Hei taas kaikille lukijoilleni! Anteeksi, että osan tulossa kesti näinkin pitkään, mutta viimeiset virallisen lukioni kouluhommat meinasivat kaatua niskaani ja jouduin pakertamaan niiden parissa. Mutta tarstaina loppui viimein normaali lukio ja ensiviikon koeviikon jälkeen minulla alkaakin lukuloma. Nyt tilanne Cadelhill'n kanssa näyttää siltä, että päivitystahti valitettavasti muuttuu silleen, että kerran kuukaudessa ilmestyy yksi osa. Tähän on syynä kirjoituksiin lukeminen sekä koiranpentu jonka saamme 8.päivä helmikuuta. Ymmärrätte varmaan, että tahdon viettää mahdollisimman paljon aikaa tulevan perheenjäsenemme kanssa;)

Mutta nyt Crompton -ruhtinaiden pariin:

                                               ( 84. kuvaa)

Frederick Crompton on Cromptoneiden ainut elossa oleva jälkeläinen ja kantaa vanhan sukulinjan mukaan ruhtinaiden nimeä. Hän on usein iloinen ja ystävällinen herrasmies ja tuleekin siksi kaikkien kanssa toimeen vaikkei heistä pitäisikään.

Amelia Crompton on Frederickin vaimo ja Cromptonin kartanon, Cedar Hall'in, ruhtinatar. Hän on päällisin puolin mitä uskollisin vaimo ja loistava perheenäiti. Hän rakastaa valtavasti pientä esikoistytärtään Eleanoria, joka on äitinsä silmäterä.

Pieni Eleanor Crompton on Frederickin ja Amelian aikaisen avioliiton tulos. Eleanor on mitä helpoin lapsi hoitaa ja vanhempansa antavatkin usein liikaa periksi lapselleen. Eleanor on oppinut leikkimään yksin ja viihtyykin aivan hyvin yksin yläkerrassa kanilelunsa kanssa.

Pian Amelia kuuli kellon ovella soivan ja hän kiirehti katsomaan kuka oli ovella. Yllätyksekseen hän näki kuningatar Maria-Theresan ovella. Amelia tervehti kuningatarta iloisesti ja alkoivat heti tutustua toisiinsa paremmin.

Samaan aikaan oli Frederick käynyt tervehtimässä kuningattaren mukanaan ollutta kuningasta ja miehet kävelivätkin yläkertaan pelaamaan shakkia keskenään. Frederick kertoi hänen ja Amelian tyttärestä kuninkaalle ja kuningas kuunteli kiinnostuneena pienestä Eleanorista.

Pian kuningas kuitenkin kyllästyi shakin peluuseen ja pyysi lupaa mennä alakertaan. Frederick antoi tietenkin luvan kuninkaalle ja seurasi katseellaan kuninkaan poistumista.

Alakerrassa kuningas kuuli ääniä keittiöstä ja kiirehti katsomaan ketä siellä oli. Hänen silmänsä osuivat mitä suloisimpaan pieneen tyttölapseen jonka hän oli koskaan nähnyt. Kuningas katsoi lapsen kerjäystä ja kysyi: ''Onko sinulla nälkä pikkuinen?'' Kun lapsi nyökkäsi, otti kuningas kaapista pullollisen maitoa ja ojensi sen tytölle. Samaan aikaan oli ruhtinatar tullut paikalle ja sanoi kuninkaalle: ''Voi Teidän korkeutenne, ei teidän olisi tarvinnut tehdä tuota. Olisin voinut tehdä sen itse.'' Kuningas kuitenkin sanoi tehneensä sen mielellään.

Pian ruhtinatar Amelia poistui keittiöstä ja kuningas jäi Eleanorin kanssa kahdestaan keittiöön. Kuninkaan hämmästykseksi Eleanor alkoi vaatimaan päästä kuninkaan syliin ja kuningas katsoi hymyillen pientä tyttöä.

Kuningas nosti tytön syliinsä ja alkoi pian leikkiä lapsen kanssa. Kuninkaan ja Eleanorin naurun kiljahdukset kuuluivat yläkertaan asti ja saivat Frederickin hymyilemään onnellisena; hänen pikku prinsessansa oli sulattanut kuninkaankin sydämen.

Amelia oli tehnyt vierailleen ateriaksi juustopastaa ja kattoi astioita ja höyryävää ruokaa kulhoihin kuunnellessa samalla keittiöstä kantautuvia ääniä. Kurkatessaan keittiön avoimesta ovesta sisään hän huomasi kuninkaan leikkivän onnellisen Eleanorin kanssa.

Katettuaan pöydän kutsui Amelia vieraat sekä miehensä pöytään. Kuningatar saapui pöytään hymyillen ja istuutui Frederickiä vastapäätä. ''Eikö kuningas tule syömään?'' Amelia kysyi kuningattarelta. ''Nyt kun hän on tavannut tyttäresi, on ihme, jos hän lähtee kotiin ollenkaan'' kuningatar kertoi hymyillen. ''Hän rakastaa lapsia ja teidän Eleanor tyttärenne on sulattanut hänen sydämensä kokonaan'' hän jatkoi. Keskustelu siirtyikin tästä lapsiin ja pöydässä vallitsi puhe pienistä lapsista, jotka piristävät kaikkien päivää.

Ruokailu jatkui myöhempään iltaan ja Frederick otti vaimoaan kädestä ja sanoi kuningattarelle: ''Me odotammekin jo tässä milloin toinen lapsi ilmoittelisi tulostaan'' Kuningatar hymyili heille iloisena ja katsoi lautastaan. Hän oli ollut innoissaan huomattuaan vähänaikaa sitten olleensa raskaana, mutta hän oli pari päivää sitten saanut keskenmenon. Onneksi hän ei ollut ehtinyt sanoa asiasta kuninkaalle, sillä mies olisi musertunut varmasti.

Alkoi tulla jo kovin myöhä ja Frederickin täytyi käydä hyvästelemässä kuningas William. Miehet hyvästelivät toisensa tiukalla kädenpuristuksella ja nyökkäsivät toisilleen hyvästiksi. Kuningas vielä ennen lähtöään kutitti Eleanoria pikaisesti ja sai tytön kikattamaan onnellisena.

Amelia taas oli huomannut kuningattaren pyydystämät perhoset lasipurkissa ja lähti vapauttamaan siivekkäitä. Hän käveli ulkoportaita alas ja suuntasi askeleensa heidän pihansa koillisnurkkaan.

Pienen koristelammen vieressä hän avasi purkin kannen ja katsoi perhosten lentävän vapauteen. Hän katsoi suu avoinna kauniiden siivekkäiden lentoon nousua ja lentoa kohti vapautta.

                                                                       * * *

Samaan aikaan Frederick nousi portaita ylös kohti yläkertaa. Hän ajatteli iloisena voivansa piakkoin kysyä kuninkaalta, josko hän tahtoisi naittaa Eleanorin ja kuninkaan tulevan perijän keskenään. Avioliitto olisi molempien puolelta todella järkevä liitto.

Frederick nosti Eleanorin lattialta syliinsä ja kantoi tytön potan luo. ''Nyt sinä isän pikku päivänpaiste olet kyllä tehnyt todella hyvän teon'' Frederick puhui tyttärelleen tämän istuessa potalla. ''Kuningas rakastui sinuun ja tahtoo sinut varmasti paljon mieluummin perijänsä puolisoksi kuin Cadelinejen Opalin''

                                                                        * * *

Pihalla Amelia seisoi edelleen lammenrannalla. Hän käveli lähemmäksi lampea ja katsoi kuvajaistaan vedenpinnasta miettien oliko hän muuttunut kuinka paljon avioiduttuaan Frederickin kanssa ja synnytettyään Eleanorin. Entä jos hän ei enää tunnistakaan minua, Amelia mietti surullisena.

Amelian takaa kuului rasahdus ja sotilasasuun pukeutunut mies käveli Ameliaa kohti.  Puku kuului kuninkaan sotilaskaartiin, joka on hyvin arvostettu asema Cadelhillissä.

''Amelia?'' mies kysyi ja kosketti Amelian olkapäätä. Amelia pyörähti ympäri ja hyppäsi miehen kaulaan rutistaen häntä kovasti ja kuiskaten hänen korvaan: Olen kaivannut sinua niin'' Kyyneleet polttivat Amelian silmiä miehen silittäessä hänen selkäänsä hellästi.

Pian he erkanivat toisistaan ja mies kysyi: ''Kultaseni, mikä sinulla on?'' Amelia katsoi maahan peittääkseen kyyneleensä ja kuiskasi: ''Luulin etten enää koskaan näkisi sinua...'' Mies katsoi rakastettuaan ja hymyili pikkuisen. Hän oli kaivannut Ameliaa kovasti.

Mies tuli lähemmäksi Ameliaa ja otti naisen käsivarsilleen ja taivutti naista suudellen häntä samalla hellästi. Kuinka paljon Amelia olikaan kaivannut miehen huulien kosketusta ja halunnut tuntea miehen lihaksikkaat kädet ympärillään.

Amelia joutui kuitenkin irtautumaan miehestä ja sanoi hänelle: ''Mieheni on kotona ja odottaa minua varmasti. Minun täytyy mennä sisälle.'' Mies nyökkäsi ja piteli vielä hetken Amelian kättä omassaan ennen kuin päästi irti ja sanoi: ''Tulen pian tapaamaan sinua jälleen''.

                                                                             * * *

Ylhäällä Cromptoneiden talossa Frederick leikki parhaillaan Eleanorin kanssa kurkistusleikkiä kun kuuli oven pamahtavan kiinni alakerrassa. Hän pysähtyi hetkeksi kädet kasvojensa edessä ja tuijotti tytärtään. Pian hän kuitenkin nosti Eleanorin syliin ja käveli ulos tyttärensä pukuhuoneesta, jonne he olivat unohtuneet leikkimään.

Frederick laski Eleanorin kehtoon nukkumaan ja pieni tyttö sulkikin silmänsä heti. Eleanor oli kovin uupunut päivän vilskeestä ja kaikesta huomiosta jonka oli saanut osakseen.

Laskettuaan Eleanorin kehtoon poistui Frederick huoneesta ja kipusi kolmanteen kerrokseen, jossa sijaitsi hänen sekä Amelian makuuhuone. Hän huomasi vaimonsa alusvaatteissa ja kiiruhti naisen luo ja veti hänet syliinsä ja kantoi sängylle. Frederick suuteli vaimoaan hellästi ja Amelia vastasi suudelmaan hieman hämillään.

Frederick riisui vaimonsa vaatteet nyt kokonaan ja sai itsekin heitettyä vaatteistaan osan pois. Hän kaatoi vaimonsa alleen ja jatkoi suutelemista. Amelia kysyi suudelmien välissä: ''Miten... Sinä olet... Nyt yhtäkkiä... Tällaisella tuulella?'' Frederick vain murahti vastaukseksi jotain perijän tapaista.

Pian oli Frederickin saanut vaatteensa päältään ja pitkän yön tuloksena Frederick sekä Amelia toivoivat, että yö oli tuottanut tulosta ja he saisivat pian toisen lapsen.

                                                                             * * *

Aamulla Frederick heräsi ensin. Hän nousi vuoteesta ja katsoi nukkuvaa vaimoaan hellästi. Hän välitti vaimostaan paljon ja he yleensä puhuivat toisilleen jos heidän mieltään painoi jokin. Amelia oli kuitenkin ollut koko yön hyvin poissaoleva ja tämä huolestutti miestä.

Kiirehtiessään työvaunuihinsa Frederick huomasi alaovella siniseen työasuun pukeutuneen naisen. Frederick katsoi naista ja nyökkäsi tervehdyksen ja kysyi: ''Oletko sinä se meidän uusi palvelijattaremme?'' Nainen nyökkäsi vienosti ja Frederick avasi hänelle oven ja pyysi häntä käymään taloon.

Alhaalla portaiden juurella Amelia odottelikin palvelijattaren käyvän sisään taloon. ''Hyvää päivää. Olen ruhtinatar Amelia. On erittäin mukava saada teidät taloon'' Palvelijatar nyökkäsi ja Amelia alkoi esittelemään tälle taloa ja kertoi naisen työtehtävistä.

Elsie aloitti heti työt. Hän kiiruhti tiskaamaan rouvansa aamuiset astiat ja saikin ne kirkkaiksi. Amelian seuratessa palvelijansa työtä hän hymyili tyytyväisenä. Hänen miehensä oli löytänyt mitä parhaimman naisen hoitamaan taloutta.

Elsie hoiti myös Eleanorin vaipanvaihdon ja tytön kylvettämisen. Eleanor alkoi heti kiintymään Elsiehen ja antoi vaihtaa vaippansa ilman mitään ylimääräistä kiljuntaa tai tappelua.

                                                                              * * *

Elsie ja Amelia päättivät syödä yhdessä lounasta kun Amelia yhtäkkiä ponnahti ylös tuolistaan. ''Mikä hätänä, rouva?'' Elsie kysyi hätääntyneenä. ''Taidan olla raskaana!'' Amelia hätääntyi ja hieroi alavatsaansa ja katsoi kauhistuneena palvelijatartaan. ''En osannut yhtään odottaa tätä jo nyt tapahtuvaksi'', hän jatkoi.

Lounaan jälkeen Amelia päätti osoittaa kiintymystään pikkuiselle tyttärelleen ja kipusi yläkertaan Eleanorin huoneeseen. Siellä hän löysi lapsensa lattialla istumassa yksinään ja kumartuikin tyttärensä luo ja kutitti lasta. Eleanor kiemurteli naurusta ja heilutteli käsiään minne sattui.

Kutitettuaan tytärtään Amelia nosti lapsen syliinsä ja halasi lastaan. Eleanor kietoi pienet kätensä äitinsä kaulan ympärille ja vastasi halaukseen. Minulla on maailman ihanin tytär, Amelia ajatteli tuntiessaan pienet kädet ympärillään.

Alhaalla Elsie olikin siivoilemassa heidän lounasastioitaan ja kuuli kuinka Eleanor kiljahti naurusta ja Amelian puhelemassa lapselleen. Elsie hymyili itsekseen ja ajatteli kuinka hänkin tahtoisi itselleen vielä joskus pienen lapsen.

Frederick tuli samaan aikaan töistä ja löysi Elsien oleskeluhuoneesta. ''Hei Elsie, miten päiväsi sujui?'' ruhtinas kysyi palvelijattarelta. ''Voi oikein hyvin'', Elsie vastasi hiukan hämillään miehen osoittamasta huomiosta.

''Onhan vaimoni kohdellut sinua hyvin?'' Frederick kysyi. Elsie nyökkäsi ja astui askeleen taaksepäin Frederickin astuessa lähemmäksi. Frederick nosti kättään ja sipaisi naisen poskea , mutta Elsie säikähti kovin ja huudahti: ''Voih, älä!'' Nyt Frederickin säikähti ja sanoi. ''Anteeksi olen pahoillani. Minun ei ollut tarkoitus loukata sinua'', Frederick pahoitteli ja poistui huoneesta.

Ylhäältä hän löysi Amelian seisomassa ikkunan äärestä ja meni lähemmäksi vaimoaan. ''Kultaseni, onko sinun vatsasi kasvanut?'' Amelia hymyili miehelleen ja nyökkäsi. Frederick kosketti kädellään vaimonsa vatsaa ja Amelia katsoi miestään hymyille. ''Saamme toisen lapsen'' Amelia kuiskasi. Frederick katsoi vaimoaan silmiin ja nyökkäsi.

Amelia väsyneenä raskaudestaan ja Frederick töidstä johtuvasta väsymyksestä kävivät nukkumaan jo kuuden aikaan illalla ja nukkuivat pitkälle seuraavaan aamuun.

                                                                         * * *

Seuraavana aamuna Frederickin mentyä töihin Amelia kutsui rakastettunsa kylään. Huomattuaan miehen pihassaan Amelia juoksi kiireesti pihaan ja hyppäsi miehen kaulaan ja suuteli häntä. ''Mistäs moinen hoppu?'' mies kysyi. ''Voi Jem, olen kaivannut sinua'', Amelia sanoi hymyillen ja suuteli miestä.

Amelia ja Jem hilautuivat yläkertaan ja makuuhuoneessaan Amelia riisui vaatteensa ja seisoi alastomana Jemin edessä. ''Kelpaanko sinulle yhä?'' Amelia kysyi hymyillen viekoittelevasti. Jem katsoi naisen vartaloa vakavana ja nyökkäsi nopeasti rakkaalleen.

Pian Jem jo vetikin alastoman Amelian itseään vasten ja suuteli tätä intohimoisesti. Molemmat löysivät tiensä vuoteelle ja Amelia sai olla viimein pitkästä aikaa Jemin kanssa, jonka vahvoja käsivarsia oli niin kovasti ehtinyt kaivata.

                                                                               * * *

Aika kului ja rakastavaiset huomasivat kellon lähenevän neljää ja Frederickin kotiintuloajan lähestyvän. Amelia ja Jem nousivat ylös ja pukeutuivat. Amelia vielä heittäytyi Jemin kaulaan alusvaatteissaan kun kuuli oven käyvän. Sisään astui hämmentynyt Elsie, joka katsoi rakastavaisia hätääntyneenä.

''Jem?'' Elsie kuiskasi. Amelia ja Jem vetäytyivät irti toisistaan ja Jem katsoi naista. ''Elsie, ihana nähdä sinua pitkästä aikaa'', Jem huudahti ja halasi ystävällisesti Elsietä. Amelia katsoi heitä hämmästyneenä kunnes Elsie selitti: ''Rouva, Jem on minun isoveljeni emmekä ole nähneet aikoihin''.

Kolmikon keskustelu kuitenkin päättyi pihatieltä kuuluvaan kavioiden kopseeseen ja Amelia suuteli Jemiä vielä nopeasti ennen kuin Elsie lähti saattamaan veljensä ulos talosta.

Ulko-ovella Jem kuitenkin tapasi Frederickin, joka katsoi hämmentyneenä sotilasunivormuun pukeutunutta miestä, joka tervehti häntä sotilaan tavoin. Miehen kasvoilta kuitenkin paistoi syyllisyys ja Frederickin mielen valtasi epäilys.

Frederick juoksi kiireesti yläkertaan ja löysi vaimonsa vaatekomerolta pukeutumassa arkiasuunsa. Amelia kääntyi katsomaan miestään kuultuaan tämän äänen ja Frederick näki vaimostaan heti, että tällä on suhde mieheen, jonka oli nähnyt alhaalla.

''Amelia! Mitä sinä oikein teit tuon miehen kanssa, joka tuli talostamme?!'' Frederick sanoi vihaisena vaimolleen ja katsoi tätä kädet puuskassa. Amelia aloitti heti puolustuksen: ''Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Saan kai minä olla seurana vieraillemme. Olisi epäkohteliasta olla viihdyttämättä heitä kun he käyvät kyläilemässä''

Frederickin kasvot muuttuivat yhtäkkiä punaiseksi vihasta ja hän raivosi: ''Voit ja sinun pitääkin pitää vieraille seuraa, mutta sinun ei kuulu maata heidän kanssaan!'' Nyt Ameliakin suuttui. ¨''Et voi mitenkään todistaa, että olisin pettänyt sinua!'' Frederick katsoi vaimoaan silmiin ja sanoi: ''Se paistaa silmistäsi''

Sen sanottuaan Frederick taivutti vaimonsa kädet tämän selän taakse, jotta hän ei voisi liikuttaa niitä ja suuteli häntä intohimoisesti. Amelia yritti pyristellä vastaan, mutta miehensä tiukka ote ei heltynyt yhtään.

Frederick pakotti vaimonsa riisuutumaan ja pakotti hänet allensa sänkyyn. Frederick suuteli vaimoaan kovasti, eikä kuunnellut yhtään hänen anoessaan miestään lopettamaan. Amelia yritti sanoa Frederickille, että lapsi kärsii, mutta Frederick huusi: ''Eihän se kärsinyt silloinkaan kun makasit sen toisen miehen kanssa!''

Frederick heitti peiton heidän päälleen ja jatkoi puuhaansa välittämättä yhtään vaimonsa anomisesta.

Elsie istui samaan aikaan omassa huoneessaan opiskelemassa uusia reseptejä kun hän kuuli viereisestä makuuhuoneesta kuuluvat äänet. Häneen sattui kun hän kuuli Amelian huutavan ja anovan miestään lopettamaan, muttei voinut tehdä asialle mitään. Frederick olisi silloin heittänyt hänet varmasti pihalle eikä hänestä ainakaan sitten olisi ollut minkäänlaista apua kärsivälle Amelialle.

Viimein kun Frederick lopetti, Amelia makasi miehensä vieressä ja katsoi hiljaa miestään, joka oli nukahtanut. Hän tunsi miten viha poltti hänen ruumistaan ja nöyryytys valtasi hänen mielensä. Hän ei ikinä tulisi antamaan miehelleen anteeksi sitä, mitä hän oli juuri hänelle tehnyt!

Vanhempiensa maatessa yhä sängyssä oli Eleanorin aika kasvaa lapseksi. Valitettavasti hänen vanhempansa olivat aivan kokonaan unohtaneet tyttärensä syntymäpäivän ja Eleanor joutui kasvamaan aivan yksin.

Kasvettuaan Eleanor käveli kokovartalo peilin ääreen ja katsoi itseään. Hänestä oli tullut todella kaunis tyttönen pitkine kihartunein hiuksineen ja äitinsä pisamaisin ihoin.

Eleanorin vanhemmat kutsuivat lapsensa kanssaan alakertaan ja alkoivat tehdä vapaa-ajan vietteitään. Amelia jatkoi savenvalanta harjoituksiaan ja Frederick kohotti luovuuttaan työtään varten.

Eleanor taas sai alkaa harjoitella jo lukemistaitoja ja hän tavailikin sanoja hitaasti ääneen ja hänen vanhempansa korjailivat tyttärensä pieniä virheitä omien harjoittelujensa lomassa.

Elsie taas näki pihalla liikettä ja tunnisti hahmon veljekseen. Hän juoksi kiireesti pihalle veljensä luokse ja aloitti: ''Ruhtinas sai tietää teidän suhteestanne ja hän on raivoissaan vaimolleen. Sinun ei kannata tulla tänne enää, sillä ruhtinas voi tehdä mitä tahansa kostaakseen sinulle häpeänsä'' ''Voi ei. Onhan ruhtinatar Amelia kunnossa?'' Jem kysyi sisareltaan. Elsie nyökkäsi ja jutteli vielä hetken veljensä kanssa ennen kuin Jem päätti lähteä pihasta.

Tultuaan takaisin sisään Elsie alkoi heti valmistaa perheelle illallista ja teki heille maittavaa ruokaa. Perhe istui vaitonaisesti pöydässä ja eivät puhuneet toisilleen mitään. Eleanor katsoi vuoroin äitiään ja vuoroin isäänsä surullisena. Miksi hänen vanhempansa käyttäytyivät noin kylmästi toisiaan kohtaan? Eivätkö he voisi olla sellainen onnellinen pieni perhe, jossa ei olisi minkäänlaisia salaisuuksia eikä harmeja?, Eleanor ajatteli.

Illallisen jälkeen Amelia seisoi pöydän lähellä ja Eleanor käveli äitinsä lähelle. ''Mikä hätänä kultaseni?'' Amelia kysyi hymyillen lapselleen. Eleanor katsoi äitiään ja laski nopeasti katseensa alas jalkoihinsa. Amelia katsoi tytärtään ja kurottautui suutelemaan tytärtään ja kuiskasi: ''Olet äidillesi todella rakas.''

                                                                                      * * *

Seuraavana aamuna oli Eleanorin ensimmäinen koulupäivä ja kouluun hän lähtikin iloissaan. Nyt hän pääsi ainakin hetkeksi pois vanhempiensa luota ja saisi olla katsomatta heidän jatkuvaa jäätävää hiljaisuutta.

Iltapäivällä, kun Eleanorkin oli palannut koulusta, Amelian synnytys käynnistyi makuuhuoneessa. Frederick ja Elsie kiirehtivät molemmat ruhtinattaren avuksi ja katsoivat vierestä kun nainen huusi tuskissaan yrittäessään saada lasta maailmaan.

Viimein Amelia sai pienen poikavauvan synnytettyä ja Eleanorinkin sallittiin tulla huoneeseen katsomaan pientä veljeään. Amelia oli onnellinen saatuaan perijän taloon, sillä nyt hän voisi hyvällä omallatunnolla eristäytyä miehestään hiukan enemmän.

Frederick tuli lähemmäksi vaimoaan ja poikaansa ja Amelia katsoi miestään hymyillen. Ruhtinaan silmistä paistoi ylpeys ja onni perijän syntymästä ja Amelia ojensi pienen poikansa lapsen isän syliin.

''Katso Eleanor. Tämä on sinun veljesi Jasper. Hänestä tulee loistava perijä ja toivonkin sinun auttavan häntä kasvamaan loistavaksi ja rehelliseksi ihmiseksi'', Frederick sanoi tyttärelleen. Eleanor nyökkäsi vaitonaisena ja hymyili veljelleen.

Maalarin tehtyä työnsä jäivät Amelia ja Eleanor vielä pihaan. ''Kultaseni, mitäs sanoisit jos viskelisimme hieman palloa, emmekä menisikään heti sisälle taloon?'' ruhtinatar kysyi tyttäreltään. Eleanor suostui mielellään ja juoksi hakemaan palloaan ja he alkoivat heittelemään talon edessä Eleanorin lempi palloa.

Ilta kuitenkin hämärtyi ja Eleanorin oli aika tehdä läksynsä. Frederick päätti, että läksyt tehtäisiin pihalla kun ilta kerran oli vielä lämmin. Eleanor oppi hyvin äidinkielen alkeet isänsä opastuksella ja läksyjen teko sujui melko nopeasti ja kivuttomasti.

Palattuaan sisään Eleanor kävi kylvyssä ja teki muut iltahommat. Sen jälkeen hän kiipesi huoneeseensa ja istuutui koulupöydän ääreen lukemaan lastenkirjaa. Eleanor tahtoi tulla loistavaksi lukijaksi ja opettelikin mielellään oma-aloitteisesi lukemista.

Seuraavana aamuna Frederickin lähdettyä töihin ja Eleanorin mentyä kouluun, Amelia odotti ruokaa yksinään ruokasalissa. Elsie katsoi keittiöstä vaivihkaa emäntäänsä miettien mainitsisiko veljensä vierailusta perheen pihassa. Amelia tahtoisi varmasti tietää asiasta, mutta toisaalta Jemin ja ruhtinattaren suhde ei hänelle kuulunut.

Syötyään aamiaisen Amelia tahtoi ruokkia poikansa itse. Hän ei tahtonut lastenhoitajaa pitämään huolta hänen pojastaan vaan uskoi pystyvänsä aivan hyvin hoitamaan lapsukaiset itsekin.

Elsie sattui juuri kävelemään keittiöön kun Amelia laski pullon lattialle ja alkoi tuudittamaan poikaa sylissään. ''Voi pikku herra. Olettepa Te tänään niin ihmeen suloinen'', Elsie leperteli vauvalle Amelian hymyillessä vierestä.

''Rouva Amelia, Teidät muuten pyydettiin puhelimeen'', Elsie sanoi samalla ottaen Jasperin ruhtinattarelta. Amelia kiirehti yläkerran puhelimeen ja vastasi: ''Amelia Crompton puhelimessa''. Tuttu miesääni sai Amelian sydämen jättämään muutaman lyönnin väliin miehen vastatessa: ''Am rakas. Kuinka sinä voit? En ole nähnyt sinua sitten sen yhden iltapäivän kun olin luonasi.'' Amelia huokaisi syvään ennen kuin kivahti puhelimeen: ''Jem sinun on parempi olla enää soittamatta tänne. Synnytin juuri Frederickille ja minulle pojan, enkä tahdo rikkoa perhettäni!'' Sen sanottuaan Amelia iski luurin kiinni ja kiiruhti ulos talosta.

Ulkona Amelia suunnisti suoraan lammelle ja alkoi haravoida syksyn ruskaamia lehtiä maasta. Naisen ajatukset harhailivat Jemin ja hänen yhteisissä hetkissä ja siinä, mitä kaikkea he olivat kokeneet yhdessä. Miksi kaiken oli täytynyt päättyä näin, eikä hän voinut enää olla miehen kanssa. Jem oli ollut hänelle kaikki kaikessa jo monen vuoden ajan ja nyt hän oli joutunut hyvästelemään miehen pitääkseen oman perheensä koossa.

Kun kaikki lehdet oli haravoitu, oli Amelian etsittävä puuhaa muualta. Hän siirtyi takaisin sisälle ja päätti maalata jotain. Hän ei ollut koskaan ollut kovin hyvä maalaamaan ja päätti viimein muuttaa tilannetta edes hiukan. Nythän hänellä olisi liiankin paljon ylimääräistä aikaa kun ei voisi kuluttaa sitä enää Jemin kanssa.

Amelian maalatessa oli lunta satanut maahan, mutta ruhtinaan ja Eleanorin päästessä koulusta kaikki lumi oli jälleen sulanut. Eleanor juoksi kuitenkin isänsä syliin heti kun oli noussut kouluvaunuistaan ja nähnyt isänsä nousseen omastaan. Frederick rakasti todella tytärtään varsinkin kun kuningas oli osoittanut suurta kiinnostusta hänen esikoistaan kohtaan.

Amelia kävi myös kiireesti ulkona ja huomasi kaiken lumen sulaneen. Hän katsoi ylös taivaalle harmissaan ja kuiskasi itsekseen: ''Voi harmi. Miksi kaiken lumen piti sulaa? Täällä oli niin kaunista vielä päiväsaikaan...''

Käveltyään takaisin sisään Amelia löysi Frederickin lukemassa Eleanorille oleskeluhuoneen lattialta. Hymy häivähti naisen kasvoilla ja huoli väistyi hänen sisältään. Hän oli tehnyt oikean ratkaisun. Hänen kuului huolehtia perheestään ja kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia ja olla opettamatta heitä tekemään samoja virheitä kun hän itse oli tehnyt.

Illalla Eleanor sai raivokohtauksen. Vaikka vanhemmat antoivat hänelle kovasti huomiota, hänestä silti tunsi jäävänsä veljensä varjoon. Eleanor alkoi turhautua todella kunnes hänen isänsä käveli hänen selkänsä taakse ja kopautti tyttöään olkapäähän hymyillen.

''Ole hyvä pikkuiseni. Emme äitisi kanssa antaneet sinulle silloin syntymäpäivänäsi lahjaa, joten annamme sen sinulle nyt.'' Eleanor katsoi pakettia hämmästyneenä kunnes hymy hiipi hänen kasvoilleen ja hänen ilmeensä kirkastui.

''Voih isi, kiitti tosi paljon!'' Eleanor kiljahti ja alkoi hyppimään innosta. Frederick meinasi ojentaa tytärtään tytön käytöksestä, mutta päätti katsoa kerrankin sormien lävitse. Ehkä hän antaisi nyt tämän kerran tyttärensä hyppiä ja kutsua häntä ''isiksi'' herran sijaan ja käyttäen muutenkin hieman epäsopivia sanavalintoja.

Lahjan saatuaan Eleanor avasi sen nopeasti ja sisältä paljastui kaunis sininen nukkekoti. Eleanor kantoi sen heti huoneeseensa ja alkoi leikkiä talon henkilöillä innoissaan.

Läksyt tyttö oli kuitenkin kokonaan unohtanut ja kun Frederick tuli muistuttamaan tytärtään läksyistä, joutui Elenaor lopettamaan leikkinsä ja tekemään läksyt ennen nukkumaan menoa. Läksyt tehtyään Eleanor hyppäsi sänkyynsä ja vilkaisi vielä viimeisen kerran uutta kaunista nukkekotiaan.

 

Tähän päättyy Cromptonejen syksy. Seuraavaksi menemme katsomaan kuningas parin elämää ja onko valtakuntaan tulossa kruununperijää piakkoin;) Osan tulosta en ole vielä yhtään varma, sillä kuninkaallisten puutarha on vielä hieman kesken (''puutarhuri'' ei ole saanut työtänsä vieläkään täysin valmiiksi), mutta yritän päästä pelaamaan heillä mahdollisimman pian. Jättäkääpäs minulle kommenttia luettuanne. Kommentit piristävät päivääni kummasti;)