kiireesti ikkunalle. ''Tulikohan pukki poroillaan!'', Henry huudahti ja tähysteli taivaalle jos vaikka pukki ja hänen lentävät poronsa liitelisivät seuraavalle tontille.

''Olihan hyvä joulu, kultaseni?'', Henry kysyi vaimoltaan. ''Totisesti. Alina ainakin antoi maailman parhaan joululahjan'', Polly sanoi hymyillen. ''Mitä hän antoi?'', Henry kysyi yllättyneenä. Polly tajusi vasta nyt, ettei hänen miehensä vielä tiennytkään ja sanoi: ''Meistä on pian tulossa ukki ja mummi''.

 

                                                            *   *   *

Alina alkoi innoissaan valmistella lastenvaatteita tulevalle pikkuiselleen. Hän teki muutamia vaatteita pojalle sekä myös tytölle, sillä lapsen sukupuolesta hänellä ei vielä ollut tietoa. Pian Alinan käsien kautta alkoikin syntyä pikkuisia nuttuja ja kintaita tulevaa taaperoa varten.

Gregiä alkoi hieman lapsettamaan ja hän ryntäsi ulos tekemään lumiukkoa. Yöllä oli satanut nuoskalunta, joten pallojen pyörittäminen onnistui mainiosti. Pian hän olikin saanut kolme palloa kasaan ja hän kiirehti sisältä hakemaan ukolleen lakin, porkkanan nenäksi sekä etsi takapihalta risuja luudaksi.

Sisälle päästyään Greg löysi Alinan yläkerran sängyltä makailemasta. ''Kultaseni, et kai vain ole sairaana?'', Greg huolestui. ''Voi en suinkaan. Raskaus vaan saa minut väsyneeksi, joten ajattelin lepäillä hetken'', Alina vastasi miehelleen, joka heittäytyi sängylle hänen vierelle.

Henry oli puuhastellut koko aamun alakerrassa ja saanut viimein valmiiksi tulevalle lapselle kehdon ja hoitopöydän. Polly taas oli tehnyt kehtoon lapselle aluspatjan, sekä lakanat ja kauniin rypytetyn koristereunuksen kehtoon. Lisäksi hän ompeli hoitopöytään verhot, jotta osan tavaroista saisi nätisti piiloon, sekä pehmusteen hoitopöydän päälle.

Olen muuttunut melkoisesti raskauden myötä. Toivottavasti silti kelpaan Gregille vaikka mahani on kasvanut suunnattomasti ja silmäni näyttävät väsyneiltä liian vähäisen unen takia, Alina pohti tuijotellessaan itseään alakerran peilistä. Alinan vatsa olikin kasvanut jo valtavasti ja laskettu aika läheni päivä päivältä.

Greg puuhasteli toiletin ammeen parissa. Perheessä oli tänään suuret juhlat, sillä Pollyn ja Henryn oli aika siirtyä aikuisuudesta vanhuuteen. Näköjään me kaikki vain vanhenemme. Outoa ajatella omia vanhempiani pian ukkina ja mummina ja vielä oudompaa kuvitella itseni isänä, Greg tuumi yksinään.

Niin vieraat saapuivat Laneille puoli yhdeksältä illalla. Henry ja Polly seisoivat kakkujensa ääressä ja katselivat hymyillen toisiaan silmiin. Pian pitäisi puhaltaa kynttilät ja ikääntyä taas vuodella.

Polly rohkaistui ensin ja kumartui kakkunsa puoleen ja vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi kynttilät sammuksiin.

Henry otti vaimostaan esimerkkiä ja siirtyi itsekin kakkunsa puoleen ja sai kuin saikin kaikki 65 kynttilää kerralla sammuksiin.

Tässä sitten onkin Lanejen aloittaja pariskunta vanhuksina. Pollyn ja Henryn aikuisuuteen onkin mahtunut vaikka mitä seikkailuja ja vastoinkäymisiä niin lasten kuin avioliitonkin kautta. Toivottavasti he nyt saavat viettää rauhallisen vanhuuden yhdessä.

Juhlien jälkeen Henry riensi väsyneenä nukkumaan. Polly autteli vielä Alinaa siivoamaan alakerran sotkuja ja meni itsekin yläkertaan. Siellä hän puki yöleningin päälleen ja katseli nukkuvaa miestään hymyillen. Olemme kokeneet niin paljon yhdessä. Nyt tiedän mitä kaikkea olin vaarassa menettää typerän syrjähyppyni takia , Polly ajatteli mielessään muistellessaan Dickin ja hänen suhdettaan joskus kauan kauan sitten.

 

                                                            *   *   *

Aamulla Henry ja Polly nousivat yhtä aikaa ylös vuoteistaan. ''Huomenta kultaseni. Et varmaan enää mene vuoteeseen, joten voin kai pedata sinunkin puolesi?'', Polly kysyi mieheltään. ''Petaa vain, petaa vain. Katso miten ulkona pyryttää lunta. Kevät taitaa viimein tehdä tulojaan kun on lumimyrsky'', Henry vastasi tuijotellen ulos ikkunasta.

Alina kylpi alakerran ammeessa ja tuijotteli vaahtojen alla olevaa vatsaansa. ''Milloinkas sinä pikkuinen oikein synnytkään. Äitisi, isäsi ja isovanhempasi täällä jo odottelevat sinua innoissaan'', Alina mutisi vatsalleen.

Polly luki kirjaa hiljaisuuden vallitessa talossa. Hän selaili lastenkasvatusoppaan sivuja ja yritti muistella, miten pienokaisia oikein kasvatettiin. Pian hän kuitenkin turhautui ja ärähti itsekseen: Olen kasvattanut kolme lasta aivan ilman minkään oppaan lukemistakin. Ihan kuin en osaisi enää pikkuisia lapsia hoitaa!

Alina ja Greg pelailivat yhdessä shakkia. ''Onhan sinulla kaikki hyvin? Eihän koske mihinkään?'', Greg kyseli vaimoltaan ja katseli tämän suurta vatsaa. ''Älä turhia huolehdi. Kaikki on hyvin vaikka lapsi pian syntyykin. Olen nukkunut, syönyt ja levännyt riittävästi, jotta lapsi syntyisi terveenä'', Alina lohdutti miestään.

Greg nousi ylös tuolista ja otti Alinaa kädestä kiinni ja johdatti seisomaan olohuoneeseen. ''Olen vain niin huolissani sinusta ja meidän pikkuisestamme'', Greg puheli Alinan vatsalle ja vilkutteli vatsan sisällä olevalle lapsoselle.

''Tiedätkö, kuinka paljon minä sinua oikein rakastankaan?'', Alina naurahti ja suuteli Gregiä. ''Tiedänhän minä'', Greg vastasi ja halasi vaimoaan hellästi.

''Oletko miettinyt jo lapsellemme nimeä?'', Alina kysäisi mieheltään ja istuutui penkille istumaan. ''En vielä. Jospa odotamme, että lapsi syntyy ja päätämme sitten yhdessä'', Greg ehdotti ja katsoi ulos ikkunasta, kuinka hämärä laskeutui Cadelilliin.

Yhtä äkkiä Alina hypähti tuolistaan ylös ja tarrasi käsillään vatsaansa. Greg huomasi vaimonsa mekon helman olevan märkä ja tiesi Alinan aloittavan synnyttämisen. ''Isä, äiti, Alina synnyttää'', Greg huusi ja kannusti vaimoaan jaksamaan koko synnytyksen ajan.

Muutaman tunnin ja Pollyn mahtavan avun jälkeen maailmaan tupsahti pienen pieni poikavauva. Alina ojensi hymyillen pikkuisen esikoisensa tämän isälle ja katsahti Gregiä hymyillen. ''Sait perijäsi'', Alina huokaisi tyytyväisenä itseensä.

Pian Alinan tuskat kuitenkin uusiutuivat ja Polly ryntäsi auttamaan miniäänsä. Greg katsoi hädissään äitiään, joka vastasi pojalleen rauhoittavasti: ''Alina odotti näköjään kaksosia. Hän synnyttää nyt teidän toisen lapsenne''.

Pian Alinan käsissä lepäsikin heidän toinen poikansa. Onnelliset vanhemmat katsoivat toisiaan hymyillen silmiin ja Greg hymähti vaimolleen: ''Olit mahtava. Miten kestitkään tuollaista ja toit maailmaamme kaksi pikkuruista kääröä''.

Vanhempi kaksosista ja Lanejen perijä on Josiah Lane. Hän sai itselleen vaaleat hiukset äidiltään, Pollyn vihreät silmät sekä äitinsä vaalean ihon.

Nuorempi kaksosista taas on Joel Lane ja hänellä on isänsä punaiset hiukset, siniset silmät vanhemmiltaan sekä äitinsä iho. Pitkästä aikaa sain peliini kaksoset, jotka eivät ole keskenään identtisiä vaan heillä on jo näin paljon eroja pelkillä hiusten ja silmien väreillä.

Polly ja Henrykin siirtyivät lähemmäs  katsomaan lapsenlapsiaan. ''Voi Alina., Joelhan näyttää aivan sinulta'', Polly ihasteli poikaa. ''Ja tämä veijari täällä on kuin ilmetty isänsä pienenä'', Henry huudahti katsellessaan Gregin sylissä loikoilevaa Josiahia.

Väsynyt Alina ja onnellinen Greg siirtyivät yläkertaan nukkumaan. Alina oli aivan poikki synnytettyään kaksi lasta ja tahtoi nyt vain levätä rauhassa. Greg kuiskasi vielä vaimonsa korvaan tämän nukahdettua: ''En unohda ikinä tätä, minkä olet minulle lahjoittanut'' ja Gregin vaipui uneen.

Lastenhuoneessa tuoreet kaksoset nukkuivat rauhallisina omissa sängyissään. Pikkuiset saisivat aloittaa nyt seikkailunsa Lanejen perheessä ja Alina, Greg, Polly ja Henry kasvattavat heistä kunniallisia aikuisia Cadelhilliin.

 

                                                             *   *   *

Polly heräsi aamulla ensimmäisenä ja meni alakerran toilettiin hoitamaan aamupesuaan. Puettuaan arkipuvun päälleen ja kammattuaan hiuksensa ylös kiinni, kiiruhti hän yläkerran lastenhuoneeseen.

Kehdosta hän huomasi Joelin tuijottelevan häntä ja Polly nosti pojan kehdosta. Kannettuaan hänet alakertaan ja otettuaan tuttipullon kaapista, juotti Polly lapsenlastaan hymyillen. ''Olet mummin pikku kulta. Et arvaakaan, kuinka kauan olen odottanut, että saan hoitaa teitä pikkuisia'', Polly leperteli Joelille.

Greg tiesi lintujen laulun perusteella kevään saapuneen ja haki puutarhavälineet seinän luota ja aloitti maan kääntämisen. ''Nyt on suuri syy saada perheelle rahaa hankittua ja se alkaa tästä päivästä'', Greg puheli ulkona ääneen.

Yläkerrassa vanhuksilla oli keskenään hellä hetki. ''Kävitkö jo katsomassa kaksosia?'', Henry kysyi vaimoltaan. ''No tottahan toki. Minäpä syötinkin aamulla Joelin kun huomasin pojan olevan hereillä'', Polly kehaisi miehelleen. Henry naurahti iloisesti ja vetäisi Pollyn tiukempaan halaukseen.

Alina söi aamupalan ja huomasi kauhukseen ruoan nousevan takaisin ylös. Kiireesti hän juoksi vessaan ja kumartui vessapöntön päälle. En kai vain ole syönyt jälleen pilaantunutta ruokaa. Pollyn olisi hyvä tarkistaa, että maito todella on tuoretta, Alina mietti itsekseen ja hieroi vatsaansa.

''Alina, tahtoisin antaa sinulle lahjan. Tässä on minulta ja Pollylta muutamia tarvittavia tavaroita, jotka kannattaa säästää jos meistä aika yllättäen jättää'', Henry sanoi ja ojensi paketin naiselle. ''Älä höpötä tuollaisia. Ihan kuin te nyt minnekään olisitte lähdössä'', Alina tuhahti hymyillen ja otti kiittäen paketin vastaan.

Aikaa oli kulunut jo muutamia kuukausia ja Snowykin kasvoi pennusta aikuiseksi koiraksi. Kaikessa tohinassa koira oli jäänyt hiukan perheen varjoon, mutta tämä ei koiraa kauheasti haitannut, sillä se viihtyi paljon omissa oloissaan.

Snowy viihtyi myös paljon Alinan ja Gregin makuuhuoneessa ja nukkuikin tyytyväisenä päivisin Alinan puolen jalkopäässä.

Greg hoiti mielellään poikiaan. Häntä ei haitannut vaikka poikien vaipat oli vaihdettava tai toinen kaksosista piti kylvettää.

Lisäksi Alina ja Greg leikittivät mielellään poikia yhdessä ja he tiesivät olevansa onnekkaita kun heillä oli kaksi tervettä lasta. Kuningasparin pojan kuolema oli koskettanut koko kansaa ja siksi he huokaisivat helpotuksesta huomattuaan, että heidän poikansa olivat terveitä.

Henry päätti, että hänen olisi annettava enemmän huomiota omalle pikkuiselleen. Siksi hän kutsuikin Snowyn luokseen alas ja alkoi telmiä tytön kanssa innoissaan keittiössä.

Illalla Alinalle selvisikin, että aamuinen oksentelu ei johtunutkaan ruoasta. Alina odotti jälleen lasta. Vaikka hän vasta olikin synnyttänyt, hymy nousi naisen huulille ajatellessaan saavansa pian kolmannen lapsen.

Huomattuaan tilansa, Alina lähti kiireesti etsimään miestään ja löysikin hänet heidän makuukammarista. ''Greg, minulla olisi sinulle kerrottavaa'', Alina huudahti miehelleen innoissaan. ''No, mitä haluat minulle kertoa?'', Greg kysyi yllättyneenä. ''Odotan sinulle lasta!'', Alina huudahti.

''Voi, et arvaa miten iloinen olenkaan'', Greg yhtyi riemuun ja halasi Alinaa tiukasti. ''Milloin sait tietää asiasta?'', Greg kysyi yhä pidellen vaimostaan tiukasti kiinni. ''Äsken huomasin vatsani kasvaneen ja minulla oli aikaisemmin ollut pahoinvointia, mutta en ollut tiennyt sen johtuvan tästä'', Alina selitti niin innoissaan, että unohti välillä haukata happea.

Illalla Greg kävi vielä hellimässä toista poikaansa ennen kuin laski tämän nukkumaan. ''Sinusta tulee isoveli'', Greg kuiskasi ja antoi suukon pojan otsalle. Laskettuaan hänet kehtoon Greg katsoi vielä hetken lastenhuoneessa ympärilleen ja sulki oven hiljaa perässään.

Greg ei vielä päässyt nukkumaan, sillä ulkona kasvavat taimet olivat joutuneet rikkaruohojen armoille. Niinpä Greg puki ulkovaatteet päälleen ja tarpoi pihamaalle heiniä kitkemään.

 

                                                         *   *   *

Puutarhan hoitamisesta tuli Gregille pakkomielle. Heti herättyäänkin mies juoksi hoitamaan kasvimaataan. ''Lapsieni täytyy saada hyvät ateriat ja riittävästi vaatteita'', Greg puhisi ja istutti vihaisena kurkkuja kasvimaahan.

Henry osallistui mielellään lapsenlapsiensa hoitoon. Miehien ei usein kuulunut auttaa perheen naisia lasten hoidossa, mutta nyt eläkkeelle jäätyään Henryllä ei mennyt enää aikaa maalaamiseen, joten hän vietti mieluusti aikaa kaksosten parissa.

''Kiitos Henry, että autat minua'', Alina sanoi nostaessaan Joelia kehdosta. ''Vielä mitä. Minusta ei ollut mitään apua Pollylle silloin kun lapset olivat pieniä, joten korvaan sen nyt hoitamalla lapsenlapsiani'', Henry vastasi kantaessaan Josiahia.

''Kultaseni, kuinka olet voinut tänään?'', Greg kysyi hymyillen Alinalta. ''Hyvinhän minä. Ei sinun tarvitse olla minusta noin huolissasi vaikka lasta odotankin'', Alina vastasi miehelle silittäen samalla tämän kättä omallaan.

Ruokakaapin luona Henry kuunteli salaa nuorien juttuja hymyillen itsekseen. ''Siellä vanhempasi juttelevat tulevastasi sisaruksestasi'', Henry hymähti Josiahille, jota oli syöttämässä.

Alinan vatsa oli kasvanut jo valtavaksi. Alinan menoa se ei kuitenkaan haitannut vaan samalla tavalla kuin ennen raskauttaankin Alina siivoili lattialle jääneitä kirjoja. ''Sinun ei tarvitse rehkiä raskaana noin paljoa'', Polly huudahti tiskattuaan astiansa. ''Voi, ei minulla ole mitään hätää Polly. Siivoilen ihan mielelläni'', Alina vastasi laittaessaan kirjan takaisin hyllyyn.

Henry siirtyi kaksosten hoidosta jälleen oman lapsosensa hoitoon. ''Snowy, kävele tänne'', Henry komensi ja taputti käsillään reisiään. Snowy katsoi mitään ymmärtämättä isäntäänsä ja otti muutaman askeleen lähemmäksi. Snowyn kasvettua Henry oli päättänyt alkaa kouluttamaan koiraa, jotta tätä olisi helpompi hallita.

''Ohhoh, kukas kaunis ilmestys se siinä kävelee'', Henry sanoi Pollyn kävellessä viemään lehteä roskikseen. ''No käyttäydyhän iso mies. Siivoilen alakertaa, jotta kaksosten synttäreillä olisi siistiä'', Polly selitti ja jatkoi hymyillen matkaansa.

Greg karkasi naisten jaloista Snowyn kanssa pihalle heittelemään keppiä. Alina ja Polly siivoilivat kilpaa paikkoja ja Alina komenteli koko ajan Gregiä tekemään jotain. Niinpä mies päätti hipsiä salaa pihamaalle koiran kanssa leikkimään.

''Isä, mitä mieltä olet lapsenlapsistasi'', Greg kysyi isältään heidän lukiessaan yhdessä kirjaa. ''Olet onnistunut saamaan ihastuttavat lapsoset Greg. Sinuna voisin olla ylpeä vaimostasi ja lapsistasi'', Henry sanoi pojalleen.

Kello kilahti kuuteen ja kaksosten oli aika kasvaa. Henry sai kunnian kasvattaa Josiahin ja piteli sylissään pikkuista puhaltaessaan kynttilät sammuksiin pojan kakusta. Sitten Polly auttoi nuoremman pojista kakun ääreen ja puhalsi Joelin kakun kynttilät sammuksiin. Greg hurrasi innoissaan poikiensa kasvua ja Alina taputti käsiään nauraen yhteen.

Tässä Henryn sylissä istuskelee Lanejen tuleva perijä, josta kasvoikin oikea namupala. Pikkuiselle tuli melko paljon äitinsä kasvojen piirteitä ja tekeekin pojasta mukavan näköisen veitikan.

Joel on melkein saman näköinen taapero kuin veljensäkin. Itse olen aivan hurmaantunut molempiin, sillä ovat saaneet mukavan yhdistelmän sekä Alinan että Gregin piirteitä.

Molemmat pojat käytettiin heti kasvun jälkeen potalla tekemässä tarpeensa. Henry hoiti edelleen Josiahia ja Greg taas käytti Joelin potalla.

Alina taas tuli yläkertaan peittelemään kaksoset. ''Hyvää yötä äidin kulta'', Alina sanoi hennosti Joelille laskettuaan tämän kehtoon nukkumaan. Josiah nukkuikin jo sikeästi omassa kehdossaan ja Alina muiskautti vielä vanhemmankin pojan poskelle suukon, ennen kuin meni itsekin nukkumaan.

 

                                                      *   *   *

Aamulla Alina oli ensimmäisenä hoitamassa poikiaan. ''Odota Joel hetki kehdossasi. Äiti käyttää vain Josiahin ensin potalla niin sitten on sinun vuorosi'', Alina sanoi istuvalle pojalleen, jonka naama alkoi näyttää itkun merkkejä.

Käytettyään Josiahin potalla ja käännyttyään nuoremman pojan puoleen Alina huomasi hänet jo sikeässä unessa. ''Veljesi päättikin sitten siirtyä unten maille'', Alina hymähti Josiahille. ''Jospa me sitten harjoittelisimme kävelyä'', Alina ehdotti ja tarttui pikkuistaan käsistä kiinni.

Joelin herättyä Henry tuli hakemaan pojan syömää. ''Ukki vie sinut aamiaiselle poikaseni. Mummi tekeekin tuossa jo meille kaikille aamupalaa, joten istuhan kiltisti siinä'', Henry sanoi silittäen samalla pojan hiuksia pikaisesti ja lähti yläkerrasta hakemaan Josiahia.

Kaksoset istuskelivat syömässä syöttötuoleissaan kun aikuiset söivät yhdessä ruokapöydän ääressä. ''Alina, onko ollut vielä yhtään supistuksia?'', Polly uteli. ''Ei vielä. Lapsi vain tuntuu olevan kovin levoton kun potkii koko ajan'', Alina vastasi hymyillen ja kosketti hellästi vatsaansa.

Henry oli todellakin antanut Snowylle nyt enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Miestä oli varmasti harmittanut se, että aikaisemmin hän oli unohtanut koiransa kokonaan. Nyt Snowy aina heilutteli innoissaan häntäänsä isäntänsä astellessa sisälle taloon.

Illalla kun kaksosten oli aika mennä nukkumaan, näyttivät pojat uhmakkuuden merkkejä. Joel huusi kehdostaan kurkku suorana ja Josiah kaiveli nenäänsä. Joel oli muutenkin pojista se temperamenttisempi ja vaatikin usein siksi enemmän vahtimista ja hoitamista.

Alina istuskeli kaikessa rauhassa lukemassa kirjaa alakerrassa. Hän opiskeli mitä kaikkea voisi tehdä lapsilleen ruoaksi. Oli nimittäin eri asia mitä aikuiset saisivat syödä kun taas mitä lapsille voisi hyvällä omalla tunnolla antaa. Yhtä äkkiä Alina tunsi, kuinka jotain märkää valui tuolille.

Alina pomppasi ylös tuskissaan ja alkoi huutaa Pollya luokseen. Henry oli ensimmäisenä naisen luona ja katseli mitään sanomatta naisen tuskaa.

 

                                                          *   *   *

Vuorokauden vaihduttua maailmaan syntyi pieni punahiuksinen ja ruskeasilmäinen tyttölapsi. Alina katseli onnellisena lastaan ja Henry hymyili ottaessaan esille shakkinappuloita. Mies parka ei ollut yhtään tottunut synnytyksiin vaan meni niistä aina täysin sekaisin.

Greg oli opettamassa Josiahia kävelemään ja Henry tuli nostamaan Joelia taas kehdosta, jotta voisi opettaa myös häntäkin kävelemään. ''Älähän ala itkeä Joel. Herätät muuten Clara -siskosi'', Henry hyssytteli poikaa.

''Onneksi olkoon Alina. Olen todella otettu näistä ihanista lapsenlapsista, jotka olet minulle antanut'', Henry sanoi liikuttuneena Alinalle. ''Älähän nyt. Kyllähän me nyt poikasi kanssa itsekin lapsia halusimme'', Alina naurahti ja taputti Henryä olalle.

Henry ja Polly viettivät yläkerrassa taas melkoisen hetken. Snowy katseli vain isäntänsä puuhia mustasukkaisena lattialta. Snowy nimittäin tahtoi pitää Henryn kokonaan itsellään ja koiraa suututti suunnattomasti jos tämä antoi huomiotaan vaimolleen.

Alina päätti valmistaa lohta lounaaksi. Greg oli onkinut pihasta kalan ja Alina aloitti laulellen sen valmistuksen.

Saatuaan sen valmiiksi, Alina paloitteli sen pieniin osiin ja tarjoili pojilleenkin siitä muutaman palasen.

Greg joutui hoitamaan puutarhaa kaatosateessakin. Multa alkoi olla märkää, kasvien lehdet valuivat vettä valtoimenaan, Gregin hiukset liimautuivat märkinä hänen kasvoihinsa ja vaatteetkin alkoivat tuntua painavilta. ''Lopu jo typerä sade!'', Greg huusi viimein vihaisena kiskaistuaan vahingossa tomaatintaimen rikkaruohon sijasta maasta ylös.

Polly oli onnessaan Alinan ja Gregin tyttövauvasta. Hän oli toivonutkin, että perheeseen tulisi myös yksi tyttö. Olihan hän saanut kirjeen Coral-Islandilta, missä Ann kertoi saaneensa Aleksin kanssa tyttö kaksoset sekä Sophie oli synnyttänyt myös tytön. Polly vain tahtoi tähänkin talouteen tytön, missä hän saisi hoitaa lasta koko ajan.

''No, nukuhan nyt, mummin pikku enkeli'', Polly sanoi ja laski varovasti pikkuisen kehtoon. Clara katsahti ruskeilla nappisilmillään Pollya ja haukotti suloisesti. Polly katsoi liikuttuneena lasta ja muisteli, kuinka oli aina Ann'in peitellyt tuolla tavoin kehtoon. Kuinkahan se tyttö siellä oikein pärjää, Polly mietti ja lähti etsimään lipaston laatikosta lapsensa lähettämiä kirjeitä.

Snowylla oli identiteetti kriisi. Koira seisoskelee useaan otteeseen päivässä aina tuijottelemassa omaa peilikuvaansa. Kaipa se toivoisi olevansa ihminen, jotta voisi viedä Pollylta Henryn.

''Nukkuvatko lapset jo?'', Alina kysyi mieheltään tämän siirtyessä hänen vierelleen sängylle. ''Kyllä. Myös Joelkin heiteltyään liinavaatteita hetken aikaa sängystä pois itkien sitä, että niissä oli hänen kuolaansa'', Greg sanoi väsyneenä vaimolleen.

''Pojasta kasvaa vielä vilkas poika'', Alina naurahti miehelleen. ''Totta puhut'', Greg sanoi ja katsoi Alinaa sillä ilmeellä, josta Alina tiesi, ettei vielä olisi nukkumaanmeno aika ainakaan heillä kahdella.

 

                                                                 *   *   *

Aamulla Polly ja Greg pelasivat shakkia alakerrassa käytyään kurkkaamassa ensin, että lastenhuoneessa kaikki oli hyvin. ''Laskitko pojat varmasti pois kehdosta?'', Polly varmisti pojaltaan. ''Laskin laskin. Siellä ne nyt leikkivät kiltisti leluillaan'', Greg rauhoitteli äitiään.

Niin, kiltisti ja kiltisti. Joel syö palikkapelin palikkaa ja Josiah rääkkää Snowya. Pojat osaavat olla oikeita termiittikaksosia silloin kuin sille päälle sattuvat.

Alinan käytyä suihkussa ja syötyään hiukan leipää hän kiiruhti yläkertaan lastensa luo. Otettuaan vielä kirjan hyllystä hän suuntasi portaat ylös ja istuutui lattialle istumaan. ''Haluatko Joel kuulla sadun Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä?'', Alina kysyi pojaltaan. Poika nyökkäsi hyväksyvästi ja niin Alina aloitti sadun.

Henrylle iski pitkästä aikaa taas luovuuden purkaus. Niinpä hän kaivoi vanhat maalinsa sängyn alta ja aloitti uuden projektin maalaamisen. Snowy nousi sängystään ja istuutui isäntänsä jalkojen vierustalle istumaan ja katseli ylpeänä Henryn kättentyötä.

Illalla olikin kaksosten aika kasvaa. Ensin kasvoi tietenkin Josiah. Alina seisoi poikansa takana hymyillen ja kannusti poikaansa iloisena.

Sitten olikin Joelin vuoro, joka halusi kasvaa itsekseen ilman äitinsä taustavoimia. Niinpä Alina seurasi nuoremman poikansa kasvua käytävän toiselta puolelta hymyillen onnellisena.

Poikien kasvettua oli Claran vuoro kasvaa. Kaksoset tulivat juosten alakertaan vaihdettuaan ensin vaatteet. ''Ei sitten huudeta kovaa, ettei Clara ala itkeä'', Greg varoitti poikiaan ennen kuin he alkaisivat kiljua innoissaan.

Niin Polly sitten kutitti tyttöä ja puhalsi pikkuisen kynttilät sammuksiin yhdellä puhalluksella.

Tässä sitten onkin perheen ilopilleri. Clara sai siis isänsä ihon sekä hiukset ja äitinsä silmät. Unohdin mainita ihon silloin Claran synnyttyä. Clarasta kasvaa varmasti poikien tavoin hurmaavan näköinen simi.

Lapset saivat huoneisiinsa sängyt ja Greg koeajoikin Josiahin sängyn lukien siinä kirjaa. ''Äiti, tanssi kovemmin'', Joel huusi äitinsä tanssitellessa poikaansa ympäri huonetta. ''Äiti yrittää, mutta huoneenne on sen verran pieni, että sänkyjä täytyy varoa'', Alina selitti.

Kaksoset leikkivät yhdessä alakerrassa ja tappeluiltakin oli hankala välttyä: ''Äh, Josiah. Sinä löit aivan liian kovaa!'', Joel marisi veljensä motattua häntä leikkisästi. ''Älä valita. Itse sinä mottasit minua vielä kovempaa, mutten viitsinyt sanoa mitään'', Josiah sanoi nauraen.

Pian oli kuitenkin poikien aika käydä nukkumaan. Molemmat pojat kömpivät sänkyihinsä ja nukahtivat pian sikeään uneen.

Clarakin nukkui tyytyväisenä omassa kehdossaan ja tuhisi hiljaa unissaan.

Huoh, viimein taas yksi osa ulkona:D Tosiaan, pelissä on tullut mukavasti tähän sukuun kaksosia, sillä Ann sai myös tyttö kaksoset. Ensi osassa sitten näemmekin jatkuuko kaksosten saanti myös Sophien kohdalla;)

Joten, ei muuta kuin kommentteja kehiin näin uuden sukupolven kunniaksi (jättäkää edes jonkinlainen puumerkki niin osaan arvioida aina kuinka moni osan on lukenut;D)!
♥:llä Hattara