Hei taas kaikille lukijoilleni! Anteeksi, että osan tulossa kesti melkein kuukauden. Yritän saada tästä lähtien tehtyä osat hiukkasen nopeammin. Puolustuksekseni voin vain sanoa, että osat ovat nyt olleet toinen toistaan pidempiä ja tässä osassa onkin ennätysmäärä kuvia sekä paljon luettavaa:D

                                                          ( 140 kuvaa)

Ensimmäisessä Cadelinien osassa selvisi, että Camilla pelkää miestään. Charley taas on valtaa hamuava ja tahtoo saada sukunsa takaisin valtaistuimelle, josta hänen muinaiset sukulaisensa syöstiin pois.

Camilla ja Charley saivat esikoisekseen Opal nimisen tyttären, jonka Charley tahtoo naittaa kuninkaan perijälle. Kuninkaalliset taas eivät ole oikein varmoja siitä naittavatko he poikansa Cadelineille vaiko Cromptoneille.

Ensimmäisen Cadelinien osan lopussa Camilla jäi raskaaksi ja nyt selviää saavatko he toisen tyttären vai Charleyn kaipaaman pojan.

Cadelinien aamu alkoi kun Camilla kävi nostamassa pienen Opalin kehdostaan. Opal nousi kiltisti äitinsä syliin ja kietoi hennot käsivartensa äitinsä kaulan ympärille. Camilla halasi lempeästi tytärtään takaisin ja silitteli tyttärensä hiuksia kuiskaten korvaan: ''Hyvää huomenta rakas tyttäreni''.

Camilla kantoi Opalin potan luo ja tyttö istahti kiltisti aloilleen. Opal oli äitinsä ylpeys jo senkin takia, koska tyttö ei pannut ikinä vastaan. Opal teki kaikki, mitä hänen äitinsä tai isänsä pyysi tekemään, kiltisti eikä itkenyt vastaan. Camilla ja Charley ajattelivatkin, että Opal alkaa temppuilla myöhemmin tai seuraava lapsi osaa olla hyvinkin hankala.

''Opetetaanpa sinut pikkutyttö kävelemään'', Camilla leperteli tyttärelleen ja kantoi yläkerran aulaan. Hän istutti tyttärensä lattialle ja alkoi opettamaan Opalille kävelyn alkeet. Opal opetteli innoissaan ja hymyili äidilleen onnellisena yhteisestä ajasta johtuen.

''Miksi täällä on kirjat lattialla?'', Charley kipusi portaat ylös ja nosti kirjan lattialta. ''Miksi et ole siivonnut sitä pois kun kerran olet lukenut sitä Opalille?'', Charley kysyi vihaisena. Camilla katsoi tytärtään, joka tuijotti lattialla istuen isäänsä. ''Anteeksi, en huomannut jättäneeni sitä siihen'', Camilla pyysi anteeksi mieheltään.

''Voit kai sitten kantaa sen alakertaan kun lähdet täältä'', Charley sanoi ja laski kirjan takaisin maahan. Camilla katsoi hämmentyneenä miestään ja hänen olisi tehnyt mieli kysyä mieheltään, miksi tämä ei vie sitä itse. hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään kun jo säikähti: ''Herranjestas! Charley katso kuinka vatsani on jo kasvanut. Raskaus alkaa olla viimeisimmillään''.

Charley käveli työhuoneeseensa ja paiskasi oven perässään kiinni. ''Lapsen täytyy olla tällä kertaa poika! En jaksa katsoa enää yhtäkään tyttölasta kodissani. Heille täytyy vain etsiä sopiva puolisoa, jolle naittaa ja sen jälkeen heistä ei olekaan enää mihinkään'', Charley tuskasteli ja käveli puhelimen luo.

Hän valitsi Cromptonien numeron ja pyysi saada jutella Frederickin kanssa. Hänen täytyisi varmistaa, että jos kuningas ei naita poikaansa hänen tytölleen niin ainakin Frederick naittaa! ''Hei Frederick, mitenkäs sinulla työt sujuvat...''

Juteltuaan pitkään Frederickin kanssa työ- sekä perhe-elämästä, sulki Charley luurin ja kiirehti kylpyyn. hän puhdistautui päivän pölyistä rentoutuneena ja kipusi sen jälkeen yläkerran makuuhuoneeseensa nukkumaan. Sängyltä hän löysikin sikeästi nukkuvan Camillan ja heittäytyi vaimonsa viereen.

                                                                                * * *

Aamulla varhain Camilla meni heti ensimmäisenä päästämään tyttärensä kehdostaan. Sen tehtyään hän kurkkasi ikkunasta ulos voivotellen: ''Miksi talven täytyi tulla taas? Kartanomme käy kylmäksi ja vilpoiseksi varsinkin yöaikaan''.

Kauempaa harmittelemattaan Camilla laittoi Opalin potalle ja tytön tehtyä tarpeensa, hän kiikutti potan sisällön alakerran toilettiin. Linna oli näin varhain aamulla vielä hyvin pimeä ja Camilla joutui kävelemään varovasti, jotta ei kompastuisi ja aiheuttaisi vahinkoa syntymättömälle lapsoselleen.

Aamun valjettua Camilla meni ulkona käymään ja huomasi pienen suloisen koiran tuijottavan häntä pienillä nappisilmillään. Camilla käveli hitaasti koiraa lähemmäs, jotta ei säikäyttäisi pientä karvapalloa.

Camilla nimesi pienen kulkukoiran Pörriksi ja rapsutteli koiran vatsaa huomattuaan, että koira ei pelännyt häntä. Hän viettikin Pörrin kanssa leikkien koko aamupäivän ja ennen kuin huomasikaan hän oli kovin kiintynyt pieneen olentoon.

Joten enempää miettimättä ja keneltäkään kyselemättä, päätti Camilla ottaa pennun osaksi perhettään. Lisäksi aamut ja illat olivat näin talven alussa kylmiä ja vaikka aamuinen hento lumipeite olikin sulanut, niin pianhan sitä sataisi lisää.

Kannettuaan koiran sisälle Camilla muisti toisenkin pentunsa, Opalin. Opal täytyisi käyttää aamukylvyssä, sillä hän oli aivan unohtanut lapsensa kylpyhetken Pörrin myötä.

Niinpä Camilla kantoi Opalin alakertaan ja laski lämmintä vettä ammeeseen. Opal oli muutenkin helppo kylvetettävä, sillä tyttö rakasti lämpimiä kylpyjä eikä olisi millään tahtonut tulla niistä pois.

Pörrin harmiksi, koira kohtasi heti sisälle tultuaan Charleyn. Charley katsoi hetken koiraa kummastuneena ennen kuin huusi: ''Camilla. Camilla! Talossamme on kulkukoira! Satutko tietämään asiasta jotain''. ''Kultaseni, ihastuin koiraan oitis ja päätin ottaa sen perheeseemme'', Camilla huusi kylpyhuoneesta.

Charley käveli lähemmäs Pörriä ja osoitti sitä sormellaan samalla raivoten sille: ''Jos olisin sinä, niin omaksi parhaaksesi pysyisit mahdollisimman kaukana minusta''. Pörri parka katsoi peloissaan uutta isäntäänsä ja kipitti hiljaa pois miehen näkökentästä.

Samaan aikaan Camillan raskaus alkaa olla jo viimeisimmillään ja raskaus oli saanut hänet hyvin väsyneeksi. Camilla ei meinannut sitten millään pysyä hereillä päivisin ja nukahtikin kesken ruokailunsa. Pian hän kuitenkin hätkähti kauhuissaan hereille, söi kiireesti ruokansa loppuun ja käveli yläkertaan nukkumaan.

Tässä on sitten perheen uusi tulokas lähikuvassa. Pörri on erittäin suloinen koira (ja jollain tavalla muistuttaa hiukan meidän pikku Chihuamme. Siksi sen oikeastaan Cadelinien perheeseen otinkin...).

Pitkän päivän päätteeksi Charley korkkasi upouuden viskipullon ja kaatoi siitä itselleen juomaa. Hän istahti nojatuoliin ja naukkasi viskipaukun kurkkuunsa. Hän tunsi kuinka hänen koko vartalonsa rentoutui, mutta pian hän huomasi liikettä silmäkulmastaan ja hänen vaistonsa terävöityivät.

Hän näki kuinka Pörri kipitti avonaisen työhuoneen ovesta sisään ja katosi hänen näköpiiristään. Charley laski vihaisena lasinsa ikkunalaudalle ja kiirehti koiran perään. Työhuoneessa häntä odotti kauhea näky!

''Mitä himskattia sinä koira olet oikein mennyt tekemään! Olet tehnyt tarpeesi minun työhuoneeseeni!'', Charley torui koiraa. Koira parka alkoi pelätä koko ajan enemmän ja enemmän Charleytä, joka vihasi sitä niin kovin.

Yöksi Charley kantoi koiran keittiöön ja sinne se jäi nukkumaan surullisen näköisenä. Koira ei saanut nukkua Charleyn takia yötänsä edes pehmeällä sohvalla vaan keittiön kylmällä lattialla.

                                                                    * * *

Seuraavana aamuna Camillan herätessä hän tunsi polttoja vatsassaan. Charley oli vasta lähtenyt töihin ja hän oli jäänyt väsyneenä nukkumaan sänkyyn. Nyt hän olisi aivan yksin kotona ja synnytyspoltot olivat alkaneet.

Camilla punnersi itsensä ylös sängystä ja hengitti syvään nojatessaan sängynkaiteeseen.

Aika kului ja kipu yltyi yltymistään. Camilla ei pystynyt enää edes puristamaan kädellään sängyn pylvästä vaan tarrasi kädellään vatsaansa. Hän huusi tuskasta tuntiessaan lapsen viimein pyrkivän ulos hänen sisältään... Ja viimein kaikki oli ohitse.

Camilla nosti pienen sinisilmäisen tyttölapsen syliinsä ja tuijotti pienokaista silmiin. Tämäkin tyttö oli saanut isänsä tumman siniset silmät, mutta hän oli muuten kuin ilmetty äitinsä.

Camilla helli tytärtään ja kuiskasi lapsosen korvaan: ''Taidanpa nimetä sinut Odeteksi. Isäsi tuskin pistää pahakseen vaikka minä annoinkin nimen sinulle. Hän kun ei taida välittää kuin poikalapsesta''.

Camilla tahtoi myös perheen tyttärillä olevan hieman samankaltaiset nimet. Nyt hänellä olisi lapsosinaan sekä Opal että Odette.

Charleyn tultua kotiin Camilla kiirehti miestään vastaan. ''Camilla, oletko sinä synnyttänyt?'', Charley kysyi nähtyään vaimonsa litteämmän vatsan. ''Olen. Synnytin aamulla hetki sen jälkeen kuin sinä lähdit'', Camilla kertoi miehelleen.

Charley hymyili vaimolleen ja lähti kipuamaan yläkertaan kohti lastenhuonetta. Camilla seurasi vaitonaisena miehensä perässä ja katsoi taempaa kun Charley kumartui tyttärensä kehdon ylle katsomaan vastasyntynyttä lastaan.

''Camilla, tämähän on jälleen tyttö!'', Charley raivostui nähtyään kehdossa jälleen yhden tyttölapsen. ''Eihän se ole minun vikani'', Camilla kuiskasi peloissaan miehelleen. ''Luuletko sinä, että minä teen mitään millään toisella tyttärellä? Tyttö ei pysty perimään taloa. Tyttö ei pysty hallitsemaan maata. Tyttö ei pysty tekemään mitään, mikä toisi minun elämääni voittoa!'', Charley huusi vihaisena vaimolleen.

Charley tarttui vaimoaan vihaisesti käsivarresta ja raahasi kovin ottein naisen makuuhuoneeseen. Hän heitti Camillan sängylle ja riisui vaatteita kovakouraisesti samalla huutaen: ''Nyt saat luvan antaa minulle sen pojan, jota olen niin kovasti tahtonut! Jos et pysty niin saat häipyä tyttärinesi jonnekin, mistä minun ei tarvitse kuulla teistä!''

Alakerrassa Opal istui leikkimässä Pörrin kanssa. Häntä itketti kuullessaan äitinsä ja isänsä huudot yläkerrassa. Hän olisi niin tahtonut mennä auttamaan äitiään ja viedä hänet pois isänsä lähettyviltä. Mutta mitä hän olisi voinut tehdä? Hänhän on vain pieni tyttö, joka ei osaa edes nousta rappusia ylös. Hän pystyi vain istumaan salongin lattialla leikkimässä äidin pikku Pörrin kanssa.

                                                                             * * *

aamuyöstä Charley lähti hakemaan postia kun hän sai paniikkikohtauksen. Hän istui maahan ja alkoi nauraa hysteerisesti. Hän hihitteli maassa puhuen itselleen kuinka hän sai jo toisen tytön. Onneksi pian paikalle saapui tohtori Camillan kutsusta ja sai rauhoitettua kreivin.

Aamuauringon sarastaessa ja noustessa vuoren takaa Camilla katsoi ikkunasta ulos. Tänään olisi hänen esikoisensa ja kuopuksensa syntymäpäivät. Tänään olisi myös kulunut tasan kymmenen vuotta siitä kun hän ja hänen rakkaansa olivat eronneet toisistaan pysyvästi.

Camilla katsoi hiljaa auringon nousua antaen kyyneltensä valua. Viimein kun aurinko oli ylhäällä, Camilla pyyhkäisi kyyneleet poskeltaan ja käveli alakertaan kuin mitään ei olisi koskaan sattunutkaan.

Portaiden juurella Camilla tunsi kuitenkin kovaa pahoinvointia ja juoksi kovaa vauhtia toilettiin. Hän ehti juuri kumartua lattialle kun hänen aamuteensä tuli pois hänen vatsastaan. Camilla tiesi heti mistä olisi kyse; hän odotti nyt kolmatta lastaan!

Tultuaan toiletista hän kohtasi Charleyn aulassa. ''Huomenta kultasen. Olen juuri lähdössä töihin. Monelta tyttöjen syntymäpäivät pidetään?'' Charley kysyi vaimoltaan antaen hänelle samalla suukon. ''Tyttöjen juhlat ovat 18.30. Olethan silloin jo kotona?'' Charley nyökkäsi ja lähti vaunuihin, jotka odottivat häntä jo pihalla.

Charleyn lähdettyä Camilla siirtyi itse aamupalalle ruokailu salonkiin. Hän söi vaitonaisena aamiaistaan ja karisteli mielestään muistoja menneisyydestä. Hän oli ollut kovin rakastunut ja kuvitellut voivansa elää rakkaansa kanssa aina. Hänen vanhempansa sen sijaan olivat päättäneet naittaa hänet Kreivi Cadelinin ainoalle perijälle, Charleylle.

Camilla siivosi aamiaisen jälkeen Pörrin eilisöiset pissat miehensä työhuoneen lattialta. Kotiapulaisen kun ei annettu mennä Charleyn työhuoneeseen. Heidän täytyisi pian saada tarpeeksi rahaa palkata oikea sisäkkö heidän taloonsa.

Camilla kutsui Amelian kylään jo aikaisemmin. Hän tahtoi jonkun, jonka kanssa jutella asioistaan ja varsinkin Charleystä ja miehen eilisestä käytöksestä. Camilla tiesi, että Amelia ymmärtää, sillä olihan hänenkin miehensä tehnyt naiselle samoin saatuaan selville Amelian ja Jemin suhteesta.

''Et ikinä arvaa mitä Charley minulle teki heti kun olin saanut synnytettyä Odeten'', Camilla kertoi Amelialle. ''Kerro toki kultaseni. Se kun näyttää olevan jotain, mikä on järkyttänyt sinua kovin paljon'', Amelia yllytti.

Camilla kertoi tämän jälkeen ystävättärelleen kaiken, mikä painoi hänen sydäntään. Tietenkin hän jätti pois miehen, jota oli rakastanut ennen Charleytä.

''Voih, minä en tiedä kuinka kauan jaksan enää. Varsinkin jos lapsi, jota odotan, on jälleen tyttö'', Camilla itki halaten Ameliaa. Amelia piti ystävätärtään tiukasti sylissä yrittäen samalla lohdutella naista. ''Camilla, yritähän ryhdistäytyä. Tiedän, että elämä osaa olla rankkaa, mutta kyllä sinä selviät'', Amelia kuiskasi Camillan korvaan.

Charley oli samaan aikaan tullut töistä kotiin ja siivosi kiireesti pihaansa. Vieraat tulisivat minä hetkenä hyvänsä eikä heidän pihassaan todellakaan saisi olla minkäänlaisia roskia.

Viimein kuningas William, kuningatar Marie-Therese sekä ruhtinatar Amelian mies, ruhtinas Frederick, saapuivat Cadelinien kartanon ovelle ja lasten juhlat pystyivät alkaa!

Camilla ja Charley olivat kattaneet ruokailusalongin pöydälle kaksi täytekakkua, jonka äärelle he lapsensa kantoivat. Camilla piteli sylissään esikoistaan Opalia ja Charley joutui nostamaan syliinsä Odetten.

Vieraatkin saivat heitettyä naulakkoon päällysvaatteensa ja kokoontuivat katsomaan kahden Cadelhillilaisen lapsen kasvua.

Camilla ja Charley puhalsivat suunnilleen yhtaikaa lastensa kakkujen kynttilät. Vieraat kannustivat lapsia kasvussaan ja hurraahuudot kaikuivat ympäri salonkia.

Camilla ja Charley lähtivät viemään lapsiaan vaihtamaan vaatteitaan ja muuttamaan hiustyyliä samalla kun vieraat kävivät kiinni kahteen erittäin maittavaan täytekakkuun.

Kakku kelpasi loistavasti sekä ruhtinaille että maan korkeimmalle säädylle, kuninkaallisille.

Odette Cadelinista kasvoi suloinen ja nauravainen pieni tyttölapsi. Hän istui kiltisti kiherrellen naurusta oleskelutilan lattialla seuraten aikuisten jutustelua ja pelleilyä. Odette näyttää myös suuresti sisareltaan Opalilta ja ovat perineet paljon äidiltään. Ainoastaan isänsä silmät ovat voimakkain merkki Charleyn geeneistä.

Perheen esikoinen, Opal, kasvoi kauniiksi ja rauhalliseksi. Hän kuuntelee edelleen kiltisti vanhempiaan ja tottelee heitä kaikessa mitä he hänelle sanovatkin. Opal on ottanut myös vanhempana siskona roolikseen huolehtia pienestä Odettesta ja leikkiä sisarensa kanssa.

''Voisitkos soittaa meille jotain kaunista, Camilla'', Charley pyysi vaimoaan heidän sekä vieraiden viettäessä aikaansa tanssisalongissa. Camilla nyökkäsi myöntävästi ja istuutui pianon äärelle soittamaan kaunista tanssisävelmää.

Charley sen sijaan kiirehti pikaisesti vessaan unohtaen vieraansa kuuntelemaan Camillan soittoa. Pian Opal kuitenkin saapui ja alkoi jutella kuninkaan kanssa innoissaan.

Camilla lopetti soittamisen ja meni juttelemaan Amelialle. ''Voithan jo paremmin, Camilla'', Amelia tiedusteli. ''Voi kyllä kiitos. Ei sinun tarvitse huolehtia enää minusta'', Camilla sanoi ja johdatti vieraat oleskelutilaa päin.

Camillan täytyi juhlien emäntänä tietenkin viihdyttää muitakin vieraita. Hän jutteli kuningattaren kanssa naisen istuessa nojatuolissa lepäilemässä. He juttelivat paljon lapsistaan ja äitinä olemisesta. Camilla oli jotenkin täysin unohtanut, että kuningattaren velvollisuuksien ohellakin Marie-Therese oli samalla myös äiti.

Charley ja kuningas William rupattelivat nojatuolien ääressä. ''Pysyykö maan talous edelleen samanlaisessa tilassa kuin on ollut tähänkin asti?'', Charley kysyi kuninkaalta. ''Olet varmaan itsekin huomannut, että tällä hetkellä rahan tulo on ollut kaikilla hieman tiukkaa. Meillä kuninkaallisilla ja aatelisilla ei rahatilanne ole nyt niinkään huono, mutta kauppiaiden ja varsinkin talonpoikien rahat talven aikaan hupenivat huomattavasti'', kuningas kertoi huolestuneena. Miesten keskustelu jatkuikin näissä merkeissä sitten koko loppu illan.

Odetten istuessa isänsä ja kuninkaan jalkojen juurella Opal tuli pitämään sisarelleen seuraa. ''Hei hei pikkuinen. Mitäs sinä tässä istuskelet?'', Opal kysyi nauraen ja istuutui sisarensa kanssa lattialle. Pian hän alkoikin opettaa sisarelleen taputusleikiä innoissaan.

Camilla tuli pian oleskelutilaan myös ja nosti Odetten syliinsä kuiskaten samalla Opalille: ''Yritä nyt isona tyttönä viihdyttää vieraitasi. En ehdi itse käydä tervehtimässä jokaista''.

Pian vieraat hyvästeltiinkin, sillä kello kävi jo myöhäiseksi ja heidän täytyi kiirehtiä omien perheittensä luokse. Camilla kiikutti Odetten yläkertaan potalle ja odotti tyttärensä tekevän ilta hätänsä.

Sen jälkeen hän puki Odetten pyjamaan ja laski tytön kehtoon. Odette antoi äidilleen pusun poskelle ja laski kiltisti päänsä tyynyyn. Molemmat perheen tyttäret ovat tainneet periä äitinsä rauhallisen ja rakastavaisen luonteen. He ovat kilttejä taaperoina ja Opal näyttäisi mielellään siivoilevan likaisia astioita.

Opal ei ollut vielä kiivennyt yläkertaan valmistautumaan nukkumaanmenoon. Hän oli pitkään haaveillut balettitangolla tanssimisesta ja nyt hän viimein sai harjoitella. Hän päätti, että hänestä vielä tulee joku päivä loistava tanssija.

Pian tanssin harjoittelu kuitenkin jäi, sillä Charley tuli huoneeseen ja käski tyttärensä siirtyä yläkertaan yöpuulle. ''Ja Opal, tiedäthän että tanssin sijaan sinun tulisi harjoittaa pianolla soittoa. Sitä pidetään suuressa arvossa ja kaikkien aatelisten ja kuninkaallisten keskuudessa'', Charley sanoi poistuvan tyttärensä perään.

Opal siirtyi uudistettuun huoneeseensa ja kipusi sänkyyn. Häntä ärsytti suunnattomasti isänsä käsky harjoittaa pianon soittoa. Hän harjoittelisi paljon mieluummin balettia kuin jotain typerää soittimen pimputusta!

Camillakin siirtyi vuoteen äärelle ja samalla hän tunnusteli kasvanutta alavatsaansa. Hän hymyili hiljaa ja kuiskasi itselleen: ''Olin oikeassa. Odotan jälleen lasta''. Mutta Camillan uuden lapsen onnea varjosti kuitenkin suuri huoli, sillä hän pelkäsi suunnattomasti lapsen olevan jälleen tyttö.

                                                                 * * *

Eräänä aamuna Camilla meni jälleen ensi töikseen Odetten huoneeseen.H än nosti hereillä olevan tyttärensä ylös kehdosta ja kantoi hoitopöydän ääreen. Hän puki tyttärelleen mekon päälle ja laski alas lattialle samalla kun itse siivoili tytön vaihtovaippaa roskiin.

 

''Nyt äiti on valmis'', Camilla sanoi ja istahti Odetten viereen lattialle. ''Tänään opetankin sinua puhumaan, tyttöseni''. Ja niin Camilla ja Odette harjoittelivat puhumista aamiaisaikaan asti.

Opal taas joutui harjoittelemaan alakerrassa pianon soittoa isänsä käskystä. Hän inhosi pianoa niin, sillä hänen sormensa eivät taipuneet sitten alkuunkaan oikeille koskettimille.

Charley joutui harjoittelemaan shakkia työpaikkansa takia. Samalla hän toivoi niin kovasti saavansa pojan jonka kanssa pelata päivät pitkät harjoitellen näin loogisia taitoja.

Pian Charleyn työkyyti ja Opalin kouluvaunu tulivat hakemaan perheen työssä käyvät. Opal hyppeli innoissaan kouluvaunuihin tietäen näin, että koulussa hänen ei tarvitse harjoitella pianon soittoa.

Camilla taas kävi kyvyssä likaisessa ammeessa ja huomasi samalla, että hänen raskautensa alkoi vedellä jo viimeisiä. Hän synnyttäisi nyt minä hetkenä tahansa ja saataisiin selville, olisikos kolmas lapsi viimein se kauan haluttu perijä.

Illalla Opalin tultua koulusta ja Odetten saatua pyjama ylleen, lapset kiiruhtivat Opalin nukkekodin äärelle. Camilla katsoi oven suusta kuinka hänen kaksi kaunista tytärtään leikkivät innoissaan Opalin synttäri lahjalla.

Camilla kantoi Odetten nukkumaan ja käski Opalin tehdä huomiset läksynsä. Opal istuutui hiljaa koulupöytänsä ääreen ja alkoi hoitaa matikan laskujaan sekä äidinkielen kirjoitusta. Läksyistä hän suoriutui erityisen nopeasti varmaan siksi, että on perinyt isänsä oveluuden ja ongelmienratkaisu kyvyn.

Seuraavan kerran kun Camilla kävi kurkkaamassa tyttärensä tilanteen, hän löysi Opalin nukkumassa sikeästi valot palaen huoneessaan. Camilla peitteli tyttärensä ja puhalsi kynttilät sammuksiin ja siirtyi itse makuuhuoneensa puolelle nukkumaan.

                                                    * * *

Camilla heräsi aamulla varhain. Edes Charley ei ollut vielä herännyt ja Camilla päättikin ottaa tästä kaiken irti. Hän pukeutui leninkiinsä, jota oli jouduttu jälleen suurentamaan hiukan hänen kasvaneen vatsansa takia.

Camilla päästi jälleen Odetten pois sängystä, kuten oli tehnyt jokaisena aamunaan. Hän halasi tytärtään ja silitteli lapsen mustia sileitä hiuksia. Odette kiherteli ilosta nähtyään äitinsä tulevan ja nostettuaan tyttärensä syliin Odette muiskautti jälleen pienet huulensa äitinsä poskelle.

Camilla kantoi Odetten alakertaan ja alkoi valmistamaan perheelle yhteistä aamupalaa. Tänään hän kutsuisi Amelian ja Eleanorin kylään Opalin tullessa koulusta. Lapset saisivat tutustua toisiinsa hieman.

Aamiainen syötiin ruokailusalongissa hiljaisuuden vallitessa. Charley tiedusteli perheensä jäsenten päivän suunnitelmista ja Camilla kertoikin kutsuvansa Cromptonin naiset vierailulle. Opal tarvitsisi itselleen jonkun ikäisensä leikkitoverin ja Eleanor sattuu olemaan juuri samaa ikäluokkaa.

Camilla säilöi loput spagetit takaisin ruokakaappiin ajatellen, että nälän yllättäessä ei ainakaan tarvitse heti valmistaa uutta ruokaa. Lisäksi maan talous ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa vielä, joten ruokakin oli melko kallista. Ei siis olisi järkeä heitellä sitä hukkaankaan.

Opal riensi iloissaan kouluun varsinkin kun kuuli äitinsä kutsuvan hänelle leikkikaverin koulun jälkeen. Koulupäivä sujuikin tytön mielestä ensimmäistä kertaa todella hitaasti. Hän olisi niin tahtonut juosta suorinta tietä kotiin ja alkaa leikkiä Eleanorin kanssa.

Camilla huomasi arkiaskareittensa lomassa kellon lähenevän kolmea. Hän tiesi Opalin kouluvaunujen saapuvan pihaan kolmelta, joten hän voisi soittaa Cromptoneille nyt. ''Hei Amelia. Haluaisitkos tulla Eleanorin kanssa meille kylään? Ajattelin, että tytöt voisivat tutustua toisiinsa hieman paremmin'', Camilla puhui puhelimeen.

Vartin yli kolme Amelia ja Eleanor saapuivat. Camilla halasi ystävätärtään hellästi ja toivotti hänet tervetulleeksi. Eleanor seisoi orvon oloisena yksikseen odotellen jonkun puhuvan hänellekin.

Pian hän kuuli lumen narskuvan jonkun askelten alla ja kääntyi katsomaan. Opal käveli Eleanoria kohden hymyillen ja ojensi kätensä: ''Hei, minä olen Opal. Hauska tavata''. ''Minä olen Eleanor. Toivon, että meistä tulee hyvät ystävykset'', Eleanor esittäytyi.

Eleanor ja Opal riensivät yläkertaan Opalin huoneeseen. Heidän äitinsä taas menivät alakertaan shakin ääreen juttelemaan ja pelailemaan. ''Siitä on niin kauan kun olen viimeksi pelannut shakkia'', Amelia naurahti. ''Totta, minäkään en juuri ehdi pelailla lasten hoidon ohessa'', Camilla sanoi ja siirsi lähettilään lähemmäksi Amelian tornia.

Lapset juttelivat yläkerrassa iltaan asti. Lopulta Amelia tuli hakemaan Eleanoria yläkerrasta ja he joutuivat lähtemään takaisin kotiinsa. Sen jälkeen Opal jutteli äidilleen päivästään ja kertoi kuinka paljon piti jo Eleanorista. Heistä oli tulossa jo hyvät ystävykset.

Ilta kuitenkin hämärtyi ja Opal joutui menemään nukkumaan. Hän odotti innolla seuraavaa kertaa kun tapaisi ystävänsä uudestaan.

                                                            * * *

Seuraava päivä oli koko Cadelinin perheelle suuri. Aamiaisen jälkeen Camilla kävi toiletissa ja pysähtyi tanssisalongin peilien ääreen. Hän tunsi leninkinsä helman kastuvan yllättäen ja synnytys polttojen alkavan. Camilla parahti tuskasta ja samalla hetkellä Opal juoksi äitinsä luokse.

Tuntien päästä Camilla sai viimein perheen uusimman tulokkaan ulos ja Charley sanoi turhautuneena: ''Lupaathan minulle viimein, että lapsi on poika!'' Camilla kääntyi mieheensä päin hymyillen ja sanoi väsyneenä: ''Lapsi on perijä''.

Opal ja Charley riensivät nyt yhdessä Camillan luo ja katsoivat syntynyttä vauvaa. ''Katso Opal. Hän on sinun pikku veljesi'', Camilla sanoi ja siirsi lasta lähemmäksi tyttöä. Opal katsoi pientä kääröä onnellisena ja kuiskasi vanhemmilleen: ''Ihanaa, että sain veljenkin, sillä nyt minulla on sekä pikkusisko että -veli''.

Camilla ojensi pienen Crispin -pojan isänsä syliin. Kreivi otti pojan hellästi käsivarsilleen ja halasi lasta. Hän oli viimein saanut varmistuksen siitä, että Cadelinien suku tulisi jatkumaan. Nyt hänen täytyisi enää vain löytää pojalleen sopiva vaimo ja se ei olisi helppo tehtävä. (Olen ajatellut Crispinille puolisoksi Jem ja Julie Gentryn tyttöä, joten sanokaa kommenteissa mielipiteenne)

Charley kiipesi poikansa kanssa yläkertaan ja laski lapsosen kehtoon. Onneksi perhe sai kolmanneksi lapsekseen pojan, sillä nyt kaikille lapsosille riitti omat huoneet. Crispin sai sävyltään peigehtävän huoneen ja huone kävikin loistavasti perheen perijälle, jolla on isänsä silmienväri kuten kaikilla lapsilla.

Camilla taas oli kovin väsynyt synnytyksestä ja siirtyi makuuhuoneeseen. Hän heittäytyi heti vuoteeseen ja nukkui sikeästi monta tuntia. Charley kävi välillä katsomassa, että hänen vaimonsa oli varmasti kunnossa.

Herättyään Camilla aloitti jälleen perus kotihommansa. Hän kiiruhti poikansa huoneeseen ja vaihtoi likaiset vaipat puhtaisiin. Hän kylvetti pojan samalla alakerrassa ja kiipesi takaisin yläkertaan laittamaan puhtaat vaipat pojalle.

Vaipanvaihdon jälkeen Camilla syötti perheen pikku lapsosen ja Crispin alkoi huutaa sen verran kovaa syötön jälkeen, että poika täytyi kantaa takaisin yläkertaan nukkumaan. Vaikka lapsi vaatikin Camillalta jälleen paljon aikaa kotitöiden ohella, ei se häntä haitannut. Nyt hän saisi viimein rauhaa mieheltään ja voisi keskittyä lapsiensa kasvattamiseen ainaisen raskauden aikaisen väsymyksen sijaan.

Illalla oli Odetten aika kasvaa ja jättää taaperuuden riennot sikseen. Charley oli juuri lähdössä huoneesta kun Camilla sanoi vihaisesti: ''Etkö aio olla katsomassa tyttäresi kasvua lapseksi?''

Charley pysähtyi ovensuuhun kuin naulittuna ja kääntyi takaisin huoneeseen. Hän ei uskaltanut olla vastustamatta vaimoaan juuri tällä hetkellä. Sitä paitsi, mitä haittaa hänelle olisi siitä jos hän kerrankin sattuisi katsomaan lapsosensa kasvua. Eihän hän enää tulisi koskaan näkemään kun Odette kasvaa taaperosta lapseksi.

Tässä on sitten perheen kaksi tyttöä. Odette puki ylleen äitinsä hänelle antaman keltaisen leningin, joka kävi malliltaan hyvin yhteen Opalin mekkoon. Tytöt istuskelivat illalla yhdessä naisille suunnatussa oleskelutilassa ja juttelivat leikeistä sekä opiskelusta.

Camillan patistettua tyttärensä nukkumaan, Odette meni vihreään huoneeseen. Hän sai samanlaisen sängyn kuin Opalilla oli, mutta vain vihreillä lakanoilla. Lisäksi hän sai kirjoituspöydän ja nukkekodin huoneeseensa.

                                                                 * * *

Seuraavana aamuna perheen ruokakaappi näytti tyhjää. Camilla soitti kiireesti torille ja pyysi siltä lähettiä tuomaan heille jauhoja, vihanneksia, lihaa sekä muita tärkeitä ruoka-aineksia.

Camilla valmisti perheelleen muhennosta aamiaiseksi ja koko perhe kokoontui puoli kuudelta aamulla aamiaispöydän ääreen. ''Tänäänhän on lauantai'', Camilla aloitti ja jatkoi: ''Haluaisin, että opiskelisitte aamupäivästä hetken aatelisnaisille tärkeitä taitoja, kuten soittoa''. Opal näytti saman tien kuin olisi nähnyt aaveen, mutta Odette sanoi äidilleen: ''Opiskelen oikein mielelläni. Monen aikaan aloitan?''

Aamutoimien jälkeen kello yhdeksältä, Odette siirtyi pianon ääreen ja alkoi harjoittelemaan soittamista. Hän oli luonnonlahjakkuus ja löysi heti oikean tekniikan kuinka muistaa nuotit.

Opal taas pyysi äidiltään luvan kutsua Eleanorin kylään. Hän ehdotti, että voisi harjoitella Eleanorin kanssa tanssiaisten tansseja Odetten säestäessä heille tanssisalissa. Camilla suostui mielellään Opalin ideaan, sillä täytyisihän tyttöjen osata tanssiaisten tansseja.

''Kiitos, että tulit paras ystäväni'', Opal nauroi ja halasi Eleanoria. ''Voi tulin mielelläni, parhaista parhain ystäväni'', Eleanor vastasi halaukseen. Kun tytöt olivat irtautuneet toisistaan, he hyppelivät innoissaan sisälle Cadelinien kartanoon.

''Odette, tässä on ruhtinaiden esikoistytär Eleanor Crompton. Hän on minun paras ystäväni'', Opal esitteli tytön sisarelleen. ''Hauska tutustua neiti Crompton'', Odette vastasi ja puristi kiltisti Eleanorin ojennettua kättä. ''Odette, voisitko säestää tanssiamme tällä tanssisalongin pianolla'', Opal pyysi sisartaan.

Odette aloitti juhlatanssien musiikkien soittamisen ja tytöt harjoittelivat innoissaan ja nauraen tanssia. Opal onnistui tansseissaan loistavasti, sillä hän oli paljon parempi tanssimaan kuin soittamaan musiikkia. Eleanor taas sen sijaan oli hieman hukassa askelissaan ja talsikin useaan otteeseen Opalin jaloille. Tytöillä oli kuitenkin kovin hauskaa eivätkä he välittäneet Odettenkaan tekemistä virheistä soittaessaan heille.

Tytöt kuitenkin pian kyllästyivät tanssimiseen ja siirtyivät shakin äärelle. ''Voi ei, et saa syödä ratsuani'', Opal vingahti kun Eleanor liikutti torninsa Opalin ratsun paikalle. Shakissa tytöt olivat yhtä hyviä ja karsivatkin toistensa pelinappuloita vuorotellen pois pelilaudalta.

Odette jatkoi tyttöjen lähdöstä huolimatta soittoaan. Camilla kuunteli hetken lumoutuneena Odetten soittoa kunnes Pörri tuli kerjäämään emäntänsä huomiota. Camilla otti pöydältä koiran keksin ja antoi sen pienelle Pörrille.

Charleyn tultua kotiin, alkoi Camilla valmistaa perheelle illallista. Hän kaivoi spagetti nauhat kaapista ja laski ne kiehuvaan veteen. Camilla murskasi tomaatit spagettien kypsyessä ja paistoi lihaa. Lopuksi hän sekoitti lihat ja murskatut tomaatit keskenään ja laski tulikuuman kastikkeen spagettien päälle tarjoilukulhoon.

Camilla kutsui perheensä syömään ja he keskustelivat päivän tapahtumista innolla. ''Miten hyvä Cromptonien tytär oli tanssimaan'', Charley kysyi uteliaana. ''Hän astui kokoajan varpailleni'', Opal vastasi isälleen nauraen. Charley nauroi tyttärelleen, mutta samalla ajatteli kuinka kuninkaalliset tuskin tahtoivat naittaa tulevalle perijälle tyttöä, joka ei osaa edes perinteisiä tanssiaistansseja. Kuinka noloa olisi jos tanssiaisissa prinssin varpaat tallottaisiin tohjoksi kuin spagettikastikkeen tomaatit.

Camilla siivosi pöydän ja muut lähtivät jo nukkumaan. Keittiön tiskiä pyyhkiessään hän kuuli hennon äänen takaansa: ''Äiti, minä näin painajaista. Voisitko tulla täksi yöksi viereeni nukkumaan?'' Opal pyysi äitiään.

Camilla suostui mielellään tyttärensä ehdotukseen ja kiipesi Opalin perässä yläkertaan Opalin huoneeseen. Siinä he nukkuivat yön vierekkäin eikä Opalin unia ahdistelleet enää sinä yönä painajaiset.

Seuraavana aamuna oli jälleen yhdet synttärit. Charley oli valitettavasti lähtenyt jo töihin, mutta muu perhe tuli mielellään todistamaan Crispinin kasvua taaperoksi. Camilla kantoi pojan yöpaidassaan alakertaan, missä Opal odottikin jo innoissaan valmiina. ''Kasvaako veli nyt?'', hän kysyi äidiltään. ''Kyllä kultaseni. Pian pääsetkin leikkimään veljesi kanssa'', Camilla vastasi iloisena.

Crispin kasvoi ja Camilla kantoi pojan yläkertaan pukeutumaan ja hiuksien leikkaukseen. Alakertaan tullessaan hän katsoi poika sylissään ylpeänä kuinka Opal harjoitteli balettia ja Odette soitti jälleen innoissaan pianolla. Odetesta oli tulossa pian loistava soittaja ja tyttö nauttikin soittamisesta paljon.

Camillan ylpeys lapsiaan kohtaan paistoi hänen kasvoistaan. Hänen äidinrakkautensa ylsi lastensa ylle ja hän toivoi pystyvänsä kasvattamaan heistä lempeitä ja rakastavaisia aikuisia. Sen sijaan hän pelkäsi Charleyn juonittelun ja viekkauden siirtyvän Crispiniin, joka viettäisi kasvettuaan enemmän aikaa isänsä kanssa kuin Camillan.

Camilla laski Crispinin alas ja nosti itse kirjan hyllystä. Jos hänen tyttärensäkin kuluttavat aikaa opiskeluun niin voisihan hän toimia hyvänä esimerkkinä lapsukaisilleen ja opiskella itsekin ruoanlaittoa.

Perhe opiskeli yhdessä iltaan asti ja pian Odette kuulikin kavioiden kopsetta taloon johtavalta tieltä. Camilla ja Opal säikähtivät kun pianosta kuului matala ääni kun Odette painaisi kädellään montaa kosketinta kerralla kun pomppasi ylös piano jakkaralta.

odette juoksi ulos pihaan ja näki isänsä heilauttavan kättään vaunuja ajavalle herralle. Tyttö juoksi isänsä luo ja kietoi kätensä isänsä ympärille: ''Crispin kasvoi! Hän on aivan ihana'', Odette kertoi isälleen heidän kävellessään sisälle taloon.

Charley ja Camilla patistivat pian Opalin ja Odetten nukkumaan. Tytöt heittäytyivätkin väsyneinä kumpikin sänkyihinsä ja nukahtivat pian syvään uneen.

Camilla laittoi alakerrassa itselleen ja miehelleen drinkit. ''Oliko raskaskin työpäivä?'', Camilla kysyi. ''Noh, ei tuo kovin raskas ollut. Paperisotaa koko päivä. Ylennyksestäkään ei ole valitettavasti kuulunut mitään ja se rassaakin mieltäni'', Charley huokaisi syvään ja nousi ylös nojatuolista.

Camilla ojensi miehelleen juoman ja Charley otti erään asian esille: ''Olen ajatellut siirtyä hetkeksi politiikasta armeijaan. Ihan vain hetkeksi, jotta yrityksessä huomataan, että voin siirtyä muualle heidän joukoistaan. Lisäksi armeijassa on tällä hetkellä loistava palkka ja ylenemismahdollisuudet''.

Camillalle miehen suunnitelmat kävivät loistavasti ja he kävelivätkin juotuaan juomansa yhdessä yläkertaan. Charley tahtoi vaimoltaan jälleen rakkautta ja tähän Camillan oli jälleen suostuttava. Ei hän edelleenkään mielellään ollut miehensä kanssa vuoteessa, mutta avioliiton takia tähän oli vain suostuttava.

Camilla ja Charley olivat keskittyneet niin toisiinsa, etteivät huomanneet lainkaan Opalin käyneen heidän huoneessa. Tyttö parka säikähti tyystin huomattuaan mitä hänen vanhempansa tekivät ja hän kiiruhti salamana takaisin huoneeseensa. Siellä hän yritti saada unta ja nukkua koko yön ajattelematta vanhempiensa puuhia.

                                                                   * * *

Aamulla Camilla hääri jälleen hellan äärellä. Hän valmisti perheelleen maittavaa aamiaista, jolla pärjäisi pitkälle lounasaikaan asti. Camilla kattoi pöydän perheenjäsenilleen ja kutsui sitten heidät syömään.

Charley jutteli molempien tyttäriensä kanssa aamiaisella, mutta Camilla ei viitsinyt osallistua itse keskusteluun lainkaan. Hän katsoi vain vaitonaisena lettua lautasellaan ja lohkaisi siitä palan suuhunsa.

Aamiaisen jälkeen Opal patistettiin harjoittelemaan soittoa ennen kouluun menoa. Camilla sen sijaan kiipesi yläkertaan pienille torkuille, sillä hän oli ollut ylhäällä neljästä lähtien ja uni alkoi painaa naisen silmiä.

Camilla heräsi vasta 14.00 ja kiiruhti alakertaan kylpyyn. ''Ah, amme on edelleen rikki. Miksi se Charley ei viitsi itse korjailla näitä!'' Camilla mutisi suutuspäissään. Viimein hän sai ammeen korjattua ja pääsi rentoutumaan lämpöiseen kylpyyn.

Charleyllä oli vapaapäivä töistään ja hän tahtoi viettää aikaansa perijän kanssa. Charley kantoi Crispinin heti aamutuimaan potalle ja seisoi ylpeänä vieressä katsoen poikaansa. Hän oli nyt saavuttanut sen, mitä kaikki miehet haluavat; oman poikalapsen.

Charley kuitenkin unohti poikansa nopeasti ja Crispin lähti vaeltelemaan ympäri linnaa avoimesta huoneen ovestaan. Hän pääsi porrastasanteelle asti kunnes portaat tulivat vastaan. Lopulta Camilla kävi nostamassa Crispinin kehtoonsa kun kuuli poikansa huudon ylhäältä.

Camilla söi lounaan tänään yksin. Häntä alkoi huolestuttamaan kun kaikki hänen lapsensa keskittyivät kaikkeen muuhun kuin hänen kanssaan puuhasteluun. Lapset kasvavat koko ajan itsenäisemmiksi ja itsenäisemmiksi, Camilla harmitteli itsekseen.

Odette tuli iloissaan koulusta. Hän pomppi hymyillen vaunun portaat alas ja juoksi nauraen sisälle taloon. ''Äiti, arvaa mitä!'' Odette juoksi äitinsä luokse huutaen. ''Odette. Et saa juosta sisällä'', Camilla sanoi kiireesti, jotta tyttö ei saisi haukkuja isältään. ''Opettajatar sanoi, että voin saada piakkoin kympin todistukseeni, jos vain jatkan samaan malliin'', Odette riemuitsi.

Rauhoituttuaan hieman Odette alkoi maalata muotokuvaa äidistään. Odetesta oli kehittynyt loistava maalaaja ja Charley oli pyytänyt tytärtään maalaamaan heistä muotokuvat.

Yön ja pimeän laskeuduttua jälleen Cadelhill'iin, oli lasten aika mennä vuoteisiinsa nukkumaan. Camilla kävi peittelemässä nukahtaneet tyttärensä ja antoi molemmille hyvänyön suukot. Hän katsoi vielä Opalia pitkään, sillä huomenna hänen esikoisensa täyttäisi jälleen vuosia ja siirtyisi teini-ikään. Nyt alkaisivat tytöllä rajut naimakaupat ja miehen etsintä!

                                                                      * * *

Charley heräsi seuraavana aamuna ensimmäisenä. Se oli melko uutta perheessä, sillä usein Camilla oli heistä se joka nousi ylös ensin. Charleyn heräämiseen oli kuitenkin todella pätevä syy.

Sateisena aamuna Charley poistui kartanostaan pukeutuneena armeijan pukuun. Tänään oli hänen ensimmäinen työpäivänsä armeijan leivissä ja hän lähti töihinsä tarmoa täynnä. Hän ei antanut sateen haitata hänen matkaansa vaan asteli vaunuihin ylpeänä ja pää pystyssä.

Camilla oli tähän mennessä myös herännyt ja oli poikansa seurana. Tänään oli myös Crispinin synttärit ja hänestä tulisi lapsi. Camillaa kauhistutti se, että hänen lapsosensa olivat kasvaneet jo noinkin suuriksi ja pian tytöt muuttaisivat kartanosta pois.

Odette sen sijaan jatkoi äitinsä muotokuvan maalaamista välittämättään yhtään päivän tulevista tapahtumista. Hän jäisi edelleenkin lapseksi eikä hänen synttärit olleet vielä lähelläkään. Häntä ärsytti suunnattomasti kuinka hänen kahdella muulla sisarellaan oli tänään juhlat.

Opal taas tahtoi kuluttaa aamunsa leikkien viimeistä kertaa nukkekodillaan. Hän istui vaitonaisena lattialla ja yritti saada itsestään leikkiä irti. Hän kuitenkin huomasi jo nyt, että hänestä oli tullut aivan liian vanha leikkimään nukeilla.

Charley siirtyi töitten jälkeen työhuoneeseen ennen vieraiden saapumista. Hän yritti ehtiä lukemaan mekaniikkaa ennen vieraittensa saapumista taloon.

Juhlat alkoivat ja vieraat sekä vanhemmat kokoontuivat ruokailusalonkiin. Charley oli ottanut syliinsä Crispinin ja Opal puhalsi kakkuaan heidän vieressään. Vieraat kannustivat lapsosia innoissaan, mutta Odette seisoi huoneen reunalla katsoen kasvua vaitonaisena ja hiljaa.

Camilla oli pyörtyä huomattuaan esikoisensa ja kuopuksensa kasvaneen ja Charley kiirehti vaimonsa tueksi: ''Kultaseni, kaikki on hyvin. Et sinä menetä lapsiasi vaikka he kasvavatkin''.

Opalista kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Hän hymyili kaikille vieraille onnellisena ja yritti olla mahdollisimman mukava kuninkaallisille. Nyt kun hän oli teini, hän tajusi isänsä pyrkimykset naittaa hänet kuninkaallisille. hänen täytyi päästä mahdollisimman hyvään avioon, jotta voisi elää onnellisena.

Crispin muistuttaa tyttöjen tavoin kovasti äitiään, mutta hänessä on kuitenkin jollain tapaa enemmän isänsä piirteitä kuin tytöissä. Crispin hymyili sisarensa tavoin koko illan vierailleen. Hänen täytyisi sisarensa tapaan luoda hyvä kuva itsestään varsinkin kun hän oli Cadelinien perijä.

Opal piti seuraa kuningattarelle ja Marie-Theresellä olikin hauskaa jutellessaan tytölle. Opal kyseli kuningattaren pojista, jotka olivat myös kasvaneet muutama päivä sitten teineiksi.

Camilla huomasi kävellessään aulassa Amelian ja Charleyn juttelevan kiivaaseen tahtiin. Camillan epäilykset näiden kahden väleistä heräsivät tulen lailla liekkeihin, mutta hän yritti tukahduttaa ne ajattelemalla Amelian olevan hänen paras ystävänsä.

Sen sijaan Camilla menikin yläkertaan kehumaan ruhtinas Frederickiä. He juttelivat sen jälkeen innoissaan toistensa kanssa ja Camilla tunsi tyytyväisyyden heräävän itsessään. Jos Charley veisi Amelian, hän saisi itselleen ruhtinaan.

Charley ja Crispin harjoittelivat yhdessä shakkia. Charley tahtoi tehdä pojastaan loogisesti lahjakkaan, jotta poika pärjäisi hyvin kiperissä kysymyksissä ja viekkaissa ajatuksissa.

''Sinusta kasvoi niin kaunis tyttö'', Camilla sanoi ja halasi Opalia. ''Kiitos äiti. Tämä leninki, jonka ostit, on todella kaunis'', Opal sanoi äidilleen hymyillen. Camilla halasi tytärtään nyt vielä tiukemmin ja patisti tytärtään iltapuuhiin...

...Jotta saisi itse purskahtaa itkuun. Nyt hän oli todellakin menettämässä esikoistaan. Hänen kauniin tyttärensä perässä juoksisi pian monta kosijaa ja pian olisi myös Odetten vuoro. Hänen pienokaisensa kasvoivat aivan liian vauhdilla ja hän itse vanhenee päivä päivältä kohti vanhuutta.

 

Tunnistattekos tämän tytön? Hän on Jem ja Julie Gentryn Meg-tytär (extra 1. tutustuimme heihin). Ajattelinkin nyt kysäistä naittaisimmekos Megin Crispinin kanssa heidän kasvettuaan. Gentryt eivät ole virallinen pelini perhe, mutta he ovat kuitenkin osa tarinaa enkä tahtoisi heittää ''Megiä hukkaan''. Tytöllä on todella kauniit geenit, jotka tahtoisin siirtää pelissäni eteenpäin, mutta tahdon silti teidän mielipiteenne.

Vastatkaa siis kyselylaatikkoon ilmestyneeseen kyselyyn siitä, tahdotteko tytön perheeseen.

 

Cadelinin osa olisi nyt sitten tässä. Seuraavassa Cadelinien osassa tutustumme perheen teinien elämään ja näemme kuinka Opalin ja Eleanorin ystävyydelle käy kuninkaallisten julistaessa kumman tytön kanssa he naittavat perijä-prinssinsä. Myös Crispinin ja Odetten elämä saa uuden käänteen, heidän kasvaessa teiniksi ja Charleyn etsiessä heille aviopuolisoa.

Ensiosassa siirrymme Cromptonien perheeseen ja toivon, että laittaisitte palöjon kommenttia. Niitä on ilo lukea ja ne piristävät päivääni suunnattomasti. Lisäksi saisin tietää kuinka moni osan on lukenut;D

                                                                             * * *