Hei kaikki lukijat! Tässä on nyt ensimmäinen osa uutta tarinaani: RKC Cadelhill'iä. Aloitan pelaamaan talonpojista, sillä teemaan liittyvää ladattavaa on minulla vielä paljon ja kuninkaallisten talo on siksi vielä niin tyhjillään. Toivon nyt mahdollisimman paljon kommentteja ja mielipiteitä tarinasta.
(kuvia n.80)
Cadelhillin kylän talonpoikien talossa Henry ja Polly Lane huomasivat kauppiaiden pariskunnan tulevan pihalleen. Kohteliaana kansalaisena Henry meni tervehtimään Dick Formania Pollyn seisoessa hänen takanaan odottaen voivansa tervehtiä Dickin vaimoa, Sallya.
Henry ja Polly omistavat pienen tontin Cadelhillin itä-osasta, jossa sijaitsevat alemmanluokan asuinsijat. Henry elättää Pollyn ja heidän pienen poikansa Gregin maalauksillaan, jotka eivät oikeen meinaa mennä kaupaksi. Polly on usein huolissaan selviävätkö he tulevasta talvesta hengissä kun ruokaan ei meinaa riittää varat millään.
Tervehdittyään ensin herra Formania voi Henry tervehtiä sen jälkeen Sallya. Suhteiden luominen eri säätyjen välillä on tärkeää, sillä ainoastaan avioliiton kautta pystyy etenemään eri säätyluokkien välillä.
''Hauska tavata Rouva Forman. Tulkaa ihmeessä miehenne kanssa meille päivälliselle. Polly on juuri laittamassa lounasta minulle ja siitä riittää varmasti myös teille'' ehdotti Henry Formaneille. ''Kiitos kutsusta. Tulemme mielellämme mieheni kanssa lounaalle'' vastasi Sally kätellessään Henryä.
Muiden siirtyessä sisälle istuu Polly Gregin kanssa pihalla opettamassa poikaa puhumaan. ''Greg sanohan nyt äiti. Se ei ole kovin hankalaa kultaseni.'' maanitteli Polly poikaansa pihalla. Gregiä kuitenkin kiinnosti enemmän pihalle kävelevä nainen kuin äitinsä puheenopetus.
Polly seurasi poikansa katsetta ja huomasi järkytyksekseen ennustajaeukon tulleen heidän pihaan. ''Greg, tulehan äitisi syliin niin mennään sisään!'' sanoi Polly pojalleen ja nosti hänet hyvin nopeasti syliinsä. Polly veti Gregin itseään vasten ja lähti ripein askelin sisälle taloon.
Ennustajilla ei ollut hyvä maine Cadelhillissä. He kuuluivat Lanejen tapaan rahvaisiin, mutta yrittivät tienata elantonsa ennustamalla. Polly halveksi ennustajia täysin eikä tahtonut olla lähelläkään heitä. Heidän pukeutumisensa ei ole etiketin mukainen ja he käyttäytyvät liian tuttavallisesti puhuessaan vieraille.
''Henry, pihallamme on taas yksi niistä ennustaja mummoista. Voisitko yrittää tehdä asialle jotain, että he lakkaavat käyskentelemästä pihallamme. En uskalla kohta laskea Gregiä yksin pihalle leikkimään hetkeksikään kun nuo naiset kävelevät häpeämättä talomme ohi!'' Polly selitti miehelleen huolestuneena. ''Kultaseni, mitä minä voin tehdä asialle? Tiedät etten itsekään pidä heistä, mutta talojen ohi kävelemistä en voi kieltää niin kauan kun he kävelevät vain ohi'' Henry sanoi vaimolleen. Polly katsoi miestään tuhahtaen ja laski Gregin lattialle leikkimään. ''Noh, lähden tästä sitten laittamaan sinulle ja vieraillemme lounasta''.
Henry kutsui Formanit sohvan luo istuskelemaan ja rupattelemaan samalla kun Polly valmistaa lounasta. ''Onko teillä jo lapsia?'' kysyi Henry Dickiltä. ''Ei meillä vielä ole. Olemme vasta avioituneet ja nyt muutimme tänne Cadelhilliin ja olemme pystyttämässä yritystä. Lapsi on sitten ajankohtainen kun meillä on varaa pitää huolta hänestä''. Sally katsoi miestänsä hieman pettyneenä tämän puhuessa, sillä hän itse haluaisi esikoisensa piakkoin.
''Äittä. Äittä'' kuului lattialta pieni ääni ja Sally kääntyi katsomaan Gregiä. ''Voi minä en ole sinun äitisi, pikkuinen'' Sally kumartui lasta kohden ja kutitti poikaa ja sai hänet kikattamaan suloisesti.
Samaan aikaan Polly kattoi ruokalautaset pöydälle ja kuunteli miehnsä ja Formaneiden jutustelua. Aina sama juttu, hän ajatteli. Hän sai laittaa ruoat vieraille ja miehelleen ja sitten hän voisikin mennä pois pyörimästä jaloista. Hänen tehtävä oli vain vaimon tapaan laittaa ruokaa, siivoilla ja hoitaa lapsia samalla kun hänen miehensä hieroi suhteita vieraiden kanssa.
''Ruoka on nyt pöydässä. Tulkaa nyt ihmeessä syömään kun leivät ovat vielä lämpimiä'' Polly kutsui miehensä ja Formanit syömään. ''Missäs päin te asutte?'' kysyi Henry Dickiltä. ''Asumme melko lähellä teitä. Vain kymmenen minutin matka hevoskärryillä ja puolisen tuntia kävellen'' selitti Dick. Polly huomasi, että hänen miehensä oli päättänyt jo kaksi asiaa; hän aikoo naittaa jonkun lapsistaan Formaneille ja toiseksi hän on löytänyt uuden kohteen maalaukselleen.
Polly yritti olla kuuntelematta pöydän äärestä tulevaa puhetta ja keskittyikin sen sijaan poikaansa. ''Missä on äiti? Täällähän minä.'' Polly sanoi peittäen kasvonsa käsillään ja hetken kuluttua kurkistaessaan käsiensä välistä. Gregin iloinen nauru sai Pollyn sydämen sulamaan ja hän tiesi, että pian olisi aika hankkia toinen lapsi vaikka rahatilanne huono onkin.
Lounaan jälkeen Polly siivosi pöydän ja nousi portaita pitkin yläkertaan. Aulassa hän näki Sallyn tulevan lastenhuoneesta. ''Ai sinäkö olit vielä täällä?'' Polly kysyi hämmästyneenä, sillä herra Forman oli jo lähtenyt. ''Anteeksi, etten ole vielä lähtenyt, mutta kävin nukuttamassa Gregin. Toivottavasti et ole pahoillasi''.
Polly huokaisi helpotuksesta, sillä nyt hänelä oli yksi työ vähemmän. ''Voi ei se mitään. Kiitos paljon, sillä nyt pääsen paljon aikaisemmin nukkumaan'' Polly kiitti. Sally ja Polly vaihtoivat vielä muutaman sanan ennen kuin Sally lähti kävelemään kotiinsa.
Samaan aikaan Henry oli hoitamassa yhtä tilaustyötä asiakkaalleen. Hän yritti saada maalattua mahdollisimman nopeasti, mutta laadukkaasti. Hänen olisi nyt saatava tienattua rahaa, sillä hän oli huomannut Pollyn kaipailevan jo toista lasta. Rahan tulo on ollut tiukassa jo pitkään, eivätkä maalaukset meinaa oikein elättää heitä kolmea.
Polly kävi peittelemässä Gregin ja katsomassa, että pojalla oli kaikki hyvin. Huomattuaan pojan nukkuvan rauhallisesti hän käveli ikkunan ääreen ja katsoi ulos. Toivon niin, että saisin tyttären, Polly ajatteli katsoessaan ulos ikkunasta ja huokaisi.
Polly käveli viereisen huoneen ovelle ja koputti. Huoneesta kuuluvasta muminasta hän tiesi, että saisi luvan astua sisään. ''Rakas? Voisitko lopettaa jo tältä päivältä ja tulla kansani nukkumaan?'' Polly kysyi ovelta. Henry katsoi vaimoaan hymyillen ja vastasi: ''Nytkö on aika?'' Polly nyökkäsi ja käveli makuuhuoneeseen.
Henry veti Pollyn kainaloonsa ja hyväili kädellään vaimonsa kättä. ''Kumman sinä haluasit?'' Henry kysyi Pollyltä ja tämä vastasi: ''Tyttö olisi ihana, mutta ei poikakaan minua haittaisi yhtään''. ''Tyttö siis''sanoi Henry hymyillen.
Henry tarttui Pollya kädestä ja suuteli sitä hellästi. Polly katsoi miestään hymyillen ja muisti elävästi sen kun oli ollut ensimmäistä kertaa Henryn kanssa. Henry oli edelleen yhtä lempeä ja rakastava kuin kaksi vuotta sitten kun he olivat menneet naimisiin. Ainoastaan yksi asia oli muuttunut; Pollyn tunteet.
Henry kaatoi Pollyn sängylle selälleen ja alkoi suudella tätä intohimoisemmin. Polly huomasi, ettei enää nauttinut läheskään niin paljon miehensä kosketuksesta kuin ennen. Hän ei pystynyt nauttimaan enää niin paljon Henryn huulista huulillaan ja Henryn käsi hänen hiuksissaan ei tuntunut niin hyvälle kun hän muisteli.
Greg veti Pollyn peitonalle ja Polly ajatteli vain yhtä asiaa; kunpa tulisin raskaaksi ja se olisi tyttö. Se voisi muuttaa kaiken takaisin ennalleen!
Lopulta Henry kääntyi Pollyyn päin ottaen häntä kädestä kiinni ja hymyili hänelle lempeästi. ''Kiitos rakas. Se oli loistavaa ja jos nyt ei tule lasta niin on se kyllä kumma!'' Polly naurahti ja hymyili vain miehelleen myöntymisen merkiksi.
Yöllä Pollyn ja Henryn unia häiritsi kehdosta karannut Greg. Poika tuli huutamaan vanhempiensa makuriin ja itki niin kovaa, että vanhemmat varmasti heräisivät.
''Polly, nuku sinä vaan. Minä käyn ruokkimassa pojan ja tulen sitten takaisin nukkumaan'' Henry sanoi ja veti peiton päältään. Greg lähti taapertamaan isäänsä vastaan ja odotti, että tämä nostaisi hänet syliin.
Henry käveli puoliunessa portaat alakertaan ja piti sylissään pientä poikaansa. ''Olet sinäkin aikamoinen kiusankappale kun herätät vanhempasi tähän aikaan yöstä'' Henry sanoi unisella äänellään. Siihen Greg vastasi vain sanomalla: ''Äittä!''
''Oleppa hyvä Greg'' ja poika otti pullon vastaan toistaen isälleen sanaa: ''Äittä! Äittä! Äittä!''. Henry katsoi poikaa hymyillen ja naurahti itsekseen: ''Ei ole Pollyn puheenopettaminen tainnut ihan nappiin mennä kun kaikki on sinulle yhtä äittää''.
Kun Greg oli saanut juotua pullollisen maitoa, otti Henry pojan syliin ja vei nukkumaan kehtoon. Hän itse meni sen jälkeen makuuhuoneeseen ja katsoi nukkuvaa vaimoaan hiljaa ja ajatteli: miksi sinun tunteet ovat muuttuneet? Mitä minä olen tehnyt väärin?
* * *
Aamulla Polly heräsi varhain ja puki päällensä. Hän käveli keittiöön ja teki itselleen aamupalaksi leivän. Pian hän kuitenkin huomasi leivän kipuavan ylös ja lähti kiireesti juoksemaan kohti vessaa. Polvillaan vessanpöntön edessä ja mekko vedessä hän yritti karistaa huonoa oloaan pois.
Päästyään viimein pystyyn hän meni keittiöön ja otti juuston kaapista ja katsoi sitä. Homeessa! Taas oli ruokaa kerennyt homehtua, eikä juurikaan ollut varaa heittää mitään hukkaan. Katsoen vielä kerran juustokimpaletta hän viskasi sen roskikseen. Olisi käytävä ostamassa uutta juustoa.
Paha olo ei hellittänyt hetkeksikään, mutta päivärutiinit oli silti tehtävä. Olisi tiskattava eilinen liemikulho ja kuivattava se ja laitettava takaisin kaappiin.
Vessa siivottava, sillä pönttö oli aivan likainen ja Greg oli käynyt taas leikkimässä vessanpöntöllä ja heittänyt vedet yli. Samalla Pollyn mielessä kävi viime yö ja oliko yö tuottanut tulosta. Hän tahtoi niin kovasti itselleen pienokaisen, jota hoivailla.
Puhelimeen piti vastata ja sieltä soittikin kauppiaden Dick kysyen Henryä. Polly kutsui miehensä puhelimeen itse kiiruhtaen kohti yläkertaan johtavia portaita. Peti täytyisi pedata!
Pedatessaan sänkyä hän kuunteli miehensä keskustelua puhelimessa. He keskustelivat jo maalauksista ja Henry taisi saada viimein uuden tilauksen aikaiseksi. Sally Formanista olisi pian tulossa maalaus ja se tietäisi vain rahantuloa perheeseen.
Kävellessään lastenhuonetta kohden Polly huomasi miehensä sesovan maalaustelineen luona hahmottamassa kankaalle erivärisiä viivoja. Uusi maalaus oli siis tulossa. Hän näkisi taas Henryä yhä vähemmän kun mies käytännössä asuu maalaushuoneessa.
Polly huomasi olevansa yhä väsyneempi koko ajan. Hän nukahti portaidenjuurelle pystyyn ja nuokkui siinä niin kauan kunnes Henry löysi hänet siitä nukkumasta ja kantoi hänet vuoteelle. Monena päivänä oli ollut sama juttu. Polly ei jaksanut tehdä mitään ja talo alkoi mennä sotkuisemmaksi ja sotkuisemmaksi.
Greg ei pitänyt siitä, ettei häntä huomioitu niin paljoa kuin ennen. Nukkumaan mennessä Greg usein seisoi kehdossa ja huusi 'äittää' niin kauan kunnes Polly tuli takaisin lastenhuoneeseen ja näki surullisen Gregin sängyssä.
''Voi sinua kulta. Anteesi, ettei äiti laulanut sinulle tuutulaulua'' Polly sanoi silittäen Gregin hiuksia ja alkoi laulamaan kaunista sävelmää pojalleen. Greg nuokkui vähänaikaa seisaillaan kunnes tipahti istualleen ja vaipui lopulta uneen. Polly silitti vielä Gregin hiuksia kunnes antoi suukon pojan otsalle ja lähti itsekin nukkumaan.
Tämä yö kuitenkin poikkesi muista öistä, sillä Polly heräsi keskellä yötä kovaan vessahätään ja hänen täytyi kiirehtiä alakertaan vessaan. Hän sattui hipaisemaan vatsaansa ja huomasi vasta nyt pienen kohouman alavatsallaan. Hän odotti lasta!
Istuessaan vessassa hän huomasi, ettei ollut enää lainkaan väsynyt. Hän ei sitäpaitsi pystyisikään enää nukkumaan niin innoissaan hän oli raskaudestaan. Kuitenkin pieni varjo varjosti hänen onneaan. Talvi oli tuloillaan ja rahaa ei riittänyt nyt edes heidän kolmen ruokaan saati sitten yhdelle lisäsuulle.
Polly riisui pyjamansa lattialle ja meni suihkuun. Hän silitti alastonta vatsaansa ja hymyili. Vaikka raha olisikin tiukassa lapsi olisi silti haluttu ja hän tulisi silti rakastamaan lastaan. Hän voi sitten vaikka itse syödä vähemmän, jotta lapsille riittää ruokaa.
Kun Henry heräsi tämä tuli alakertaan ja kävi ottamassa lehden oven edestä. Hän käveli ruokapöydän ääreen, missä Polly oli syömässä aamiaista. ''Rakas, odotan meille toista lasta'' Polly sanoi miehelleen. Henry nosti katseensa lehdestä ja katsoi vaimoaan hymyillen. ''Mutta on eräs ongelma. Talvi on tuloillaan, eikä meillä ole oikein ruokaa saati sitten rahaa ostaa ruokaa. Miten me selviämme?''
Henry katsahti vaimoaan hieman moittivasti ja sanoi sitten: ''Meillä on pihassa lampi. Voin onkia meille muutaman kalan talven varalle tai voimme myös myydä ne''.
Polly nyökkäsi miehelleen ja lähti viemään roskia pihalle. Pudotettuaan roskat roskasäilöön hän huomasi Sally Formanin kävelevän häntä kohden. ''Hyvää päivää rouva Forman!'' huudahti Polly iloisesti. Sally kävili Pollya kohden ja sanoi: ''Hyvää huomenta. Emmekös me ole tunteneet toisemme jo tarpeeksi pitkään, jotta voimme teititellä?'' Sally kysyi.
Polly naurahti ja sanoi: ''Tietenkin''. Sally katsoi hetkenaikaa Pollya kunnes sanoi: ''Sinähän odotat lasta!''
Polly naurahti Sallyn suorasukaisuutta ja nauroi. ''Kyllähän minä odotan''. Sally katsoi Pollya hymyillen ja sanoi: ''Mahtaa olla mukavaa saada jo toinen lapsi. Itse olen tahtonut lasta jo pitkään, mutta mieheni...''. Sally vaikeni nopeasti ja katsoi poispäin. Polly ei hennonnut jatkaa enää aiheesta vaan hyvästeli Sallyn sanoen menevänsä sisälle valmistamaan ruokaa miehelleen.
Samaan aikaan Henry oli mennyt ongen kanssa heidän pihassaan olevalle pienelle lammelle kalaan. Hän seisoi lammen äärellä mietteliään näköisenä ja yritti huijata kaloja tarttumaan syöttiin.
Viimein hän sai narrattua yhden ja nosti ison kalan vedestä. ''Sainpas sinut! Nyt ei pysty Polly sanomaan, ettei meillä ole ruokaa vähään aikaan!'' Henry nauroi itsekseen lammen rannalla.
Polly heitteli mausteita liemisoppaan yrittäen saada keitosta hiukan ravitsevampaa. Keitossa oli hädin tuskin vettä ja silti siitä oli yritettävä saada ravitseva ateria perheelle. Onneksi ulkona kuuluvasta metastuksesta päätellen Henry oli saanut kalastettua yhden kalan, joten huomenna ainakin olisi ruuaksi muutakin kuin kasviksia.
Illallisella miehensä kanssa Polly keskusteli heidän tulevasta lapsesta. ''Rakas, raskauteni on edennyt nyt niin pitkälle, että lapsi voi syntyä minä hetkenä hyvänsä.'' Henry katsoi vaimoaan ja vastasi: ''Sepä mukava kuulla. Minä yritän saada maalattua nopeammin ja saada enemmän työtehtäviä itselleni, jotta saamme elätettyä meidät kaikki''.
Syötyään Henry meni viemään Gregin nukkumaan ja asetteli poikansa kehtoon. ''Tiesitkös iso poika, että sinusta tulee pian veli. Muistathan sitten pitää hyvää huolta nuoremmaiseta ja katsoa hänen perään!''
Sen sanottuaan Henry halasi poikaansa ja laski hänet kehtoon. Silittäessään pojan punaisia hiuksia hän hymyili vielä itsekseen ja ajatteli lapsen myötä hänen vaiomonsakin piristyvän jälleen.
Samana yönä käynnistyi Pollyn synnytys. Henry nukkui sikeästi kun Polly nousi ylös ja alkoi puuskuttamaan ja herätteli miestään. ''Henry. Henry! Lapsi syntyy, joten ole kiltti ja nouse ylös!'' Polly yritti muistaa hengittää oikeassa rytmissä ja kestää kivun.
Henry nousi ylös ja kiruhti vaimonsa luokse. Hän otti vaimoansa käsistä kiinni ja antoi vaimonsa puristaa hänen kätensä mustelmille. Polly huusi tuskissaan ja pian lastenhuoneesta alkoi kuulua Gregin itkua. Hnery ei antanut Gregin itkun häiritä vaan keskittyi helpottamaan vaimonsa synnytystä.
Muutaman tunnin kuluttua Polly ojensi miehelleen heidän tyttärensä Sophien. He saivat kauniin tyttölapsen, jota Polly oli niin kovasti toivonut. Lapsen punaiset hiukset ja isänsä silmät saivat kyyneleet kihoamaan Pollyn siliin. Hänellä oli nyt tytär!
Pienelle Sophielle hankittiin puinen kehto veljensä huoneeseen ja siellä hän nukkui rauhallisesti ikkunan ääressä.
Myös Gregin oli aika kasvaa lapseksi. Pojasta tuli suloinen hurmuri, joka oli haltioissaan uudesta sisarestaan. Hän oli hämmentynyt vauvan pienuudesta ja kun Polly kysyi haluaisiko hän ottaa sisarensa syliin, oli Greg ollut hiukan peloissaan.
Greg innostui hyvin paljon kalastamisesta ja Polly antoikin usein pojalleen luvan mennä pihalle kalastamaan iltaisin. Greg ei ollut oikein hyvä onkimisessa, sillä hän ei osannut laittaa matoa oikein koukkuun.
Seuraavana aamuna oli Gregin ensimmäinen koulupäivä. ''Greg, muista sitten olla ahkera!'' Polly neuvoi poikaansa. ''Joo, joo äiti. Enkä puhu matkalla kenellekkään vieraalle ja muistan olla kiusaamatta ketään'' Greg vinkui kävellessään pihalla odottavaan kouluvaunuun.
Greg astui korkeeseen vaunuun, jota vetää kaksi hevosta. Ne vetävät hänet Cadelhillin kylän koululle, jossa käyvät talonpoikien sekä kauppiaiden lapset.
Päivällä Polly ja Henry olivat kutsuneet Formanit vierailule ja Polly kertoi Sallylle, että Henryn täytyisi ottaa hänestä hieman mallia, jotta maalaus onnistuu. ''On ihanaa päästä maalaukseen! Olen aina halunnut tulla maalatuksi tauluun, mutta en kuulu niin korkeaan säätyluokkaan, että se olisi mahdollista. Onneksi Henry sentään suostuu maalaamaan kauppiaistakin muotokuvia kohtuu hintaan'' Sally selitti innoissaan.
Koulusta kotiin tultuaan Gregiä odotti outo näky. ''Tuota herra? Mitä te oikein teette?'' Greg kysyi kohteliaasti. ''Tätä kutsutaan hyppynarulla pomppimiseksi. Se on erittäin mukavaa ajanvietettä. Haluatko, että neuvon sinua?'' Greg nyökkäsi ja Dick etsi Gregille narun ja alkoi opettamaan tätä.
Pian molemmat pomppivat kilpaa keittiössä ja Sally katsoi heitä kummastellen. Lopulta hän sanoi miehelleen: ''Rakas, etkö millään voisi lopettaa tuota loikkimista, sillä tuo on naurettavan lapsellista''. Dick ei kuitenkaan lopettanut vaan jatkoi Gregin kanssa leikkimistä.
Polly kusui pian kaikki pöytään ja he söivät lounasta yhdessä. Greg meni Dickin kanssa sohvalle istumaan, sillä hän oli kiintynyt uuteen ystäväänsä kovasti. He tulivat toimeen hyvin ja Polly huomasi miehensä katsovan merkitsevästi poikaansa ja tiesi, mitä tämä aikoi. Jos Formanit saavat tytön, hän ehdottaa naittaa Gregin ja tytön keskenään.
Pian Formanit lähtivät ja Henry meni yläkertaan maalaamaan taulua rouva Formanista. Hän aloitti tilaustyön toivoen samalla kunnon palkkaa työstään ja perheelle hieman ylimääräistä rahaa.
Ennen nukkumaan menoa Greg yritti selailla kirjaa ja opetella lukemaan. Hän oli kuullut, että lukemalla pääsee pitkälle ja sen avulla voi edetä hyväänkin asemaan vaikka olisikin talonpoika.
* * *
Seuraavana aamuna oli lauantai ja Polly meni imettämään Sophieta. Hän laski yöpaitansa kaulusta alaspäin ja tarjosi rintaansa lapselle. ''Sinä olet niin kaunis. Minun pikkuinen prinsessani. Minä anna sinulle kaiken, minkä ikinä vain pystynkin antamaan'' Polly leperteli lapselleen.
Huomattuaan, että Sophie on täynnä hän nosti yöpaitansa takaisin päälleen. Hän kuuli alhaalla ulko-oven käyvän ja pian Gregin ääni kuului pihalta.
Polly meni Sophie sylissään parvekkeelle ja huusi Gregille, joka puhalteli saippuakuplia: ''Greg. Oletko tehnyt jo läksysi?'' Greg kääntyi parvekkeelle päin ja huusi äidilleen: ''En ole vielä tehnyt''. ''Haluatko, että autan sinua tekemään niitä nyt?'' Greg nyökkäsi ja lähti sisälle.
Polly kävi laskemassa Sophien kehtoon ja lähti alakertaan. Hän meni Gregin luo eteisen kohdalle, jossa poika istui jo lattialla valmiina kynä pienessä kädessään.
''Mitäs läksyjä sinulle tuli?'' Polly kysyi. ''No laskentoa on hieman ja sitten meidän täytyy opetella hieman kirjoittamista sekä lukemista''. Polly katsoi hieman huolestuneena poikaansa. Pystyisikö hän auttamaan lastaan läksyissä kun ei osaa itsekkään kuin kirjoittamisen alkeet ja hieman lukea. Henry oli paljon parempi lukemisessa ja kirjoittamisessa kuin hän.
Lopulta läksyt kuitenkin saatiin tehtyä ja Polly kysyi pojaltaan: ''Miten minä osasin neuvoa? Oliko minusta yhtään apua sinulle?'' Greg katsoi kysyvästi äitiään ja sanoi: ''Olihan sinusta paljonkin apua. En olisi osannut tehdä niitä läheskään noin hyvin ilman sinua''. Polly huokaisi helpotuksesta ja halasi poikaansa onnellisena.
Samana iltana oli Sophien syntymäpäivät ja Formanit oli kutsuttu juhlimaan. Henry oli laitettu vaihtamaan Sophien vaipat ennen kuin Sophie kasvaisi. Henry testasi uutta vaipanvaihto tekniikkaa ja heitti Sophien ilmaan. ''Hahhah. Sehän onnistui loistavasti, vai mitä'' Henry puhui tyttärelleen.
Alakerrassa Polly huomasi Sallyn hellimässä Sophieta. Hän katsoi Sallya hieman surullisena tietäessään, kuinka paljon Sally tahtoi jo omaa lasta. ''Tuota Sally. Saisinko Sophien syliini, jotta voimme puhaltaa Sophien kakun kynttilät?'' Sally ojensi hymyillen Sophien takaisin äitinsä sylliin.
Polly kumartui kakun ääreen ja puhalsi kynttilät sammuksiin muiden hurratessa vierestä. Ainoastaan Greg ei ollut paikalla, sillä poika oli muistasukkainen sisarensa saamasta huomiosta ja menikin siksi yläkertaan mököttämään.
Sophie kasvoi taaperoksi ja Polly piti tytärtään kasvojensa korkeudella hymyillen hänelle lempeästi. Hänen kaunis Sophiensa oli nyt taapero ja hieman vanhempi.
Henry piti kaunista tytärtään ylpeänä sylissään ja hyvästeli pois lähteviä Formaneja. Pikku Sophie haukotteli väsyneenä isänsä sylissä ja Henry pompotteli tytärtään hellästi.
Samaan aikaan Polly siivoili juhlien jälkiä ja tiesi, mitä hänen miehensä tänään haluaisi. Hän itse ei vaan olut niin varma asiasta. Heillä ei todellakaan ollut paljon rahaa ja aina oli olemassa todella suuri mahdollisuus, että yön tuloksena olisi vauva. Polly ei tahtonut nyt vielä kolmatta lasta vaikka rakastaakin lapsia hirveästi. Haluan antaa lapsilleni kaiken ja ilman rahaa se on kovin hankalaa, Polly ajatteli haikeana.
Henry kävi peittelemässä Sophien ja meni makuuhuoneeseen vaimonsa luokse. Polly antoi miehensä suudella itseään ja heittäytyi hänen kanssaan peitteen alle.
Polly tiesi,että vaimona hänen tehtävänsä on miellyttää miestään. Hän ei kehdannut sanoa miehelleen ei, mutta pelkäsi koko ajan tulevansa raskaaksi. Heillä ei todellakaan olisi varaa kolmanteen lapseen ja hänen täytyisi sanoa siitä miehelleen piakkoin!
* * *
Polly ja Henry heräsivät aikaisin seuraavana aamuna. Polly laittoi heille aamiaista ja päätti sanoa miehellensä asista heti. ''Kuule rakas. Minusta tuntuu, ettei meidän kannata tehdä nyt vähään aikaan mitään makurin puolella''. Henry katsoi vaimoaan kysyvästi ja Polly jatkoi: ''Meillä ei todellakaan ole varaa kasvattaa kolmatta lasta ja...'' hän ei ehtinyt sanoa enempää kun Henry nousi. ''Aina, aina sinä veisaat tuota samaa virttä! Anteeksi, että jouduit menemään naimisiin tällaisen miehen kanssa, joka ei pysty elättämään perhettään''. Sen sanottuaan Henry käveli yläkertaan ja Polly kuuli maalaushuoneen oven sulkeutuvan.
Henry meni suoraan maalauksen äärelle ja jatkoi Sally Formanin maalauksen maalausta. Se olisi pian valmis ja he saisivat rahaa talveksi. Henryä suututti suunnattomasti vaimonsa käytös ja varsinkin se kun Polly oli oikeassa. Heillä ei ole varaa kolmanteen lapseen. Silti hän kuitenkin tahtoi vaimoaan suunnattomasti joka yö, eikä millään pysty estämään itseään.
* * *
Muutaman päivän kuluttua maalaus oli valmis ja Henry kutsui Formanit vierailulle hakemaan rouva Formanin maalauksen (anteeksi Dick Formanin talvitakki. Olen näköjään unohtamut luontitilassa muuttaa takkia). Kaikki aikuiset kokoontuivat maalaushuoneeseen ihastelemaan maalausta.
Henry ojensi maalauksen Dickille ja Dick sanoi: ''Todella paljon kiitoksia kauniista maalauksesta. Vaimoni on lumoavan kaunis ja olet saanut jonkinlaisen taian luotua hänen piirteisiinsä. Maksan tästä sinulle hyvin''. Dick pyysi Henryä hakemaan rahat maalauksesta ensi viikolla heidän kotoaan ja ottamaan perheensä mukaan. Polly ja Henry suostuivat tietenkin mielellään ja Formanit poistuivat talosta maalaus mukanaan.
Polly ja Henry menivät istumaan sohvalle. Polly meni miehensä syliin ja näykkäsi tätä kaulasta. ''Osaat sinä näköjään maalata lumoavia maalauksia. Pitäisiköhän minun olla mustasukkainen?'' Henry nauroi ja puristi vaimoaan tiukemmin itseään vasten.
''Sinä senkin noita!'' Henry sanoi ja suuteli vaimoaan. Polly meni miehensä päälle ja he suutelivat toisiaan intohimoisesti unohtaen kokonaan missä olivat.
''Äiti ja isä. Mitä te oikein teette?'' kuului Gregin ääni heidän edestään. Polly nousi äkkiä miehensä päältä ja Henry otti kätensä äkkiä pois vaimonsa kaula-aukosta. ''Umh, tuota me vain istuskelemmme äitisi kanssa tässä'' Henry vastasi hämillään katsoen poikaansa ja konttaavaa Sophieta.
Lapset istuutuivat lattialle ja Greg alkoi opettamaan taputusleikkiä Sophielle samalla kun Polly ja Henry istuivat toisiinsa kietoutuneina katselemassa lapsiaan. ''Olemme me kuule aika onnekkaita kun meillä on jo kaksi ihanaa lasta'' Polly kuiskasi miehelleen. ''Niin olemme. Emmekä me siihen rahaa tarvitse'' Henry sanoi vaimolleen.
Tähän jätämme nyt sitten Lanet hetkeksi ja palaamme heihin myöhemmin. Menemme seuraavassa osassa katsomaan kauppiaiden eli Formaneiden elämää. Saittekin jo hieman tietää Formaneiden pariskunnasta Sallysta ja Dickistä tämän osan myötä. Nyt vain haluan paljon kommentteja siitä, mitä pidätte tarinasta.
Kommentit