Hei kaikille lukijoille! Tulin tekemään tämän kolmannen osan nyt ennen kuin lähden Kanarialle enkä ole koneen ääressä nyt sitten vasta kuin 7.1. Toivonkin, että kakki jotka lukevat laittaisivat kommenttia, että tietäisin kuinka moni tätä edes seuraa.

 

                                                  (75 kuvaa)

Cadelhill'in valtakunnassa on kaksi aateliperhettä, joista toinen on kreiviperhe Cadelin. Kreivi Charley Cadelin ja hänen vaimonsa, kreivitär Camilla Cadelin, asuvat aivan kuninkaanlinnan vieressä Oakland Hall -nimisessä kartanossaan.

Cadelhill on saanut nimensä Cadelinin suvun mukaan, sillä Cadelinin suku perusti valtakunnan ja hallitsi sitä vielä noin sata vuotta sitten. Kansa alkoi kuitenkin kapinoida ja vallankumouksen seurauksena Cadelinin suku syöstiin vallasta ja uudeksi hallitsijasuvuksi nousi Sinclairin suku.

Cadelinin suku on siitä asti yrittänyt päästä takaisin valtaan ja vastuu on siirtynyt Charley Cadelininille, joka on valmis mihin tahansa, jotta pääsee osalliseksi kuningassukuun.

 

Charley Cadelin on ankara aviomies, joka tietää mitä haluaa. Hän ei siedä niskurointia missään muodossa ja uskoo keplottelun ja viekkauden avulla onnistuvansa naittamaan jonkun lapsistaan kuningasperheen perijän kanssa. Kun joku lapsista on sisällä suvussa, on vain ajankysymys milloin hän saa sukunsa nimen takaisin valtakunnan hallitsijan kirjaan.

Camilla Cadelin on ulkoapäin kylmä ja tarkka vaimo, mutta kun hänet oppii tuntemaan, huomaa että hän on lojaali ja iloinen nainen, joka vain pelkää aviomiestään. Camilla ei uskalla sanoa miehelleen ei, sillä hän tietää miehensä temperamentin liiankin hyvin ja muistaa yhä, miltä tuntui kun hän oli yrittänyt vastustella miestään.

Charleylla on pieni työhuone alakerrassa, jossa hän usein viettää suurimman osan päivästään hoitaen perheen raha-asioita ja suunnitellen erilaisia tapoja tutustua valtakunnan yläluokkaan. Charley ei tahdo olla missään tekemisissä rahvaan kanssa ja on opettanut vaimolleen, että alemmanluokan miesten kanssa ei edes puhuta liiketoimien merkeissä. (katso osa 2. missä Camilla ei suostunut puhumaan Dick Formanin kanssa ostaessaan heiltä kalaa).

Camilla viettää päivänsä harjoitellen pianonsoittoa, parantelemalla karismataitojaan ja lukien erilaisia kirjoja. Hän siis tekee kaikkea, mitä kunnollisen yläluokan vaimon kuuluukin tehdä. Todellisuudessa hän vain tahtoisi maata ruohikolla katsellen pilvien muodostamia kuvioita ja elää onnellisena rakastamansa miehen kanssa. Usein Camilla nähdäänkin haaveileva ilme kasvoillaan ja elävän onnellisissa muistoissa, jotka tuntuvat jääneen kauas menneisyyteen.

 

Pian Oakland Hall'in pihaan astui kuningasperhe Sinclair. Charley näki tilaisuutensa tulleen ja ryntäsi hienostuneesti pihaan tervehtimään kuningas William I. ''Hyvää päivää, Teidän korkeutenne. On erittäin kohteliasta tulla tapaamaan minua ja vaimoani meidän kotiimme. Olisi suuri kunnia, jos Tulisitte kuningattaren kanssa lounaalle kotiini'', Charley puhui kuninkaalle miellyttävällä äänellä.

Samalla Camilla tervehti kuningatarta kohteliaasti, mutta hieman etäisesti miehensä opettamalla tavalla. Kuningas ja kuningatar suostuivat lounaalle hyvien tapojen mukaisesti ja Charley opastikin kuningasta jo sisälle taloon.

Miehensä poistuttua sisälle, tervehti Camilla ruhtinatar Amelia Cromptonia. Cromptonit ovat Cadelhill'in toinen aatelisperhe ja asuvat lähellä Cadelineja. ''Amelialla ja hänen miehellään, Frederickillä, on pieni tytär Eleanor, josta on varmasti ainesta jollekin Charleyn ja minun tulevalle lapselle'', Camilla ajatteli jutellessaan Amelian kanssa.

Camilla johdatti Amelian sisälle taloon ja vei hänet istumaan olohuoneeseen kanssaan. ''Teillä on todella viihtyisä koti'', Amelia kehui katsellen samalla viihtyisää olohuonetta. ''Kiitos paljon. Arvaa vain mikä työ oli löytää juuri oikeanlaiset tapetit tänne kun keltainen väri on kuulemma lähdössä pian muodista'', Camilla kertoi. Naiset jatkoivat keskusteluaan talon sisustuksesta samalla kun Charley johdatti kuninkaan työhuoneeseensa.

 

''Onpa teillä viihtyisä huone'', William I kehui kohteliaasti. ''Älkäähän nyt. Tämä on vain tällainen pieni tila'', Charley vastasi naurahtaen ja jatkoi ''Teillä on varmaan linnassanne paljon hienompi työhuone'' Kuningas naurahti ja vastasi: ''Älkäähän nyt. Ei se kovin kummoinen ole''.

 

''Voi, älkää viitsikö vähätellä, teidän korkeutenne. Olen kuullut kertomuksia linnasta koko ikäni. Se on varmaan muuttunut aika paljon kun aikaa on kulunut jo sata vuotta siitä kun sukuni asui siellä'', Charley jutteli kuninkaalle.

 

Pian Camilla kutsui kuitenkin miehet pöytään ja kaikki kerääntyivät ruokailutilaan lounaalle. Keskustelu kulki valtakunnan asioissa ja vieraat kehuivat Camillan maukasta lounasta. Camilla huomasi useaan otteeseen miehensä tyytyväisen ilmeen kun Charley laukoi kuninkaalle kohteliaisuuden, johon tämä vastasi kohteliaisuudella. Camilla aavisti miehensä ajatukset ja tiesi, ettei tästä seuraisi hyvää kenellekään... varsinkaan Cadelhill'in valtakunnalle.

 

Lounaan jälkeen Camilla piti seuraa kuningatar Marie-Theresalle miellyttääkseen miestään. ''Nykyään hyvä avioliitto on koko ajan tärkeämpi jos aikoo pärjätä elämässä'' Camilla jutteli kuningattarelle. ''Totta. Avioliitto on myös ainut tapa edetä säätyluokassa ylöspäin'', kuningatar jatkoi. Naiset jatkoivat keskustelua vielä kun hämärä laskeutui Cadelhill'iin.

 

Charley kävi kaatamassa drinkit laseihin baaritiskillä ja tarjosi kuninkaalle drinkin, otti itsekin yhden lasin ja seurasi kuningasta takaisin työhuoneeseensa.

 

Miehensä jälkeen myös Camilla kävi hakemassa itselleen juoman ja tarjosi kuningattarelle juomaa myös: ''Ottaisitteko Tekin drinkin, Teidän korkeutenne?'' ''Anteeksi, mutten taida pystyä ottamaan...'' kuningatar sanoi ja kosketti vatsaansa hellästi. ''Odotatteko te jo lasta?'' Camilla kysyi hämillään. Kuningatar hymyili ja nyökkäsi onnellisena. ''Siitä ei tiedä vielä kukaan. Olette ensimmäinen, jolle kerroin joten toivon, ettette puhuisi asiasta kenellekään.'' Camilla nyökkäsi ja lupautui olemaan puhumatta asiasta. Kuningatar sanoi vielä Camillalle: ''Olette tosi ystävä.''

 

Alkoi tulla jo myöhä ja Charley hyvästeli vieraat. Camilla kiirehti saman tien kylpyyn ja rentoutui lämpimän veden koskettaessaan hänen vartaloaan. Hän tiesi mikä odottaisi häntä tänä yönä. ''Charley tahtoisi nyt varmasti perillistä kun oli jo jutellut kuninkaankin kanssa'', Camilla ajatteli surullisena ja katsoi vedenpintaa pudottaen kyyneleen ammeen veteen. Charley ei ollut hellä rakastaja ja hän tiesi jo nyt kuinka paljon yö tulisi koskemaan...

 

Camillan ottaessa kylpyä Charley oli työhuoneessaan. ''Minun täytyy saada, joku lapsistani kuninkaan perillisen puolisoksi! En jaksa katsoa tuota nuorta kuninkaan reppanaa hallitsijana. En tajua, miten tuollainen suku on edes pysynyt hallitsijana tähänkään asti...'' Charley raivosi vihaisena.

 

''Toisaalta tuollaisia on helpompi manipuloida. Jos saan jonkun tyttäristäni menemään naimisiin kuninkaan perijän kanssa tai jonkun pojistani kuninkaan tyttären kanssa ja jos itse kuninkaan perijä kuolee astuttuaan valtaa saamatta yhtään lasta, valta siirtyy automaattisesti seuraavalle henkilölle, joka on lähinnä kuningasta!'' Charley suunnitteli ja poistui tyytyväisenä työhuoneestaan.

 

Yläkerrassa Camilla oli juuri käymässä nukkumaan kun Charley sanoi: ''Älähän vielä käy pitkäksesi! Tahdon perijän taloon, joten tämä yö on omistettu kokonaan sille'', Charley sanoi ja heittäytyi vuoteelle taputtaen paikkaansa vieressään. Camilla hengähti syvään ja heittäytyi miehensä viereen.

 

Charley kävi vaimonsa päälle ja suuteli tätä intohimoisesti ja alkoi riisua naisen vaatteita kovakouraisesti. Camilla pidätteli kyyneleitään, jotka alkoivat polttaa hänen silmiään.

 

Lopulta Charley nukahti nojaten vaimoonsa ja Camilla toivoi kovasti tulleensa raskaaksi, ettei hänen tarvitsisi olla miehensä kanssa ihan heti uudestaan. Vielä parempi olisi jos hän saisi pojan, jolloin Charley saisi perijänsä. Pian Camillan ajatukset kuitenkin eksyivät onnellisiin nuoruuden muistoihin, jolloin hän oli maannut ulkona onnellisena Luken kanssa katsellen eläimen muotoisia pilviä.

                                                                       * * *

 

Aamulla mennessään pukuhuoneeseen Camillalla oli todella huono olo. Hän laittoi äkkiä käden suunsa eteen ja tarrasi vatsaansa. ''Mikä minua oikein vaivaa?'', Camilla ajatteli karistaen huonoa oloaan pois pukiessaan arkiasuaan päälleen.

 

Camillan pahoinvointi jatkui hänen käydessään kylvyssäkin. Pukeuduttuaan kylvynjälkeen hän laittoi äkkiä käden suulleen ja kosketti vatsaansa hellästi. ''En kai minä vain ole raskaana...'', Camilla ajatteli sekavin tuntein.

 

Sillä välin Charley luki lehteä oleskeluhuoneen sohvalla. Hän katsoi vapaana olevia työpaikkoja ja löysi sieltä lakiuran, jolle päätti suunnata huomionsa. Charley otti työn ja pian hänen työkyytinsä tulikin noutamaan hänet ja hän poistui talosta jättäen Camillan yksin kotiin.

 

Heti jäätyään yksin Camilla soitti Amelia Cromptonille ja pyysi hänet kylään. Amelia suostui vierailuun mielellään ja pian Camilla huomasikin naisen odottavan pihalla häntä. Camilla kiirehti pihalle tervehtimään uutta ystäväänsä iloisena.

 

Camilla pyysi Amelian sisälle ja naiset siirtyivät naisille tarkoitettuun huoneeseen. ''Camilla rakas, näytät hieman kalpealta. Ethän sinä vain ole tulossa kipeäksi?'' Amelia huolehti. Camilla katsoi Ameliaa hetken miettien kunnes sanoi: ''Mistä sinä tajusit ensimmäistä kertaa odottavasi lasta?'' Amelia katsoi hetken kummastuneena Camillaa kunnes vastasi: ''Sen nyt vain huomasi. Aluksi minulla oli kauhean huono olo joka aamu, mutta pian sen huomasi siitä, että vatsani oli kasvanut sen verran, että vain itse huomaa.''

 

Pian keskustelun jälkeen Camilla ehdotti, että voisi maalata Ameliaa samalla kun Amelia tanssisi balettia. Amelia suostui mielellään ja naiset keskittyivät vaitonaisesti molemmat puuhaansa.

 

Camillan ajatukset alkoivat jälleen vaeltaa muistoihin hänen maalatessaan Ameliaa. Hän muisti kuin eilisen Luken huulet omillaan ja kuinka Luke oli painanut hänet hellästi itseään vasten. Luke kuului valitettavasti alempaan säätyyn ja siksi he joutuivat pitämään suhteensa salassa.

Maalatessaan taulua Camilla muisti päivän jona joutui kertomaan Lukelle järjestetystä avioliitostaan Charleyn kanssa. Hän joutui sanomaan hyvästit Lukelle, eikä ollut nähnyt miestä sen jälkeen. Nyt hän vain pystyi elämään muistoissa, joissa he olivat eläneet onnellisina ja luottavaisina tulevaan.

 

Pian Amelia lopetti balettiharjoitukset ja puki päälleen normaalit vaatteensa. Palattuaan takaisin huoneeseen hän sanoi Camillalle ankarasti: ''Miksi uppoudut tuolla tavalla ajatuksiisi. Mallaus ei muistuta yhtään minua vaan aivan kuin olisit maalannut umpimähkään ajatustesi pohjalta.'' ''Pyh, älä viitsi Amelia! Ei se nyt noin tarkkaa ole'', Camilla tuhahti ja huitaisi kädellään ilmaa.

 

Amelia joutui pian lähtemään kotiin ja Camilla huomasi itsekin olevan aivan uupunut ja meinasi torkahtaa seisaalleen. Camilla vavahti nopeasti hereille ja pudisti päätään miettien mikä häntä oikein vaivasi.

 

Camilla lähti kipuamaan portaita pitkin makuuhuonetta kohden ajatukset pyörien Lukessa. Kuinka hän tahtoikin nähdä miehen hymyn jälleen ja tuntea hänen vahvat, mutta turvalliset kädet ympärillään. Mutta ei, hän oli nyt 'onnellisesti' naimisissa Charleyn kanssa!

 

Camilla puki yömekkonsa päälleen ja vetäisi peiton syrjään. Hän heittäytyi pian vuoteelle pitkäkseen ja veti peitteen päälleen. Hän tuijotti hetken kattoa mietteliäänä kunnes sulki silmänsä ja nukahti.

 

Samaan aikaan kun Camilla kävi nukkumaan, oli Charley palannut kotiin töistä. Hän huomasi laskujen tulleen ja kaivoi postit postilaatikosta. Hän katsoi nippua vaitonaisesti kunnes laittoi rahaa kuoreen ja pisti kirjeet takaisin laatikkoon.

 

Ulkoa tultuaan Charley meni työhuoneeseensa ja otti hyllystä kirjan, jota alkoi lukemaan ajatuksella. Hän keskittyi niin kovasti kirjaan, ettei tajunnut ajan kuluvan ja pimeyden laskeutuvan Cadelhill'iin. Hän kuitenkin pian joutui sytyttämään pöydällä olevan kynttelikön, mutta uppoutui pian takaisin kirjan pariin.

                                                                 * * *

 

Herättyään yöllä Camilla huomasi vatsansa pyöristyneen. Hän kosketti vatsaansa hellästi ja silitteli sitä kädellään. Hänen tuleva lapsensa kasvoi nyt hänen vatsassaan. Hän huomasi jo rakastavansa syntymätöntä lastaan valtavasti ja pelkäsi mitä hänen miehensä olikaan suunnitellut lapsen varalle.

 

Camilla käveli varovasti portaat alakertaan ja käveli kylpyhuoneeseen. Hän riisui vaatteensa lattialle ja laski jalkansa kuumaan veteen. Hän katsoi hetken pyöreää vatsaansa ja hymyili onnellisena ennen kuin laskeutui istualleen ammeeseen.

 

Kylvyn jälkeen Camilla kiirehti keittiöön. ''Taidan valmistaa itselleni ja miehelleni kolmensuklaan kakun. Kerron hänelle samalla odottavani hänen lastaan'', Camilla ajatteli vatkaten kananmunia ja sokeria vaahdoksi lisäten pian sekaan jauhoja sekä suklaarouhetta.

 

Kakun oltua uunissa noin kaksikymmentä minuuttia Camilla nosti sen pois ja kantoi kakun ruokasalonkiin. Hän oli erittäin ylpeä kakustaan, eikä hän nähnyt tarpeelliseksi ottaa heille kokkia, sillä hän itse rakasti valmistaa heidän ruoat.

 

Charley odotti jo pöydässä kun Camilla laski kakun pöytään ja leikkasi ensin miehelleen ja sen jälkeen itselleen palan kakusta. He söivät ensin vaitonaisina kunnes Camilla sanoi: ''Rakas, odotan sinulle lasta.'' Charley katsoi ensin vaimoaan hämmentyneenä ennen kuin vastasi: ''Loistava uutinen. Minullakin on sinulle kerrottavaa.'' Camilla katsoi miestään odottavasti kunnes tämä jatkoi: ''Sain tänään nimittäin ylennyksen töistä.''

 

Camilla hymyili miehelleen onnellisena ja Charley otti vaimonsa käden hellästi omansa alle. Hän silitteli Camillan kättä ja Camilla katsoi miestään hymyillen. Näinä hetkinä Camilla oli onnellisimmillaan avioliitossaan ja rakasti miestään oikeasti.

Hetket eivät kyllä useinkaan kestäneet kovin kauaa ja pian Charley vetikin kätensä pois vaimonsa käden päältä, söi kakun loppuun ja nousi pöydästä kiittäen ruoasta. Camilla katsoi miehensä perään vaipuen takaisin onnettomaan avioliittoonsa.

 

Ruokailutilasta Charley siirtyi pelaamaan shakkia, sillä lakitoimiston johtaja oli sanonut hänelle, että jos hän toivoo ylennystä, hänen täytyisi harjoittaa logiikkaa sekä siivousta. Charley harjoitteli shakkia yksin ja pelattuaan tarpeeksi hän nousi ja käveli kirjahyllylle.

 

Charley nosti aatelisten siivousoppaan esille ja alkoi selailemaan kirjan sivuja. Kirjassa opetettiin siivoamaan aatelisille sopivalla tavalla ja neuvottiin mitä kaikkea he pystyivät siivoamaan menettämättä arvokkuuttaan.

 

Miehensä opiskellessa alhaalla oli Camilla kiivennyt yläkertaan mennäkseen nukkumaan. Hänen vatsansa oli kasvanut entisestään ja hän tiesi synnytyksen lähenevän päivä päivältä. Camilla odotti malttamattomana hetkeä, jona hänen pieni esikoisensa syntyisi ja hän saisi pitää huolta rakkaasta lapsestaan.

                                                                   * * *

 

Aamu valkeni eikä Charley ollut ehtinyt nukkua silmäystäkään koko yönä. Hänen hermonsa olivat kireinä ja kaikki ärsytti häntä suunnattomasti. Eniten häntä ärsytti kuningas, josta hän ei ollut kuullut sanaakaan sitten hänen ensimmäisen vierailun heidän talossaan.

 

Pian Charley ei enää pysynyt edes pystyssä vaan hän käveli sohvalle ja päätti sulkea silmänsä hetkeksi ennen työkyydin saapumista. Mies kuitenkin nukahti pian sohvalle ja sai mielensä edes hetkeksi rentoutumaan.

                                                                  * * *

 

''Mitä ihmettä. Nukahdinko minä?'' Charley mumisi ja nousi ylös sohvalta. Hän hieroi hetken silmiään ja kurkkasi ikkunasta ulos. Paniikki nousi miehen sisällä huomattuaan hevosvaunujen odottavan häntä jo pihassa. Charley nousi nopeasti sohvalta ja kiirehti pihalle vaunuihin.

 

Myös Camilla oli herännyt ja hän päätti viimein kutsua taloon palvelijan hoitamaan heidän talouttaan. Hän ei ehtisi itse hoitaa kaikkea kun lapsi syntyy eikä siivoaminen olisi hänen arvolleen sopivaksikaan. Niinpä hän näppäili tunnetun talonhoitoyhtiön numeron ja pyysi heille kotiapulaisen, joka kävisi heidän talossaan kerran päivässä siivoamassa.

 

Varattuaan heille siivoojan soitti Camilla sen jälkeen Amelia Cromptonille ja pyysi häntä kylään miehensä kanssa. Pariskunta suostui kutsuun mielellään ja Camilla sulki luurin hymyillen itsekseen.

 

Pian Cromptonit olivatkin jo heidän ovellaan ja Camilla kiirehti tervehtimään pariskuntaa. Hän ei ollut ennen tavannutkaan Frederick Cromptonia ja tervehti miestä nyökkäämällä tälle tervehdykseksi.

 

Camilla valmisti heille voileipiä ja kutsui Amelian ja Frederickin lounaalle kanssaan. Amelia puhui paljon ja Frederick keskittyi enemmän leipäänsä kuin naisten kanssa jutusteluun. Camilla taas yritti kohteliaasti saada myös Frederickin mukaan keskusteluun.

 

Naiset ottivat itselleen toiset leivät ja vaihtoivat istumapaikkaa. Camillan raskaus otti kuitenkin niin voimille, että hän nukahti ruokalautaselleen. ''Voi hyvä luoja sentään!'' Amelia parahti ''Frederick hyvä, tee jotain!'' Frederick katsoi nukkuvaa emäntäänsä ja sen jälkeen vaimoaan sanoen: ''Mitä minä voin asialle tehdä? Voisitko sinä yrittää tökkiä hänet hereille kun istut hänen vieressään?'' Amelia tuhahti ja herätti ystävättärensä auttaen hänet lopulta vuoteeseen nukkumaan.

 

Charley oli myös ehtinyt viimein töistä kotiin ja meni pitämään seuraa herra Cromptonille. Miehet alkoivat yhdessä pelata shakkia keskustellen samalla politiikasta sekä raha-asioista.

                                                                           * * *

 

Yöllä käynnistyi Camillan synnytys. Camilla oli juuri viemässä kiireesti likaisia astioita ulos roskiin kun hän tunsi lapsiveden valuvan hänen jalkoja pitkin maahan. Camilla huusi hätääntyneenä Charleytä paikalle, mutta mies oli edelleen yläkerrassa nukkumassa.

 

Camilla kiljui ja huusi ponnistaessaan lasta ulos vatsastaan. Kipu oli valtava, mutta Camilla tiesi, että hänen täytyisi pystyä tähän nyt yksin. Hän ei saisi antautua kivulle vaan ajatella lastaan, joka täytyi saada ehjänä ulos. Viimein Camilla tunsi kivun hellittävän ja lapsen itkun kuuluvan hänen jalkojensa välistä Camillan maatessaan viileällä ruohikolla.

 

Camilla vei itkevän tyttärensä yläkertaan, jonne hän oli miehensä kanssa sisustanut lastenhuoneen tulevaa lasta varten. ''Äidin pikku kulta, älä itke. Hys, hys'', Camilla rauhoitteli lastaan.

 

Tyttö rauhoittui äitinsä rauhallisen äänen voimin ja Camilla pystyi viimein laskemaan kauniin tyttärensä kehtoon. Lapsi katsoi häntä isänsä sinisin silmin ja hymyili äitinsä kaunista hymyä.

 

Camilla kävi hakemassa äkkiä Charleyn paikalle katsomaan tytärtään. ''Saimme siis tytön?'' Charley katsoi lasta hellästi. Camilla nyökkäsi ja nosti tytön pois kehdosta näyttäen lasta isälleen. Charley katsoi vaimoaan ja sanoi sitten: ''Tyttöhän näyttää aivan Opalielta, eikö?'' Camilla katsoi miestään ja nyökkäsi.

 

Camilla ojensi pienen Opal -tyttönsä miehelleen, joka otti lapsen varovasti syliinsä tuudittaen lasta edestakaisin.

 

Camilla katsoi lastaan rakastavaisin silmin ja Charley katsoi kaunista vaimoaan ajatellen kuinka kauniin vaimon hän olikaan saanut. Charley tiesi myös, että vaikka hän saikin kauniin tytön vaimoltaan, ei se hänelle riittäisi. Tänä yönä yritettäisiin saada poikalapsi vihdoin aluilleen!

 

Charley katsoi vaimoaan merkitsevästi ja Camilla tajusi heti mikä häntä odotti. Hän tunsi kylmienväreiden kulkevan selkäänsä myöten ja poistui huoneesta kylmä ilme kasvoillaan. Charley käveli tyttärensä kehdolle ja laski lapsen kehtoon poistuen itse vaimonsa perässä makuuhuoneeseen.

 

Camilla vietti miehensä kanssa jälleen yhden kauhean yön. Hän tunsi vihan kasvavan miestään kohden ja tiesi, ettei antaisi tälle koskaan anteeksi, jos hän joutuisi pian uudestaan olemaan hänen kanssaan. Miksei Charley voinut olla hellä niin hänen ei olisi tarvinnut kärsiä näin kovasti.

 

Aamulla herätessään Charley huomasi vaimonsa yhä nukkuvan ja nousi itse sängystä. Hän kävi kiireesti pesuilla ja meni heti sen jälkeen katsomaan tytärtään. Hän huomasi, että lapsen vaipat täytyisi vaihtaa ja hän nyt joutui hoitamaan sen kun heillä ei kerran ollut lastenhoitajaa.

                                                                     * * *

 

Aika kului ja Camillan vatsa alkoi saada uutta pyöreyttä. Camilla odotti toista lastaan ja toivoi nyt todella saavansa pojan. Tänään oli myös toinen tärkeä päivä tiedossa, sillä he olivat päättäneet pitää pienet juhlat miehensä kanssa kutsuen koolle sekä kuningasparin että Cromptonin pariskunnan.

 

Camilla tarjosi heille lounaaksi itse tekemäänsä mansikkahyytelöä ja jälkiruoka syötiin hyvällä ruokahalulla. Pöydän ääressä jatkettiin kuitenkin jutustelua kunnes Charley ehdotti: ''Mentäisiinkö tanssisalongin puolelle. Vaimoni voisi soittaa meille jotain kaunista pianolla ja me voisimme vaikka rupatella samalla.''

 

Charley piti ensin seuraa ruhtinas Frederickille samalla kun Camilla soitti taustalle kaunista musiikkia. Kuninkaan ja kuningattaren välit alkoivat lämmitä todenteolla ja kuningas William I vetikin vaimonsa tuliseen suudelmaan.

 

Pian Charley menikin juttelemaan kuninkaan kanssa ja kuningatar poistui toiletin puolelle ruhtinatar Amelien tullessa sieltä pois. Kukaan ei huomannut, että kuningattaren perässä sinne siirtyi myös toinen henkilö...

 

Kuningattaren seistessä toiletissa ruhtinas Frederick tuli toilettiin. ''Oh, anteeksi Teidän korkeutenne. En tiennyt, että täällä oli varattua'' Frederick sanoi kohteliaasti ja silmäili kuningatar Marie-Thereseä päästä jalkoihin. '' Eihän tuo mitään.'' Marie-Therese sanoi tietoisena Frederickin tuijotuksesta ja poistui kiireesti toiletista.

 

Juhlat siirtyivät nyt oleskeluhuoneen puolelle, jossa Charley kaatoi drinkit pöytään. Kuningatar kävi ottamassa äkkiä itselleen juoman poistuttuaan huoneesta, jossa hän oli ollut kahdestaan Frederickin kanssa. Pian hän kuitenkin unohti ruhtinaan kuunnellessaan Camillan rentoa jutustelua ja vitsailua miehelleen. Camilla muuttui usein paljon rennommaksi juotuaan hieman vahvempaa juomaa.

 

Charley kävi hakemassa itselleen toisen lasillisen ja kuningas liittyi heidän seuraansa. Kuningatar taas laski lasinsa pois miehensä tullessa paikalle ja keskittyi katselemaan huoneessa olevia maalauksia.

 

Charley alkoi innostuneena juttelemaan kuninkaan kanssa kuullessaan kuninkaan olevan innokas metsästäjä. Miehet sopivatkin lähtevänsä lähiaikoina yhdessä Frederickin kanssa metsälle.

 

Viimein vieraat poistuivat ja Camilla ja Charley pääsivät vuoteeseen nukkumaan. Camilla nukahti saman tien väsyneenä vieraiden kestitsemisestä kun taas Charley pyöri unettomana vuoteessa miettien erilaisia suunnitelmia Opalien tulevaisuuden varalle.

 

Aamulla herätessään Camilla siirtyi oleskeluhuoneeseensa ja alkoi lukemaan keittokirjaa. Hän rakasti opiskella uusia reseptejä ja testailla niitä vapaa-ajallaan tietäen sitten mitä tehdä kulloisiinkin juhliin.

 

Camilla muutti myös hiustyyliään ja laittoi erilaista meikkiä kasvoilleen. Hän käveli kohti keittiötä ja soitti kuningasperheelle ja Cromptoneille kutsuen heidät Opalin synttäreille.

 

Illalla juhlat käynnistyivät ja Camilla piti pientä Opal -tytärtään sylissään muiden kannustaessa häntä puhaltamaan kynttilät sammuksiin.

 

Camilla veti syvään henkeä ja puhalsi lujaa. Pieni Opal kasvoikin taaperoksi ja Camilla kantoi tyttärensä peilinääreen sekä vaihtamaan nätimmät vaatteet ylleen.

 

Camilla kantoi yläkerrasta synttärisankarin takaisin alakertaan juhlavieraiden nähtäväksi. Charlie halusi varsinkin kuninkaan näkevän heidän kauniin tyttären, jotta kuningas voisi valita haluaako hän Opalin vai Frederickin ja Amelian tyttären, Eleanorin, tulevan kuninkaan perijän puolisoksi.

 

Juhlien loputtua synttärisankari laskettiin nukkumaan kehtoonsa ja pieni tyttö painoi silmänsä kiinni autuaan tietämättömänä häntä odottavasta tulevaisuudesta, jonka hänen isänsä oli hänelle suunnitellut.

 

Seuraavassa osassa menemme seuraamaan toista aatelisperhettä. Ruhtinasperhe Cromptoneista saimmekin jo esimakua tässä osassa ja enemmän heistä saatte tietää seuraavan osan myötä. En yhtään tiedä milloin seuraava osa ilmestyy, sillä en ole aloittanut kuvaamaan perhettä vielä yhtään.

Toivon nyt todella, että kaikki jotka lukevat tätä jättäisivät edes jonkinlaisen kommentin;D Hyvää joululomanjatkoa kaikille!